Jumalan pyhän sanan vaaliminen nykyaikana
Uuden maailman käännöksen viitelaitos
1 Jehovan uskolliset palvelijat ovat aina luottaneet siihen, että Jumalan henkeytetty ja kirjoitettu sana on tallennettu tarkasti ja välitetty huolellisesti eteenpäin. Niiden 1500 vuoden aikana, jotka Israelin kansakunta oli lakiliiton alaisuudessa, noin 30:tä israelilaista kirjuria käytettiin kirjoittamaan muistiin Raamatun heprealaisten kirjoitusten 39 kirjaa. Yksi näistä kirjureista, Mooses, osoitti, että nämä pyhät ”paljastetut asiat” uskottiin israelilaisille ja että ne olivat osa sitä kasvatusta, jota he saivat Jumalalta hänen ”pyhänä kansakuntanaan” (5. Moos. 29:29; 2. Moos. 19:6). Jeesus osoitti juutalaisten olevan raamatullisen tiedon vartijoita, kun hän sanoi: ”Pelastus on lähtöisin juutalaisista.” (Joh. 4:22; Luuk. 11:52.) Apostoli Paavali vahvisti, että juutalaisille ”uskottiin Jumalan pyhät julistukset” (Room. 3:2).
2 Ennen ajanlaskumme alkua edeltävinä vuosisatoina eläneet israelilaiset olivat luku- ja kirjoitustaitoista kansaa. Valmennetut israelilaiskirjurit valmistivat kirjakääröjä, jotka sisälsivät erittäin tarkkoja jäljennöksiä silloisista Pyhistä kirjoituksista, ja niitä levitettiin laajalti sekä itse Palestiinassa että niiden juutalaisten ja käännynnäisten keskuudessa, jotka olivat hajaantuneet kansakuntien sekaan. (1. Aik. 2:55; Apt. 8:4, 27, 28.)
3 Vuonna 29 tapahtui jotain merkittävää, mikä kirjoitettiin Jumalan henkeyttämään kertomukseen. Silloin Jeesus kastettiin ja hänestä tuli Jehovan Voideltu eli Messias. Sen jälkeen hän osoittautui pyhän totuuden huomattavimmaksi julistajaksi (Matt. 4:4, 10, 17). Jeesus ei tosin itse osallistunut Raamatun kirjoittamiseen, mutta hänen uskolliset opetuslapsensa kirjoittivat myöhemmin hänen sanansa kirjakääröihin pyhän hengen ohjauksessa (Joh. 16:13). Kun Jeesus oli herätetty kuolleista ja noussut taivaaseen, hän alkoi helluntaina vuonna 33 järjestää uutta seurakuntaa, joka koostui uskovista israelilaisista ja juutalaisuuteen kääntyneistä (Apt. 2:1–11). Pian siihen kutsuttiin samarialaisia ja pakanoita. Tämän kasvavan kansainvälisen mutta silti yksimielisen seurakunnan jäseniä alettiin sanoa kristityiksi, ja heistä tuli uusi hengellinen ”Jumalan Israel” (Gal. 6:16; Apt. 11:26). Tälle uudelle järjestölle uskottiin hengellisen totuuden julistaminen, ja Jeesus kutsui sitä ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi” (Matt. 24:45–47; Luuk. 12:42–44).
4 Aikanaan kahdeksan tämän seurakunnan juutalaista jäsentä henkeytettiin laatimaan vielä 27 kirjaa, jotka tällä kertaa kirjoitettiin pääasiassa kreikaksi (2. Piet. 3:15, 16). Siten Jumalan henkeyttämiä kirjoja oli virallisen luettelon mukaan 66, jotka noin 40 syntyperäistä juutalaista olivat kirjoittaneet. Varhaiskristityt olivat innokkaita julistamaan Jumalan sanaa, ja Paavali kertookin, että hänen aikanaan hyvää uutista oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kol. 1:23). Paavali selitti myös, että kristityt olivat niitä uusia taloudenhoitajia, joille oli uskottu ”Jumalan erittäin moninainen viisaus”, millä ei tarkoitettu vain henkeytettyjä kirjoja vaan myös niiden sanomaa (Ef. 3:10).
5 Raamatunkääntäjä Edgar Goodspeed osoitti kirjassaan Christianity Goes to Press (1940), että tämä julistamisinto kesti 100-luvulle saakka: ”Tämä kaikki antaa varhaiskristityistä aivan toisenlaisen kuvan kuin minkä historioitsijat tavallisesti antavat. He olivat epätavallisen innokkaita ostamaan ja lukemaan kirjoja. He olivat myös kääntäjiä ja julkaisijoita. – – [Vuonna 140] kristityt julkaisijat – – turvautuivat lehtikirjamuotoon, koodeksiin, ja havaitsivat sen niin käytännölliseksi – – ja mukavaksi, että siitä tuli heidän tunnusomainen kirjamuotonsa.”
6 Entä hengellinen Israel meidän aikanamme? Jeesuksen sanojen mukaisesti hänen seuraajansa ovat tehneet vielä suurempia tekoja kuin hän itse teki (Joh. 14:12). Jehovan nykyiset todistajat ovat levittäneet miljardeja traktaatteja, kirjasia, lehtiä, Raamattuja ja Raamatun tutkimisen apuvälineitä, jotka kaikki sisältävät hengellistä opetusta maailman väestölle.
7 Millä muulla tavalla nykyinen ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, jota vuodesta 1935 lähtien on auttanut ”muiden lampaiden” ”suuri joukko”, on vaalinut Pyhää Raamattua? (Ilm. 7:9, 10; Joh. 10:16.) Aina kun kuluneiden yli sadan vuoden aikana on löydetty vanhoja Raamatun käsikirjoituksia, voidellun jäännöksen jäsenet ovat pysyneet ajan tasalla. Lopulta Jehovan voideltujen todistajien muodostama komitea, joka halusi pysyä nimettömänä, valmisti vuosina 1950–60 englanninkielisen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen (New World Translation of the Holy Scriptures). Se oli täysin uusi käännös, jota kristikunnan uskonnolliset perinteet eivät kahlehtineet.
8 Näin ihmisten saataville tuli uusi, tuore käännös niistä henkeytetyistä sanoista, jotka kirjoitettiin tuhansia vuosia sitten kielillä, joita monetkaan eivät nykyään ymmärrä. Uuden maailman käännöksen alkuperäispainokset sisälsivät myös hyödyllisiä alaviitteitä ja liitteitä, joita vuoden 1967 Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) kutsui ”vaikuttavaksi tekstikriittiseksi apparaatiksi” eli viitteistöksi. Aikanaan Uuden maailman käännös tuli saataville useilla muilla kielillä, mikä helpotti Raamatun tarkkaa tutkimista eri puolilla maailmaa.
9 Kesän 1984 Jehovan todistajien ”Valtakunnan kasvun” piirikonventeissa julkaistiin englanniksi Uuden maailman käännöksen uusi viitelaitos. Juuri äskettäin tämä Viiteraamattu saatiin myös suomeksi. Siihen sisältyy ensinnäkin vuonna 1995 julkaistun suomalaisen Uuden maailman käännöksen tarkistettu teksti ja 125000 rinnakkaispaikkaviitettä Raamatun tutkimisen avuksi. Lisäksi siinä on yli 12000 valaisevaa alaviitettä, jotka sisältävät tärkeitä tekstiin liittyviä tietoja sekä vaihtoehtoisia käännöksiä. Raamatun sanoista ja alaviitesanoista on omat hakemistonsa, ja 43 liitettä antavat tärkeää tietoa Raamatun oikeaperäisyydestä sekä siitä, miten sen teksti on välittynyt meille. Tämä uusi Viiteraamattu tosiaan kertoo Pyhän Raamatun tutkijalle, mitä raamatuntutkimuksessa on tähän mennessä saatu selville.
10 Vuosien kuluessa Jehovan todistajien haaratoimistojen palveluksessa on kautta maailman työskennellyt lukuisia uskollisia ja huolellisia kääntäjiä, jotka ovat ahkerasti valmistaneet Viiteraamatun käännöksiä muille kielille. Englannin ja suomen lisäksi Viiteraamattu on nykyisin saatavissa myös espanjan, hollannin, italian, japanin, norjan, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, tanskan ja tšekin kielillä. Kun Raamatun lukija käyttää tämän raamattulaitoksen useita viitejärjestelmiä, hän ymmärtää, miksi monet Raamatun tekstikohdat on käännettävä tietyillä tavoilla, jotta ne voisivat tarkasti välittää pohjatekstin ajatuksen. Otetaanpa joitakin esimerkkejä.
Jehovan nimi
11 Viiteraamatun alaviitteiden ja liitteiden arvo käy ilmi, kun tarkastellaan Jumalan nimeä Jehova. Tämä nimi esiintyy ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 2:4:ssä, ja eräässä tämän jakeen alaviitteessä sanotaan: ”Jumalan ainutlaatuisen persoonanimen יהוה (JHWH) ensimmäinen esiintymä; näiden neljän hepr. kirjaimen yhdistelmää nimitetään Tetragrammiksi. Tämä jumalallinen nimi ilmaisee Jehovan tarkoitustensa Toteuttajaksi. Vain tosi Jumalalla on oikeus tähän nimeen. Ks. liite 1A.”
12 Liitteen 1A otsikko on ”Jumalan nimi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa”. Tästä liitteestä ilmenee, että Uuden maailman käännös kääntää JHWH:n Jehovaksi kaikissa niissä 6827 kohdassa, joissa se esiintyy perinteisessä heprealaisessa tekstissä. Lisäksi käännös palauttaa tämän nimen perustellusti 146 kohtaan, joten nimi Jehova esiintyy Heprealaisissa kirjoituksissa yhteensä 6973 kertaa. Missään muussa raamatunkäännöksessä Jehovan nimi ei tällä tavoin saa sitä paikkaa, joka sille kuuluu. Yksin tämä seikka nostaa Uuden maailman käännöksen kaikkien muiden käännösten yläpuolelle.
Kansakuntien ihmisten on oltava aktiivisia
13 Uuden maailman käännöksessä on pyritty kääntämään verbimuodot tarkasti, jotta alkuperäinen ajatus välittyisi täsmällisesti. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 22:18:ssa sanotaan: ”Sinun siemenesi välityksellä kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä.” Ilmauksen ”siunaavat itsensä” perässä on tähti, joka viittaa alaviitteeseen. Siinä sanotaan: ”Hepr. verbi on refleksiivisessä eli hitpaʽel-muodossa.”
14 Useimmissa raamatunkäännöksissä nämä sanat käännetään samaan tapaan kuin vuoden 1938 kirkkoraamatussa, jossa sanotaan: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” Tällaiset käännökset välittävät sen virheellisen ajatuksen, että Jehovan siunaus tulee automaattisesti, kun taas tässä oleva heprealainen muoto osoittaa, että kansakuntien ihmisten täytyy ”siunata itsensä” eli hankkia itselleen tuo siunaus. Heidän on ponnisteltava Jehovan vaatimusten täyttämiseksi, jotta he saisivat hänen siunauksensa messiaaniseen Siemeneen Jeesukseen Kristukseen uskomisen perusteella.
15 Tällä on suuri merkitys meille nykyään. ”Suuren joukon” jäsenten on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin elämän saamiseksi. Osoittamalla uskoa Jeesukseen Kristukseen he ”pesevät pitkät vaatteensa” ”Karitsan veressä” (Ilm. 7:14).
Kymmenen käskyn numerointi
16 Uuden maailman käännöksen alaviitteissä on hyödyllistä tietoa siitä, miksi sen ja joidenkin muiden käännösten välillä on eroja ja miksi sen käännökset ovat luotettavia. Esimerkiksi mikä on oikea tapa jakaa kymmenen käskyä? Nämä käskyt löytyvät Raamatusta 2. Mooseksen kirjan 20:1–17:stä. Viiteraamatussa kukin käsky on omana kappaleenaan. Ensimmäinen käsky on jakeissa 2 ja 3, toinen jakeissa 4–6, kolmas jakeessa 7 ja niin edelleen. Kaikki eivät ole samaa mieltä tämän jakotavan kanssa. Mistä sitten tiedämme, että se on oikea tapa?
17 Toisen Mooseksen kirjan 20:17:ään kuuluva alaviite selittää: ”Tämä jakeissa 2–17 oleva kymmenen käskyn jako on luonnollinen jako. Samanlaisen jaon tekee ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan historioitsija Josefus – – [joka jakoi] jakeen 3 ensimmäiseksi käskyksi, jakeet 4–6 toiseksi käskyksi ja jakeen 17, joka kieltää kaiken himoitsemisen, kymmenenneksi käskyksi. Toiset, mm. Augustinus, yhdistävät jakeet 3–6 yhdeksi käskyksi mutta jakavat jakeen 17 kahdeksi käskyksi, jolloin toinen kieltää himoitsemasta lähimmäisen taloa ja toinen hänen elollista omaisuuttaan. – – Augustinuksen jako on hyväksytty roomalaiskatolisessa kirkossa.” Uuden maailman käännös noudattaa kuitenkin 2. Mooseksen kirjan 20. luvun ”luonnollista jakoa”, kuten edeltä käy ilmi. Näin epäjumalien tekemistä ja kumartamista koskeva kielto korostuu asianmukaisesti, koska se erottuu omaksi käskykseen.
Lisäyksiä Septuagintasta
18 Uuden maailman käännöstä valmisteltaessa tutkittiin kreikkalaisen Septuagintan, syyrialaisen Pešittan ja latinalaisen Vulgatan laitoksia sekä useita muita varhaisia käsikirjoituksia. Huomaa esimerkiksi Habakukin 2:4. Jakeen jälkipuolisko kuuluu päätekstin mukaan: ”Mutta vanhurskas saa jatkuvasti elää olemalla uskollinen.” Tämä vastaa sitä, mitä on perinteisessä heprealaisessa tekstissä. Mutta tässä jakeessa oleva alaviite osoittaa, että kreikkalainen Septuaginta-käännös sisältää seuraavat sanat, joita ei ole heprealaisessa tekstissä: ”Jos joku vetäytyy pois, ei sieluni – – mielly häneen.” Tämä on kiintoisaa, sillä Heprealaiskirjeessään apostoli Paavali lainasi Habakukin 2:4:ää seuraavasti: ”’Mutta minun vanhurskaani tulee elämään uskosta’ ja ’jos hän vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen’.” (Hepr. 10:38.) Paavalin lainaus siis sisälsi Septuaginta-käännöksessä olevat lisäsanat.
19 Tämä muistuttaa meitä siitä, että Paavali ja muut henkeytettyjen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat käyttivät usein Septuaginta-käännöstä lainatessaan varhaisempia henkeytettyjä kirjoituksia. Koska tämä käännös eroaa joissakin kohdin perinteisestä heprealaisesta tekstistä, heidän lainauksensa sisältävät toisinaan aineistoa, jota ei ole heprealaisessa tekstissä (kuten edellä olevassa esimerkissä). Käyttäessään tällaista muunnelmaa kristityt Raamatun kirjoittajat tekivät siitä osan henkeytettyä kertomusta, ja tällaisissa tapauksissa Viiteraamatun alaviitteet ovat verrattomana apuna lainausten lähteiden tunnistamisessa.
20 Edellä on mainittu vain muutamia esimerkkejä niistä tuhansista alaviitteistä, jotka ovat käytettävissä uuden Viiteraamatun Heprealaisten kirjoitusten jaksossa. Kaikki nämä viitteet tukevat Uuden maailman käännöksen tarkkuutta ja selvyyttä ja sen arvoa raamatullisen opetuksen edistämisessä. Marraskuun Valtakunnan Palveluksemme tulee sisäliitteessään käsittelemään uuden Viiteraamatun Kreikkalaisissa kirjoituksissa olevaa kiinnostavaa alaviiteaineistoa. Jumalan pyhää sanaa todellakin vaalitaan nykyaikana.