JALKA

Heprean sana reʹgel ja kreikan sana pous tarkoittavat pohjimmiltaan jalkaterää, sitä ruumiinosaa, jonka päällä ihminen tai eläin seisoo. Molempia sanoja käytetään sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. (Ks. myös SÄÄRI.)

Muinoin liikuttiin pääasiassa jalkaisin, niin kuin monissa osissa maailmaa liikutaan vielä nykyäänkin. Osa tavallisesta kansasta kulki avojaloin, mutta yleensä käytettiin sandaaleja, joissa ei ollut juuri muuta kuin antura (ks. SANDAALI). Taloon tultaessa sandaalit riisuttiin pois. Vieraan jalkojen peseminen oli tärkeä, lähes pakollinen, vieraanvaraisuuden osoitus. Tuon palveluksen teki joko talonisäntä tai palvelija, tai ainakin annettiin vettä tätä tarkoitusta varten. (1Mo 18:4; 24:32; 1Sa 25:41; Lu 7:37, 38, 44.)

Koska sandaalit riisuttiin oltaessa pyhällä maalla, papit toimittivat tehtävänsä tabernaakkelissa ja temppelissä epäilemättä avojaloin (2Mo 3:5; Jos 5:15). Pappien vaatteiden valmistusohjeisiin ei sisältynyt sandaalien teko-ohjetta (2Mo 28). (Ks. ASENNOT JA ELEET.)

Kristus pesee opetuslasten jalat. Jeesus Kristus antoi opetuslapsilleen oppitunnin nöyryydestä ja toisten palvelemisesta siten, että hän, heidän Herransa, pesi heidän jalkansa (Joh 13:5–14; vrt. 1Ti 5:9, 10). Jeesus sanoi tuossa yhteydessä: ”Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta kuin että hänen jalkansa pestään, niin hän on kokonaan puhdas”, millä hän epäilemättä tarkoitti sitä, että vaikka ihminen olisi kylpenyt, hänen jalkansa tulisivat tomuisiksi lyhyenkin kävelyn jälkeen, ja ne olisivat toistuvasti pesun tarpeessa. Jeesuksen maallisen palveluksen aikaan temppelissä vartiotehtävissä palvelevat papit ja leeviläiset olivat peseytyneet varhain aamulla, joten heidän ei tarvinnut kylpeä uudelleen tuona päivänä, paitsi pestä kätensä ja jalkansa (ks. myös 2Mo 30:19–21). Kun Jeesus sanoi: ”Te olette puhtaat, mutta ette kaikki [tarkoitti Juudasta]”, hän antoi ilmeisesti sille, mitä hän teki tässä tilaisuudessa, myös hengellisen merkityksen (Joh 13:10, 11). Efesolaiskirjeen 5:25, 26:ssa osoitetaan, että Jeesus puhdistaa kristillisen seurakunnan ”vedellä pesten [totuuden] sanan avulla”. On johdonmukaista, että Jeesuksen uskollisten seuraajien oli samoin oltava nöyrästi kiinnostuneita veljiensä fyysisten tarpeiden lisäksi ennen kaikkea heidän hengellisistä tarpeistaan. Näin he auttaisivat toinen toistaan pysymään puhtaina kohdatessaan päivittäin kiusauksia ja esteitä, jotka voisivat saastuttaa kristityn hänen vaeltaessaan tässä maailmassa. (Hpr 10:22; Ga 6:1; Hpr 12:13.) (Ks. JALKOJEN PESEMINEN.)

’Vaeltaminen’. Sanoja ”jalka” ja ”jalat” käytetään usein tarkoitettaessa ihmisen taipumusta tai hänen valitsemaansa menettelytapaa, joko hyvää tai huonoa (Ps 119:59, 101; San 1:16; 4:26; 5:5; 19:2; Ro 3:15). Sanaa ”vaeltaa” käytetään samassa merkityksessä; esim. toteamus ”Nooa vaelsi tosi Jumalan kanssa” tarkoittaa sitä, että hän toimi sopusoinnussa Jumalan tahdon ja käskyjen kanssa (1Mo 6:9; vrt. Ef 2:1, 2). Jumala ohjaa kuvaannollisesti uskollisten palvelijoittensa jalkoja oikealle tielle. Hän osoittaa heille tien, jota heidän tulee kulkea, etteivät he kompastu ja kaadu hengellisesti tai joudu pahuuden ansaan, ja toisinaan hän jopa varjelee heitä joutumasta vihollisen vangiksi. (1Sa 2:9; Ps 25:15; 119:105; 121:3; Lu 1:78, 79.) Toisaalta hän saa jumalattomat menettämään tasapainonsa ja kaatumaan tappion kärsineinä (5Mo 32:35; Ps 9:15). Jehova varoittaa liittymästä pahojen seuraan tai menemästä huonoille teille (San 1:10, 15; 4:27). Hän neuvoo ihmistä vartioimaan jalkojaan, kun tämä menee Jumalan huoneeseen. Ihmisen pitäisi lähestyä sitä vilpittömin sydämin voidakseen kuulla ja oppia. (Sr 5:1.)

Muuta kuvaannollista käyttöä. Muita kuvaannollisia ilmauksia ovat ’lepopaikka jalalle’ eli olinpaikka, asuinpaikka tai hallussa oleva paikka (1Mo 8:9; 5Mo 28:65); ’jalan leveys’ tarkoitti pienintä maapalstaa, jonka joku saattoi omistaa (Ap 7:5; 5Mo 2:5; vrt. Jos 1:3); ’nostaa jalkaansa’, ts. ryhtyä johonkin toimintaan tai panna se alulle (1Mo 41:44); ”astu jalallasi harvoin lähimmäisesi taloon”, jotta et käyttäisi kohtuuttomasti hyväksesi hänen vieraanvaraisuuttaan (San 25:17); ’kuljeskella avojaloin’ nöyryytettynä tai surevana (vangit joutuivat usein kulkemaan avojaloin) (Jes 20:2); ’panna jotakin jonkun jalkojen juureen’ lahjaksi tai uhriksi (Ap 5:1, 2); ’langeta jonkun jalkoihin’ kunnioituksesta (Mr 5:22); ’panna jalkojen alle’, alistaa (1Ko 15:27; Hpr 2:8); ’murskata tai tallata jalkojen alle’ voittajana (Mal 4:3; Ro 16:20); ’panna jalat vihollisen niskalle’ vertauskuvaksi hänen alistamisestaan tai kukistamisestaan (Jos 10:24); ’pestä jalkansa veressä’ teloitettaessa vihollisia (Ps 68:22, 23); ’peittää jalat’, olla tarpeellaan (kirjm. ’pitää jalat piilossa’; Tu 3:24; 1Sa 24:3). Ilmausta ”kastaa jalkansa öljyyn” käytettiin profeetallisesti, kun ennustettiin, että Asserin heimolla olisi muiden Israelin heimojen joukossa lihava eli runsas osa (5Mo 33:24). Ruut nosti peitettä Boasin jalkopäästä ja asettui siihen makuulle merkiksi siitä, että Boasin oli ryhdyttävä oikeudellisiin toimiin lankousavioliittoasiassa (Ru 3:4, 7, 8).

”Miellyttävät” jalat. Jehova pitää erityisen suuressa arvossa niiden jalkoja, jotka julistavat Valtakunnan hyvää uutista, ja hän sanoo noita jalkoja ”miellyttäviksi” (Jes 52:7; Ro 10:15). Kristityllä täytyy olla kenkinä jaloissaan ”rauhan hyvän uutisen varusteet”, jotta hän voi asianmukaisesti viedä hyvää uutista (Ef 6:15). Kun jonkin talon tai kaupungin asukkaat kieltäytyisivät ottamasta vastaan Jeesuksen opetuslapsia tai kuuntelemasta heidän sanojaan, Jeesus neuvoi heitä pudistamaan tomun jaloistaan eli ilmaisemaan, että he jättivät kielteisesti suhtautuvan talon tai kaupungin odottamaan seurauksia, jotka langetettaisiin sille korkeammalta taholta, taivaasta (Mt 10:14).

’Hakkaa jalkasi pois.’ Kun Jeesus sanoi: ”Jos siis kätesi tai jalkasi kompastuttaa sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi”, hän ei puhunut ’jalan hakkaamisesta pois’ kirjaimellisessa mielessä vaan kuvaannollisesti. Hän tarkoitti, että ihmisen ei tulisi antaa jonkin ruumiinjäsenensä, esim. käden tai jalan, saada häntä syyllistymään anteeksiantamattomaan syntiin, vaan hänen tulisi sen sijaan kuolettaa sellainen ruumiinjäsen niin täydellisesti, että se olisi ikään kuin irrotettu ruumiista. (Mt 18:8; Mr 9:45; vrt. Kol 3:5.)

Kristillisessä ”ruumiissa”. Verratessaan kristillistä seurakuntaa ihmisruumiiseen apostoli Paavali korostaa sen jäsenten keskinäistä riippuvuutta, kun hän sanoo: ”Jos jalka sanoisi: ’Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen’, niin ei se tästä syystä ole ruumiiseen kuulumaton.” (1Ko 12:15.)

Jumalan jalkojen alusta. Jehova kuvailee suvereenia asemaansa sanomalla, että hän istuu taivaallisella valtaistuimella ja maa on hänen jalkojensa alusta (Jes 66:1). Hän ilmoittaa Siionille, että hän kaunistaa pyhäkkönsä paikan, ja hän lisää: ”Jalkojeni sijan minä saatan kunniaan.” (Jes 60:13, 14.) (Ks. KANTAPÄÄ; VARVAS.)