Kreikkalainen sana beʹlos (heittoase) tulee kantasanasta balʹlō ’heittää’. Apostoli Paavali käytti tätä kreikkalaista sanaa kirjoittaessaan ”palavista heittoaseista”, jotka voidaan sammuttaa uskon suurella kilvellä. (Ef 6:16.) Roomalaiset tekivät vasamansa ontoista ruo’oista, ja niiden alaosassa, kärjen alla, oli rautainen säiliö, joka voitiin täyttää palavalla öljyllä. Sen jälkeen vasama ammuttiin löysällä jousella, koska sen sinkoaminen tiukalla jousella olisi sammuttanut tulen. Yritykset sammuttaa sellainen heittoase vedellä olisivat vain suurentaneet liekkiä, ja ainoa keino sammuttaa tuo tuhoisa vasama oli peittää se maalla.

”Suurta kilpeä” (hepr. tsin·nahʹ) käytti raskaasti aseistettu jalkaväki (2Ai 14:8), ja joskus sitä kantoi kilvenkantaja (1Sa 17:7, 41). Se oli joko soikea tai suorakulmainen kuin ovi. Ilmeisesti Efesolaiskirjeen 6:16:ssa käytetty kreikkalainen sana thy·re·osʹ (sanasta thyʹra ’ovi’) tarkoittaa samanlaista ’suurta kilpeä’. Tsin·nahʹ oli niin suuri, että se peitti koko vartalon (Ps 5:12). Sitä käytettiin toisinaan, kun muodostettiin tiivis, aukoton taistelurivi, josta pistokeihäät työntyivät esiin. Suuri kilpi mainitaan toisinaan yhdessä pistokeihään tai keihään kanssa, kun tarkoitetaan aseita yleensä. (1Ai 12:8, 34; 2Ai 11:12.)

Hengellisen varustuksen huomattava osa on ”uskon suuri kilpi”. Samalla tavoin kuin suuri kilpi peittää suurimman osan vartalosta, usko Jehova Jumalaan ja hänen kykyynsä täyttää lupauksensa antaa kristitylle kyvyn ”sammuttaa kaikki paholaisen palavat heittoaseet”. (Ef 6:16; vrt. Ps 91:4.) Usko auttaa kristittyä kestämään pahojen henkien hyökkäykset, vastustamaan kiusauksia moraalittomuuteen, tukahduttamaan materialistiset halut ja olemaan antamatta periksi pelolle, epäilyksille tai ylettömälle murheelle (1Mo 39:7–12; Hpr 11:15; 13:6; Ja 1:6; 1Te 4:13).