Raamattu – koko ihmiskunnalle tarkoitettu kirja

”KATSO, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä seisoi valtaistuimen edessä.”

Millaisesta joukosta tässä puhutaan? Entä mitä se tekee?

Kertomus jatkaa: ”Heidän käsissään oli palmunoksia. Ja he huutavat jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ’Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.’” Tässä ei puhuta räyhäävästä väkijoukosta, joka olisi vaatimassa jotakin tai osoittamassa jostain syystä mieltään, vaan onnellisesta, iloisesta joukosta, joka juuri on kokenut jotakin hyvin sykähdyttävää. ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta – –. He eivät tule enää näkemään nälkää eivätkä enää janoa – –. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”

Koko ihmiskunnalle tarkoitettu sanoma

Tästä kansainvälisestä ”suuresta joukosta” kerrotaan Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, 7. luvussa ja sen jakeissa 9–17. Siinä huomiomme kiinnitetään kuvakielellä siihen edessäpäin olevaan aikaan, jolloin ihmiskuntaa eivät enää jaa rotu-, kieli- eivätkä kansallisuuskysymykset, vaan kaikki elävät rauhassa ja sovussa ja täysin vapaina pelosta ja puutteesta. Tällainen on pähkinänkuoressa se ainutlaatuinen sanoma, joka Raamatulla on tarjottavana koko ihmiskunnalle.

Missä mielessä tämä viesti sitten on ainutlaatuinen? Eivätkö ihmiset puhu kaikkialla maailmassa rauhasta ja ykseydestä? Kyllä varmasti. Kukapa täysissä järjissään oleva ihminen ei olisi kiinnostunut maailmanrauhasta tällaisena aikana, jolloin poliittiset, rodulliset, taloudelliset ja uskonnolliset ristiriidat lisäävät jännitystä eri puolilla maailmaa? Mutta jo kauan ennen kuin kansojen välille ilmaantui tällaisia ristiriitoja ja kauan ennen kuin kysymys ihmissuvun elossa säilymisestä tuli edes tapetille, Raamattu puhui ajasta, jolloin koko ihmiskunta pääsisi nauttimaan rauhasta ja ykseydestä yhden hallituksen, Jumalan valtakunnan, alaisuudessa.

Raamatun maailmankuva

Kun ajatellaan ihmiskunnan tulevaisuutta, niin Raamatun maailmankuva hahmottuu jo sen alkulehdillä. ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi”, kuului ensimmäinen käsky, jonka Aadam ja Eeva saivat Luojaltaan, Jehova Jumalalta. (1. Mooseksen kirja 1:28) Aadamin ja Eevan ei pitänyt olla vain jonkin tietyn rodun tai kansan kantavanhempia. Sen sijaan heistä oli määrä tulla koko ihmissuvun kantavanhempia. Apostoli Paavali kiinnitti huomion tähän tosiasiaan välittäessään Raamatun sanoman ateenalaisille. Hän sanoi heille, että Jumala ”teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan, niin että he asuvat koko maan pinnalla”. – Apostolien teot 17:26.

On myönnettävä, että tällainen käsitys koko ihmiskunnasta veljinä ja sisarina meni paljon ihmisten yleisen ajattelutavan edelle. Vaikka nykyään puhutaan kovasti maailmanrauhasta ja ihmisten veljeydestä, niin eikö silti olekin totta, että rotuennakkoluulot ja kansallishenki ovat edelleen pahimpia ihmiskuntaa jakavia vitsauksia? Raamattu kuitenkin ylittää nämä ja muut raja-aidat. Se puhuu kaikkien kansojen ihmisistä yhtenä suurena perheenä ja maapallosta koko ihmissuvun yhteisenä suurena kotina. Tässä mielessä se on varmasti koko ihmiskunnalle tarkoitettu kirja.

Odote siitä, että koko ihmiskunta olisi elänyt onnellisena maailmanlaajuisena perheenä, olisi toteutunut, mikäli Aadam ja Eeva olisivat pysyneet tottelevaisina Jehova Jumalalle. Niin ei kuitenkaan käynyt. Me luemme Raamatusta: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” – Roomalaisille 5:12.

Tämän valossa mikään rotu tai kansa ei ole muita rotuja tai kansoja parempi tai huonompi. Jälleen Raamattu puhuu koko ihmiskunnalle ilman ennakkoluuloisuutta tai suosikkijärjestelmää. Se osoittaa yksinkertaisesti, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla”. (Roomalaisille 3:23) Vaikka ihmiset voivat jossakin olla varakkaampia, paremmin koulutettuja ja niin edelleen, niin eikö olekin totta, että ihmisten osana ovat kaikkialla samat perusongelmat: sairaudet, vanhuus, epätäydellisyys ja kuolema?

Koko ihmiskuntaa hyödyttävä lupaus

Vaikka ihmisten asema oli muuttunut hyvin vaikeaksi, se ei ollut toivoton. Kriittisessä vaiheessa Jehova Jumala puuttui asioiden kulkuun antamalla erään lupauksen. Jumala sanoi Aabrahamille: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 22:18) Sivumennen sanoen tämän lupauksen on kolme eri maailmanuskontoa, juutalaisuus, kristinusko ja islam, sisällyttänyt käsityksiinsä. Raamattu yksin osoittaa, miten tämä lupaus toteutuu, kun se kertoo Jehova Jumalan menettelyistä Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa, joihin kuului myös muinainen Israelin kansa.

Tässä vaiheessa monet voivat kuitenkin esittää vastalauseen. Heidän mielestään kyseessä on tyyppiesimerkki kansallishenkisestä puolueellisuudesta ja ennakkoluuloisuudesta. Tämän vuoksi he pitävät Raamattua tai ainakin suurta osaa heprealaisista kirjoituksista pelkästään heimohistoriana. Mutta onko tällainen katsantokanta järkevä? Miksi Jehova sitten luotti Aabrahamiin tällä tavalla ja antoi hänelle tällaisen lupauksen?

Raamattu selittää: ”’Aabraham uskoi Jehovaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä kutsuttiin ’Jehovan ystäväksi’.” (Jaakob 2:23) On kiintoisaa, että myös muslimien pyhän kirjan, Koraanin, mukaan usko olisi ollut peruste, jonka nojalla Jumala hyväksyi Aabrahamin ystäväkseen. Luemme Koraanista: ”Kenellä on parempi uskonto kuin sillä, joka antautuu Jumalan valtaan? Hän tekee hyvää (toisille) ja seuraa rehellisen Ibrahimin [Aabrahamin] uskoa, ja Jumala oli ottanut Ibrahimin ystäväkseen.” – M. H. Shakirin englanninkielinen koraanikäännös Holy Qur’an, 4. suura, jae 125.

Mitä on sanottava israelilaisista? Runsaan 400 vuoden kuluttua siitä kun Jumala oli antanut lupauksensa Aabrahamille, Mooses sanoi heille: ”Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne.” – 5. Mooseksen kirja 7:7, 8.

Syynä ei siis ollut se, että Aabraham ja israelilaiset olisivat rotuna tai kansana olleet jotenkin erinomaisia tai että he olisivat olleet jollakin tapaa muita ihmisiä parempia. Syynä olivat pikemminkin Jumalan rakkaus ja ansaitsematon hyvyys, joita hän oli osoittanut uskon ja oikeiden tekojen perusteella. Apostoli Paavali kiinnitti huomion tähän sanoessaan: ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apostolien teot 10:34, 35.

Huomaamme, että vaikka Jehova Jumala olikin jonkin aikaa tekemisissä yksinomaan Israelin kansan kanssa, hänellä oli todellisuudessa mielessään koko ihmissuvun hyvinvointi. Hänen menettelyjään israelilaisten kanssa ei ole merkitty Raamattuun muistiin sitä varten, että niillä edistettäisiin kansallishenkeä tai nostettaisiin jokin kansa toisten kansojen yläpuolelle. Sen sijaan ”kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo”. (Roomalaisille 15:4) Nämä tapahtumat varmasti tähdentävät Jumalan rakkautta ja kärsivällisyyttä hänen työskennellessään sen toivon toteutumiseksi, että koko ihmismaailmassa jälleen vallitsisi rauha ja sopu. Miten tämä toivo toteutuu?

Rauhanhallinto

Paavali selittää: ”Se on hänen [Jumalan] mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.” (Efesolaisille 1:9, 10) Mikä tämä ”hallinto” on?

”Hallinto” on käännös kreikan sanasta oi·ko·no·miʹa, jonka perusmerkitys on ’taloudenhoito’. Vaikka ihmiskunta on poliittisesti, rodullisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti hajanainen, Jumalan tarkoituksena on poistaa kaikki tällaiset hajottavat tekijät ja saattaa kaikki tottelevaiset ihmiset jälleen yhteen onnelliseksi maailmanlaajuiseksi perheeksi. Miten hän saa sen aikaan? Poikansa Jeesuksen Kristuksen hallitseman messiaanisen Valtakunnan avulla. – Ks. Daniel 2:44; Jesaja 9:5, 6.

Keskellä nykyisen maailman jännitystä ja ongelmia miljoonat ihmiset ovat eri puolilla maailmaa osoittaneet vastakaikua Raamatun rauhasta ja sovusta kertomalle sanomalle. He ovat tulleet esiin epälukuisena ”suurena joukkona”, josta kerrotaan Ilmestyskirjassa. Nyt he jo kuvaannollisesti heiluttavat palmunoksia Jumalan valtaistuimen edessä, ylistävät ’valtaistuimella istuvaa’, Jehova Jumalaa, ja ”Karitsaa”, Jeesusta Kristusta ja alistuvat näiden valtaan. – Ilmestyskirja 7:9, 10.

Vetoaako tällainen sanoma sinuun? Riippumatta rodustasi, kansallisuudestasi tai kielestäsi voit jo nyt liittyä tähän kansainväliseen ”suureen joukkoon” siten että ensin perehdyt Raamatun sanomaan ja sen jälkeen hyväksyt sen. ”Suureen joukkoon” kuuluvien kanssa voit luottavaisesti sanoa: ”Hänen [Jumalan] lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Pietari 3:13.

Raamattu voi siis olla kirjojen kirja sinullekin.

[Kuva s. 4]

Koko ihmissuku on lähtöisin Aadamista ja Eevasta

[Kuva s. 5]

Aabraham, joka jätti kotimaansa, saavutti uskonsa ja oikeiden tekojensa perusteella Jumalan suosion