Ylistysuhreja jotka miellyttävät Jehovaa
”[Antakaa] ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi.” (ROOMALAISILLE 12:1)
1. Mitä Raamatussa sanotaan Mooseksen lain alaisuudessa esitettyjen teurasuhrien suhteellisesta arvosta?
”KOSKA Laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei itse asioiden todellista olemusta, ihmiset eivät voi koskaan samoilla teurasuhreilla, joita he vuodesta vuoteen alituisesti uhraavat, tehdä lähestyviä täydellisiksi.” (Heprealaisille 10:1.) Tällaisin selvin sanoin apostoli Paavali vahvisti sen, ettei millään Mooseksen lain alaisuudessa esitetyistä teurasuhreista ollut pysyvää arvoa ihmisen pelastumisen kannalta (Kolossalaisille 2:16, 17).
2. Miksi ei ole turhaa yrittää ymmärtää Raamatussa olevaa yksityiskohtaista aineistoa, joka koskee Laissa määrättyjä uhreja?
2 Merkitseekö tämä sitä, ettei sillä Pentateukissa olevalla aineistolla, joka koskee uhreja, ole mitään arvoa kristityille nykyään? Itse asiassa Jehovan todistajien seurakunnissa kautta maailman pidettävään teokraattiseen palveluskouluun ilmoittautuneet ovat äskettäin lukeneet vähän yli vuoden kuluessa läpi Raamatun ensimmäiset viisi kirjaa. Jotkut ovat nähneet kovasti vaivaa voidakseen lukea ja ymmärtää kaikki yksityiskohdat. Ovatko heidän ponnistelunsa olleet täysin turhia? Eivät varmasti, sillä ”kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo” (Roomalaisille 15:4). Kysymys siis kuuluu: mitä ”opetusta” ja ”lohdutusta” voimme saada uhreja koskevasta Lain aineistosta?
Opetukseksi ja lohdutukseksi meille
3. Mikä perustarve meillä on?
3 Vaikka meitä ei vaaditakaan uhraamaan kirjaimellisia teurasuhreja Laissa määrätyllä tavalla, tarvitsemme yhä kipeästi sitä, mitä uhrit saivat jossain määrin aikaan israelilaisille, nimittäin syntiemme anteeksiantoa ja Jumalan suosiota. Miten voimme saada tällaisia siunauksia, kun kerran emme enää uhraa kirjaimellisia teurasuhreja? Viitattuaan eläinuhrien rajalliseen hyötyyn Paavali julisti: ”[Jeesus] sanoo tullessaan maailmaan: ’”Teurasuhria ja uhrilahjaa sinä et tahtonut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin. Kokonaispolttouhreja ja syntiuhria sinä et hyväksynyt.” Silloin minä sanoin: ”Katso! Olen tullut (kirjakääröön on kirjoitettu minusta) tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.”’” (Heprealaisille 10:5–7.)
4. Miten Paavali sovelsi psalmin 40:6–8 Jeesukseen Kristukseen?
4 Psalmia 40:6–8 lainaten Paavali osoitti, että Jeesus ei tullut tekemään ”teurasuhrista ja uhrilahjasta”, ”kokonaispolttouhreista ja syntiuhreista” ikuisesti pysyviä; Paavalin kirjoittaessa millään niistä ei enää ollut Jumalan hyväksyntää. Sen sijaan Jeesuksella oli tullessaan taivaallisen Isänsä hänelle valmistama ruumis, joka vastasi kaikin tavoin sitä, jonka Jumala oli valmistanut luodessaan Aadamin (1. Mooseksen kirja 2:7; Luukas 1:35; 1. Korinttilaisille 15:22, 45). Täydellisenä Jumalan Poikana Jeesus oli 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä ennustettu naisen ”siemen”. Jeesus ryhtyisi toimiin ’Saatanan pään murskaamiseksi’, vaikka häneltä itseltään ’murskattaisiin kantapää’. Tällä tavoin Jeesuksesta tuli se välikappale, jonka avulla Jehova aikoi pelastaa ihmiskunnan ja jota uskon miehet olivat Abelin päivistä lähtien odottaneet.
5, 6. Mikä ylivertainen tapa lähestyä Jumalaa on kristittyjen käytettävissä?
5 Paavali puhui tästä Jeesuksen erityisestä osasta, kun hän sanoi: ”Sen, joka ei tuntenut syntiä, – – [Jumala] teki synniksi meidän puolestamme, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänen välityksellään.” (2. Korinttilaisille 5:21.) Ilmaus, joka on käännetty ”teki synniksi”, voidaan kääntää myös ’teki syntiuhriksi’. Apostoli Johannes sanoi: ”Hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman.” (1. Johanneksen kirje 2:2.) Siksi vaikka israelilaisilla oli tilapäinen keino lähestyä Jumalaa uhriensa välityksellä, kristityillä on parempi perusta tulla Jumalan luo: Jeesuksen Kristuksen uhri (Johannes 14:6; 1. Pietarin kirje 3:18). Jos uskomme Jumalan järjestämään lunastusuhriin ja tottelemme Häntä, meidänkin syntimme voidaan antaa anteeksi ja voimme saada Jumalan suosion ja siunauksen (Johannes 3:17, 18). Eikö se olekin lohduttavaa? Miten sitten voimme osoittaa uskovamme lunastusuhriin?
6 Selitettyään, että kristityillä on parempi perusta, jonka nojalla lähestyä Jumalaa, apostoli Paavali hahmotteli Heprealaiskirjeen 10:22–25:ssä kolme tapaa, joilla voimme osoittaa uskomme ja arvostuksemme Jumalan rakkaudellista järjestelyä kohtaan. Vaikka Paavalin kehotus oli osoitettu pääasiassa niille, joilla on ”pyhään paikkaan vievä pääsytie” – toisin sanoen voidelluille kristityille, joilla on taivaallinen kutsu – varmasti kaikkien ihmisten on tarpeellista kiinnittää huomiota Paavalin henkeytettyihin sanoihin, jos he haluavat hyötyä Jeesuksen sovitusuhrista (Heprealaisille 10:19).
Uhraa puhtaita ja saastumattomia uhreja
7. a) Miten Heprealaiskirjeen 10:22:sta heijastuu se, mitä tehtiin uhraamisen yhteydessä? b) Miten piti varmistaa, että uhri oli otollinen Jumalalle?
7 Ensiksi Paavali kehotti kristittyjä: ”Käykäämme esiin totuudellisin sydämin täydessä uskon varmuudessa, koska sydämemme on vihmomalla puhdistettu pahasta omastatunnosta ja ruumiimme pesty puhtaalla vedellä.” (Heprealaisille 10:22.) Tässä käytetystä kielestä heijastuu selvästi se, mitä tehtiin Lain alaisuudessa esikuvallisen uhrin yhteydessä. Vertaus olikin osuva, koska uhri piti esittää oikeasta vaikuttimesta ja sen piti olla puhdas ja saastumaton, jotta se olisi ollut otollinen. Uhrieläin otettiin karjalaumasta tai katraasta, toisin sanoen puhtaista eläimistä, ja se oli ”virheetön”. Jos kyseessä oli lintu-uhri, sen piti olla turturikyyhky tai kyyhkysenpoika. Jos nämä ehdot täytettiin, se oli määrä ottaa ”hänen hyväkseen suosiollisesti vastaan sovituksen toimittamiseksi hänelle”. (3. Mooseksen kirja 1:2–4, 10, 14; 22:19–25.) Viljauhri ei sisältänyt mitään hapatetta, joka on turmeluksen vertauskuva; siinä ei ollut myöskään hunajaa, jolla tarkoitettiin todennäköisesti makeaa hedelmäsiirappia, joka aiheutti helposti käymistä. Kun uhreja – eläimiä tai viljaa – uhrattiin alttarilla, niihin lisättiin säilöntäainetta, suolaa. (3. Mooseksen kirja 2:11–13.)
8. a) Mitä vaadittiin uhrin esittäjältä? b) Miten me voimme varmistautua siitä, että palvontamme on otollista Jehovalle?
8 Mitä on sanottava uhrin esittäjästä? Lain mukaan jokaisen, joka tuli Jehovan eteen, piti olla puhdas ja saastumaton. Jos uhraaja oli tullut mistä tahansa syystä saastaiseksi, hänen piti ensin esittää synti- tai syyllisyysuhri päästäkseen takaisin puhtaaseen asemaan Jehovan edessä, niin että hänen polttouhrinsa tai yhteysteurasuhrinsa voisi olla Hänelle otollinen (3. Mooseksen kirja 5:1–6, 15, 17). Arvostammeko näin ollen sen tärkeyttä, että säilytämme aina puhtaan aseman Jehovan edessä? Jos haluamme palvontamme olevan otollista Jumalalle, meidän täytyy oikaista nopeasti mahdolliset Jumalan lakien rikkomukset. Meidän täytyy turvautua ripeästi Jumalan antamiin apukeinoihin, ”seurakunnan vanhimpiin” ja ”sovitusuhriin meidän syntiemme edestä”, joka on Jeesus Kristus (Jaakobin kirje 5:14; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2).
9. Mikä keskeinen ero oli Jehovalle esitettävien ja väärille jumalille esitettävien uhrien välillä?
9 Jehovalle esitettävien uhrien piti olla puhtaita kaikenlaisesta saastutuksesta, mikä oli keskeinen ero niihin uhreihin, joita Israelin ympärillä asuviin kansakuntiin kuuluvat ihmiset esittivät väärille jumalille. Eräässä hakuteoksessa sanotaan tästä Mooseksen lain uhrien tunnusomaisesta piirteestä: ”Voimme panna merkille, ettei niihin liity ennustuksia eikä enteitä; ei uskonnollista kiihkoa, itsensä vahingoittamista tai pyhää prostituutiota, koska aistilliset ja hekumalliset hedelmällisyysmenot olivat ehdottomasti kiellettyjä; ei ihmisuhreja; ei uhreja kuolleille.” Kaikki tämä kohdistaa huomion yhteen asiaan: Jehova on pyhä; hän ei suvaitse tai hyväksy syntiä eikä minkäänlaista turmelusta (Habakuk 1:13). Hänen palvontansa ja hänelle esitettävien uhrien täytyy olla puhtaita ja saastumattomia kirjaimellisesti, moraalisesti ja hengellisesti (3. Mooseksen kirja 19:2; 1. Pietarin kirje 1:14–16).
10. Millaista itsetutkistelua meille suositetaan sen mukaan, mitä Paavali kehotti Roomalaiskirjeen 12:1, 2:ssa?
10 Näin ollen meidän pitäisi tutkia tarkoin itseämme kaikilla elämän alueilla varmistuaksemme siitä, että palveluksemme on Jehovalle otollista. Meidän ei tule koskaan ajatella, että kunhan osallistumme jossain määrin kristillisiin kokouksiin ja sananpalvelukseen, niin yksityiselämällämme ei ole väliä. Meidän ei tule myöskään järkeillä, että kristillisiin toimiin osallistuminen jotenkin vapauttaisi meidät velvollisuudesta noudattaa Jumalan lakeja elämämme muilla aloilla (Roomalaisille 2:21, 22). Emme voi odottaa Jumalan siunausta ja suosiota, jos annamme jonkin hänen silmissään epäpuhtaan tai saastaisen asian saastuttaa ajattelumme tai tekomme. Muista Paavalin sanat: ”Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:1, 2.)
Uhraa ylistysuhreja kokosydämisesti
11. Mitä sisältyy Heprealaiskirjeen 10:23:ssa mainittuun ilmaukseen ”julkinen julistaminen”?
11 Kirjoittaessaan heprealaisille Paavali kiinnitti seuraavaksi huomion erääseen hyvin tärkeään tosi palvonnan piirteeseen: ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen.” (Heprealaisille 10:23.) Ilmaus ”julkinen julistaminen” merkitsee kirjaimellisesti ’tunnustamista’, ja Paavali puhui myös ”ylistysuhrista” (Heprealaisille 13:15). Tämä muistuttaa meitä senlaatuisesta uhrista, jonka myös esimerkiksi Abel, Nooa ja Abraham esittivät.
12, 13. Mitä israelilainen tunnusti uhratessaan polttoteurasuhrin, ja miten voimme ilmaista samaa henkeä?
12 Kun joku israelilainen uhrasi polttoteurasuhrin, hän teki sen ”omasta vapaasta tahdostaan – – Jehovan edessä” (3. Mooseksen kirja 1:3). Sellaisen uhrin välityksellä hän esitti vapaaehtoisesti julkisen julistuksen eli tunnustuksen sen johdosta, että Jehova oli siunannut kansaansa runsaasti ja osoittanut sitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta. Kuten muistamme, eräs polttoteurasuhrin tunnusomainen piirre oli se, että koko uhri kulutettiin alttarilla, mikä oli sopiva vertauskuva täydellisestä omistautumisesta ja vihkiytymisestä. Vastaavasti me osoitamme uskomme lunastusuhriin ja kiitollisuutemme tuon järjestelyn johdosta, kun tarjoamme halukkaasti ja kokosydämisesti ”ylistysuhria, toisin sanoen – – huulten hedelmää” Jehovalle.
13 Vaikka kristityt eivät esitäkään kirjaimellisia uhreja – eläimiä tai kasveja – heillä on velvollisuus antaa todistusta Valtakunnan hyvästä uutisesta ja tehdä ihmisistä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Käytätkö sinä hyväksesi tilaisuuksia julistaa julkisesti Jumalan valtakunnan hyvää uutista, niin että vielä monet oppisivat tietämään, mitä suurenmoisia asioita Jumalalla on varattuna tottelevaisille ihmisille? Kulutatko halukkaasti aikaasi ja voimiasi kiinnostuneiden opettamiseen ja heidän auttamiseensa tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi? Se että osallistumme innokkaasti sananpalvelukseen, miellyttää Jumalaa niin kuin polttouhrin rauhoittava tuoksu. (1. Korinttilaisille 15:58.)
Iloitse Jumalan ja ihmisten seurassa
14. Miten Heprealaiskirjeen 10:24, 25:ssä olevat Paavalin sanat rinnastuvat yhteysteurasuhrin ajatukseen?
14 Lopuksi Paavali kiinnitti huomion siihen, millainen suhde meillä on toisiin kristittyihin palvoessamme Jumalaa. ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Ilmaukset ”kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin”, ”yhteen kokoontuminen” ja ”rohkaisten toisiamme” tuovat kaikki mieleemme sen, miten Israelissa uhratut yhteysuhrit vaikuttivat Jumalan kansaan.
15. Mitä vastaavuutta näemme yhteysteurasuhrin ja kristillisten kokousten välillä?
15 Ilmaus ”yhteysuhrit” käännetään joskus ”rauhanuhreiksi”. ’Rauhaa’ tarkoittava heprean sana on tässä monikossa, mikä merkitsee ehkä sitä, että tällaisiin uhreihin osallistuminen johtaa rauhaan sekä Jumalan että toisten palvojien kanssa. Eräs tutkija sanoi yhteysteurasuhrista: ”Tämä oli tosiaan Liittojumalan kanssa vietettävää onnellisen toveruuden aikaa, jonka kuluessa Hän alentui tulemaan Israelin Vieraaksi uhriaterialle, vaikka Hän olikin aina heidän Isäntänsä.” Tämä muistuttaa meitä Jeesuksen lupauksesta: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matteus 18:20.) Joka kerta kun olemme kristillisessä kokouksessa, hyödymme rakentavasta seurasta, rohkaisevasta opetuksesta ja sen muistamisesta, että Herramme Jeesus Kristus on läsnä kanssamme. Se tekee kristillisestä kokouksesta todella iloisen ja uskoa vahvistavan tilaisuuden.
16. Kun ajattelemme yhteysteurasuhria, niin mikä tekee kristillisistä kokouksista erityisen iloisia?
16 Yhteysteurasuhrissa kaikki rasva – se mikä oli sisälmysten ympärillä, munuaisissa ja kupeissa, sekä maksan päällä oleva rasvainen lisäke samoin kuin lampaiden rasvahäntä – uhrattiin Jehovalle panemalla se palamaan, savuamaan alttarilla (3. Mooseksen kirja 3:3–16). Rasvaa pidettiin eläimen ravitsevimpana ja parhaana osana. Sen uhraaminen alttarilla oli vertauskuva parhaansa antamisesta Jehovalle. Kristillisistä kokouksista tekee erityisen iloisia tilaisuuksia se, ettemme ainoastaan saa opetusta vaan myös annamme ylistystä Jehovalle. Teemme sen osallistumalla kokouksiin nöyrästi mutta parhaan kykymme mukaan: laulamalla sydämestämme, kuuntelemalla tarkkaavaisesti ja vastailemalla, kun saamme siihen mahdollisuuden. ”Ylistäkää Jahia!” huudahti psalmista. ”Laulakaa Jehovalle uusi laulu, hänen ylistystään uskollisten seurakunnassa.” (Psalmit 149:1.)
Odotettavissa runsaita siunauksia Jehovalta
17, 18. a) Minkä suuren teurasuhrin Salomo uhrasi Jerusalemin temppelin vihkiäisissä? b) Mitä siunauksia temppelin vihkiäisissä järjestetystä seremoniasta koitui kansalle?
17 Jerusalemin temppelin vihkiäisissä vuoden 1026 eaa. seitsemännessä kuussa kuningas Salomo uhrasi ”suuren teurasuhrin Jehovan edessä”. Siihen sisältyivät ”polttoteurasuhri ja viljauhri ja yhteysteurasuhrien rasvapalat”. Tuossa tilaisuudessa uhrattiin viljauhrien lisäksi yhteensä 22000 nautaa ja 120000 lammasta. (1. Kuninkaiden kirja 8:62–65.)
18 Osaatko kuvitella, miten paljon kuluja ja työtä liittyi tällaiseen valtavaan seremoniaan? Silti ne siunaukset, jotka Israel sai, painoivat vaa’assa paljon enemmän kuin kustannukset. Juhlan lopussa Salomo ”lähetti kansan pois, ja he siunasivat kuningasta ja lähtivät kotiinsa iloissaan ja hyväntuulisin sydämin kaiken sen hyvyyden johdosta, jota Jehova oli osoittanut palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille” (1. Kuninkaiden kirja 8:66). Kuten Salomo sanoi, ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa” (Sananlaskut 10:22).
19. Miten voimme saada suuria siunauksia Jehovalta nyt ja ikuisesti?
19 Me elämme aikaa, jolloin ”tulevan hyvän varjon” sijaan on tullut ”itse asioiden todellinen olemus” (Heprealaisille 10:1). Jeesus Kristus on suuren vastakuvallisen Ylimmäisen Papin osassa jo mennyt itse taivaaseen ja esittänyt oman verensä arvon hankkiakseen sovituksen kaikille niille, jotka uskovat hänen uhriinsa (Heprealaisille 9:10, 11, 24–26). Turvautuen tuohon suureen uhriin ja uhraten kokosydämisesti Jumalalle ylistysuhrejamme, jotka ovat puhtaita ja saastumattomia, mekin voimme mennä eteenpäin ’iloissamme ja hyväntuulisin sydämin’ odottaessamme saavamme runsaita siunauksia Jehovalta (Malakia 3:10).
Miten vastaisit?
• Mitä opetusta ja lohdutusta voimme saada siitä, mitä Laissa kerrotaan uhreista?
• Mikä on ensimmäinen edellytys sille, että uhri on otollinen, ja mitä merkitystä tällä on meille?
• Mitä sellaista voimme uhrata, mitä voidaan verrata vapaaehtoiseen polttouhriin?
• Millä tavoin kristillisiä kokouksia voidaan verrata yhteysuhriin?
[Kuva s. 18]
Jehova järjesti Jeesuksen lunastusuhrin ihmiskunnan pelastamiseksi
[Kuva s. 20]
Jotta palveluksemme olisi Jehovalle otollista, meidän täytyy olla vapaita kaikenlaisesta saastutuksesta
[Kuva s. 21]
Osallistuessamme sananpalvelukseen tunnustamme julkisesti Jehovan hyvyyden