Torju ”arvottomat asiat”
”Arvottomia tavoittelevalta puuttuu sydäntä.” (SANANL. 12:11)
1. Mitä arvokasta meillä on, ja mikä on paras tapa käyttää sitä?
MEILLÄ kaikilla kristityillä on jotakin arvokasta. Meillä voi olla suhteellisen hyvä terveys, jossain määrin voimia, henkisiä kykyjä tai aineellista omaisuutta. Koska rakastamme Jehovaa, käytämme niitä mielellämme hänen palveluksessaan, ja siten noudatamme henkeytettyä kehotusta: ”Kunnioita Jehovaa kalleuksillasi.” (Sananl. 3:9.)
2. Mikä varoitus Raamatussa on arvottomista asioista, ja miten se pitää kirjaimellisesti paikkansa?
2 Toisaalta Raamattu puhuu myös arvottomista asioista ja varoittaa meitä tuhlaamasta resurssejamme niiden tavoitteluun. Tässä yhteydessä meidän on hyvä harkita Sananlaskujen 12:11:n sanoja: ”Maataan viljelevä saa itse kylliksi leipää, mutta arvottomia tavoittelevalta puuttuu sydäntä.” On helppo nähdä, miten tämä sananlasku pitää kirjaimellisesti paikkansa. Jos ihminen käyttää aikaansa ja voimiaan siihen, että hän tekee kovasti työtä elättääkseen perheensä, hänellä on hyvät mahdollisuudet suhteellisen turvalliseen elämään (1. Tim. 5:8). Mutta jos hän tuhlaa resurssinsa arvottomiin asioihin, häneltä ”puuttuu sydäntä” eli hänellä ei ole tasapainoista arvostelukykyä eikä hyvää vaikutinta. Todennäköisesti tällainen ihminen joutuisi kärsimään puutetta.
3. Miten Raamatun varoitus arvottomista asioista soveltuu palvontaamme?
3 Sovelletaanpa tätä sananlaskun periaatetta palvontaamme. Näemme, että kristitty, joka palvelee Jehovaa ahkerasti ja uskollisesti, tuntee todellista turvallisuutta. Hän voi luottaa siihen, että Jumala siunaa häntä tänä aikana, ja hänellä on varma tulevaisuuden toivo. (Matt. 6:33; 1. Tim. 4:10.) Toisaalta kristitty, joka antaa arvottomien asioiden hajottaa huomionsa, vaarantaa suhteensa Jehovaan ja myös ikuisen elämän odotteensa. Miten voimme välttyä tällaiselta? Meidän täytyy osata erottaa, mitkä asiat elämässämme ovat ”arvottomia”, ja hylätä ne päättäväisesti. (Lue Tituksen kirjeen 2:11, 12.)
4. Mitkä ovat arvottomia asioita?
4 Mitkä sitten ovat arvottomia asioita? Ne voivat olla ylipäänsä mitä tahansa, mikä estää meitä palvomasta Jehovaa kokosieluisesti. Niihin voisivat kuulua esimerkiksi erilaiset rentoutumistavat. Rentoutumisella on tietenkin sijansa. Mutta kun käytämme liian paljon aikaa hauskan pitämiseen Jehovan palvontaan liittyvien toimintojen kustannuksella, rentoutumisesta tulee arvoton asia, joka vaikuttaa epäsuotuisasti hengelliseen hyvinvointiimme. (Saarn. 2:24; 4:6.) Välttyäkseen tältä kristitty pyrkii olemaan tasapainoinen ja tarkka siinä, miten hän käyttää arvokasta aikaansa. (Lue Kolossalaiskirjeen 4:5.) On kuitenkin olemassa arvottomia asioita, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin rentoutuminen. Niihin kuuluvat väärät jumalat.
Torju arvottomat jumalat
5. Mihin sana ”arvoton” usein yhdistetään Raamatussa?
5 On kiinnostavaa, että useimmissa Raamatun jakeissa, joissa sana ”arvoton” esiintyy, se yhdistetään vääriin jumaliin. Jehova esimerkiksi sanoi israelilaisille: ”Ette saa tehdä itsellenne arvottomia jumalia ettekä pystyttää itsellenne veistettyä kuvaa tai pyhää patsasta ettekä panna maahanne kiveä näytteille kumartaaksenne sitä.” (3. Moos. 26:1.) Kuningas Daavid kirjoitti: ”Jehova on suuri ja sangen ylistettävä, ja häntä tulee pelätä enemmän kuin kaikkia muita jumalia. Sillä kaikki kansojen jumalat ovat arvottomia jumalia, mutta Jehova on tehnyt taivaat.” (1. Aik. 16:25, 26.)
6. Miksi väärät jumalat ovat arvottomia?
6 Kuten Daavid osoitti, ympärillämme on runsaasti todisteita Jehovan suuruudesta (Ps. 139:14; 148:1–10). Millainen kunnia israelilaisille olikaan olla liittosuhteessa Jehovan kanssa! Miten järjetöntä heidän oli kääntyä pois hänestä ja kumartaa veistettyjä kuvia ja pyhiä patsaita! Kriisiaikoina heidän väärät jumalansa osoittautuivat todella arvottomiksi, voimattomiksi pelastamaan itseään, saati sitten palvojiaan. (Tuom. 10:14, 15; Jes. 46:5–7.)
7, 8. Miten ”rikkaudesta” voi tulla ikään kuin jumala?
7 Nykyään monissa maissa kumarretaan yhä ihmisten tekemiä kuvia, ja sellaiset jumalat ovat aivan yhtä hyödyttömiä nyt kuin ne olivat menneisyydessä (1. Joh. 5:21). Mutta Raamatussa kutsutaan kuvien lisäksi muitakin asioita jumaliksi. Ajattele esimerkiksi seuraavia Jeesuksen sanoja: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista tai liittymään toiseen ja halveksimaan toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” (Matt. 6:24.)
8 Miten ”rikkaudesta” voi tulla ikään kuin jumala? Ajatellaanpa esimerkiksi jotakin kiveä, joka makasi pellolla muinaisessa Israelissa. Sillä saattoi olla käyttöä talon tai muurin rakentamisessa. Toisaalta jos se pystytettiin ”pyhäksi patsaaksi” tai pantiin ”näytteille”, jotta sitä kumarrettaisiin, siitä tuli Jehovan kansalle kompastuskivi (3. Moos. 26:1). Vastaavasti rahalla on oikea käyttötarkoituksensa. Tarvitsemme sitä tullaksemme toimeen ja voimme myös käyttää sitä hyvin Jehovan palveluksessa. (Saarn. 7:12; Luuk. 16:9.) Mutta jos panemme rahan tavoittelun kristillisen palveluksemme edelle, siitä tulee meille todellisuudessa jumala. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 6:9, 10.) Tässä maailmassa, jossa taloudellisen hyödyn tavoittelu on ihmisille kovin tärkeää, meidän täytyy pitää huolta siitä, että säilytämme tasapainoisen näkemyksen (1. Tim. 6:17–19).
9, 10. a) Miten kristitty suhtautuu koulutukseen? b) Mikä vaara on korkeakoulutuksessa?
9 Yksi esimerkki jostakin hyödyllisestä, mistä voi tulla arvoton asia, on maallinen koulutus. Haluamme, että lapsemme saavat hyvän koulutuksen, niin että he voivat aikanaan hankkia elatuksensa. Mikä vielä tärkeämpää, hyvän koulutuksen saanut kristitty kykenee paremmin lukemaan Raamattua ja ymmärtämään sitä, pohtimaan ongelmia ja tulemaan järkevään lopputulokseen sekä opettamaan Raamatun totuuksia selvästi ja vakuuttavasti. Tällaisen koulutuksen hankkiminen vie aikaa, mutta se on hyvin käytettyä aikaa.
10 Entä sitten korkeakoulutus esimerkiksi yliopistossa? Sitä pidetään yleisesti menestymisen edellytyksenä. Mutta lopulta monien tällaista koulutusta hankkivien mieli täyttyy vahingollisella propagandalla. Korkeakoulutuksessa tuhlaantuu arvokkaita nuoruusvuosia, jotka voisi käyttää parhaiten Jehovan palveluksessa (Saarn. 12:1). Ei kenties ole yllätys, että maissa, joissa monet ovat saaneet sellaisen koulutuksen, usko Jumalaan on kaikkien aikojen vähäisintä. Sen sijaan, että kristitty turvautuisi tämän maailman pitkälle kehitettyihin koulutusjärjestelmiin, hän luottaa Jehovaan (Sananl. 3:5).
Älä anna lihallisen halun tulla jumalaksi
11, 12. Miksi Paavali sanoi joistakin ihmisistä, että ”heidän jumalansa on heidän vatsansa”?
11 Apostoli Paavali viittaa Filippiläiskirjeessään johonkin muuhun, mistä voi tulla jumala. Hän puhuu joistakuista, jotka olivat aikoinaan hänen palvojatovereitaan, ja sanoo: ”On monia – minulla oli tapana mainita heidät usein, mutta nyt mainitsen heidät myös itkien – jotka vaeltavat Kristuksen kidutuspaalun vihollisina, ja heidän loppunsa on tuho, ja heidän jumalansa on heidän vatsansa, – – ja heidän mielensä on maanpäällisissä asioissa.” (Fil. 3:18, 19.) Miten vatsa voi olla ihmiselle jumala?
12 Näyttää siltä, että noille Paavalin tuntemille ihmisille lihallisten halujen tyydyttämisestä tuli tärkeämpää kuin Jehovan palveleminen Paavalin kanssa. Jotkut saattoivat kirjaimellisesti syödä tai juoda kohtuuttomasti, niin että he syyllistyivät ahnauteen tai juopumukseen (Sananl. 23:20, 21; vrt. 5. Moos. 21:18–21). Toiset saattoivat päättää hyödyntää täysin ensimmäisen vuosisadan maailman tarjoamia mahdollisuuksia, ja siten Jehovan palvelus jäi taka-alalle. Älkäämme koskaan antako halun elää mukavaa elämää hidastaa vauhtiamme Jehovan kokosieluisessa palveluksessa (Kol. 3:23, 24).
13. a) Mitä ahneus on, ja miten Paavali kuvaili sitä? b) Miten voimme välttää ahneutta?
13 Paavali mainitsi väärän palvonnan myös toisessa yhteydessä. Hän kirjoitti: ”Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol. 3:5.) Ahneus on jonkin sellaisen kiihkeää haluamista, mitä emme omista. Se voi kohdistua johonkin aineelliseen. Siihen voi sisältyä jopa luvaton sukupuolinen halu. (2. Moos. 20:17.) Eikö ole vakavoittavaa ajatella, että sellaiset halut merkitsevät oikeastaan epäjumalanpalvelusta, väärän jumalan palvontaa? Jeesus osoitti värikkään kielikuvan avulla, miten tärkeää on hillitä sellaiset väärät halut hinnalla millä hyvänsä. (Lue Markuksen 9:47; 1. Joh. 2:16.)
Varo arvottomia sanoja
14, 15. a) Mikä ”arvoton asia” kompastutti monet Jeremian päivinä? b) Miksi Mooseksen sanat olivat arvokkaita?
14 Arvottomiin asioihin voivat sisältyä myös sanat. Jehova esimerkiksi sanoi Jeremialle: ”Valhetta profeetat profetoivat minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä enkä ole käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyä ja ennustelua ja arvotonta asiaa ja sydämensä vilpillisyyttä he puhuvat profeetallisesti teille.” (Jer. 14:14.) Nuo väärät profeetat väittivät puhuvansa Jehovan nimessä, mutta he ajoivat omaa asiaansa, toivat esiin omaa viisauttaan. Niinpä heidän sanansa olivat ”arvoton asia”. Ne olivat tyhjänpäiväisiä ja muodostivat todellisen hengellisen uhan. Monet niistä, jotka kuuntelivat sellaisia arvottomia sanoja, kohtasivat vuonna 607 eaa. ennenaikaisen kuoleman babylonialaisten sotilaiden käsissä.
15 Mooses sitä vastoin sanoi israelilaisille: ”Kohdistakaa sydämenne kaikkiin niihin sanoihin, jotka minä tänään puhun teille varoitukseksi – –. Sillä se ei ole teille arvoton sana, vaan se merkitsee teille elämää, ja tämän sanan avulla te voitte jatkaa päiviänne pitkään siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottaaksenne sen haltuunne.” (5. Moos. 32:46, 47.) Mooseksen sanat olivat tosiaan Jumalan henkeyttämiä. Siksi ne olivat arvokkaita, todella tärkeitä kansan hyvinvoinnille. Ne merkitsivät pitkää ikää ja menestystä niille, jotka kuuntelivat niitä. Meidän on viisasta aina torjua arvottomat sanat ja pitää tiukasti kiinni arvokkaista totuuden sanoista.
16. Miten suhtaudumme sellaisiin tiedemiesten lausuntoihin, jotka sotivat Jumalan sanaa vastaan?
16 Kuulemmeko arvottomia asioita nykyään? Kyllä kuulemme. Esimerkiksi jotkut tiedemiehet sanovat evoluutioteorian ja tieteen eri aloilla tehtyjen havaintojen osoittavan, että enää ei ole mitään tarvetta uskoa Jumalaan ja että kaikki selittyy luonnon prosesseista. Pitäisikö meidän häiriintyä tällaisista ylimielisistä lausunnoista? Ei toki! Inhimillinen viisaus eroaa Jumalan viisaudesta (1. Kor. 2:6, 7). Tiedämme kuitenkin, että kun ihmisten opetukset sotivat sitä vastaan, mitä Jumala on ilmoittanut, ihmisten opetukset ovat silloin aina vääriä. (Lue Roomalaiskirjeen 3:4.) Joillakin tieteen alueilla otetuista edistysaskelista huolimatta Raamatun arvio ihmisviisaudesta pitää edelleen paikkansa: ”Tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä.” Jumalan rajattomaan viisauteen verrattuna inhimillinen järkeily on turhaa. (1. Kor. 3:18–20.)
17. Miten kristikunnan johtajien ja luopioiden sanoihin tulee suhtautua?
17 Yksi esimerkki arvottomista sanoista on se, mitä kuullaan kristikunnan uskonnollisten johtajien suusta. He väittävät puhuvansa Jumalan nimessä, mutta useimmat heidän esittämistään ajatuksista eivät perustu Raamattuun, ja se mitä he sanovat, on pohjimmiltaan arvotonta. Myös luopiot puhuvat arvottomia sanoja väittäessään olevansa viisaampia kuin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” (Matt. 24:45–47). He puhuvat kuitenkin omaa viisauttaan, ja heidän sanansa ovat arvottomia, kompastuskivi sille, joka niitä kuuntelee (Luuk. 17:1, 2). Miten voimme välttyä tulemasta harhaan johdetuiksi?
Miten torjua arvottomat sanat?
18. Miten voimme noudattaa 1. Johanneksen kirjeen 4:1:n neuvoa?
18 Iäkäs apostoli Johannes antoi tästä asiasta hyvän neuvon. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 4:1.) Sopusoinnussa Johanneksen neuvon kanssa kannustamme aina ihmisiä, joita tapaamme kenttäpalveluksessa, tarkistamaan heille opetettujen asioiden paikkansapitävyyden vertaamalla niitä Raamattuun. Tämä on hyvä periaate myös meille. Jos korviimme kantautuu totuuteen kohdistuvaa kritiikkiä tai ilkeämielistä puhetta seurakunnasta, vanhimmista tai kenestä tahansa veljestämme, emme usko sitä automaattisesti. Sen sijaan kysymme itseltämme: Toimiiko se, joka levittää tällaista juttua, Raamatun mukaan? Edistävätkö tällaiset puheet tai syytökset Jehovan tarkoitusta? Edistävätkö ne seurakunnan rauhaa? Mikä tahansa kuulemamme, mikä rikkoo veljessopua pikemmin kuin rakentaa sitä, on arvoton asia. (2. Kor. 13:10, 11.)
19. Miten vanhimmat huolehtivat siitä, etteivät heidän sanansa ole arvottomia?
19 Kun on kyse arvottomista sanoista, myös vanhimmilla on jotain tärkeää opittavaa. Joutuessaan neuvomaan jotakuta he pitävät mielessään omat rajoituksensa eivätkä koskaan rohkene antaa neuvoja pelkästään oman tietämyksensä ja kokemuksensa pohjalta. Heidän tulisi vedota aina Raamattuun. Hyvä periaate on Paavalin sanoissa: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1. Kor. 4:6.) Vanhimmat eivät mene yli sen, mikä on kirjoitettu Raamattuun. He eivät mene myöskään niiden Raamattuun perustuvien ohjeiden yli, joita on uskollisen ja ymmärtäväisen orjan julkaisuissa.
20. Millä tavoin meitä autetaan torjumaan arvottomat asiat?
20 Arvottomat asiat – ovatpa ne ”jumalia”, sanoja tai jotakin muuta – ovat hyvin vahingollisia. Tästä syystä pyydämme aina rukouksessa apua Jehovalta voidaksemme tunnistaa ne ja etsimme hänen ohjaustaan osataksemme torjua ne. Näin tehdessämme yhdymme psalmistan sanoihin: ”Käännä silmäni pois näkemästä arvotonta; varjele minut elossa omalla tielläsi.” (Ps. 119:37.) Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme vielä sitä, miksi on tärkeää ottaa vastaan Jehovalta tulevaa ohjausta.
Osaatko selittää?
• Mikä on tunnusomaista ”arvottomille asioille”, jotka meidän pitäisi torjua?
• Miten voimme välttää sen, ettei raha tule meille ikään kuin jumalaksi?
• Miten lihallisista haluista voi tulla epäjumala?
• Miten voimme torjua arvottomat sanat?
[Kuva s. 3]
Israelilaisia kannustettiin viljelemään maataan eikä tavoittelemaan arvottomia asioita?
[Kuva s. 5]
Älä koskaan anna halun saada aineellista laimentaa intoasi Jehovan palveluksessa.
[Kuva s. 6]
Vanhinten sanoilla voi olla suuri arvo.