”Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta”

1–4. a) Mitä tapahtuu, kun Pilatus esittelee Jeesuksen vihaiselle väkijoukolle, joka on kokoontunut käskynhaltijan palatsin ulkopuolelle? b) Miten Jeesus suhtautuu nöyryytyksiin ja kärsimyksiin, ja mitä tärkeitä kysymyksiä herää?

”KATSOKAA! Ihminen!” Näillä sanoilla roomalainen käskynhaltija Pontius Pilatus esittelee Jeesuksen Kristuksen vihaiselle väkijoukolle, joka on kokoontunut käskynhaltijan palatsin ulkopuolelle varhain aamulla vuoden 33 pesahina (Johannes 19:5). Vain muutamaa päivää aiemmin ihmisjoukot ylistivät Jeesusta, kun hän saapui Jerusalemiin riemusaatossa Jumalan nimittämänä Kuninkaana. Nyt vihamielinen väkijoukko suhtautuu häneen kuitenkin aivan eri tavalla.

² Jeesuksella on yllään samanlainen purppuranpunainen vaate kuin kuninkaallisilla ja päässään kruunu. Todellisuudessa ne kuitenkin halventavat hänen kuninkaallista asemaansa. Vaate verhoaa hänen riekaleiksi ruoskittua selkäänsä, ja kruunu taas on punottu orjantappuroista, ja sen piikit ovat repineet hänen päänahkansa verille. Ylipappien yllyttämät ihmiset torjuvat tämän pahoinpidellyn miehen, joka seisoo heidän edessään. Papit huutavat: ”Paaluun! Paaluun!” Ihmiset vaativat murhanhimoisina: ”Hänen pitää kuolla.” (Johannes 19:1–7.)

³ Jeesus kestää nöyryytykset ja kärsimykset valittamatta – arvokkaasti ja rohkeasti.a Hän on täysin valmis kuolemaan. Myöhemmin tuona pesah-päivänä hän alistuu halukkaasti tuskalliseen kuolemaan kidutuspaalussa. (Johannes 19:17, 18, 30.)

⁴ Antamalla elämänsä Jeesus osoitti olevansa seuraajiensa tosi ystävä. Hän sanoi: ”Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta kuin se, joka antaa elämänsä ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:13.) Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä. Oliko Jeesuksen todella välttämätöntä kärsiä niin paljon ja kuolla? Miksi hän oli halukas siihen? Miten me voimme hänen ystävinään ja seuraajinaan noudattaa hänen esimerkkiään?

 5. Mistä Jeesus tiesi, mitä nimenomaisia koettelemuksia hänen oli kohdattava?

⁵ Luvattuna Messiaana Jeesus tiesi, mikä häntä odotti. Hän oli selvillä niistä monista Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksista, jotka kertoivat yksityiskohtaisesti Messiaan kärsimyksistä ja kuolemasta (Jesaja 53:3–7, 12; Daniel 9:26). Hän valmisti opetuslapsiaan edessään oleviin koettelemuksiin useammin kuin kerran (Markus 8:31; 9:31). Ollessaan matkalla Jerusalemiin viettämään viimeistä pesahiaan hän sanoi apostoleilleen: ”Ihmisen Poika luovutetaan ylipapeille ja kirjanoppineille. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet muihin kansoihin kuuluville. Nämä pilkkaavat häntä, sylkevät hänen päälleen, ruoskivat häntä ja tappavat hänet.” (Markus 10:33, 34.) Juuri näin kävikin. Kuten olemme havainneet, Jeesuksesta tosiaan tehtiin pilaa, hänen päälleen syljettiin, häntä ruoskittiin ja hänet tapettiin.

 6. Miksi Jeesuksen täytyi kärsiä ja kuolla?

⁶ Miksi sitten Jeesuksen täytyi kärsiä ja kuolla? Siihen oli hyvin tärkeitä syitä. Ensiksikin pysymällä uskollisena Jeesus todistaisi nuhteettomuutensa ja pyhittäisi Jehovan nimen. Muista, että Saatana väitti valheellisesti ihmisten palvelevan Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista (Job 2:1–5). Säilyttämällä uskollisuutensa ”kidutuspaalussa kuolemaan saakka” Jeesus antoi lopullisen vastauksen Saatanan perusteettomaan syytökseen (Filippiläisille 2:8; Sananlaskut 27:11). Toiseksi Messiaan kärsimykset ja kuolema sovittaisivat toisten synnit (Jesaja 53:5, 10; Daniel 9:24). Jeesus antoi ”elämänsä lunnaiksi monien puolesta”, mikä avasi meille mahdollisuuden päästä hyvään suhteeseen Jumalan kanssa (Matteus 20:28). Kolmanneksi kun Jeesus joutui kestämään kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä, häntä ”koeteltiin joka suhteessa niin kuin meitäkin”. Hän on tämän vuoksi sääliväinen ylimmäinen pappi, joka voi ”suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme”. (Heprealaisille 2:17, 18; 4:15.)

 7. Kuinka paljosta Jeesus luopui tullessaan maan päälle?

⁷ Mieti seuraavaa: kuka mies lähtisi kotoaan ja rakkaidensa luota ja muuttaisi vieraaseen maahan, jos hän tietäisi, että useimmat sen asukkaista vihaisivat häntä, että hän joutuisi kokemaan nöyryytyksiä ja kärsimyksiä ja että lopulta hänet murhattaisiin? Mietihän nyt, mitä Jeesus teki. Ennen maan päälle tuloaan hänellä oli ainutlaatuinen asema taivaassa Isänsä rinnalla. Silti Jeesus jätti halukkaasti taivaallisen kotinsa ja tuli maan päälle ihmiseksi. Hän teki näin, vaikka hän tiesi, että enemmistö torjuisi hänet, että häntä nöyryytettäisiin julmasti ja että hän kohtaisi ankaria kärsimyksiä ja tuskallisen kuoleman. (Filippiläisille 2:5–7.) Mikä sai Jeesuksen tekemään tällaisen uhrauksen?

8, 9. Mikä sai Jeesuksen antamaan elämänsä?

⁸ Jeesuksen vaikuttimena oli ennen kaikkea syvä rakkaus Isään. Tuon rakkauden vuoksi hänen Isänsä nimellä ja maineella oli hänelle suuri merkitys (Matteus 6:9; Johannes 17:1–6, 26). Mikään ei ollut Jeesukselle tärkeämpää kuin se, että hänen Isänsä nimi puhdistettaisiin sille aiheutetusta häpeästä. Jeesus piti kärsimistä sen vuoksi, mikä on oikein, suurimpana mahdollisena kunniana, koska hän tiesi, että hänen nuhteettomuutensa vaikuttaisi osaltaan hänen Isänsä ”kauniin nimen” pyhittämiseen (1. Aikakirja 29:13).

⁹ Jeesus luopui elämästään myös siksi, että hän rakasti ihmiskuntaa. Tämä rakkaus sai alkunsa heti ihmiskunnan historian alussa. Raamatussa kerrotaan, millaisia tunteita Jeesuksella oli jo kauan ennen maan päälle tuloaan: ”Olin erityisen kiintynyt ihmisiin.” (Sananlaskut 8:30, 31.) Hänen rakkautensa kävi selvästi ilmi, kun hän oli maan päällä. Kuten havaitsimme tämän kirjan kolmesta edellisestä luvusta, Jeesus osoitti monin tavoin rakkautta ihmisiä kohtaan yleensä ja erityisesti seuraajiaan kohtaan. Kaiken lisäksi 14. nisankuuta vuonna 33 hän antoi elämänsä meidän puolestamme (Johannes 10:11). Ei tosiaankaan ollut parempaa tapaa, jolla hän olisi voinut osoittaa rakkautensa meitä kohtaan. Pitäisikö meidän jäljitellä häntä tässä suhteessa? Kyllä pitäisi. Itse asiassa meitä käsketään tekemään niin.

10, 11. Minkä uuden käskyn Jeesus antoi seuraajilleen, mitä siihen sisältyy, ja miksi meidän on tärkeää noudattaa sitä?

¹⁰ Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus sanoi lähimmille opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35.) Missä mielessä tämä oli ”uusi käsky”? Mooseksen laissa oli jo käsketty: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:18.) Uusi käsky vaatii kuitenkin suurempaa rakkautta – rakkautta, joka saisi meidät antamaan elämämme toisten puolesta. Jeesus itse teki tämän selväksi sanoessaan: ”Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta kuin se, joka antaa elämänsä ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:12, 13.) Uusi käsky sanoo todellisuudessa: ”Rakastakaa toisia, ei niin kuin itseänne, vaan enemmän kuin itseänne.” Elämällään ja kuolemallaan Jeesus antoi mallin tällaisen rakkauden osoittamisesta.

¹¹ Miksi meidän on tärkeää noudattaa uutta käskyä? Muista, että Jeesus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” Meidät tosiaan tunnistetaan tosi kristityiksi uhrautuvasta rakkaudesta. Mieti seuraavaa vertausta: Kun Jehovan todistajat käyvät vuotuisissa aluekonventeissaan, he pitävät vaatteissaan näkyvästi esillä konventtimerkkiä, josta heidät tunnistaa heti konventin osanottajiksi. Keskinäisen rakkautemme pitäisi samoin olla niin näkyvää, että se on kuin ”konventtimerkki”, josta meidät voi helposti tunnistaa Kristuksen aidoiksi seuraajiksi. Meidän kaikkien onkin hyvä kysyä itseltämme: ”Näkyykö uhrautuva rakkaus selvästi minun elämässäni?”

12, 13. a) Miten pitkälle meidän täytyy olla valmiita menemään rakkauden osoittamisessa toisiamme kohtaan? b) Mitä uhrautuvuus merkitsee?

¹² Jeesuksen seuraajina meidän on rakastettava toisiamme niin kuin hän rakasti meitä. Tämä merkitsee sitä, että olemme halukkaita tekemään uhrauksia veljien ja sisarten hyväksi. Miten pitkälle meidän täytyy olla valmiita menemään? Raamatussa sanotaan: ”Me olemme oppineet tuntemaan rakkauden siitä, että hän antoi elämänsä meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa elämämme veljiemme puolesta.” (1. Johanneksen kirje 3:16.) Jeesuksen tavoin meidän täytyy olla tarvittaessa valmiita kuolemaan toistemme puolesta. Vainon aikana uhraamme mieluummin oman elämämme kuin annamme ilmi hengelliset veljemme ja sisaremme ja vaarannamme heidän henkensä. Jos joudumme etnisen selkkauksen keskelle, suojelemme veljiämme henkemme uhalla riippumatta heidän etnisestä taustastaan. Kun valtioiden välille puhkeaa sota, menemme mieluummin vankilaan tai jopa kuolemme kuin nostamme asetta veljiämme tai sisariamme – tai ketään muutakaan – vastaan. (Johannes 17:14, 16; 1. Johanneksen kirje 3:10–12.)

¹³ Voimme osoittaa uhrautuvaa rakkautta muillakin tavoin kuin olemalla valmiita kuolemaan veljiemme ja sisartemme puolesta. Harva meistä joutuu todellisuudessa tekemään näin suurta uhrausta. Jos kuitenkin rakastamme heitä niin paljon, että olemme valmiita kuolemaan heidän puolestaan, eikö meidän pitäisi olla halukkaita tekemään pienempiä uhrauksia ja näkemään vaivaa heidän hyväkseen nyt? Uhrautuvuus merkitsee sitä, että tingimme omista eduistamme ja mukavuudestamme toisten hyväksi ja laitamme heidän hyvinvointinsa ja tarpeensa omiemme edelle (1. Korinttilaisille 10:24). Miten voimme osoittaa uhrautuvaa rakkautta käytännössä?

14. a) Millaisia uhrauksia vanhimmilta vaaditaan? b) Mitä ajattelet seurakuntasi uhrautuvista vanhimmista?

¹⁴ Seurakunnan vanhimmat tekevät monia uhrauksia voidakseen ”paimentaa – – laumaa” (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Sen lisäksi että he pitävät huolta omasta perheestään, heidän täytyy ehkä huolehtia iltaisin ja viikonloppuisin seurakunnan asioista, muun muassa valmistaa ohjelmaa kokouksiin, tehdä paimennuskäyntejä tai auttaa jotakuta, joka on tehnyt vakavaa syntiä. Monet vanhimmat tekevät vielä muitakin uhrauksia. He työskentelevät ahkerasti konventeissa ja palvelevat sairaalayhteyskomiteoissa tai potilasvierailuryhmissä. Jotkut ovat paikallisen suunnittelu- ja rakennusosaston vapaaehtoistyöntekijöitä. Vanhimmat, älkää unohtako, että palvelemalla toisia alttiisti – käyttämällä lauman paimentamiseen aikaanne, voimianne ja muita resurssejanne – osoitatte uhrautuvaa rakkautta. (2. Korinttilaisille 12:15.) Epäitsekästä vaivannäköänne arvostaa paitsi Jehova myös seurakunta, jota paimennatte (Filippiläisille 2:29; Heprealaisille 6:10).

15. a) Millaisia uhrauksia vanhinten vaimot tekevät? b) Mitä ajattelet vaimoista, jotka tukevat miestään, jotta tämä voisi huolehtia seurakuntanne asioista?

¹⁵ Entä sitten vanhinten vaimot? Eivätkö hekin tee uhrauksia tukiessaan miestään, jotta hän voi huolehtia laumasta? Varmasti vaimolle on uhraus se, että hänen miehensä käyttää seurakunnan asioihin aikaa, jonka tämä voisi muuten käyttää perheensä kanssa. Ajattele myös kierrosvalvojien vaimoja ja niitä uhrauksia, joita he tekevät seuratakseen miestään seurakunnasta toiseen ja kierrokselta toiselle. He luopuvat mahdollisuudesta asua omassa kodissa, ja välillä heidän täytyy vaihtaa majapaikkaa joka viikko. Vaimot, jotka laittavat mielellään seurakunnan edut omiensa edelle, ansaitsevat kiitoksen uhrautuvasta rakkaudesta. (Filippiläisille 2:3, 4.)

16. Millaisia uhrauksia kristityt vanhemmat tekevät lastensa hyväksi?

¹⁶ Miten voimme osoittaa uhrautuvaa rakkautta perheessämme? Te vanhemmat teette monia uhrauksia, kun huolehditte lapsistanne ja kasvatatte heitä ”antamalla heille Jehovalta tulevaa valmennusta ja ohjausta” (Efesolaisille 6:4). Teidän on ehkä tehtävä kovasti töitä, jotta lapsillanne olisi ruokaa, vaatteet ja katto pään päällä. Tulisitte mieluummin itse toimeen vähemmällä kuin antaisitte lastenne jäädä vaille elämän välttämättömyyksiä. Lisäksi näette paljon vaivaa, jotta voisitte tutkia lastenne kanssa ja viedä heitä kokouksiin ja kentälle (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Uhrautuva rakkautenne tuottaa iloa Jehovalle, josta perhejärjestely on lähtöisin, ja voi merkitä ikuista elämää lapsillenne (Sananlaskut 22:6; Efesolaisille 3:14, 15).

17. Miten kristityt aviomiehet voivat jäljitellä Jeesuksen epäitsekästä asennetta?

¹⁷ Miten te aviomiehet voitte jäljitellä Jeesusta uhrautuvan rakkauden osoittamisessa? Raamattu vastaa: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta.” (Efesolaisille 5:25.) Kuten olemme havainneet, Jeesus rakasti seuraajiaan niin paljon, että hän kuoli heidän puolestaan. Kristitty aviomies jäljittelee Jeesuksen epäitsekästä asennetta. ”Eihän Kristuskaan miellyttänyt itseään”, sanotaan Raamatussa (Roomalaisille 15:3). Tällainen aviomies asettaa mielellään vaimonsa tarpeet ja edut omiensa edelle. Hän ei vaadi, että kaikki pitää tehdä niin kuin hän haluaa, vaan on valmis joustamaan, kunhan ei toimita vastoin Raamatun periaatteita. Uhrautuvaa rakkautta osoittava mies saa osakseen Jehovan hyväksynnän ja voittaa vaimonsa ja lastensa rakkauden ja kunnioituksen.

18. Mikä saa meidät noudattamaan uutta käskyä toistemme rakastamisesta?

¹⁸ Ei ole helppoa noudattaa uutta käskyä toistemme rakastamisesta, mutta meillä on siihen voimakas syy. Paavali kirjoitti: ”Rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska olemme tulleet siihen tulokseen, että yksi kuoli kaikkien puolesta. – – Hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin eloon.” (2. Korinttilaisille 5:14, 15.) Koska Jeesus kuoli puolestamme, eikö meidän pitäisikin tuntea pakottavaa halua elää hänelle? Voimme elää hänelle jäljittelemällä häntä uhrautuvan rakkauden osoittamisessa.

19, 20. Minkä kallisarvoisen lahjan Jehova on antanut meille, ja miten voimme osoittaa, että otamme sen vastaan?

¹⁹ Jeesus ei liioitellut sanoessaan: ”Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta kuin se, joka antaa elämänsä ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:13.) Hänen halukkuutensa antaa elämänsä meidän puolestamme oli suurin osoitus hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Joku muu on kuitenkin osoittanut meitä kohtaan vielä suurempaa rakkautta. Jeesus selitti: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän.” (Johannes 3:16.) Jumala rakastaa meitä niin paljon, että hän antoi Poikansa lunnaiksi, minkä ansiosta voimme vapautua synnistä ja kuolemasta (Efesolaisille 1:7). Lunnaat ovat kallisarvoinen lahja Jehovalta, mutta hän ei pakota meitä ottamaan sitä vastaan.

²⁰ Meidän täytyy itse päättää, mitä teemme tuon lahjan suhteen. Miten osoitamme, että otamme sen vastaan? Siten että uskomme hänen Poikaansa. Usko ei kuitenkaan ole vain sanoja. Se todistetaan teoilla – sillä miten elämme. (Jaakobin kirje 2:26.) Todistamme uskomme Jeesukseen Kristukseen seuraamalla häntä päivästä päivään. Kun toimimme näin, saamme runsaita siunauksia nyt ja tulevaisuudessa, kuten käy ilmi kirjan viimeisestä luvusta.