Kuinka rakkautta kehitetään. Pyhän hengen välityksellä ensimmäinen mies ja nainen luotiin sellaisiksi, että heillä oli jonkin verran tätä Jumalan vallitsevaa ominaisuutta, rakkautta, ja heille suotiin kyky ilmaista, kasvattaa ja syventää tuota rakkautta. Rakkaus on Jumalan hengen hedelmää (Ga 5:22). Jumalinen rakkaus ei ole ominaisuus, joka jollakulla ilman muuta on, mikä voi pitää paikkansa joistakin fyysisistä tai henkisistä kyvyistä, esimerkiksi fyysisestä kauneudesta, musikaalisuudesta tai muista samankaltaisista perityistä ominaisuuksista. Ihmisellä ei voi olla jumalista rakkautta, ellei hän tunne ja palvele Jumalaa, ellei hän mietiskele ja ilmaise arvostusta. Vain kehittämällä rakkautta ihminen voi jäljitellä Jumalaa, rakkauden Lähdettä. (Ps 77:11; Ef 5:1, 2; Ro 12:2.)

Raamatussa sanotaan käsiteltäessä hengen hedelmän eri puolia, joista rakkaus on ensimmäinen: ”Sellaisia vastaan ei ole lakia.” (Ga 5:22, 23.) Mikään laki ei voi rajoittaa tätä rakkautta. Sitä voidaan osoittaa niitä kohtaan, jotka ansaitsevat sen, milloin tahansa, missä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Kristittyjen ei tulisi olla toisilleen muuta velkaa kuin sen, että he rakastavat toisiaan (Ro 13:8). Tällainen keskinäinen rakkaus on tosi kristittyjen tuntomerkki (Joh 13:35).