”Kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat”

”Onko joku keskuudessanne sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat.” (JAAKOB 5:14.)

 1, 2. a) Missä vaarallisessa tilanteessa Jehovan palvelijat huomaavat olevansa nykyään, ja miltä heistä saattaa tuntua? b) Mihin kysymyksiin on nyt saatava vastaukset?

ELÄMME ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Näinä ”viimeisinä päivinä” ihmiset toimivat itsekkäästi, materialistisesti ja ylpeästi sekä usein levottomuutta herättävällä tavalla. (2. Timoteukselle 3:1–5.) Nykyisessä pahassa asiainjärjestelmässä elävinä kristittyinä huomaamme kolmen suuren vaaran uhkaavan meitä: Saatana Panettelijan, jumalattoman ihmismaailman ja omien perinnöllisten syntisten taipumustemme (Roomalaisille 5:12; 1. Pietarin kirje 5:8; 1. Johanneksen kirje 5:19).

² Näiden vaarojen uhatessa meitä saatamme toisinaan tuntea itsemme lopen uupuneiksi. Mistä voimme silloin saada vahvistusta, joka auttaa meitä kestämään uskollisesti? Kehen voimme turvautua saadaksemme opastusta kristillisiä toimiamme ja palvontaamme koskevien ratkaisujen tekemiseen?

Apua saatavilla

 3. Kuka voi lohduttaa ja rauhoittaa meitä ja miten?

³ Sen tietäminen, että Jehova on voimamme Lähde, lohduttaa ja rauhoittaa meitä (2. Korinttolaisille 1:3, 4; Filippiläisille 4:13). Psalmista Daavid, joka sai apua Jumalalta, julisti: ”Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.” ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Psalmit 37:5; 55:23.) Miten kiitollisia voimmekaan olla tällaisesta tuesta!

 4. Miten sekä Pietari että Paavali lohduttavat?

⁴ Voimme saada lohtua myös sen tietämisestä, ettemme kohtaa koettelemuksia ja vaaroja yksin. Apostoli Pietari kehotti toisia kristittyjä: ”Asennoitukaa häntä [Saatana Panettelijaa] vastaan vahvoina uskossa, tietäen että samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassanne maailmassa.” (1. Pietarin kirje 5:9.) Kaikki kristityt haluavat varmasti pysyä lujina uskossa. Saatamme tosin usein tuntea olevamme ”ahtaalla joka suhteessa”, niin kuin apostoli Paavali tunsi. Hän ei kuitenkaan ollut ”liikuntakyvyttömäksi ahdistettu”. Hänen tavallaan saatamme olla ymmällä, ”mutta emme tyystin umpikujassa”. Vaikka meitä vainottaisiinkin, ”emme [ole] pulaan jätettyjä”. Jos olemme ”maahan syöstyjä”, emme ole ”tuhottuja”. Niin muodoin ”me emme lannistu”. Ponnistelemme, ettemme pitäisi ”katsettamme näkyväisissä, vaan näkymättömissä”. (2. Korinttolaisille 4:8, 9, 16, 18.) Miten voimme tehdä näin?

 5. Millä kolmella tavalla Jehova antaa apua?

⁵ Jehova, ”rukouksen Kuulija”, auttaa kolmella tavalla (Psalmit 65:3, UM; 1. Johanneksen kirje 5:14). Ensiksikin hän ohjaa henkeytetyn Sanansa, Raamatun, välityksellä (Psalmit 119:105; 2. Timoteukselle 3:16). Toiseksi kykenemme hänen pyhän henkensä ansiosta tekemään hänen tahtonsa (vrt. Apostolien teot 4:29–31). Kolmanneksi Jehovan maallinen järjestö on valmis auttamaan meitä. Mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme apua?

”Lahjoja ihmisinä”

 6. Mitä apua Jehova antoi Taberassa ja miten?

⁶ Profeetta Mooseksen päivinä sattunut tapaus auttaa meitä arvostamaan sitä, miten Jehova huolehtii rakkaudellisesti palvelijoidensa auttamisesta. Tuo tapaus sattui Taberassa, joka tarkoittaa ’(tuli)paloa, loimua’. Tässä Siinain erämaassa sijainneessa paikassa Jumala pani tulen leimuamaan valittavia israelilaisia vastaan. ”Sekalainen väki” (UM), joka oli lähtenyt Israelin kansan mukana Egyptistä, oli israelilaisten kanssa ilmaissut olevansa tyytymätön Jumalan antamaan ruokaan. Mooses huomasi Jumalan vihastuneen ja tunsi musertuvansa sen vastuun alle, jota hän kantoi kansasta ja sen tarpeista, ja huudahti: ”En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.” (4. Mooseksen kirja 11:1–15.) Miten Jehova vastasi? Hän nimitti ”seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia” ja pani henkeään heihin, niin että he saattoivat sopivasti ottaa osaa johtamiseen Mooseksen kanssa (4. Mooseksen kirja 11:16, 17, 24, 25). Kun tehtävään oli nimitetty tällaisia päteviä miehiä, israelilaisten ja ”sekakansan” oli helpompi saada apua (2. Mooseksen kirja 12:38).

 7, 8. a) Miten Jehova antoi ”ihmisiä lahjaksi” muinaisessa Israelissa? b) Miten Paavali sovelsi psalmia 68:19 ensimmäisellä vuosisadalla?

⁷ Israelilaisten asuttua vuosikausia Luvatussa maassa Jehova nousi kuvaannollisesti Siioninvuorelle ja teki Jerusalemista esikuvallisen valtakunnan pääkaupungin, jossa oli kuninkaana Daavid. Jumalan, ”Kaikkivaltiaan”, ylistykseksi Daavid korotti äänensä seuraavaan lauluun: ”Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi.” (Psalmit 68:15, 19.) Luvatun maan valtauksessa otetut vangit ryhtyivät tosiaankin auttamaan leeviläisiä näiden tehtävissä (Esra 8:20).

⁸ Ensimmäisellä vuosisadalla kristitty apostoli Paavali kiinnitti huomiota psalmistan sanojen profeetalliseen täyttymykseen. Paavali kirjoitti: ”Kullekin meistä annettiin ansaitsematonta hyvyyttä sen mukaan, miten Kristus on ilmaista lahjaa mitannut. Siksi hän sanoo: ’Kun hän nousi korkeuteen, hän vei pois vankeja; hän antoi lahjoja ihmisinä.’ Mitä nyt ilmaus ’hän nousi’ muuta merkitsee kuin sitä, että hän myös laskeutui alempiin seutuihin, se on maahan? Juuri hän, joka laskeutui, on myös hän, joka nousi paljon kaikkien taivaiden yläpuolelle, jotta hän antaisi täyteyden kaikelle.” (Efesolaisille 4:7–10.) Kuka on tämä ”juuri hän”? Ei kukaan muu kuin Jehovan edustaja, suurempi Daavid ja messiaaninen Kuningas, Jeesus Kristus. Juuri hänet Jumala herätti kuolleista ja korotti ”ylempään asemaan” (Filippiläisille 2:5–11).

 9. a) Keitä olivat lahjat ihmisinä ensimmäisellä vuosisadalla? b) Keitä ovat lahjat ihmisinä nykyään?

⁹ Keitä sitten ovat nämä ”lahjat ihmisinä” (eli ”ihmisistä koostuvat” lahjat)? Paavali selittää, että Jumalan Pääedustaja ”antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Efesolaisille 4:11, 12). Kaikki Kristuksen seuraajat, jotka palvelivat apostoleina, profeettoina, evankelistoina, paimenina ja opettajina, toimivat teokraattisen johdon alaisuudessa (Luukas 6:12–16; Apostolien teot 8:12; 11:27, 28; 15:22; 1. Pietarin kirje 5:1–3). Meidän aikanamme pyhän hengen nimittämät, hengellisesti pätevät vanhimmat palvelevat valvojina Jehovan todistajien noin 70 000 seurakunnassa kautta maailman. He ovat lahjojamme ihmisinä. (Apostolien teot 20:28.) Maailmanlaajuisen Valtakunnan saarnaamistyön laajetessa edelleen nopeasti yhä useammat veljet tavoittelevat ja ottavat kantaakseen ”valvojan virkaan” liittyviä tehtäviä (1. Timoteukselle 3:1). Tultuaan nimitetyiksi heistäkin tulee lahjoja ihmisinä.

10. Miten Jesajan kuvaus ”valtiaista” sopii kristillisten vanhinten osaan nykyään?

¹⁰ Näihin kristittyihin vanhimpiin eli lahjoihin ihmisinä sopii profeetta Jesajan kuvaus, jossa hän ennusti ”valtiaiden”, Valtakunnan hallinnon alaisuudessa toimivien hallintomiesten, osan. Jokaisen täytyy olla ”turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta – – kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa” (Jesaja 32:1, 2). Tämä ilmaisee, millaiseksi tueksi näiden nimitettyjen miesten rakkaudellisen valvonnan tulee olla. Miten voit hyötyä siitä täysin määrin?

Aloitteen ottaminen

11. Miten voimme saada apua ollessamme hengellisesti heikkoja?

¹¹ Hukkuva huutaa vaistomaisesti apua. Hän ei epäröi. Kun henki on vaarassa, ketään ei tarvitse yllyttää pyytämään apua. Eikö kuningas Daavid pyytänytkin yhä uudelleen apua Jehovalta? (Psalmit 3:5; 4:2; 5:2–4; 17:1, 6; 34:7, 18–20; 39:13.) Ollessamme hengellisesti heikkoja, kenties epätoivon partaalla, mekin käännymme Jehovan puoleen rukouksessa ja pyydämme häntä hartaasti opastamaan meitä pyhän henkensä välityksellä (Psalmit 55:23; Filippiläisille 4:6, 7). Haemme lohtua Raamatusta (Roomalaisille 15:4). Etsimme käytännöllisiä neuvoja Vartiotorni-seuran kristillisistä julkaisuista. Tämä auttaa meitä usein ratkaisemaan omat ongelmamme. Jos vaikeudet kuitenkin tuntuvat lannistavan meidät, voimme pyytää neuvoja myös nimitetyiltä seurakunnan vanhimmilta. Toisinaan meidän ehkä täytyy todella ”kutsua – – vanhimmat”. Miksi kutsua kristittyjä vanhimpia? Miten he voivat auttaa hengellistä apua tarvitsevia?

12–14. a) Miten sairaana on viisasta menetellä? b) Mitä ”sairaita” kristittyjä neuvotaan tekemään Jaakobin 5:14:ssä? c) Millaiseen sairauteen Jaakobin 5:14:ssä viitataan, ja miksi vastaat siten?

¹² Sairastuttuamme lepäämme, jotta kehon parantavat voimat voisivat toimia. Mutta jos sairautemme ei hellitä, toimimme viisaasti hakiessamme apua pätevältä lääkäriltä. Eikö meidän tulisi toimia samoin, jos heikkenemme hengellisesti?

¹³ Huomaa, mitä opetuslapsi Jaakob neuvoo meitä tekemään tämän suhteen. Hän sanoo: ”Onko joku keskuudessanne sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään voidellen häntä öljyllä Jehovan nimessä.” (Jaakob 5:14.) Millaiseen sairauteen Jaakob tässä viittaa? Jotkut raamatunselittäjät päättelevät kyseessä olevan ruumiillinen sairaus ja perustelevat sitä sillä, että öljyllä voiteleminen oli tuolloin yleinen hoitomenetelmä (Luukas 10:34). He uskovat myös, että Jaakobilla oli mielessään parantamisen lahjan avulla aikaansaatu ihmeparannus. Mitä tekstiyhteys kuitenkin osoittaa?

¹⁴ ”Hyvällä mielellä” olemisen vastakohdaksi mainitaan ”pahan” kärsiminen. Tämä antaa ymmärtää Jaakobin puhuneen hengellisestä sairaudesta. (Jaakob 5:13.) Oli kutsuttava ”seurakunnan vanhimmat”, ei lääkäreitä eikä edes niitä, joilla oli parantamisen lahja. Mitä heidän oli tehtävä? Jaakob sanoi: ”He rukoilkoot hänen edestään – –. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi.” (Jaakob 5:14, 15; vrt. Psalmit 119:9–16.) Se että Jaakob kannustaa tunnustamaan synnit, niin että voisi toivomansa mukaan parantua, on ratkaiseva todiste siitä, että hän puhuu hengellisestä sairaudesta. Hän kirjoittaa: ”Tunnustakaa – – avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.” Jos hengelliseen sairauteen on syynä jokin vakava synti, sairaan voidaan odottaa paranevan ainoastaan siinä tapauksessa, että hän suhtautuu myönteisesti Jumalan sanaan perustuviin kehotuksiin, katuu ja kääntyy pois syntisestä menettelystään. (Jaakob 5:16; Apostolien teot 3:19.)

15. Millaista toimintaa Jaakobin 5:13, 14:ssä suositellaan?

¹⁵ Jaakobin antamissa neuvoissa on muutakin merkille pantavaa. Kristityn tulee ”jatkaa rukoilemista” kärsiessään pahaa. Jos hän on hyvällä mielellä, ”hän laulakoon psalmeja”. Joka tilanteessa – kärsiipä joku pahaa tai onpa hän hyvällä mielellä – täytyy toimia. Toisaalta on rukoiltava, toisaalta taas on ilmaistava iloa. Mitä meidän siis tulisi odottaa Jaakobin kysyessä: ”Onko joku keskuudessanne sairas?” Hän suosittelee jälleen myönteistä toimintaa – aloitteen ottamista. ”Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat.” (Psalmit 50:15; Efesolaisille 5:19; Kolossalaisille 3:16.)

Miten vanhimmat auttavat

16, 17. Miten vanhimmat auttavat meitä soveltamaan Raamatun periaatteita?

¹⁶ Meidän on toisinaan vaikea tietää, miten voimme soveltaa Raamatun periaatteita omaan elämäämme. Kristityt vanhimmat voivat osoittautua tässä korvaamattomaksi avun lähteeksi. He esimerkiksi rukoilevat hengellisesti sairaan puolesta ja voitelevat ”häntä öljyllä Jehovan nimessä” soveltamalla taitavasti Jumalan sanan rauhoittavia neuvoja. Vanhimmat voivat näin edistää suuresti hengellistä toipumistamme. (Psalmit 141:5.) Usein tarvitsemme vain vahvistusta sille, että ajattelemme oikein. Asioista keskusteleminen kokeneen kristityn vanhimman kanssa lujittaa päätöstämme toimia oikein (Sananlaskut 27:17).

¹⁷ Kun kristittyjä vanhimpia kutsutaan käymään, heidän täytyy ”puhua lohduttavasti masentuneille sieluille”. He myös tukevat ”heikkoja” ja ovat ”pitkämielisiä kaikkia kohtaan”. (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Sellaisen läheisen, myötätuntoisen ”vanhinten” ja ”heikkojen” välisen suhteen ansiosta on hyvinkin todennäköistä, että hengellinen terveys palautuu täydelleen.

Oma vastuu ja rukous

18, 19. Mikä Galatalaiskirjeen 6:2, 5:een liittyvä osa kristityillä vanhimmilla on?

¹⁸ Kristittyjen vanhinten täytyy kantaa vastuunsa Jumalan laumasta. Heidän täytyy tukea sitä. Esimerkiksi Paavali sanoi: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi. Kantakaa edelleen toistenne taakkoja ja täyttäkää siten Kristuksen laki.” Apostoli kirjoitti lisäksi: ”Kukin on kantava oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:1, 2, 5.)

¹⁹ Miten voimme kantaa toistemme taakkoja ja samanaikaisesti oman kuormamme? Vastaus saadaan ”taakoiksi” ja ”kuormaksi” käännettyjen kreikan kielen sanojen merkityserosta. Jos kristitty joutuu hengellisiin vaikeuksiin, jotka ovat hänelle erittäin raskaita, vanhimmat ja muut uskovat tukevat häntä auttaen häntä näin kantamaan ”taakkojaan”. Ihmisen itsensä odotetaan kuitenkin kantavan oma ”kuormansa”, vastuunsa Jumalalle.a Vanhimmat kantavat iloiten veljiensä ”taakkoja” antamalla rohkaisua ja raamatullisia neuvoja sekä rukoilemalla. Vanhimmat eivät kuitenkaan ota pois henkilökohtaista ”kuormaamme”, hengellistä vastuutamme. (Roomalaisille 15:1.)

20. Miksi rukousta ei tule laiminlyödä?

²⁰ Rukous on välttämätön, eikä sitä tule laiminlyödä. Monien hengellisesti sairaiden kristittyjen mielestä rukoileminen on kuitenkin vaikeaa. Mikä on vanhinten tarkoitus, kun he esittävät uskon rukouksia hengellisesti sairaan puolesta? ”Jehova nostaa hänet ylös” ikään kuin epätoivosta ja vahvistaa häntä jatkamaan totuuden ja vanhurskauden tiellä. Hengellisesti sairaalla kristityllä saattaa olla väärä asenne, mutta hän ei välttämättä ole syyllistynyt mihinkään vakavaan syntiin, sillä Jaakob sanoo: ”Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” Joskus vanhinten raamatulliset neuvot hartaan rukouksen ohella saavat hengellisesti heikon ihmisen tunnustamaan vakavia syntejä, joihin hän on saattanut syyllistyä, ja ilmaisemaan katumusta. Tämä puolestaan saa Jumalan antamaan anteeksi. (Jaakob 5:15, 16.)

21. a) Miksi jotkut kristityt ovat haluttomia kutsumaan vanhimmat? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?

²¹ Tunnollisilla vanhimmilla, joilla on huolehdittavanaan kristilliseen seurakuntaan tulevat lukuisat uudet, on paljon tehtävää valvoessaan laumaa sopivassa määrin. Nämä lahjat ihmisinä ovat todella Jehovan suurenmoinen järjestely meidän auttamiseksemme kestämään näinä kriittisinä aikoina. Jotkut kristityt kuitenkin epäröivät kutsua näitä veljiä apuun, sillä he ajattelevat näiden olevan liian kiireisiä tai ongelmien ylikuormittamia. Seuraavassa kirjoituksessa meitä autetaan ymmärtämään, että nämä miehet auttavat meitä mielellään, sillä he palvelevat halukkaasti kristillisen seurakunnan alipaimenina.

[Alaviitteet]

Miten vastaat?

◻ Millä kolmella tavalla Jehova auttaa meitä tarvitessamme tukea?

◻ Keitä ovat lahjat ihmisinä nykyään?

◻ Milloin meidän tulee kutsua vanhimmat?

◻ Mitä apua voimme odottaa saavamme kristityiltä vanhimmilta?

[Kuva s. 15]

Käytätkö hyödyksesi hengellisiä etuja – rukousta, Raamatun tutkimista ja kristityiltä vanhimmilta saatavaa apua?