”Vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla”

”Me vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla.” (2. KORINTTILAISILLE 5:7)

1. Mitä tarkoitetaan ’uskon avulla vaeltamisella’?

JOKA kerta kun rukoilemme Jumalan sanassa esitettyjen ohjeiden mukaisesti, osoitamme, että meillä on ainakin jonkin verran uskoa. Sekin että alamme todistaa toisille Jumalan valtakunnasta, osoittaa uskoa. Ja vihkiessämme elämämme Jehovalle todistamme, että me haluamme ’vaeltaa uskon avulla’, toisin sanoen viettää elämää, jota hallitsee usko. (2. Korinttilaisille 5:7; Kolossalaisille 1:9, 10.)

2. Miksi seurakunnan toimiin osallistuminen ei välttämättä todista, että jollakulla on uskoa?

² Jos todella aiomme elää sillä tavoin, tarvitsemme uskoa, jolla on vankat perusteet (Heprealaisille 11:1, 6). Monet ihmiset pitävät Jehovan todistajista, koska he näkevät näiden noudattavan korkeita moraalinormeja ja rakastavan toisiaan. Se on hieno alku, mutta se ei merkitse, että sellaisilla ihmisillä olisi uskoa. Joidenkuiden aviopuolisolla tai jommallakummalla vanhemmalla voi olla vahva usko, ja he saattavat osallistua joihinkin samoihin toimiin kuin tämä heille rakas ihminen. Tällainen vaikutus kotipiirissä on todellinen siunaus, mutta sekään ei korvaa henkilökohtaista rakkautta Jumalaa kohtaan eikä henkilökohtaista uskoa (Luukas 10:27, 28).

3. a) Mikä vakaumus meillä täytyy henkilökohtaisesti olla Raamatun suhteen, jotta uskollamme olisi vankka pohja? b) Miksi jotkut vakuuttuvat Raamatun henkeytyksestä helpommin kuin toiset?

³ Ne jotka todella vaeltavat uskon avulla, ovat täysin varmoja siitä, että Raamattu on Jumalan sana. Runsaat todisteet osoittavat, että Pyhä Raamattu on tosiaan ”Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16).a Kuinka paljon näitä todisteita on tarkasteltava, ennen kuin ihminen vakuuttuu tästä? Se saattaa riippua hänen taustastaan. Se mikä riittää yhdelle, ei ehkä tyydytä toista. Toisinaan joku, jolle osoitetaan runsaasti vastaansanomattomia todisteita, ei ehkä silti hyväksy päätelmää, johon ne johtavat. Miksei? Niiden halujen vuoksi, joita hänellä on syvällä sydämessään (Jeremia 17:9). Vaikka joku voi siis vakuuttaa olevansa kiinnostunut Jumalan tarkoituksista, hänen sydämensä saattaa kaivata maailman hyväksyntää. Hän ei ehkä halua luopua elämäntavasta, joka on ristiriidassa Raamatun normien kanssa. Mutta jos joku tuntee aitoa totuuden nälkää ja jos hän on rehellinen itselleen ja nöyrä, hän tajuaa aikanaan, että Raamattu on Jumalan sana.

4. Mitä uskon hankkiminen vaatii ihmiseltä?

⁴ Usein ihmiset, joita autetaan tutkimaan Raamattua, ymmärtävät vain muutamassa kuukaudessa, että he ovat nähneet jo yllin kyllin todisteita siitä, että se on Jumalan sana. Jos tämä saa heidät ottamaan avoimin sydämin vastaan Jehovalta tulevaa opetusta, niin se, mitä he oppivat, muovaa vähitellen heidän syvimpiä ajatuksiaan, halujaan ja vaikuttimiaan (Psalmit 143:10). Roomalaiskirjeen 10:10:ssä sanotaan, että ihminen uskoo ”sydämellä”. Tällainen usko osoittaa, mitä ihminen todellisuudessa tuntee, ja se näkyy hänen elämäntavastaan.

Nooa toimi uskossa joka oli vankalla pohjalla

5, 6. Mihin Nooan usko perustui?

⁵ Nooa oli yksi niistä, jonka usko oli vankalla pohjalla (Heprealaisille 11:7). Mitä perusteita hänellä oli uskolleen? Nooalla oli Jumalan sana, ei kirjoitettuna, vaan puhuttuna. 1. Mooseksen kirjan 6:13:ssa sanotaan: ”Jumala sanoi Nooalle: ’Kaiken lihan loppu on nyt edessäni, koska maa on heidän takiaan täynnä väkivaltaa.’” Jehova käski Nooaa rakentamaan arkin ja antoi yksityiskohtaiset rakennusohjeet. Sitten Jumala jatkoi: ”Katso, minä puolestani tuotan vedenpaisumuksen maan päälle hävittääkseni taivaiden alta kaiken lihan, jossa elämän voima vaikuttaa. Kaikki, mikä on maan päällä, heittää henkensä.” (1. Mooseksen kirja 6:14–17.)

⁶ Oliko tätä ennen satanut? Raamatussa ei kerrota sitä. 1. Mooseksen kirjan 2:5:ssä sanotaan: ”Jehova Jumala ei ollut vielä antanut sataa.” Mutta tällä tavalla asiat ilmaisi Mooses, joka eli satoja vuosia myöhemmin, eikä hän puhunut Nooan päivistä, vaan paljon varhaisemmasta ajasta. Kuten 1. Mooseksen kirjan 7:4:stä käy ilmi, Jehova puhui Nooalle sateesta, ja ilmeisesti Nooa tajusi, mitä Jumala tarkoitti. Silti Nooan usko ei perustunut siihen, mitä hän näki. Apostoli Paavali kirjoitti, että Nooalle annettiin ”jumalallinen varoitus siitä, mitä ei vielä nähty”. Jumala kertoi Nooalle, että Hän aikoi tuottaa maan päälle ”vesitulvan” eli ”taivaallisen valtameren”, kuten se ilmaistaan Uuden maailman käännöksen englanninkielisessä viitelaitoksessa 1. Mooseksen kirjan 6:17:n alaviitteessä. Siihen mennessä sellaista ei ollut sattunut koskaan aiemmin. Mutta koko luomakunta, jonka Nooa näki, oli selvä osoitus siitä, että Jumala tosiaan voisi aiheuttaa sellaisen tuhoisan tulvan. Usko sai Nooan rakentamaan arkin.

7. a) Mitä Nooa ei tarvinnut tehdäkseen sen, mitä Jumala oli käskenyt häntä tekemään? b) Miten Nooan uskon tarkasteleminen hyödyttää meitä, ja miten uskomme voi olla siunaukseksi toisille?

⁷ Jumala ei ollut kertonut Nooalle päivää, jolloin vedenpaisumus alkaisi. Mutta Nooa ei käyttänyt sitä tekosyynä voidakseen jäädä vain odottamaan ja katsomaan, mitä tapahtuu, eikä hän sysännyt arkin rakentamista ja saarnaamista toisarvoiselle sijalle elämässään. Hyvissä ajoin Jumala ilmoitti Nooalle, milloin hänen piti mennä arkkiin. Sillä välin ”Nooa teki aivan niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, juuri niin hän teki” (1. Mooseksen kirja 6:22). Nooa vaelsi uskon eikä näkemisen avulla. Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että hän teki niin! Hänen uskonsa ansiosta me olemme nykyään elossa. Meidänkin osoittamamme usko voi vaikuttaa suuresti paitsi siihen, millainen on oma tulevaisuutemme, myös siihen, millainen on lastemme ja muiden ympärillämme olevien ihmisten tulevaisuus.

Abrahamin usko

8, 9. a) Mihin Abraham perusti uskonsa? b) Millä tavoin Jehova ”näyttäytyi” Abrahamille?

⁸ Tarkastellaanpa erästä toista esimerkkiä – Abrahamin esimerkkiä (Heprealaisille 11:8–10). Mihin Abraham perusti uskonsa? Hän kasvoi Kaldean Urissa, jonka asukkaat olivat materialistisia epäjumalanpalvelijoita. Mutta Abrahamin ajattelutapaa muovasivat toisenlaiset vaikutteet. Epäilemättä hän saattoi seurustella Nooan pojan Seemin kanssa, joka eli 150 vuotta yhtaikaa hänen kanssaan. Abraham vakuuttui siitä, että Jehova on ”Korkein Jumala, taivaan ja maan Valmistaja” (1. Mooseksen kirja 14:22).

⁹ Jokin muukin vaikutti Abrahamiin syvällisesti. Jehova ”näyttäytyi – – Abrahamille tämän ollessa Mesopotamiassa, ennen kuin hän asettui asumaan Haraniin, ja sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja tule siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle.’” (Apostolien teot 7:2, 3.) Miten Jehova ”näyttäytyi” Abrahamille? Abraham ei nähnyt Jumalaa suoranaisesti (2. Mooseksen kirja 33:20). On kuitenkin mahdollista, että Jehova näyttäytyi Abrahamille unessa, kirkkautensa yliluonnollisen näytteen välityksellä tai enkelisanansaattajan eli -edustajan välityksellä (vrt. 1. Mooseksen kirja 18:1–3; 28:10–15; 3. Mooseksen kirja 9:4, 6, 23, 24). Ilmestyipä Jehova Abrahamille millä tavoin tahansa, tuo uskollinen mies luotti siihen, että Jumala oli asettamassa hänen eteensä kallisarvoista etua. Abraham vastasi siihen uskossa.

10. Miten Jehova vahvisti Abrahamin uskoa?

¹⁰ Abrahamin usko ei riippunut siitä, tiesikö hän yksityiskohtia maasta, johon Jumala ohjasi häntä. Se ei ollut riippuvainen sen tietämisestä, milloin tuo maa annettaisiin hänelle. Hän uskoi, koska hän tiesi, että Jehova on Jumala, Kaikkivaltias (2. Mooseksen kirja 6:3). Jehova kertoi Abrahamille, että tämä saisi jälkeläisiä, mutta toisinaan Abrahamia ihmetytti, miten se voisi olla mahdollista. Hän oli tulossa vanhaksi. (1. Mooseksen kirja 15:3, 4.) Jehova vahvisti Abrahamin uskoa pyytämällä häntä katsomaan ylös tähtiin ja laskemaan ne, jos hän pystyisi. ”Niin tulee siemenesi olemaan”, sanoi Jumala. Abraham liikuttui syvästi. Oli selvää, että noiden kunnioittavaa pelkoa herättävien taivaankappaleiden Luoja pystyisi täyttämään lupauksensa. Abraham ”uskoi Jehovaan”. (1. Mooseksen kirja 15:5, 6.) Abraham ei uskonut vain siksi, että hän piti kuulemastaan; hänen uskollaan oli vankat perusteet.

11. a) Miten Abraham lähestyessään 100 vuoden ikää suhtautui siihen Jumalan lupaukseen, että iäkäs Saara synnyttäisi pojan? b) Millaista uskoa osoittaen Abraham kesti koetuksen, jonka yhteydessä hänen piti viedä poikansa Morianvuorelle uhratakseen hänet uhrina?

¹¹ Kun Abraham oli melkein 100-vuotias ja hänen vaimonsa Saara lähes 90-vuotias, Jehova lupasi jälleen, että Abraham saisi pojan ja että Saara olisi lapsen äiti. Abraham mietti heidän tilannettaan realistisesti. ”Mutta Jumalan lupauksen tähden hän ei horjunut epäuskossa, vaan tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta, antoi Jumalalle kunnian ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään.” (Roomalaisille 4:19–21.) Abraham tiesi, että Jumalan lupaus ei voisi jäädä täyttymättä. Myöhemmin Abraham uskonsa vuoksi totteli, kun Jumala käski häntä viemään poikansa Iisakin Morian maahan ja uhraamaan hänet uhrina (1. Mooseksen kirja 22:1–12). Abraham luotti täysin siihen, että Jumala, joka oli ihmeen avulla tehnyt pojan syntymisen mahdolliseksi, voisi myös tuoda hänet takaisin eloon täyttääkseen häntä koskevat muut lupauksensa. (Heprealaisille 11:17–19.)

12. Miten pitkään Abraham vaelsi edelleen uskon avulla, ja mikä palkinto odottaa häntä ja niitä hänen perheensä jäseniä, jotka osoittivat lujaa uskoa?

¹² Abraham osoitti, että usko hallitsi häntä läpi koko hänen elämänsä, ei vain joissakin nimenomaisissa tilanteissa. Abraham ei saanut elinaikanaan Jumalalta perinnöksi mitään osuutta Luvatusta maasta (Apostolien teot 7:5). Silti Abraham ei uupunut ja palannut Kaldean Uriin. Sadan vuoden ajan, aina kuolemaansa asti, hän eli teltoissa siinä maassa, johon Jumala oli ohjannut hänet (1. Mooseksen kirja 25:7). Heprealaiskirjeen 11:16:ssa kerrotaan hänestä, hänen vaimostaan Saarasta sekä heidän pojastaan Iisakista ja pojanpojastaan Jaakobista: ”Jumala ei häpeä heitä, tulla kutsutuksi heidän Jumalakseen, sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” Jehovalla on tosiaan paikka heitä varten messiaanisen Valtakunnan maallisella valta-alueella.

13. Ketkä Jehovan nykyisten palvelijoiden keskuudessa todistavat, että heillä on samanlainen usko kuin Abrahamilla?

¹³ Jehovan palvelijoiden keskuudessa on nykyään Abrahamin kaltaisia yksilöitä. He ovat vaeltaneet uskon avulla vuosikausia. Jumalan antamassa voimassa he ovat voittaneet vuorenkaltaisia esteitä (Matteus 17:20). Heidän uskonsa ei horju siksi, etteivät he tiedä tarkalleen, milloin Jumala aikoo antaa heille lupaamansa perinnön. He tietävät, ettei Jehovan sana voi jäädä toteutumatta, ja he pitävät korvaamattomana etuna saada tulla luetuksi hänen todistajiensa joukkoon. Tunnetko sinä samoin?

Usko joka sai Mooseksen toimimaan

14. Miten laskettiin Mooseksen uskon perustus?

¹⁴ Vielä yksi uskon esimerkki on Mooses. Mikä oli hänen uskonsa perustus? Se laskettiin hänen ollessaan pienokainen. Vaikka faraon tytär löysi Mooseksen papyrusarkusta Niilistä ja otti hänet pojakseen, Mooseksen oma heprealainen äiti, Jokebed, imetti poikaa ja hoiti häntä hänen varhaisvuosinaan. Jokebed opetti häntä ilmeisesti hyvin ja juurrutti häneen rakkauden Jehovaa kohtaan ja arvostuksen Hänen Abrahamille antamiaan lupauksia kohtaan. Faraon huonekunnan jäsenenä Moosekselle myöhemmin ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”. (Apostolien teot 7:20–22; 2. Mooseksen kirja 2:1–10; 6:20; Heprealaisille 11:23.) Mooseksen suosiollisesta asemasta huolimatta hänen sydämensä pysyi kuitenkin Jumalan orjuutetun kansan kanssa.

15. Mitä Jehovan kansaan kuuluvaksi tunnustautuminen merkitsi Moosekselle?

¹⁵ Kun Mooses kävi 40:ttä vuottaan, hän löi maahan erään egyptiläisen vapauttaakseen israelilaisen, jota kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Tämä tapaus osoitti, miten Mooses suhtautui Jumalan kansaan. Tosiaankin ”uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses täysikasvuiseksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi”. Sen sijaan että hän olisi pitänyt kiinni ”synnistä saatavasta tilapäisestä nautinnosta” Egyptin hovissa, usko oli saanut hänet tunnustautumaan Jumalan kaltoin kohdeltuun kansaan kuuluvaksi. (Heprealaisille 11:24, 25; Apostolien teot 7:23–25.)

16. a) Minkä tehtävämääräyksen Jehova antoi Moosekselle, ja miten Jumala auttoi häntä? b) Miten Mooses osoitti uskoa tehtävänsä täyttämisessä?

¹⁶ Mooses halusi innokkaasti ryhtyä toimiin kansansa vapauttamiseksi, mutta Jumalan aika heidän vapauttamisekseen ei ollut vielä tullut. Mooseksen täytyi paeta Egyptistä. Vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Jehova määräsi enkelin välityksellä Mooseksen palaamaan Egyptiin ja johtamaan Israelin pois tuosta maasta (2. Mooseksen kirja 3:2–10). Miten Mooses reagoi? Hän ei epäillyt Jehovan kykyä vapauttaa Israel, mutta hän tunsi itsensä pätemättömäksi siihen tehtävään, jonka Jumala hänen eteensä asetti. Rakkaudellisesti Jehova antoi tarvittavaa rohkaisua. (2. Mooseksen kirja 3:11–4:17.) Mooseksen uskosta tuli vahva. Hän palasi Egyptiin ja meni toistuvasti faraon eteen varoittamaan tätä vitsauksista, jotka kohtaisivat Egyptiä, jos tuo hallitsija ei päästäisi Israelia palvomaan Jehovaa. Mooses ei pystynyt omassa voimassaan aiheuttamaan noita vitsauksia. Hän vaelsi uskon eikä näkemisen avulla. Hän uskoi Jehovaan ja hänen sanaansa. Farao uhkaili Moosesta. Mutta Mooses oli hellittämätön. ”Uskon vaikutuksesta hän lähti Egyptistä, mutta pelkäämättä kuninkaan suuttumusta, sillä hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” (Heprealaisille 11:27.) Mooses ei ollut täydellinen. Hän teki virheitä. (4. Mooseksen kirja 20:7–12.) Mutta sen jälkeen kun hän oli saanut Jumalalta tehtävämääräyksensä, hänen elämäänsä yleensä hallitsi usko.

17. Millaiseen tulokseen uskon avulla vaeltaminen johti Nooan, Abrahamin ja Mooseksen osalta, vaikka he eivät nähneetkään elämänsä aikana Jumalan uutta maailmaa?

¹⁷ Osoittautukoon sinun uskosi samanlaiseksi kuin Nooan, Abrahamin ja Mooseksen. On totta, että he eivät nähneet Jumalan uutta maailmaa omana aikanaan (Heprealaisille 11:39). Ei ollut vielä Jumalan määräaika; joidenkin muiden hänen tarkoituksensa piirteiden täytyi vielä toteutua. Mutta heidän uskonsa Jumalan sanaan ei horjunut, ja heidän nimensä ovat Jumalan elämän kirjassa.

18. Miksi taivaalliseen elämään kutsuttujen on pitänyt vaeltaa uskon avulla?

¹⁸ ”Jumala näki ennalta meille jotakin parempaa”, kirjoitti apostoli Paavali. Toisin sanoen Jumala näki ennalta jotakin parempaa niille, jotka Paavalin tavoin on kutsuttu taivaalliseen elämään Kristuksen kanssa. (Heprealaisille 11:40.) Juuri heitä Paavali ajatteli kirjoittaessaan 2. Korinttilaiskirjeen 5:7:ään muistiin merkityt sanat: ”Me vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla.” Kun tämä kirjoitettiin, kukaan heistä ei vielä ollut saanut taivaallista palkintoaan. He eivät pystyneet näkemään sitä kirjaimellisilla silmillään, mutta heidän uskollaan siihen oli vankat perusteet. Kristus oli herätetty kuolleista ensihedelmänä niistä, jotka saisivat taivaallisen elämän. Ja yli 500 todistajaa oli nähnyt hänet ennen hänen nousemistaan taivaaseen. (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Heillä oli runsaasti syitä antaa tuon uskon ohjata koko heidän elämäänsä. Meilläkin on järkevät syyt vaeltaa uskon avulla.

19. Kenen kautta Jumala on puhunut meille, kuten osoitetaan Heprealaiskirjeen 1:1, 2:ssa?

¹⁹ Nykyään Jehova ei puhu kansalleen enkelin välityksellä, kuten hän puhui Moosekselle palavan pensaan luona. Jumala on puhunut Poikansa kautta (Heprealaisille 1:1, 2). Sen mitä Jumala sanoi hänen kauttaan, Hän kirjoitutti Raamattuun, joka on käännetty eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten kielille.

20. Miten meidän tilanteemme on paljon suotuisampi kuin Nooan, Abrahamin ja Mooseksen?

²⁰ Meillä on paljon enemmän kuin oli Nooalla, Abrahamilla ja Mooseksella. Meillä on koko Jumalan sana, ja suuri osa siitä on jo täyttynyt. Kaiken sen johdosta, mitä Raamatussa sanotaan miehistä ja naisista, jotka osoittautuivat uskollisiksi Jehovan todistajiksi kaikenlaisten koettelemusten edessä, Heprealaiskirjeen 12:1:ssä kehotetaan: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” Emme saa pitää uskoamme itsestään selvänä. Tuo ”meidät helposti kietova synti” on uskon puute. Meiltä vaaditaan ankaraa taistelua voidaksemme ’vaeltaa uskon avulla’.

18. Miksi taivaalliseen elämään kutsuttujen on pitänyt vaeltaa uskon avulla?

¹⁸ ”Jumala näki ennalta meille jotakin parempaa”, kirjoitti apostoli Paavali. Toisin sanoen Jumala näki ennalta jotakin parempaa niille, jotka Paavalin tavoin on kutsuttu taivaalliseen elämään Kristuksen kanssa. (Heprealaisille 11:40.) Juuri heitä Paavali ajatteli kirjoittaessaan 2. Korinttilaiskirjeen 5:7:ään muistiin merkityt sanat: ”Me vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla.” Kun tämä kirjoitettiin, kukaan heistä ei vielä ollut saanut taivaallista palkintoaan. He eivät pystyneet näkemään sitä kirjaimellisilla silmillään, mutta heidän uskollaan siihen oli vankat perusteet. Kristus oli herätetty kuolleista ensihedelmänä niistä, jotka saisivat taivaallisen elämän. Ja yli 500 todistajaa oli nähnyt hänet ennen hänen nousemistaan taivaaseen. (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Heillä oli runsaasti syitä antaa tuon uskon ohjata koko heidän elämäänsä. Meilläkin on järkevät syyt vaeltaa uskon avulla.