Älä luovuta!

”Älkäämme – – luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” (GALATALAISILLE 6:9)

 1, 2. a) Millaisia saalistustapoja leijonalla on? b) Keiden saalistamisesta Panettelija on erityisen kiinnostunut?

LEIJONALLA on monenlaisia saalistustapoja. Joskus se väijyy saalistaan juomapaikoilla tai paljon käytettyjen polkujen varrella. Mutta joskus leijona ”vain käyttää tilannetta hyväkseen – esimerkiksi kohdatessaan nukkuvan seepranvarsan”, kerrotaan eräässä luontokirjassa. (Portraits in the Wild.)

² Apostoli Pietari sanoo, että ’vastustajamme’, ”Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä” (1. Pietarin kirje 5:8). Koska Saatana tietää, että hänen jäljellä oleva aikansa on lyhyt, hän painostaa ihmisiä yhä enemmän estääkseen heitä palvelemasta Jehovaa. Mutta erityisen innokkaasti tämä ”karjuva leijona” saalistaa Jehovan palvelijoita. (Ilmestys 12:12, 17.) Hänellä on samanlaiset pyyntimenetelmät kuin eläinkuntaan kuuluvalla vastineellaan. Miten niin?

 3, 4. a) Millaisin menetelmin Saatana saalistaa Jehovan palvelijoita? b) Mitä kysymyksiä herätetään siksi, että nämä ovat ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”?

³ Toisinaan Saatana yrittää väijytystä: vainoa tai vastustusta, jonka tarkoitus on murtaa nuhteettomuutemme, niin että lakkaamme palvelemasta Jehovaa (2. Timoteukselle 3:12). Mutta toisina aikoina Panettelija leijonan tavoin vain käyttää jotain tilannetta hyväkseen. Hän odottaa, kunnes lannistumme tai uuvumme, ja silloin hän yrittää käyttää masennustamme hyväkseen saadakseen meidät luovuttamaan. Meistä ei saa tulla helppoa saalista!

⁴ Elämme kuitenkin koko ihmishistorian vaativinta aikaa. Näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, moni meistä saattaa silloin tällöin tuntea itsensä lannistuneeksi tai alas painetuksi (2. Timoteukselle 3:1). Miten sitten voimme välttyä uupumasta niin perusteellisesti, että meistä tulee helppo saalis Panettelijalle? Miten tosiaan voimme noudattaa apostoli Paavalin henkeytettyä neuvoa: ”Älkäämme – – luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy”? (Galatalaisille 6:9.)

Kun toiset aiheuttavat meille pettymyksen

 5. Mikä sai Daavidin uupumaan, mutta mitä hän ei tehnyt?

⁵ Raamatun aikoina Jehovan uskollisimmatkin palvelijat saattoivat tuntea olevansa alas painettuja. ”Olen uupunut huokailustani”, kirjoitti psalmista Daavid. ”Kaiken yötä annan lepovuoteeni lainehtia, annan leposohvani tulvehtia kyyneleistäni. Silmäni on heikentynyt mielipahasta.” Miksi Daavidista tuntui sellaiselta? ”Kaikkien vihamiesteni tähden”, hän selitti. Toisten vahingolliset teot aiheuttivat Daavidille sellaista sydämen tuskaa, että hänen kyyneleensä virtasivat valtoimenaan. Silti Daavid ei vetäytynyt pois Jehovasta sen vuoksi, mitä toiset ihmiset olivat hänelle tehneet. (Psalmit 6:6–9.)

 6. a) Miten toisten sanat tai teot voivat vaikuttaa meihin? b) Miten jotkut tekevät itsestään helpon saaliin Panettelijalle?

⁶ Toisten sanat tai teot voivat tuottaa meidänkin sydämellemme paljon tuskaa ja uuvuttaa meitä. ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin”, sanotaan Sananlaskujen 12:18:ssa. Kun tuo ajattelematon ihminen on kristitty veli tai sisar, ”pisto” voi haavoittaa syvältä. Inhimillinen taipumus saattaa olla loukkaantua ja ehkä kantaa kaunaa. Näin on varsinkin silloin, jos meitä on mielestämme kohdeltu epäystävällisesti tai epäoikeudenmukaisesti. Meistä voi olla vaikea puhua meitä loukanneen ihmisen kanssa; saatamme jopa harkitusti kartella häntä. Kaunan painamina jotkut ovat luovuttaneet ja lakanneet tulemasta kristillisiin kokouksiin. On valitettavaa, että he näin ’antavat Panettelijalle sijaa’: he ovat helppo saalis, jota hän voi käyttää hyväkseen (Efesolaisille 4:27).

 7. a) Miten voimme välttää edistämästä Panettelijan tarkoitusperiä, kun toiset aiheuttavat meille pettymyksen tai loukkaavat meitä? b) Miksi meidän tulisi päästää kauna ikään kuin menemään?

⁷ Miten voimme välttää edistämästä Panettelijan tarkoitusperiä, kun toiset aiheuttavat meille pettymyksen tai loukkaavat meitä? Meidän on yritettävä olla kantamatta kaunaa. Ota sen sijaan aloite tehdäksesi rauhan ja selvittääksesi asiat niin pian kuin suinkin voit (Efesolaisille 4:26). Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa kehotetaan: ”Antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.” Anteeksi antaminen on sopivaa varsinkin silloin, kun loukkauksen aiheuttaja myöntää virheensä ja on aidosti pahoillaan (vrt. Psalmit 32:3–5 ja Sananlaskut 28:13). Meille on kuitenkin avuksi muistaa, ettei anteeksi antaminen merkitse toisten väärintekojen katsomista läpi sormien tai vähättelemistä. Anteeksi antamista on se, että päästää kaunan ikään kuin menemään. Kauna on raskas taakka kannettavaksi. Se voi kalvaa mieltämme ja riistää meiltä onnellisuuden. Se voi jopa vahingoittaa terveyttämme. Sitä vastoin anteeksi antaminen – kun se on sopivaa – vaikuttaa omaksi hyväksemme. Olkaamme Daavidin kaltaisia – älkäämme koskaan luovuttako tai vetäytykö pois Jehovasta sen vuoksi, mitä muut ihmiset ovat sanoneet tai tehneet meille!

Kun epäonnistumme

 8. a) Miksi jotkut tuntevat toisinaan erityisen voimakasta syyllisyyttä? b) Mikä vaara on siinä, että joudumme siinä määrin syyllisyydentunteen valtaan, että menetämme toivomme itsemme suhteen?

⁸ ”Me kaikki kompastumme monta kertaa”, sanotaan Jaakobin kirjeen 3:2:ssa. Kun näin tapahtuu, on aivan luonnollista tuntea syyllisyyttä (Psalmit 38:3–8). Syyllisyydentunteet voivat olla erityisen voimakkaita, jos taistelemme jotakin lihan heikkoutta vastaan ja koemme aika ajoin takaiskuja.a Eräs tällaista kamppailua käynyt kristitty selitti: ”En halunnut enää elää, koska en tiennyt, olinko tehnyt anteeksiantamattoman synnin vai enkö. Minusta tuntui, että saatoin yhtä hyvin olla ponnistelematta Jehovan palveluksessa, koska minulla ei luultavasti kuitenkaan enää ollut mahdollisuuksia.” Kun joudumme siinä määrin syyllisyyden valtaan, että menetämme toivomme itsemme suhteen, annamme Panettelijalle tilaisuuden – ja hän voi käyttää sitä nopeasti hyväkseen! (2. Korinttilaisille 2:5–7, 11.) Tarvitaan ehkä tasapainoisempaa näkemystä syyllisyydestä.

 9. Miksi meidän tulisi luottaa Jumalan armoon?

⁹ Kun teemme syntiä, on sopivaa tuntea jossain määrin syyllisyyttä. Joskus syyllisyydentunteet eivät kuitenkaan hellitä, koska kristitystä tuntuu, ettei hän voisi koskaan olla Jumalan armon arvoinen. Raamatussa kuitenkin vakuutetaan lämpimästi: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta.” (1. Johanneksen kirje 1:9.) Onko mitään järkevää syytä uskoa, ettei Jumala tee näin meidän tapauksessamme? Muista, että Jehova sanoo Sanassaan olevansa ”altis antamaan anteeksi” (Psalmit 86:5; 130:3, 4). Koska hän ei voi valehdella, hän tekee niin kuin hänen Sanassaan luvataan, kunhan me tulemme hänen luokseen katuvaisin sydämin (Titukselle 1:2).

10. Mikä sydäntä lämmittävä vakuutus taistelemisesta lihan heikkoutta vastaan julkaistiin eräässä aiemmassa Vartiotornin numerossa?

¹⁰ Mitä sinun pitäisi tehdä, jos taistelet jotakin heikkoutta vastaan ja lankeat siihen jälleen? Älä luovuta! Lankeaminen ei välttämättä mitätöi niitä edistysaskeleita, jotka olet jo ottanut. Tämän lehden numerossa 15.4.1954 esitettiin seuraava sydäntä lämmittävä vakuutus: ”[Voimme huomata] kompastuvamme ja lankeavamme monta kertaa johonkin pahaan tapaan, mikä on pureutunut syvemmälle entiseen elämäntapaamme kuin olimme huomanneetkaan. – – Älä ole epätoivoinen. Älä päättele tehneesi anteeksiantamatonta syntiä. Saatana haluaisi sinun ajattelevan juuri niin. Se, että sinä olet murheellinen ja kiusaantunut, todistaa itsessään, että sinä et ole mennyt liian pitkälle. Älä väsy koskaan kääntymästä nöyrästi ja hartaasti Jumalan puoleen etsimään hänen anteeksiantamustaan ja puhdistustaan ja apuaan. Mene hänen luokseen kuin lapsi menee isänsä luo ollessaan vaikeudessa, siitä huolimatta, miten usein sinun on tehtävä se saman heikkouden johdosta, ja Jehova antaa sinulle armollisesti avun ansaitsemattomasta hyvyydestään, ja jos sinä olet vilpitön, niin hän antaa sinun todeta omaavasi puhdistetun omantunnon.”

Kun meistä tuntuu, ettemme tee tarpeeksi

11. a) Miten meidän tulisi suhtautua Valtakunnan saarnaamistyöhön? b) Millaisten palvelukseen osallistumista koskevien tunteiden kanssa jotkut kristityt kamppailevat?

¹¹ Valtakunnan saarnaamistyöllä on tärkeä osa kristityn elämässä, ja siihen osallistuminen tuottaa iloa (Psalmit 40:8). Jotkut kristityt tuntevat kuitenkin voimakasta syyllisyyttä sen johdosta, että he eivät pysty tekemään palveluksessa enemmän. Sellainen syyllisyys voisi jopa jäytää iloamme ja saada meidät luovuttamaan, koska kuvittelemme, ettemme Jehovan mielestä tee koskaan kylliksi. Tarkastellaanpa tunteita, joiden kanssa jotkut kamppailevat.

”Tiedättekö, miten aikaa vievää köyhyys on?” kirjoitti eräs kristitty sisar, joka kasvattaa yhdessä miehensä kanssa kolmea lasta. ”Minun täytyy säästää kaikessa, missä ikinä pystyn. Se merkitsee sitä, että aikaa menee käytettyjen tavaroiden myymälöiden kiertämiseen ja poistoerien läpikäymiseen tai että on jopa ommeltava vaatteita. [Ruoka]tarjouskupongitkin työllistävät minut tunniksi tai pariksi joka viikko, kun leikkaan ja täytän niitä ja käyn niiden kanssa ostoksilla. Toisinaan tunnen itseni hyvin syylliseksi tehdessäni tällaista, koska sekin aika pitäisi mielestäni käyttää kenttäpalvelukseen.”

”Ajattelin, etten varmaankaan rakasta Jehovaa kylliksi”, selitti eräs sisar, jolla on neljä lasta ja jonka aviomies ei ole uskova. ”Siksi ponnistelin ankarasti Jehovan palveluksessani. Yritin todella kovasti, mutta koskaan se ei tuntunut olevan kylliksi. Minulla ei nähkääs ollut lainkaan itsetuntoa, ja siksi en voinut kuvitella, että Jehova voisi milloinkaan tyytyä hänelle suorittamaani palvelukseen.”

Eräs kristitty, joka havaitsi tarpeelliseksi luopua kokoaikaisesta palveluksesta, sanoi: ”Tuntui sietämättömältä ajatella, etten pitänytkään kiinni sitoumuksestani palvella Jehovaa koko ajallani. Ette voi kuvitella, miten pettynyt olin! Itken vieläkin muistellessani sitä.”

12. Miksi jotkut kristityt tuntevat voimakasta syyllisyyttä sen johdosta, etteivät pysty tekemään sananpalveluksessa enemmän?

¹² On aivan luonnollista haluta palvella Jehovaa mahdollisimman täysin määrin (Psalmit 86:12). Miksi jotkut kuitenkin tuntevat voimakasta syyllisyyttä siitä, etteivät pysty tekemään enemmän? Joillakuilla se näyttää liittyvän yleiseen arvottomuuden tunteeseen, joka kenties johtuu epämiellyttävistä elämänkokemuksista. Toisissa tapauksissa aiheettoman syyllisyydentunteen voi saada aikaan epärealistinen näkemys siitä, mitä Jehova odottaa meiltä. ”Olin ajatellut, että jollei ponnistele aivan näännyksiin asti, ei varmaankaan tee tarpeeksi”, myönsi eräs kristitty nainen. Siksi hän asetti riman itselleen ylettömän korkealle – ja tunsi sitten itsensä vielä syyllisemmäksi, kun ei pystynyt ylittämään sitä.

13. Mitä Jehova odottaa meiltä?

¹³ Mitä Jehova odottaa meiltä? Yksinkertaisesti sanottuna hän odottaa, että palvelemme häntä kokosieluisesti ja teemme sen, minkä olosuhteemme sallivat (Kolossalaisille 3:23). Siinä, mitä haluaisimme tehdä ja mitä realistisesti pystymme tekemään, voi kuitenkin olla suuri ero. Sellaiset seikat kuin ikä, terveys, fyysinen kestävyys tai perhevelvollisuudet voivat asettaa meille rajoituksia. Kun kuitenkin teemme kaiken voitavamme, voimme luottaa siihen, että palveluksemme Jehovalle on kokosieluista – ei enemmän eikä vähemmän kokosieluista kuin jonkun sellaisen palvelus, jonka terveys ja olosuhteet sallivat hänen olla kokoaikaisessa palveluksessa. (Matteus 13:18–23.)

14. Mitä voit tehdä, jos tarvitset apua sen ratkaisemisessa, mitä sinun on realistista odottaa itseltäsi?

¹⁴ Miten sitten voit ratkaista, mitä sinun on realistista odottaa itseltäsi? Saatat haluta keskustella asiasta jonkun sellaisen luotettavan, kypsän kristityn ystävän, kenties vanhimman tai kokeneen sisaren, kanssa, joka tuntee kykysi, rajoituksesi ja perhevelvollisuutesi (Sananlaskut 15:22). Muista, että Jumalan silmissä ei arvoasi ihmisenä mitata sillä, miten paljon teet kenttäpalveluksessa. Kaikki Jehovan palvelijat ovat hänelle kallisarvoisia (Haggai 2:7; Malakia 3:16, 17). Osuutesi saarnaamistyössä voi olla suurempi tai pienempi kuin muilla, mutta niin kauan kuin se edustaa parastasi, Jehova on siitä hyvillään, eikä sinulla ole mitään aihetta tuntea syyllisyyttä (Galatalaisille 6:4).

Kun meiltä vaaditaan paljon

15. Millä tavoin seurakunnan vanhimmilta vaaditaan paljon?

¹⁵ ”Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon”, sanoi Jeesus (Luukas 12:48). Seurakunnan vanhimpina palvelevilta varmasti ’vaaditaan paljon’. Paavalin tavoin he kuluttavat itseään seurakunnan puolesta (2. Korinttilaisille 12:15). Heidän täytyy valmistaa puheita, tehdä paimennuskäyntejä, hoitaa oikeudellisia tapauksia – laiminlyömättä missään vaiheessa omaa perhettään (1. Timoteukselle 3:4, 5). Jotkut vanhimmat auttavat myös valtakunnansalien rakentamisessa, palvelevat sairaalayhteyskomiteoissa ja työskentelevät vapaaehtoisina konventeissa. Miten nämä kovasti työskentelevät, antaumukselliset miehet voivat välttyä uupumasta tällaisten velvollisuuksien painon alla?

16. a) Minkä käytännöllisen ratkaisun Jetro esitti Moosekselle? b) Minkä ominaisuuden ansiosta vanhin voi antaa sopivia vastuutehtäviä muiden hoidettaviksi?

¹⁶ Kun Mooses, vaatimaton ja nöyrä mies, alkoi uupua huolehtiessaan toisten ongelmista, hänen appensa Jetro esitti käytännöllisen ratkaisun: jaa osa vastuusta muiden pätevien miesten kanssa (2. Mooseksen kirja 18:17–26; 4. Mooseksen kirja 12:3). ”Viisaus on vaatimattomien parissa”, sanotaan Sananlaskujen 11:2:ssa. Vaatimattomuus merkitsee rajoitustensa tunnustamista ja hyväksymistä. Vaatimaton ihminen ei ole haluton delegoimaan tehtäviä toisille eikä pelkää jotenkin menettävänsä ohjia käsistään antaessaan sopivia vastuutehtäviä muiden pätevien miesten hoidettaviksi (4. Mooseksen kirja 11:16, 17, 26–29).b Sen sijaan hän auttaa heitä innokkaasti edistymään (1. Timoteukselle 4:15).

17. a) Miten seurakunnan jäsenet voivat keventää vanhinten kuormaa? b) Mitä uhrauksia vanhinten vaimot tekevät, ja miten voimme osoittaa heille, ettemme pidä niitä itsestään selvinä?

¹⁷ Seurakunnan jäsenet voivat tehdä paljon keventääkseen vanhinten kuormaa. Koska muut ymmärtävät, että vanhinten on huolehdittava omasta perheestään, he eivät vaadi kohtuuttomasti vanhinten aikaa eivätkä huomiota. He eivät myöskään pidä itsestään selvinä niitä auliita uhrauksia, joita vanhinten vaimot tekevät jakaessaan epäitsekkäästi aviomiehensä seurakunnan kanssa. Eräs kolmen lapsen äiti, jonka aviomies palvelee vanhimpana, selitti: ”En koskaan valita sitä ylimääräistä kuormaa, jota kannan halukkaasti kotona, jotta mieheni voisi palvella vanhimpana. Tiedän, että Jehova siunaa runsain mitoin perhettämme hänen palveluksensa vuoksi, enkä harmittele sitä, mitä hän antaa. Mutta totta puhuen osalleni lankeaa kyllä usein enemmän pihatöitä ja lastemme kurittamista kuin lankeaisi muutoin, koska miehelläni on niin paljon tehtävää.” Valitettavasti tämä sisar havaitsi, että jotkut eivät tajunneet, millainen ylimääräinen kuorma hänellä oli kannettavanaan, vaan kyselivät häneltä tunteettomasti esimerkiksi, miksei hän ole tienraivaajana (Sananlaskut 12:18). Kuinka paljon parempi onkaan kiittää toisia siitä, mitä he tekevät, kuin arvostella heitä siitä, mitä he eivät pysty tekemään! (Sananlaskut 16:24; 25:11.)

Koska loppu ei ole vielä tullut

18, 19. a) Miksi nyt ei ole aika lakata juoksemasta ikuisen elämän kilpajuoksussa? b) Minkä ajankohtaisen neuvon apostoli Paavali esitti Jerusalemin kristityille?

¹⁸ Kun juoksija tietää lähestyvänsä pitkän kilpajuoksun loppua, hän ei luovuta. Hänen ruumiinsa voi olla kestävyytensä äärirajoilla – hän voi olla lopen uupunut, kuumissaan ja kärsiä nestevajauksesta – mutta niin lähellä loppua ei ole aika lakata juoksemasta. Kristittyinä juoksemme samoin kilpaa saadaksemme elämän palkinnon, ja olemme hyvin lähellä maaliviivaa. Nyt ei ole aika lakata juoksemasta! (Vrt. 1. Korinttilaisille 9:24; Filippiläisille 2:16; 3:13, 14.)

¹⁹ Kristityillä oli ensimmäisellä vuosisadalla samanlainen tilanne. Noin vuonna 61 apostoli Paavali kirjoitti Jerusalemin kristityille. Aika oli loppumassa; paha ”sukupolvi”, luopiojuutalainen asiainjärjestelmä, oli ’katoamaisillaan’. Erityisesti Jerusalemin kristittyjen piti olla valppaita ja uskollisia: heidän oli määrä paeta kaupungista, kun he näkisivät sen leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä (Luukas 21:20–24, 32). Paavalin henkeytetty neuvo oli siksi ajankohtainen: ’Älkää väsykö älkääkä lannistuko sielussanne.’ (Heprealaisille 12:3.) Apostoli Paavali käytti tässä kahta värikästä verbiä: ”väsyä” (kaʹmnō) ja ”lannistua” (e·klyʹo·mai). Erään raamatunoppineen mukaan näitä kreikkalaisia sanoja ”käytti Aristoteles juoksijoista, jotka hellittävät ja luhistuvat päästyään maaliin. [Paavalin kirjeen] lukijat olivat yhä kilpajuoksussa. Heidän ei pitänyt luovuttaa ennen aikojaan. He eivät saaneet antaa uupumuksen viedä heiltä tajuntaa ja saada heitä luhistumaan. Jälleen kerran kehotetaan hellittämättömyyteen vastoinkäymisissä.”

20. Miksi Paavalin neuvo on ajankohtainen meille nykyään?

²⁰ Miten ajankohtainen Paavalin neuvo onkaan meille nykyään! Paineiden kasvaessa meistä voi toisinaan tuntua samalta kuin lopen uupuneesta juoksijasta, jonka jalat ovat pettämäisillään. Mutta koska maaliviiva on hyvin lähellä, emme saa luovuttaa! (2. Aikakirja 29:11.) Juuri niin Vastustajamme, ”karjuva leijona”, haluaisi meidän tekevän. Onneksi Jehova on tehnyt järjestelyjä antaakseen ”väsyneelle voimaa” (Jesaja 40:29). Sitä, mitä ne ovat ja miten voimme käyttää niitä hyväksemme, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Mitä vastaat?

◻ Miten voimme olla luovuttamatta, kun toiset aiheuttavat meille pettymyksen tai loukkaavat meitä?

◻ Mikä tasapainoinen näkemys syyllisyydestä estää meitä luovuttamasta?

◻ Mitä Jehova odottaa meiltä?

◻ Miten vaatimattomuus voi auttaa seurakunnan vanhimpia välttämään uupumista?

◻ Miksi Heprealaiskirjeen 12:3:ssa oleva Paavalin neuvo on ajankohtainen meille nykyään?