Työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne!
”Rakkaani, – – työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne peläten ja vavisten.” (FILIPPILÄISILLE 2:12)
1, 2. Mitkä yleiset käsitykset ovat saaneet monet ajattelemaan, etteivät he pysty vaikuttamaan siihen, millaiseksi heidän elämänsä muodostuu?
”OLETKO syntynyt sellaiseksi?” Tämä kysymys esitettiin äskettäin erään suositun aikakauslehden kannessa. Otsikon alla sanottiin: ”Persoonallisuus, luonne ja jopa elämässä tehtävät valinnat. Tuoreiden tutkimusten mukaan ne määräytyvät useimmiten geeniesi perusteella.” Tällaiset väitteet voivat saada jotkut ajattelemaan, ettei heillä ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä.
2 Toiset pelkäävät, että koska heillä on ollut huonot vanhemmat tai kehnot opettajat, heidät on jotenkin tuomittu epäonnistumaan elämässään. Heistä voi tuntua siltä, että heidät on määrätty toistamaan vanhempiensa virheitä, noudattamaan pahimpia mielijohteitaan ja osoittautumaan uskottomiksi Jehovalle – lyhyesti sanottuna tekemään huonoja valintoja. Opettaako Raamattu näin? Jotkut uskovaiset tosin väittävät, että Raamatussa opetetaan jotain tällaista, nimittäin ennaltamääräämisoppia. Sen mukaan Jumala olisi kauan sitten määrännyt ennalta kaikki elämäsi tapahtumat.
3. Mikä rohkaiseva ajatus Raamatussa on kyvystämme vastata tulevaisuudestamme?
3 Punaisena lankana kaikissa näissä käsityksissä on se, että ihmisellä ei ole paljonkaan valinnanvaraa, että hän ei pysty juuri vaikuttamaan siihen, millaiseksi hänen elämänsä muodostuu. Tämä on masentavaa, ja masennus pahentaa ongelmaa. Sananlaskujen 24:10:ssä sanotaan: ”Oletko osoittautunut lannistuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” On kuitenkin rohkaisevaa panna merkille, että Raamatun mukaan pystymme ’työskentelemään omaksi pelastukseksemme’ (Filippiläisille 2:12). Miten voimme vahvistaa luottamustamme tähän myönteiseen Raamatun opetukseen?
Miten ”rakennamme” itseämme?
4. Mihin 1. Korinttilaiskirjeen 3:10–15:ssä ei viitata, vaikka siinä puhutaankin tulenkestävistä aineksista rakentamisesta?
4 Ajattelehan 1. Korinttilaiskirjeen 3:10–15:ssä olevaa apostoli Paavalin kuvausta. Hän puhuu siinä kristillisestä rakennustyöstä, ja hänen kuvauksensa periaatetta voidaan soveltaa sekä itsemme että toisten hyväksi suoritettavaan sananpalvelukseen. Antaako Paavali ymmärtää, että se, päättääkö opetuslapsi lopulta palvella Jehovaa ja pysyykö hän uskollisena, on kokonaan niiden vastuulla, jotka ovat opettaneet ja valmentaneet häntä? Ei, vaan hän tähdensi sitä, että opettajan on tärkeää rakentaa mahdollisimman hyvin. Mutta kuten opimme edellisestä kirjoituksesta, hän ei sanonut, ettei oppilaalla tai opetuslapsella olisi mitään valintamahdollisuutta. On totta, että päähuomio Paavalin kuvauksessa kohdistetaan siihen työhön, jota teemme toisissa, ei itsemme rakentamiseen. Tämä ilmenee siitä Paavalin mainitsemasta seikasta, että hutiloiden tehty rakennus tuhoutuu samalla kun itse rakentaja pelastuu. Raamatussa käytetään kuitenkin toisinaan samaa kielikuvaa työstä, jota teemme itsessämme.
5. Mitkä raamatunkohdat osoittavat, että kristittyjen täytyy tehdä ’rakennustyötä’ itsessään?
5 Ajatellaanpa esimerkiksi Juudaan kirjeen jakeita 20 ja 21: ”Te, rakkaat, rakentamalla itseänne pyhimmän uskonne perustalle ja rukoillen pyhän hengen avulla pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa.” Juudas käyttää tässä ”rakentamisesta” samaa kreikkalaista sanaa kuin Paavali 1. Korinttilaiskirjeen 3. luvussa, mutta hän näyttää keskittävän huomion siihen, että rakennamme itseämme uskomme perustukselle. Kun Luukas kirjoitti muistiin Jeesuksen kuvauksen miehestä, joka rakensi talonsa kallioperustukselle, hän käytti ”perustuksesta” samaa kreikkalaista sanaa kuin Paavali kuvauksessaan kristillisestä rakentamisesta (Luukas 6:48, 49). Edelleen Paavali käyttää kielikuvaa ”perustukselle” laskettuna olemisesta, kun hän kehottaa toisia kristittyjä edistymään hengellisesti. Jumalan sanassa tosiaan opetetaan, että me teemme ’rakennustyötä’ itsessämme. (Efesolaisille 3:15–19; Kolossalaisille 1:23; 2:7.)
6. a) Valaise sitä, miten jokainen kristitty opetuslapsi on yhteisen rakentamisen tulos. b) Mikä vastuu on jokaisella opetuslapsella?
6 Onko kristityn rakentaminen yhden ihmisen työ? Kuvittelehan, että päätät rakentaa talon. Teetät arkkitehdilla piirustukset. Vaikka aiotkin tehdä paljon itse, palkkaat rakennusurakoitsijan työskentelemään kanssasi ja neuvomaan sinulle parhaat menetelmät. Jos hän laskee lujan perustuksen, auttaa sinua ymmärtämään piirustuksia, ehdottaa mitä materiaaleja on parasta ostaa ja jopa opettaa sinulle monia asioita rakentamisesta, myöntäisit todennäköisesti hänen tehneen työnsä hyvin. Mutta entä jos et ottaisi huomioon hänen neuvojaan, ostaisit halpoja tai ala-arvoisia materiaaleja ja jopa jättäisit noudattamatta arkkitehdin piirustuksia? Et varmasti voisi syyttää rakennusurakoitsijaa etkä arkkitehtia, jos talo romahtaisi! Samoin jokainen kristitty opetuslapsi on yhteisen rakentamisen tulos. Jehova on mestariarkkitehti. Hän tukee sitä uskollista kristittyä, joka yhtenä ”Jumalan työtovereista” opettaa ja rakentaa oppilasta (1. Korinttilaisille 3:9). Mutta oppilaallakin on osuutensa. Loppujen lopuksi hän on vastuussa omasta elämäntavastaan (Roomalaisille 14:12). Jos hän haluaa, että hänellä olisi hyviä kristillisiä ominaisuuksia, hänen täytyy työskennellä kovasti hankkiakseen niitä, rakentaa niitä itsessään (2. Pietarin kirje 1:5–8).
7. Mitä haasteita joillakuilla kristityillä on voitettavanaan, ja mikä voi lohduttaa heitä?
7 Merkitseekö tämä sitten sitä, ettei perintötekijöillä, ympäristöllä ja opettajiemme ominaisuuksilla ole mitään merkitystä? Ei toki. Jumalan sanassa tunnustetaan, että kaikilla näillä on merkitystä ja vaikutusta. Monet syntiset, kielteiset taipumukset ovat synnynnäisiä, ja niitä vastaan voi olla hyvin vaikea taistella. (Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12; 7:21–23.) Vanhempien antamalla valmennuksella ja kotiympäristöllä voi olla voimakas vaikutus nuoreen ihmiseen – joko hyvään tai huonoon suuntaan (Sananlaskut 22:6; Kolossalaisille 3:21). Jeesus tuomitsi juutalaiset uskonnolliset johtajat, koska heidän opetuksellaan oli huono vaikutus toisiin (Matteus 23:13, 15). Nykyään tällaiset seikat vaikuttavat meihin kaikkiin. Esimerkiksi joillakuilla Jumalan kansaan kuuluvilla on voitettavanaan haasteita, jotka johtuvat vaikeasta lapsuudesta. Meidän on osoitettava heitä kohtaan huomaavaisuutta ja empatiaa. He voivat myös lohduttautua sillä Raamatun opetuksella, että heitä ei ole tuomittu toistamaan vanhempiensa virheitä eikä osoittautumaan uskottomiksi. Tarkastellaanpa, mitä tähän liittyvää voimme oppia joistakuista muinaisen Juudan kuninkaista.
Juudan kuninkaat – he tekivät omat valintansa
8. Mikä huono esimerkki Jotamilla oli isässään, mutta minkä valinnan hän teki?
8 Ussiasta tuli Juudan kuningas jo 16-vuotiaana, ja hän hallitsi 52 vuotta. Suuren osan tästä ajasta hän ”teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt” (2. Kuninkaiden kirja 15:3). Jehova siunasi häntä antamalla hänelle sarjan vaikuttavia sotilaallisia voittoja. Mutta valitettavasti menestys nousi Ussialle päähän. Hänestä tuli pöyhkeä, ja hän kapinoi Jehovaa vastaan uhraamalla suitsutusta temppelin alttarilla, vaikka tehtävä kuului yksinomaan papeille. Ussiaa nuhdeltiin, mutta hän vastasi vain raivostumalla. Silloin häntä nöyryytettiin siten, että hänelle puhkesi spitaali ja hän joutui elämään lopun ikäänsä eristyksissä. (2. Aikakirja 26:16–23.) Miten hänen poikansa Jotam reagoi tähän kaikkeen? Tuo nuori mies olisi voinut helposti antaa isänsä vaikuttaa häneen, ja hän olisi voinut panna Jehovan oikaisun pahakseen. Mahdollisesti ihmiset yleensä antoivat huonon esimerkin, koska nämä noudattivat vääriä uskonnollisia tapoja (2. Kuninkaiden kirja 15:4). Mutta Jotam teki oman valintansa. ”Hän teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä.” (2. Aikakirja 27:2.)
9. Millaiset seikat olisivat voineet vaikuttaa myönteisesti Ahasiin, mutta millaiseksi hänen elämänsä muodostui?
9 Jotam hallitsi 16 vuotta ja pysyi koko ajan uskollisena Jehovalle. Hänen pojallaan Ahasilla oli siksi uskollisessa isässään erinomainen esimerkki. Oli muitakin seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa häneen myönteisesti. Häntä siunattiin sillä, että hänen elinaikanaan maassa profetoivat aktiivisesti uskolliset profeetat Jesaja, Hoosea ja Miika. Silti hän teki huonon valinnan. ”Eikä hän tehnyt sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid.” Hän teki Baalien kuvapatsaita ja palvoi niitä ja jopa poltti joitakuita omista pojistaan uhritulissa pakanajumalille. Hän epäonnistui surkeasti kuninkaana ja Jehovan palvelijana, vaikka oli monia seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa häneen parhaalla mahdollisella tavalla. (2. Aikakirja 28:1–4.)
10. Millainen isä Ahas oli, mutta millaisen valinnan hänen poikansa Hiskia teki?
10 Puhtaan palvonnan kannalta on vaikea kuvitella huonompaa isää kuin Ahas. Hänen poikansa Hiskia ei kuitenkaan voinut valita isäänsä! Nuoret pojat, jotka Ahas teurasti uhriksi Baalille, olivat todennäköisesti Hiskian omia veljiä. Tuomitsiko tämä hirvittävä tausta Hiskian elämään uskottomana Jehovalle? Päinvastoin, Hiskiasta tuli yksi Juudan harvoista todella suurista kuninkaista: hän oli uskollinen, viisas ja rakastettu mies. ”Osoittautui, että Jehova oli hänen kanssaan.” (2. Kuninkaiden kirja 18:3–7.) Onkin syytä uskoa, että Hiskia kirjoitti jo nuorena kuninkaan poikana henkeytyksestä psalmin 119. Jos oli näin, niin on ymmärrettävää, miksi hän kirjoitti sanat: ”Sieluni on ollut murheesta uneton.” (Psalmit 119:28.) Tuskallisista vaikeuksistaan huolimatta Hiskia antoi Jehovan sanan ohjata häntä elämässä. Psalmissa 119:105 sanotaan: ”Sinun sanasi on minun jalkani lamppu ja valo minun tielleni.” Hiskia teki tosiaan oman valintansa – oikean valinnan.
11. a) Miten pitkälle Manasse meni kapinoimisessa Jehovaa vastaan huolimatta isänsä hyvästä esimerkistä? b) Minkä valinnan Manasse teki elämänsä loppupuolella, ja mitä voimme oppia tästä?
11 Oli kuitenkin paradoksaalista, että yhtä Juudan parhaista kuninkaista seurasi yksi pahimmista. Hiskian poika Manasse edisti epäjumalanpalvelusta, spiritismiä ja väkivaltaa ennennäkemättömässä mitassa. Raamatussa kerrotaan, että ”Jehova puhui edelleen Manasselle ja hänen kansalleen”, todennäköisesti profeettojen välityksellä (2. Aikakirja 33:10). Juutalaisten perimätietojen mukaan Manasse reagoi siihen sahauttamalla Jesajan kappaleiksi (vrt. Heprealaisille 11:37). Olipa asia näin tai ei, Manasse ei kuunnellut Jumalan varoituksia. Itse asiassa hän poltatti joitakuita omista pojistaan elävältä uhreiksi, paljolti samoin kuin hänen isoisänsä Ahas oli tehnyt. Kuitenkin kun tämä jumalaton mies joutui elämänsä lopulla vaikeisiin koettelemuksiin, hän katui ja muutti tapansa. (2. Aikakirja 33:1–6, 11–20.) Hänen esimerkkinsä opettaa meille, ettei hirvittäviä valintoja tehnyt ihminen ole välttämättä parantumaton. Hän voi muuttua.
12. Mitä vastakkaisia valintoja Amon ja hänen poikansa Josia tekivät Jehovan palveluksen suhteen?
12 Manassen poika Amon olisi voinut oppia paljon isänsä katumuksesta. Mutta hän teki vääriä valintoja. Amon todellisuudessa ”saattoi syyllisyyden lisääntymään”, kunnes hänet lopulta murhattiin. Hänen poikansa Josia oli virkistävä vastakohta. Josia päätti ilmeisesti ottaa opikseen siitä, mitä oli tapahtunut hänen isoisälleen. Hän alkoi hallita jo 8-vuotiaana. Ollessaan vasta 16-vuotias hän alkoi etsiä Jehovaa ja osoittautui sen jälkeen esimerkilliseksi, uskolliseksi kuninkaaksi. (2. Aikakirja 33:20–34:5.) Hän teki valinnan – oikean valinnan.
13. a) Mitä opimme niistä Juudan kuninkaista, joita olemme tarkastelleet? b) Miten tärkeää on vanhemmilta saatava valmennus?
13 Tästä lyhyestä katsauksesta seitsemään Juudan kuninkaaseen voidaan oppia paljon. Joissakin tapauksissa pahimmilla kuninkailla oli parhaat pojat ja toisaalta parhailla kuninkailla pahimmat pojat (vrt. Saarnaaja 2:18–21). Tämä ei vähennä vanhemmilta saatavan valmennuksen tärkeyttä. Vanhemmat, jotka valmentavat lapsiaan Jehovan tien mukaan, antavat varmasti jälkeläisilleen parhaan mahdollisuuden tulla Jehovan uskollisiksi palvelijoiksi (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Silti jotkut lapset päättävät uskollisten vanhempiensa parhaista yrityksistä huolimatta noudattaa väärää tietä. Toiset lapset päättävät vanhempiensa hyvin huonosta esimerkistä huolimatta rakastaa ja palvella Jehovaa. Hänen siunauksensa ansiosta he menestyvät elämässään. Mietitkö toisinaan, miten käy sinun tapauksessasi? Harkitsehan joitakin Jehovan omia vakuutuksia siitä, että voit valita oikein!
Jehova uskoo sinuun!
14. Mistä tiedämme, että Jehova tajuaa rajoituksemme?
14 Jehova näkee kaiken. Sananlaskujen 15:3:ssa sanotaan: ”Jehovan silmät ovat joka paikassa, vartioimassa pahoja ja hyviä.” Kuningas Daavid sanoi Jehovasta: ”Silmäsi näkivät jopa alkioni, ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat, mitä tulee päiviin, jolloin ne muodostettiin eikä yhtäkään niistä vielä ollut.” (Psalmit 139:16.) Jehova siis tietää, millaisia kielteisiä taipumuksia vastaan kamppailet – oletpa perinyt ne tai saanut ne sellaisten seikkojen vaikutuksesta, joita et ole pystynyt estämään. Hän ymmärtää täsmälleen, miten ne ovat vaikuttaneet sinuun. Hän tajuaa rajoituksesi jopa paremmin kuin sinä itse. Ja hän on armollinen. Hän ei koskaan odota meiltä enempää kuin voimme järkevästi tehdä. (Psalmit 103:13, 14.)
15. a) Muun muassa millä ne, joille toiset ovat aiheuttaneet tahallista vahinkoa, voivat lohduttautua? b) Minkä vastuun Jehova antaa kannettavaksemme arvostuksesta meitä jokaista kohtaan?
15 Toisaalta Jehova ei pidä meitä olosuhteittemme avuttomina uhreina. Jos meillä on menneisyydessä ollut ikäviä kokemuksia, voimme lohduttaa itseämme sillä, että Jehova varmasti vihaa kaikkea sellaista tahallista vahinkoa aiheuttavaa käytöstä (Psalmit 11:5; Roomalaisille 12:19). Mutta vapauttaako hän meidät vastuusta, jos alamme tieten tahtoen tehdä vääriä valintoja? Ei tietenkään. Hänen Sanassaan sanotaan: ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Arvostuksesta älyllisiä luomuksiaan kohtaan Jehova antaa heidän jokaisen kannettavaksi vastuun tehdä oikein ja palvella häntä. On niin kuin Mooses sanoi Israelin kansakunnalle: ”Minä otan tänään taivaat ja maan todistajiksi teitä vastaan, että olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; ja sinun on valittava elämä, jotta pysyisit elossa, sinä ja jälkeläisesi.” (5. Mooseksen kirja 30:19.) Jehova luottaa siihen, että mekin voimme tehdä oikean valinnan. Mistä tiedämme sen?
16. Miten voimme menestyksellisesti ’työskennellä omaksi pelastukseksemme’?
16 Panehan merkille, mitä apostoli Paavali kirjoitti: ”Siispä, rakkaani, – – työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne peläten ja vavisten, sillä Jumala on se, joka mielisuosionsa tähden vaikuttaa teissä sekä tahtomisen että toimimisen.” (Filippiläisille 2:12, 13.) Tässä sanalla ”työskennelkää” käännetty alkukielinen kreikkalainen sana merkitsee jonkin saattamista päätökseen. Ketään meistä ei siis ole tuomittu epäonnistumaan eikä luovuttamaan. Jehova Jumala varmasti luottaa siihen, että voimme saattaa päätökseen hänen meille antamansa työn – pelastumiseemme johtavan työn – tai muuten hän ei olisi henkeyttänyt tällaisia sanoja. Mutta miten voimme onnistua? Emme omin voimin. Jos meillä olisi tarpeeksi voimia omasta takaa, meidän ei tarvitsisi ’pelätä ja vavista’. Sen sijaan Jehova ’vaikuttaa meissä’ siten, että hänen pyhä henkensä tekee työtä mielessämme ja sydämessämme auttaen meitä ’tahtomaan ja toimimaan’. Kun käytettävissämme on tuo rakkaudellinen apu, onko meillä mitään syytä olla tekemättä oikeita valintoja elämässämme ja olla pitämättä niistä kiinni? Ei! (Luukas 11:13.)
17. Mitä muutoksia voimme tehdä itsessämme, ja miten Jehova auttaa meitä siinä?
17 Voitettavanamme on esteitä: kenties huonoja tapoja, joita olemme noudattaneet koko ikämme, ja seikkoja, jotka pyrkivät vaikuttamaan meihin vahingollisesti ja voivat vääristää ajatteluamme. Jehovan hengen avulla voimme kuitenkin voittaa nämä! Kuten Paavali kirjoitti Korintin kristityille, Jumalan sana on niin voimallinen, että se pystyy kukistamaan jopa ”linnoituksia” (2. Korinttilaisille 10:4). Tosiasiassa Jehova voi auttaa meitä tekemään kauaskantoisia muutoksia itsessämme. Hänen Sanassaan meitä kehotetaan ’panemaan pois vanha persoonallisuus’ ja ’pukemaan yllemme uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa’ (Efesolaisille 4:22–24). Voiko Jehovan henki tosiaan auttaa meitä tekemään tällaisia muutoksia? Varmasti! Jumalan henki tuottaa meissä hedelmää: suurenmoisia, kallisarvoisia ominaisuuksia, joita me kaikki haluamme kehittää. Ensimmäinen näistä on rakkaus. (Galatalaisille 5:22, 23.)
18. Minkä valinnan jokainen järkevä ihminen pystyy täysin tekemään, ja mitä tämän pitäisi auttaa meitä päättämään?
18 Tässä on suuri, vapauttava totuus. Jehova Jumalalla on rajaton kyky rakastaa, ja meidät on tehty hänen kuvakseen (1. Mooseksen kirja 1:26; 1. Johanneksen kirje 4:8). Siksi voimme päättää rakastaa Jehovaa. Ja tuo rakkaus – ei aikaisempi elämämme, eivät hankinnaiset puutteellisuutemme, ei perimämme taipumus tehdä väärin – on meille avain tulevaisuuteen. Rakkaus Jehova Jumalaan oli se, mitä Aadam ja Eeva olisivat tarvinneet pysyäkseen uskollisina Eedenissä. Tällaista rakkautta me jokainen tarvitsemme säilyäksemme elossa Harmagedonista ja läpäistäksemme loppukoetuksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa (Ilmestys 7:14; 20:5, 7–10). Jokainen meistä, ovatpa olosuhteemme millaiset hyvänsä, voi kehittää tällaista rakkautta (Matteus 22:37; 1. Korinttilaisille 13:13). Päättäkäämme lujasti rakastaa Jehovaa ja rakentaa tuolle rakkaudelle kautta koko ikuisuuden.
Mitä ajattelet?
◻ Mitkä suositut käsitykset ovat ristiriidassa sen myönteisen opetuksen kanssa, jonka Raamattu esittää yksilön vastuusta?
◻ Millaista rakennustyötä jokaisen kristityn täytyy tehdä itsessään?
◻ Miten Juudan kuninkaiden esimerkki osoittaa, että jokainen ihminen tekee oman valintansa?
◻ Miten Jehova vakuuttaa meille, että voimme tehdä elämässämme oikeita valintoja, vaikka ympäristö pyrkii vaikuttamaan meihin kielteisesti?
[Kuva s. 15]
Määräävätkö perintötekijät tulevaisuutesi?
[Kuva s. 17]
Kuningas Josia päätti palvella Jumalaa isänsä huonosta esimerkistä huolimatta