Titus – ”työtoveri teidän etujenne hyväksi”

KRISTILLISESSÄ seurakunnassa syntyi ensimmäisellä vuosisadalla toisinaan ongelmia. Ne täytyi ratkaista, ja se vaati rohkeutta ja tottelevaisuutta. Eräs mies, joka vastasi menestyksellisesti useampaan kuin yhteen tällaiseen haasteeseen, oli Titus. Hän työskenteli apostoli Paavalin kanssa ja pyrki vilpittömästi auttamaan toisia toimimaan Jehovan tahdon mukaisesti. Paavali sanoi siksi Korintin kristityille, että Titus oli ’työtoveri heidän etujensa hyväksi’ (2. Korinttilaisille 8:23).

Kuka Titus oli? Mikä osa hänellä oli ongelmien ratkaisemisessa? Ja kuinka me voimme hyötyä hänen menettelytapojensa tarkastelemisesta?

Ympärileikkauskysymys

Titus oli ympärileikkaamaton kreikkalainen (Galatalaisille 2:3).a Koska Paavali kutsuu Titusta ”aidoksi lapseksi yhteisen uskon kannalta katsoen”, tämä on voinut olla yksi tuon apostolin hengellisistä lapsista (Titukselle 1:4; vrt. 1. Timoteukselle 1:2). Titus oli Paavalin, Barnabaan ja muutamien Syyrian Antiokiasta olevien kanssa, kun he menivät Jerusalemiin noin vuonna 49 käsittelemään ympärileikkauskysymystä (Apostolien teot 15:1, 2; Galatalaisille 2:1).

On arveltu, että koska Jerusalemissa oli käsiteltävänä ympärileikkaamattomien pakanoiden kääntymys, Titus otettiin mukaan sen osoittamiseksi, että juutalaiset ja ei-juutalaiset voisivat saada Jumalan suosion, olivatpa he ympärileikattuja tai eivät. Jotkut Jerusalemin seurakunnan jäsenet, jotka olivat olleet fariseuksia ennen kristillisyyden omaksumista, väittivät, että pakanakäännynnäiset olivat velvollisia ympärileikkauttamaan itsensä ja noudattamaan Lakia, mutta tuota väitettä vastustettiin. Tituksen ja muiden pakanoiden pakottaminen ympärileikkauttamaan itsensä olisi merkinnyt sen kieltämistä, että pelastus riippuu Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja uskosta Jeesukseen Kristukseen eikä Lain teoista. Se olisi merkinnyt myös niiden todisteiden hylkäämistä, jotka osoittivat, että pakanat eli kansakuntien ihmiset olivat saaneet Jumalan pyhää henkeä. (Apostolien teot 15:5–12.)

Lähettinä Korintissa

Kun ympärileikkauskysymys oli ratkaistu, Paavalille ja Barnabaalle annettiin täysi valta saarnata kansakunnille. Samalla he myös pyrkivät pitämään köyhät mielessään. (Galatalaisille 2:9, 10.) Kun Titus ilmaantuu takaisin henkeytettyyn kertomukseen noin kuusi vuotta myöhemmin, hän onkin Paavalin lähettinä Korintissa järjestämässä keräystä pyhiä varten. Huolehtiessaan tästä tehtävästä Titus kuitenkin havaitsi olevansa toistamiseen jännittyneessä tilanteessa.

Paavalin korinttilaisille lähettämät kirjeet paljastavat, että hän kirjoitti heille ensin, että he ’lakkaisivat olemasta haureellisten seurassa’. Hänen täytyi käskeä heitä poistamaan katumaton haureellinen keskuudestaan. Paavali tosiaankin kirjoitti heille voimakkaan kirjeen ”monin kyynelin”. (1. Korinttilaisille 5:9–13; 2. Korinttilaisille 2:4.) Tällöin Titus lähetettiin Korinttiin auttamaan Juudean köyhien kristittyjen hyväksi järjestetyn keräyksen organisoinnissa. Mahdollisesti hänet lähetettiin myös tarkkailemaan, miten korinttilaiset suhtautuisivat Paavalin kirjeeseen. (2. Korinttilaisille 8:1–6.)

Miten Paavalin neuvot vaikuttaisivat korinttilaisiin? Paavali halusi kiihkeästi saada tämän selville, ja hän on saattanut lähettää Tituksen Efesoksesta Egeanmeren yli Korinttiin ja pyytää tätä ilmoittamaan asiasta niin pian kuin mahdollista. Jos tuo tehtävä olisi täytetty ennen kuin purjehtiminen lopetettaisiin talven ajaksi (suunnilleen marraskuun puolivälissä), Titus voisi matkustaa Troakseen laivalla tai valita maitse Hellespontoksen kautta kulkevan pitemmän reitin. Paavali saapui Troaksessa sijaitsevaan sovittuun tapaamispaikkaan todennäköisesti ennen aikojaan, sillä hopeaseppien aiheuttama mellakka sai hänet lähtemään Efesoksesta oletettua aiemmin. Odotettuaan huolestuneena Troaksessa jonkin aikaa Paavali tajusi, ettei Titus tulisi meritse. Niinpä hän lähti liikkeelle maitse toivoen tapaavansa hänet matkalla. Euroopan maaperälle päästyään hän kulki Via Egnatiaa pitkin ja tapasi Tituksen lopulta Makedoniassa. Paavalin suureksi helpotukseksi ja iloksi hän kuuli Korintista hyviä uutisia. Seurakunta oli reagoinut apostolin neuvoihin suotuisasti. (2. Korinttilaisille 2:12, 13; 7:5–7.)

Vaikka Paavali oli ollut huolissaan siitä, millaisen vastaanoton hänen lähettinsä saisi, Jumala auttoi Titusta saattamaan tehtävänsä päätökseen. Titus oli otettu vastaan ”peläten ja vavisten”. (2. Korinttilaisille 7:8–15.) Raamatunselittäjä W. D. Thomasin sanoja lainataksemme ”voimme olettaa, että laimentamatta Paavalin moitteen voimaa – – [Titus] vetosi korinttilaisiin taitavasti ja tahdikkaasti ja vakuutti heille, että Paavalilla oli mielessään vain heidän hengellinen hyvinvointinsa, kun hän puhui niin kuin puhui”. Siinä samalla Titus oli alkanut rakastaa noita korinttilaisia kristittyjä heidän tottelevaisen henkensä ja heidän tekemiensä myönteisten muutosten vuoksi. Heidän kiitettävä asenteensa oli osoittautunut hänelle rohkaisun lähteeksi.

Entä Tituksen Korinttiin tekemän matkan toinen tarkoitus, Juudeassa oleville pyhille tarkoitetun keräyksen järjestäminen? Titus oli tehnyt työtä senkin hyväksi, kuten voidaan päätellä 2. Korinttilaiskirjeen tiedoista. Tuo kirje kirjoitettiin luultavasti Makedoniassa vuoden 55 syksyllä, pian sen jälkeen kun Titus ja Paavali olivat tavanneet. Paavali kirjoitti, että Titus, joka oli pannut keräyksen alulle, lähetettiin nyt takaisin kahden nimeltä mainitsemattoman apulaisen kanssa saattamaan se päätökseen. Koska Titus oli vilpittömän kiinnostunut korinttilaisista, hän oli hyvin halukas palaamaan. Kun Titus matkasi takaisin Korinttiin, hänellä oli todennäköisesti mukanaan Paavalin toinen henkeytetty kirje korinttilaisille. (2. Korinttilaisille 8:6, 17, 18, 22.)

Titus ei ollut ainoastaan hyvä organisaattori vaan myös mies, jolle voitiin uskoa arkaluonteisia tehtäviä vaikeissa tilanteissa. Hän oli rohkea, kypsä ja luja. Paavali ilmeisestikin ajatteli Tituksen pystyvän vastaamaan senhetkisiin haasteisiin, joita Korintin ”ylen oivalliset apostolit” aiheuttivat (2. Korinttilaisille 11:5). Tätä Tituksesta syntyvää vaikutelmaa vahvistaa se, että hän ilmaantuu Raamatun sivuille seuraavan kerran taas vaativassa tehtävässä.

Kreetan saarella

Paavali kirjoitti todennäköisesti joskus vuosien 61 ja 64 välillä Titukselle, joka palveli tuolloin Kreetassa. Paavali oli jättänyt hänet sinne ’oikaisemaan sen, mikä oli puutteellista, ja nimittämään vanhimmat kaupunki kaupungilta’. Kreetalaisilla yleensä oli sellainen maine, että he olivat ”valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja”. Titukselta vaadittaisiin Kreetassa siis jälleen rohkeaa ja lujaa toimintaa. (Titukselle 1:5, 10–12.) Tehtävä oli erittäin vastuullinen, sillä Tituksen toiminta todennäköisesti ratkaisisi, millainen tulevaisuus kristillisyydellä olisi tuolla saarella. Henkeytettynä Paavali auttoi Titusta määrittelemällä tarkoin, mitä pitää silmällä mahdollisissa tulevissa valvojissa. Noita pätevyysvaatimuksia punnitaan yhä kristittyjen vanhinten nimittämisen yhteydessä.

Raamattu ei kerro, milloin Titus lähti Kreetasta. Hän oli siellä sen verran kauan, että Paavali saattoi pyytää häntä huolehtimaan Zenasin ja Apolloksen tarpeista; nämä pysähtyisivät siellä matkallaan jonakin tarkemmin määrittelemättömänä aikana. Titus ei kuitenkaan olisi saarella kovin kauan. Paavali suunnitteli lähettävänsä sinne joko Artemaan tai Tykikoksen, ja sitten Tituksen piti tavata apostoli Nikopoliissa, ilmeisesti sennimisessä huomattavassa kaupungissa, joka sijaitsi Luoteis-Kreikassa. (Titukselle 3:12, 13.)

Raamatun viimeisestä, lyhyestä viittauksesta Titukseen saamme tietää, että luultavasti vuoden 65 tienoilla Paavali lähetti hänet hoitamaan taas uutta tehtävää. Se vei hänet Dalmatiaan, Adrianmeren itärannikolla nykyisessä Kroatiassa sijaitsevalle alueelle. (2. Timoteukselle 4:10.) Tituksen matkan tarkoitusta ei kerrota, mutta arveluiden mukaan hänet lähetettiin järjestämään seurakuntien asioita ja osallistumaan lähetyspalvelukseen. Jos näin oli, hänen toimenkuvansa oli samantapainen kuin se oli ollut Kreetassa.

Kuinka kiitollisia olemmekaan Tituksen kaltaisista kypsistä kristityistä valvojista! Se että he ymmärtävät raamatulliset periaatteet selvästi ja soveltavat niitä rohkeasti, osaltaan varjelee seurakunnan hengellisyyttä. Jäljitelkäämme heidän uskoaan ja osoittautukaamme Tituksen kaltaisiksi edistämällä uskonveljiemme hengellisiä etuja (Heprealaisille 13:7).

[Alaviite]

[Kuva s. 31]

Titus oli rohkea työtoveri Korintissa ja muualla olevien kristittyjen etujen hyväksi