Onko Jumala kutsunut sinut rauhaan?

”Jos epäuskoinen on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan.” – 1. KORINTTOLAISILLE 7:15.

 1. Miten avioliittoon tulisi Raamatun mukaan suhtautua?

JEHOVAN tarkoitus ei ole koskaan ollut, että avioside johtaisi sydäntä repivään asumus- tai avioeroon. Avioliiton piti olla ”yhtä lihaa” olevien välillä kestävä side, joka saa aikaan iloa, lepoa ja rauhaa. (1. Mooseksen kirja 2:24; Ruut 1:9) Yleensä Raamattu neuvoo naimisissa olevia pysymään yhdessä, vaikka toinen aviopuoliso olisi kristitty ja toinen epäuskoinen. (1. Korinttolaisille 7:12–16) Aviositeiden katkeamiseen johtavat petolliset menettelyt tekevät henkilön sitä paitsi moraalisesti tilivelvolliseksi Jumalalle, joka ’vihaa avioeron ottamista’. – Malakia 2:13–16, UM.

 2. Miten kristityt suhtautuvat asumus- ja avioeroon?

² Inhimillinen epätäydellisyys ja muut seikat ovat joskus johtaneet siihen, että jopa Jumalan kastettujen palvelijoiden keskuudessa on tapahtunut asumus- tai avioero. Mutta koska kristityt pitävät aviosidettä hyvin suuressa arvossa, he yleensä ryhtyvät tällaisiin toimenpiteisiin vasta ponnisteltuaan sinnikkäästi avioliiton pitämiseksi koossa. Jumala itse antoi tässä suhteessa parhaan esimerkin. Muinaisen Israelin ”aviomiehenä” hän sieti satoja vuosia kansansa uppiniskaisuutta, kapinallisuutta ja hengellistä aviorikosta. (Jesaja 54:1–5; Jeremia 3:14–17; Hoosea 1:10, 11; 3:1–5) Vasta kun se vajosi niin alas, ettei sitä voitu enää nostaa, Jehova hylkäsi sen kansana. – Matteus 23:37, 38.

 3. a) Minkä raamatullisesti hyväksyttävien syiden vuoksi kristitty voisi ottaa asumuseron aviopuolisostaan? b) Missä olosuhteissa raamatullinen avioero on mahdollinen?

³ Toisinaan seurakunnan vanhinten luo tulee toisia uskovia, jotka haluavat apua vakavissa avio-ongelmissa. Vanhimmilla ei ole valtuutta kehottaa ketään jättämään aviopuolisoaan tai ottamaan avioeroa, mutta he voivat kiinnittää huomion siihen, mitä Jumalan sana sanoo näistä asioista. Kuten edellisessä kirjoituksessa osoitettiin, Raamattu sallii asumuseron, kun kyseessä on elatusvelvollisuuden tahallinen laiminlyönti, äärimmäinen ruumiillinen pahoinpitely tai ehdoton hengellisyyden vaarantuminen. Lisäksi on todettu, että raamatullinen avioero, johon sisältyy uudelleen avioitumisen mahdollisuus myöhemmin jonkun toisen kanssa, on mahdollinen, jos aviopuoliso on syyllistynyt ”haureuteen”, joka käsittää erilaisia moraalittomien sukupuolisuhteiden muotoja. (Matteus 19:9) Luonnollisesti asumus- tai avioeron ei pitäisi olla itsestään selvä asia, sillä saattaa olla mahdollista palauttaa avioliiton rauha, ja viaton aviopuoliso voi antaa anteeksi jopa aviorikoksen tai muita haureuden muotoja. – Matteus 5:31, 32; vrt. Hoosea 3:1–3.

 4. a) Esitä lyhyt yhteenveto siitä, mitä Paavali sanoi naimisissa oleville kristityille 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16:ssa. b) Milloin voidaan sanoa: ”Jumala on kutsunut teidät rauhaan”?

⁴ Kuten havaitsimme edellisestä kirjoituksesta, apostoli Paavali kehotti naimisissa olevia kristittyjä olemaan jättämättä puolisoaan. (1. Korinttolaisille 7:10–16) Jos epäuskoinen aviopuoliso päättää pysyä kristityn aviopuolisonsa luona, niin uskovan pitäisi Paavalin sanojen mukaisesti yrittää auttaa häntä hengellisesti. (1. Pietari 3:1–4) Hänen kääntymyksensä edistäisi suuresti sitä, että kodista tulee levon ja rauhan tyyssija. Mutta jos epäuskoinen vastustaa uskovan puolisonsa vakaumusta niin jyrkästi, että haluaa erota, niin mitä kristitty voi tehdä? Jos uskova yrittäisi pakottaa hänet jäämään, silloin epäuskoinen voisi tehdä tilanteen niin epämiellyttäväksi, että kristitty menettäisi tyystin rauhansa. Rauhan tähden uskova voi siis antaa epäuskoisen lähteä. (Matteus 5:9) Vain silloin, kun epäuskoinen aviopuoliso lähtee, voidaan sanoa: ”Jumala on kutsunut teidät rauhaan.” Näitä sanoja ei ole oikein käyttää kahden kristityn aviopuolison epäraamatullisin tai kevyin perustein ottaman asumuseron puolustelemiseksi.

 5. Mitkä kysymykset ansaitsevat nyt tarkastelumme?

⁵ Eri seikat vaikuttavat jokaiseen asumus- tai avioeroon, eikä niissä ole mitään kaiken kattavaa ”yleiskaavaa”. Mutta millaisia ongelmia eronnut kristitty voi kohdata? Mitä niiden suhteen voidaan tehdä? Ja miten muut voivat auttaa?

Tunneperäiset tai sukupuoliset tarpeet

 6. Mitä voidaan sanoa ongelmista asumus- tai avioeron yhteydessä?

⁶ Raamatullisesti luvallinen asumus- tai avioero ratkaisee joitakin ongelmia. Sellaiset askeleet johtavat kuitenkin pohjimmiltaan yhdenlaisten ongelmien vaihtumiseen toisenlaisiin. Esimerkiksi eräs eronnut kristitty sisar sanoi: ”En voi olla kiittämättä Jehovaa siitä, että minulla on nyt rauha.” Mutta hän myönsi: ”Ei ole helppoa kasvattaa lapsia yksinhuoltajana. Ja joskus tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ja masentuneeksi. Seksuaalisestikaan ei ole helppoa. On sopeuduttava aivan erilaiseen elämään.”a

 7. Miksi kristityn pitäisi miettiä huolellisesti asumus- tai avioeron seurauksia?

⁷ Siksi jos kristityllä on valinnan mahdollisuus, hänen pitäisi miettiä huolellisesti asumus- tai avioeron mahdollisia seurauksia. Ajattele esimerkiksi tunneperäisiä tarpeita, kenties naisen halua nauttia miehen toveruudesta. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 3:16.) Eronnut nainen voi toivoa hartaasti uudelleenavioitumista. Jotkut haluavat vapautua koettelevasta avioliitosta, mutta ovatko he varautuneet siihen, että heillä ei kenties ole mahdollisuutta avioitua uudelleen?

 8. a) Mitä eronneiden kristittyjen aviopuolisoiden pitäisi 1. Korinttolaiskirjeen 7:11:n valossa ajatella rukoillen? b) Mitä tarpeita ei tulisi vähätellä harkittaessa asumus- tai avioeroa?

⁸ Paavali kirjoitti: ”Jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa.” (1. Korinttolaisille 7:11) Näkemällä vähän vaivaa nainen saattaa onnistua ’sopimaan’ miehensä kanssa. Jos kristityt aviopuolisot ovat ottaneet asumuseron, heidän pitäisi ajatella sovinnon tekemistä hyvin vakavasti ja rukoillen. Heidän ei tulisi myöskään jättää huomioon ottamatta sitä tosiseikkaa, että sukupuoliset kiihokkeet voivat olla todellinen vaara. Miten Jumala todennäköisesti suhtautuu heihin, jos heidän kieltäytymisensä sovinnon tekemisestä johtaisi moraalittomuuteen lankeamiseen? Tätä vaaraa valaisee erään kastetun naisen kokemus. Hän alkoi avioeronsa jälkeen seurustella erään maailmallisen miehen kanssa, tuli pian raskaaksi ja hänet erotettiin. Vaikka hänet myöhemmin otettiinkin takaisin, hänen kokemuksensa tähdentää sitä, miten tärkeää on olla varovainen ja luottaa rukoillen Jehovaan, niin että voisi välttyä ’rikkomasta Jumalaa vastaan’. (1. Mooseksen kirja 39:7–12) On myös ilmeistä, ettei tunneperäisiä ja seksuaalisia tarpeita pitäisi vähätellä, kun asumus- tai avioeroa alun perin harkitaan.

Yksinäisyyttä voidaan lievittää

 9. Miten voisimme auttaa eronneita kristittyjä taistelemaan yksinäisyyttä vastaan?

⁹ Jos asumus- tai avioeroa ei voida välttää, on kohdattava siitä aiheutuvat ongelmat. Esimerkiksi yksinäisyys on vakava ongelma joillekuille eronneille kristityille. Mitä toiset voivat tehdä sen suhteen? Seurakunnan vanhimmat ja muut voivat osoittaa hengellistä kiinnostusta tällaisia yksilöitä kohtaan ja pyrkiä kannustamaan heitä. (Vrt. 1. Tessalonikalaisille 5:14.) Me voisimme esimerkiksi joskus kutsua tällaisia ystäviä ja heidän lapsiaan kotiimme arkiaterialle ja osallistumaan rakentavaan keskusteluun perheemme kanssa. Ei ole tarpeellista järjestää pitoja, sillä ”parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa”. (Sananlaskut 15:17) Illan kuluessa voidaan kertoa palveluksessa saatuja kokemuksia tai tutkia yhdessä kristilliseen kokoukseen valmistautumista silmällä pitäen.

10, 11. a) Millä muulla tavalla voitaisiin auttaa eronnutta kristittyä? b) Mitä on syytä varoa?

¹⁰ Eronneen yksinhuoltajan ja hänen lastensa vieminen perheesi kanssa kenttäpalvelukseen voi myös osaltaan auttaa heitä kestämään yksinäisyytensä. Toiset eivät tietenkään voi ottaa puuttuvan isän tai äidin paikkaa. Mutta eräs eronnut kristitty nainen sanoi: ”Niitä vaikeuksia, joita minulla on ollut kasvattaessani lapsiani kodissa, jossa ei ole miestä, on melkoisesti vähentänyt se, että seurakunnan vanhimmat ja avustavat palvelijat ovat vastaavasti yrittäneet auttaa meitä käytännöllisin tavoin.”

¹¹ On kuitenkin syytä varovaisuuteen. Eräs sisar tunnusti: ”Koska poikani on isätön, eräs veli osoitti hyvin huomaavaisesti kiinnostusta häntä kohtaan. – – Aloin nähdä, miten huomaavainen ja antelias hän oli poikaani kohtaan, ja sisimmässäni alkoi kehittyä vääriä haluja. Minulle kävi samoin kuin Daavidille, joka kehitti väärän halun sellaiseen, mikä ei kuulunut hänelle.” (2. Samuelin kirja 11:1–4) Vaikkei tilanne johtanutkaan sukupuoliseen moraalittomuuteen, nainen häpesi ajatuksiaan ja keimailuaan, etsi Jehovan anteeksiantoa ja katkaisi siteensä veljeen. Miten hyvin tämä valaiseekaan sen tärkeyttä, että torjuu väärät halut ja ”karttaa kaikkea, mikä muistuttaa pahaa”! – 1. Tessalonikalaisille 5:22, The New American Bible; Galatalaisille 5:24.

12. Mihin myönteisiin toimiin henkilö voisi ryhtyä yksinäisyytensä lievittämiseksi?

¹² Yksinäisyyttä voidaan lievittää tekemällä jotakin toisten hyväksi. ”Jos ottaa ahkerasti yhteyttä muihin ja auttaa heitä, ei jää sijaa itsesäälille ja yksinäisyydelle”, sanoi eräs sisar, jonka aviositeet olivat katkenneet. Sellaisiin eronneen henkilön ’yhteydenottoihin’ voisi sisältyä jonkin perheen kutsuminen kotiinsa viettämään iltaa hengellisesti rakentavassa seurassa. Jos tämä on taloudellisista tai muista syistä mahdollista vain harvoin, voisit käydä sairaiden tai muiden luona ja rohkaista heitä. Saatat myös kyetä auttamaan iäkkäitä huolehtimalla heidän puolestaan ostoksilla käynnistä tai erilaisista askareista. Uhrautumalla siten saat yhä enemmän todisteita siitä, että ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. – Apostolien teot 20:35.

13. Mikä muu voi auttaa voittamaan yksinäisyyden?

¹³ Yksi apukeino yksinäisyyden voittamiseen on se, että ottaa säännöllisesti aloitteen liittyäkseen toisten uskovien kanssa Valtakunnan saarnaamistyöhön. Eräs sisar myönsi: ”Tunnen toisinaan itseni yksinäiseksi ilman aviomiestä, mutta koska olen lisännyt kenttäpalvelustoimintaani ja minulla on aiempaa suurempi vapaus seurustella veljien ja sisarten kanssa, näitä yksinäisyyden aikoja tulee hyvin harvoin ja ne menevät nopeasti ohitse.” Säännöllinen todistaminen talosta taloon voi johtaa uusintakäynteihin ja Raamatun kotitutkisteluihin kiinnostuneiden kanssa, joista jotkut voivat tulla Jehovan vihkiytyneiksi palvelijoiksi. Yksinäisyyden voittaminen ei tietenkään ole syy, jonka vuoksi osallistumme palvelukseen, mutta se voi olla yksi tulos tästä iloisesta ja siunatusta toiminnasta. – Sananlaskut 10:22.

14. Millä toiminnoilla on varmasti hyvä vaikutus eronneisiin kristittyihin?

¹⁴ Kaikki Jehovan palvelijat voivat hyötyä hengellisesti osallistumalla palvelukseen ja kristillisiin kokouksiin ja ’etsimällä ensin Valtakuntaa’. (Matteus 6:33) Koska näillä tervehenkisillä toiminnoilla on erinomainen vaikutus Jehovan palvelijoihin yleensä, ne voivat rakentaa myös eronneita kristittyjä. Nämä toiminnat eivät tosin ratkaise kaikkia heidän ongelmiaan, mutta ne varmasti parantavat heidän asennettaan.

Rukouksella on tärkeä merkitys

15. Millainen merkitys rukouksella voi olla niiden elämässä, joiden täytyy jälleen sopeutua yksin olemiseen?

¹⁵ Erästä kristittyä sisarta, jonka piti jälleen sopeutua yksin olemiseen, auttoi se, että hän ”oli ahkera kenttäpalveluksessa – – ja vieraili sairaiden, iäkkäiden ja toimettomien luona”. Mutta hän lisäsi: ”Aina kun tunnen itseni yksinäiseksi, lähden vierailulle ja rukoilen voimaa tietäen, että Saatana on hyvin toimelias.” Nuhteettomuuden säilyttämiseksi Jumalaa kohtaan tarvitaan tosiaan välttämättä sydämestä lähteviä rukouksia. Eronneet kristityt voivat sisällyttää rukouksiinsa pyyntöjä siitä, että he saisivat Jehovan henkeä ja sen hedelmää, itsehillintää, pystyäkseen pitämään sukupuoliset halunsa kurissa. (Luukas 11:13; Galatalaisille 5:22, 23; Kolossalaisille 3:5, 6) Lisäksi koska ratkaisujen tekeminen voi tuottaa ongelmia joillekin eronneille naisille, joiden aviomies aiemmin huolehti niistä, heidän voi myös olla tarpeellista rukoilla Jumalalta apua viisaitten ratkaisujen tekemiseen ja erilaisista koettelemuksista selviytymiseen. – Jaakob 1:2–8.

16. Mitä voidaan sanoa syyllisyydentunteista asumus- tai avioeron yhteydessä?

¹⁶ Syyllisyydentunteet voivat osoittautua koetteleviksi. Eräs kristitty myönsi: ”Saatat tuntea avioeron aikana musertavaa syyllisyyttä, vaikka et olisikaan syyllinen osapuoli.” Syyllisyydentunteet ovat tietysti ymmärrettäviä, jos asumus- tai avioero on johtunut siitä, että henkilö perusteettomasti kieltäytyi täyttämästä aviovelvollisuuksiaan. (1. Korinttolaisille 7:3–5) Mutta jos asumus- tai avioero on tapahtunut raamatullisin perustein ja asiaa on harkittu rukoillen, olisi sopivaa rukoilla Jehovan apua aiheettomien syyllisyydentunteiden voittamiseksi. Voitaisiin lisätä, että seurakunnan vanhinten pitäisi ehdottomasti muistaa antaa Raamattuun perustuvia neuvoja eikä tehdä neuvoistaan masentavia saattamalla kristityn tuntemaan syyllisyyttä siksi, että on hankkinut raamatullisesti hyväksyttävän asumus- tai avioeron tai suostunut sellaiseen.

”Jumalan rauhan” varjelemina

17. Mikä voi auttaa kaikkia kristittyjä olemaan onnellisia ja tasapainoisia tässä levottomassa maailmassa?

¹⁷ Eronneilla kristityillä on usein aivan erityiset ongelmansa. Mutta jossain määrin ’samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassamme maailmassa’. (1. Pietari 5:6–11) Esimerkiksi vaino koskee kaikkia Jehovan palvelijoita, ja useimmat kristityt kohtaavat talous- tai terveysongelmia, pettymyksiä, kiusauksia ja niin edelleen. Eronneen kristityn täytyy siksi muiden Jehovan todistajien tavoin täyttää jatkuvasti hengelliset tarpeensa tutkimalla Raamattua, käymällä säännöllisesti kokouksissa, osallistumalla toimeliaasti kenttäpalvelukseen, täyttämällä elämänsä pyhällä palveluksella ja rukoilemalla alati pysyäkseen lähellä Jehovaa. (Matteus 5:3) Jos kuka tahansa kristitty laiminlyö tämän, se vaarantaisi hänen hengellisyytensä, kun taas ’Valtakunnan etsiminen ensin’ tuottaa jokaiselle uskolliselle Jehovan todistajalle huomattavassa määrin onnellisuutta ja tasapainoisuutta tässä levottomassa maailmassa.

18. Mitä kysymyksiä ja askeleita eronneiden kristittyjen aviopuolisoiden kannattaa ajatella vakavasti?

¹⁸ Hengellinen tasapainomme riippuu siitä, missä määrin sovellamme henkilökohtaisesti Jumalan sanaa. Jos siis olet kristitty ja olet ottanut asumuseron aviopuolisosta, joka myös on vihkiytynyt Jumalalle, oletko miettinyt vakavasti 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16:ssa olevaa Paavalin neuvoa? Varsinkin jos asumusero on jatkunut jo jonkin aikaa, sinun olisi hyvä ottaa sovinnon tekeminen hartaan rukouksen aiheeksi. Voit myös kysyä itseltäsi: Mitä Jehova odottaa minulta avioliiton solmineena ihmisenä? Eikö kristittyjen aviopuolisoiden pitäisi saattaa elämänsä sopusointuun Jumalan vaatimusten kanssa, jotka hän on asettanut avioliittoon astuneille? Voisiko olla niin, että emme koe Jehovan siunauksia, koska emme ole kunnioittaneet avioliittolupauksiamme? Ajattelehan vain, mitä hyvää voitaisiin saada aikaan, jos keskustelisitte asioista nöyrästi, rukoilisitte hartaasti ja ponnistelisitte uutterasti soveltaaksenne Jumalan sanaa elämäänne. Miten erinomaista olisikaan, jos te kaksi voisitte ratkaista avio-ongelmanne ja nauttia jälleen yhteiselämästä kodissa, jossa vallitsee lepo ja rauha!

19. Mistä kallisarvoisesta asiasta kaikki Jehovan palvelijat voivat Filippiläiskirjeen 4:6, 7:n mukaan nauttia?

¹⁹ Kaikkien Jehovan uskollisten palvelijoiden on tarpeellista ja mahdollista nauttia jostakin kallisarvoisesta – ”Jumalan rauhasta, joka ylittää kaiken ajatuksen”. Meillä kristittyinä voi olla tämä kallisarvoinen rauha, jos noudatamme Paavalin sanoja: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” – Filippiläisille 4:6, 7.

20. a) Mikä on ”Jumalan rauha”? b) Mitä meidän pitäisi tehdä aviosäädystämme riippumatta?

²⁰ Tuo rauha on Jumalan antamaa tyyneyttä ja levollisuutta, joka säilyy jopa hyvin koettelevissakin olosuhteissa. Se kumpuaa läheisestä suhteesta Jehovaan ja sen tietämisestä, että toimintamme on otollista hänen silmissään. Ne joilla on ”Jumalan rauha”, sallivat hänen henkensä ohjata heitä, eikä levottomuus saa heitä valtoihinsa. Miksi ei? Koska he tietävät, ettei heille voi tapahtua mitään Jumalan sallimatta sitä. (Efesolaisille 4:30; vrt. Apostolien teot 11:26.) Olemmepa siis naimattomia, naimisissa tai eronneita, vaalikaamme tuota ”Jumalan rauhaa”. Ja olkoon meillä sama luottamus kuin Daavidilla, joka julisti: ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.” – Psalmi 4:9.

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Missä olosuhteissa voidaan sanoa: ”Jumala on kutsunut teidät rauhaan”?

◻ Miten yksinäisyyttä voidaan lievittää?

◻ Mikä merkitys rukouksella pitäisi olla eronneen kristityn elämässä?

◻ Miten määrittelisit ”Jumalan rauhan”, joka varjelee Jehovan palvelijoiden – naimattomien, naimisissa olevien ja eronneiden – sydämen?

[Kuva s. 26]

Rukous voi tuoda kaikille uskollisille kristityille ”Jumalan rauhan”, joka varjelee heidän sydämensä ja mielenkykynsä