EFESOLAISKIRJE
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirja, jonka apostoli Paavali kirjoitti noin vuosina 60–61 ollessaan vankina Roomassa (Ef 1:1; 3:1; 4:1; 6:20). Sen vei Efesoksen seurakunnalle Tykikos (Ef 6:21, 22), jota Paavali käytti kuljettamaan myös kirjeen kolossalaisille (Kol 4:7–9). Koska Paavali kirjoitti Kolossalaiskirjeen jotakuinkin samoihin aikoihin kuin hän kirjoitti efesolaiskristityille, Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissä on monia samankaltaisia piirteitä. Charles Smith Lewisin mukaan ”Ef:n [Efesolaiskirjeen] 155 jakeesta 78 löytyy Kol:sta [Kolossalaiskirjeestä] enemmän tai vähemmän samankaltaisina” (The International Standard Bible Encyclopaedia, toim. J. Orr, 1960, II osa, s. 959). Epäilemättä Kolossassa vallinnut tilanne muistutti jollakin tavoin Efesoksen tilannetta, ja Paavalin mielestä oli paikallaan esittää samankaltaisia neuvoja.
Miksi sopiva efesolaiskristityille. Eräässä Chester Beatty -papyruksessa (P46) sekä Codex Vaticanuksen ja Codex Sinaiticuksen alkuperäisen lukutavan mukaisessa tekstissä on ilmaus ”Efesoksessa” jätetty pois 1. luvun jakeesta 1. Ilmaus esiintyy kuitenkin muissa käsikirjoituksissa ja kaikissa vanhoissa käännöksissä. Varhaiskirkon kirjailijatkin pitivät kirjettä efesolaisille osoitettuna. Vaikka jotkut ovatkin ajatelleet tämän kirjeen olevan se, joka mainitaan lähetetyn laodikealaisille (Kol 4:16), on huomattava, ettei yhdessäkään vanhassa käsikirjoituksessa ole ilmausta ”Laodikeaan” ja että Efesos on ainoa kaupunki, joka tässä kohdassa mainitaan tämän kirjeen käsikirjoituksissa.
Neuvoja materialismia vastaan. Efesolaiskirjeen sisällön tarkastelukin ilmaisee, että Paavalilla oli Efesoksen kristityt mielessään, ja hänen neuvonsa olivat erityisen sopivia, kun otetaan huomioon, millaiset olosuhteet vallitsivat Efesoksessa, Aasia-nimisen Rooman provinssin tärkeimmässä kaupungissa. Efesos oli esimerkiksi tunnetusti satumaisen vauras kaupunki, ja maailmallista rikkautta pidettiinkin yleensä kaikkein tärkeimmällä sijalla. Kirjeessään Paavali kuitenkin korostaa todellista rikkautta: ”hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkautta”, ”sitä loistoisaa rikkautta”, jota Jumala pitää perintönä pyhille, ”hänen ansaitsemattoman hyvyytensä verratonta rikkautta”, ”Kristuksen pohjatonta rikkautta” ja Jumalan ”kirkkauden rikkautta” (Ef 1:7, 18; 2:7; 3:8, 16). Se auttoi efesolaiskristittyjä saamaan oikean näkemyksen rikkaudesta.
Moraalittomuuden hylkääminen. Efesos oli myös hillittömyydestään ja irstaudestaan, törkeästä moraalittomuudestaan, tunnettu kaupunki. Siksi apostoli Paavali käsitteli tätä asiaa painokkaasti ja osoitti moraalittomuuden olevan vanhan persoonallisuuden tunnuspiirteitä. Hän sanoi, että kristittyjen tulee riisua pois tuo vanha persoonallisuus ja pukea ylleen ”uusi persoonallisuus”. Efesoksen löyhän moraalin takia kaupunkilaiset keskustelivat paljon sukupuoliasioihin liittyvistä paheista, eivät tuomitakseen ne, vaan hekumoidakseen niillä. Kristittyjen ei tule olla sellaisia, jotka saavat mielihyvää haureudesta puhumisesta ja rivojen vitsien kertomisesta, neuvoi Paavali. (Ef 4:20–24; 5:3–5.)
Vastakkaiset temppelit. Paavalin esittämä kuvaus hengellisestä temppelistä oli myös erittäin sopiva tuolle kristilliselle seurakunnalle, joka eli Artemiin kunnioitetun pakanatemppelin varjossa; tätä temppeliä pidettiin yhtenä muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Samalla kun ”koko Aasian piirikunta ja asuttu maa” palvoivat Artemista ja pitivät Efesoksessa sijainnutta maineikasta temppeliä suuressa arvossa, voidellut kristityt muodostavat itse ”pyhän temppelin”, jossa Jehova asuu henkensä välityksellä (Ap 19:27; Ef 2:21).
Artemiin temppeli oli turvapaikka, mikä kannusti tekemään rikoksia ja lisäsi rikollisten määrää Efesoksessa. Ketään ei voitu pidättää minkään rikoksen takia tietyn alueen sisäpuolella temppelin muurien ympärillä. Tämän vuoksi temppelin ympärille syntyi varkaiden, murhaajien ja muiden senkaltaisten kylä. Paavalin sanat varastamisesta sekä ilkeämielisestä katkeruudesta, huutamisesta ja pahuudesta olivat siksi paikallaan (Ef 4:25–32).
Demonismin harjoittaminen. Efesos oli kaikenlaisen demonismin keskus. Kaupunki tunnettiinkin ympäri maailmaa monenlaisesta taikuudestaan. Demonit olivat siis erityisen aktiivisia Efesoksessa, ja epäilemättä tehdäkseen tyhjäksi taikuuden ja noituuden vaikutuksen ja auttaakseen oikeasydämisiä efesolaisia murtautumaan vapaaksi näistä demonistisista tavoista Paavali teki ihmeitä Jumalan hengen avulla; hän mm. ajoi ulos pahoja henkiä (Ap 19:11, 12).
Seuraavassa esitetyt seikat valaisevat sitä, miten täynnä taikuutta Efesos oli ja miten sopivia Paavalin neuvot pahoja henkiä vastaan taistelemisesta olivat:
”Efesolaiset kirjaimet” olivat kuuluisia kautta koko maailman. ”Ne näyttävät koostuneen kirjainten tai sanojen määräyhdistelmistä, joiden uskottiin tietyllä sävelkululla lausuttuina karkottavan tehokkaasti sairauksia tai pahoja henkiä tai joiden oletettiin toimivan pahoilta hengiltä tai vaaralta suojelevina amuletteina eli taikaesineinä, jos ne kirjoitettiin pergamentille ja jos niitä kannettiin mukana. Niinpä Plutarkhos (Sympos. 7) sanoo ’taikurien pakottavan demonin riivaamat toistamaan ja lausumaan efesolaiset kirjaimet tietyssä järjestyksessä itsekseen’.” (A. Barnes, Notes, Explanatory and Practical, on the Acts of the Apostles, 1858, s. 264.)
Efesoksen raunioista löytyneet piirtokirjoitukset ilmaisevat, miten äärimmäisessä henkisessä pimeydessä efesolaiset elivät ja miksi apostoli Paavali kirjoitti tuon kaupungin kristityille, että he eivät ”enää vaella niin kuin myös kansakuntien ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he – – ovat mieleltään pimeydessä” (Ef 4:17, 18). Muureissa ja rakennuksissa olevat kirjoitukset ilmaisevat, että asukkaiden elämää hallitsivat taikausko, ennustelu ja enteiden tähyileminen.
Paavalin saarnaamisen, hänen tekemiensä ihmetekojen ja pahoja henkiä manaavien juutalaisten kärsimän tappion vuoksi melko monista efesolaisista tuli kristittyjä. Epäilemättä monet näistä olivat osallistuneet jonkinlaiseen taikuuteen, sillä Raamatussa kerrotaan: ”Toivatpa useat taikuutta harjoittaneista kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien edessä. Ja niiden hinnat laskettiin yhteen, ja niiden arvoksi todettiin viisikymmentätuhatta hopearahaa [jos denaareja, 37200 dollaria].” (Ap 19:19.) Koska taikuus oli niin yleistä Efesoksessa ja siellä harjoitettiin monia demonismin muotoja, oli erittäin sopivaa, että Paavali esitti efesolaiskristityille hyviä neuvoja siitä, miten voi taistella pahoja henkivoimia vastaan pukemalla ylleen ”Jumalan koko sota-asun”. Demonit varmasti ahdistelisivat joitakuita, jotka olivat murtautuneet vapaiksi taikuuden harjoittamisesta, ja Paavalin neuvot auttaisivat heitä vastustamaan pahoja henkiä. On huomionarvoista, että ensi töikseen nuo varhaiskristityt hävittivät demonismiin liittyvät kirjat, ja näin he antoivat mallin niille, jotka nykyään haluavat vapautua demonien vaikutuksesta tai ahdistelusta. (Ef 6:11, 12.)
Kristuksen rooli. Kun ajatellaan, että efesolaiskristittyjen eteen oli asetettu loistoisa toivo päästä Kristuksen perijätovereiksi, Paavalin oli hyvin sopivaa myös kirjoittaa heille, että Kristus oli korotettu ”paljon ylemmäksi jokaista hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei ainoastaan tässä asiainjärjestelmässä, vaan myös tulevassa” (Ef 1:21). Tässä kirjeessä Paavalin kielenkäyttö kohoaa yleviin korkeuksiin hänen kuvaillessaan Jeesuksen Kristuksen korotettua asemaa ja Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden lahjaa sekä sitä rakkautta, viisautta ja armoa, jota on suotu heidän kanssaan ykseyteen saatetuille. Kuvaus siitä, miten kaikki taivaassa ja maan päällä saatetaan ykseyteen Kristuksen alaisuudessa ja niin juutalaiset kuin pakanatkin tuodaan seurakuntaan ”yhtenä uutena ihmisenä”, on Raamatun täydellisin selitys Jumalan ”pyhästä salaisuudesta”, joka on paljastettu Kristusta koskevassa hyvässä uutisessa (Ef 2:15).
[Tekstiruutu s. 416]
EFESOLAISKIRJEEN KOHOKOHTIA
Kirje, jossa kohdistetaan huomio hallintoon, joka saa aikaan rauhan ja ykseyden Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen välityksellä
Ollessaan vankina Roomassa Paavali kirjoitti tämän kirjeen Efesoksen, Vähän-Aasian länsirannikon satamakaupungin, seurakunnalle
Jumalan tarkoitus saada aikaan rauha ja ykseys Jeesuksen Kristuksen välityksellä
Jumala ilmaisi suurta ansaitsematonta hyvyyttä määrätessään ennalta, että jotkut ihmiset otettaisiin hänen pojikseen Jeesuksen Kristuksen välityksellä (1:1–7)
Jumalan tarkoituksena oli hallinto (taloudenhoito), jonka avulla hän saattaisi ykseyteen itsensä kanssa Kristuksen välityksellä ne, jotka on valittu olemaan taivaissa, ja ne, jotka eläisivät maan päällä (1:8–14)
Paavali rukoilee, että efesolaiset todella ymmärtäisivät sen suurenmoisen järjestelyn, jonka Jumala on tehnyt heidän hyväkseen Kristuksen välityksellä, ja arvostaisivat sitä (1:15–23; 3:14–21)
Ne joille on suotu yleviä tehtäviä Kristuksen yhteydessä, olivat aiemmin kuolleita synnissä; heidän pelastuksensa on Jumalan lahja, ei palkka teoista (2:1–10)
Kristuksen välityksellä poistettiin Laki ja laskettiin perustus sille, että juutalaisista ja pakanoista voi tulla yksi ruumis, Jumalan huonekunnan jäseniä, temppeli jossa Jumala asuu hengen välityksellä (2:11–3:7)
Jumalan toiminta seurakunnan suhteen paljastaa taivaallisissa olevillekin hänen viisautensa moninaisuuden (3:8–13)
Jumalasta lähtöisin olevia yhdistäviä seikkoja: yksi hengellinen ruumis joka muodostaa seurakunnan, yksi pyhä henki, yksi toivo, yksi Herra Jeesus Kristus, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja Isä (4:1–6)
Kristuksen antamat lahjat ihmisinä auttavat kaikkia ykseyteen uskossa; hänen johtonsa alaisuudessa koko ruumis toimii sopusointuisesti, koska se puhuu totuutta ja ilmaisee rakkautta (4:7–16)
Pukekaa yllenne uusi persoonallisuus, joka on sopusoinnussa Kristuksen opetuksen ja esimerkin kanssa
Ei tule seurata kansakuntien vaan Kristuksen esimerkkiä; sen tekeminen edellyttää uutta persoonallisuutta (4:17–32)
Jäljitelkää Jumalaa; ilmaiskaa samanlaista rakkautta kuin Kristus (5:1, 2)
Karttakaa moraalitonta puhetta ja käytöstä; vaeltakaa valon lapsina (5:3–14)
Ostakaa aikaa; käyttäkää sitä Jehovan ylistämiseen (5:15–20)
Syvästä kunnioituksesta Kristusta kohtaan ilmaiskaa sopivaa alamaisuutta aviomiehiä, vanhempia ja isäntiä kohtaan; osoittakaa rakkaudellista huomaavaisuutta alaisuudessanne olevia kohtaan (5:21–6:9)
Pukekaa yllenne koko hengellinen sota-asu pysyäksenne lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan
Meillä on kamppailu pahoja henkivoimia vastaan; Jumalan avulla voimme vastustaa näitä rauhan ja ykseyden rikkojia (6:10–13)
Jumalan hengellinen sota-asu tarjoaa täydellisen suojan; käyttäkää sitä hyvin ja rukoilkaa hartaasti; sisällyttäkää myös kaikki pyhät nöyriin pyyntöihinne (6:14–24)