Pidä nykyistä ahdistusta hetkellisenä!

Pidimmepä siitä tai emme, me näemme päivittäin asioita, joita mieluummin olisimme näkemättä. Vilkaisu peiliin paljastaa meissä armotta epämieluisia näppylöitä ja virheitä, jotka muistuttavat fyysisestä epätäydellisyydestämme. Kun katsomme Jumalan sanan peiliin, näemme hengellisiä puutteita ja vikoja sekä itsessämme että toisissa. (Jaakobin kirje 1:22–25.) Ja katsoessamme sanomalehteä tai televisiota selostukset vääryyksistä, julmuuksista ja murhenäytelmistä kouraisevat meitä sydänjuuria myöten.

Saatana toivoisi, että vaipuisimme näkemämme vuoksi epätoivoon tai alkaisimme luisua sivuun ja horjua uskossamme. Miten voimme välttää sen? Meidän on seurattava Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, kuten apostoli Pietari suosittelee sanoessaan: ”Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” (1. Pietarin kirje 2:21.) Jeesus jätti täydellisen esimerkin kaikissa kristillisen elämän piirteissä.

Kutsuessaan Jeesusta malliksemme Pietari mainitsi nimenomaan Jeesuksen kärsimykset. Jeesus tosiaan kärsi paljon ollessaan maan päällä. Koska hän oli Jehovan ”mestarityöntekijänä” ollut läsnä ihmisen luomisessa, hän tiesi tarkalleen, millaiseksi Jumala oli ihmisen tarkoittanut (Sananlaskut 8:30, 31). Mutta nyt hän näki itse paikalla, millaisia synti ja epätäydellisyys olivat heistä tehneet. Päivittäin hän näki ihmisten puutteita ja heikkouksia ja hänen oli oltava tekemisissä niiden kanssa. Sen on täytynyt koetella häntä. (Matteus 9:36; Markus 6:34.)

Sen lisäksi että Jeesus näki toisten tuntevan ahdistusta elämässään, hän itsekin tunsi sitä (Heprealaisille 5:7, 8). Mutta täydellisellä hengellisellä näkökyvyllä hän katsoi sen yli palkintoon – siihen, että hänet nuhteettoman vaelluksensa vuoksi korotettaisiin kuolemattomuuteen. Sitten hän saisi messiaanisena Kuninkaana kohottaa kärsivän ihmiskunnan rappeutuneesta tilastaan takaisin siihen täydellisyyteen, johon Jehova oli sen alun perin tarkoittanut. Se että hän piti katseensa kohdistettuna näihin näkymättömiin tulevaisuudenodotteisiin, auttoi häntä säilyttämään ilon jumalisessa palveluksessa huolimatta siitä ahdistuksesta, jota hän näki päivästä päivään. Paavali kirjoitti myöhemmin: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Heprealaisille 12:2.)

Jeesus ei koskaan antanut vaikeuksien ja koettelevien olosuhteiden saattaa itseään epätoivoon tai luisumaan sivuun eikä horjuttaa uskoaan. Hänen opetuslapsinaan meidän täytyy seurata tarkoin hänen erinomaista esimerkkiään (Matteus 16:24).

Paavali jatkoi: ”Sillä vaikka ahdistus on hetkellinen ja kevyt, niin se tuottaa meille kirkkauden, joka painavuudeltaan on yhä verrattomampaa ja on ikuista,