Iloitse Jehovassa!

”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (FILIPPILÄISILLE 4:4)

 1. Miksi voimme ihmetellä sitä, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että kristittyjen pitäisi iloita aina?

NYKYÄÄN voi tuntua siltä, että iloitsemisen syitä on vähän ja harvassa. Tomusta tehtyjen ihmisten, aitojen kristittyjenkin, eteen tulee murhetta aiheuttavia tilanteita – työttömyys, huono terveys, ystävän tai omaisen kuolema, luonteesta johtuvat ongelmat ja ei-uskovien perheenjäsenten tai entisten ystävien vastustus. Miten meidän siis pitäisi ymmärtää Paavalin kehotus ”Iloitkaa aina”? Onko se edes mahdollista näissä epämiellyttävissä ja koettelevissa olosuhteissa, joiden kanssa kaikki joudumme kamppailemaan? Näiden sanojen tekstiyhteyden tarkasteleminen auttaa selvittämään asiaa.

Miksi ja miten iloita?

 2, 3. Miten tärkeää on ilo, kuten valaistaan Jeesuksen ja muinaisten israelilaisten tapauksilla?

² ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” Tämä voi palauttaa mieleemme sanat, jotka osoitettiin israelilaisille noin 2 400 vuotta sitten: ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne” tai Moffattin käännöksen mukaan: ”Iloitseminen Ikuisessa on voimanne.” (Nehemia 8:10.) Ilo antaa voimaa ja on kuin linnoitus, johon voi vetäytyä saadakseen lohtua ja suojaa. Ilo auttoi osaltaan jopa täydellistä ihmistä Jeesusta kestämään. ”Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Heprealaisille 12:2.) Se, että pystyy iloitsemaan vaikeuksista huolimatta, on selvästikin hyvin tärkeää pelastumisen kannalta.

³ Ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, heitä oli käsketty: ”Iloitse kaikesta hyvästä, minkä Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle ja sinun perheellesi, sinä ja leeviläinen ja muukalainen, joka asuu sinun keskuudessasi.” Jos he eivät palvelisi Jehovaa iloiten, seuraukset olisivat vakavat. ”Kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tuhoudut, koska – – et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea.” (5. Mooseksen kirja 26:11; 28:45–47.)

 4. Mikä voi olla syynä siihen, että emme iloitse?

⁴ On siksi ehdottoman tärkeätä, että nykyajan voideltu jäännös ja sen toverit, ”muut lampaat”, iloitsevat! (Johannes 10:16.) Toistamalla neuvonsa – ”sanon vielä kerran” – Paavali korosti sen tärkeyttä, että iloitsemme kaikesta siitä hyvästä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme. Iloitsemmeko? Vai uppoudummeko niin täysin jokapäiväiseen elämänmenoon, että unohdamme joskus sen, miten paljon syitä meillä on iloon? Kasaantuuko ongelmista niin korkea vuori, että ne peittävät näkyvistämme Valtakunnan ja sen siunaukset? Annammeko muiden asioiden – Jumalan lakien rikkomisen, jumalallisten periaatteiden sivuuttamisen tai kristillisten velvollisuuksien laiminlyömisen – riistää meiltä ilomme?

 5. Miksi ihmisen, joka ei suhtaudu asioihin järkevästi, on vaikea iloita?

⁵ ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille. Herra on lähellä.” (Filippiläisille 4:5.) Järjettömältä ihmiseltä puuttuu tasapaino. Hän ei ehkä huolehdi asianmukaisesti terveydestään, vaan altistaa ruumiinsa tarpeettomalle jännitykselle tai huolelle. Hän ei ehkä ole oppinut hyväksymään rajoituksiaan ja elämään niiden mukaisesti. Hän saattaa asettaa tavoitteensa liian korkealle ja sitten yrittää saavuttaa ne hinnalla millä hyvänsä. Tai hän voi vedota rajoituksiinsa puolustaakseen sitä, että hidastaa vauhtiaan tai ponnistelee vähemmän. Koska häneltä puuttuu tasapainoa eikä hän suhtaudu asioihin järkevästi, hän havaitsee vaikeaksi iloita.

 6. a) Mitä toisten kristittyjen pitäisi nähdä meistä, ja mitä tämä välttämättä edellyttää? b) Miten 2. Korinttolaiskirjeen 1:24:ssä ja Roomalaiskirjeen 14:4:ssä olevat Paavalin sanat auttavat meitä olemaan järkeviä?

⁶ Vaikka vastustajat pitäisivätkin meitä kiihkoilijoina, toisten kristittyjen tulisi aina voida nähdä meidän järkevyytemme. Ja he näkevätkin, jos olemme tasapainoisia emmekä odota täydellisyyttä itseltämme enempää kuin toisiltakaan. Meidän täytyy ennen kaikkea pidättyä asettamasta toisten kannettavaksi taakkoja, jotka menevät yli sen, mitä Jumalan sanassa vaaditaan. Apostoli Paavali sanoi: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne.” (2. Korinttolaisille 1:24.) Entisenä fariseuksena Paavali tiesi hyvin, että valtaa käyttävien ihmisten asettamat ja voimaan saattamat jäykät säännöt tukahduttavat ilon, kun taas työtovereiden hyödylliset ehdotukset lisäävät sitä. Sen, että ”Herra on lähellä”, tulisi palauttaa järkevän ihmisen mieleen, että meidän ei ole määrä tuomita ”toisen palvelijaa”. ”Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.” (Roomalaisille 14:4.)

 7, 8. Miksi kristittyjen täytyy odottaa kohtaavansa ongelmia, mutta miten heidän on silti mahdollista iloita jatkuvasti?

⁷ ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” (Filippiläisille 4:6.) Me elämme nykyään Paavalin kirjeessään mainitsemia ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Kristittyjen täytyy siksi odottaa kohtaavansa ongelmia. Paavalin sanat ”iloitkaa aina” eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että uskollisella kristityllä voi olla aika ajoin toivottomuuden tai masennuksen kausia. Paavali myönsi realistisesti omasta tapauksestaan: ”Olemme ahtaalla joka suhteessa, mutta emme liikuntakyvyttömiksi ahdistettuja; olemme ymmällä, mutta emme tyystin umpikujassa; olemme vainottuja, mutta emme pulaan jätettyjä; olemme maahan syöstyjä, mutta emme tuhottuja.” (2. Korinttolaisille 4:8, 9.) Kristityn ilo kuitenkin lievittää tilapäisiä huolen ja murheen jaksoja ja työntää ne lopulta syrjään. Se antaa tarvittavaa voimaa kulkea päättäväisesti eteenpäin, menettämättä koskaan näkyvistään sitä, miten monia syitä hänellä on iloon.

⁸ Kun herää ongelmia, ovatpa ne luonteeltaan millaisia tahansa, iloinen kristitty pyytää nöyrästi Jehovan apua rukouksen välityksellä. Hän ei antaudu äärimmäisen huolen valtaan. Tehtyään sen, minkä hän itse järkevästi pystyy tekemään ongelman ratkaisemiseksi, hän jättää lopputuloksen Jehovan käsiin seuraavan kehotuksen mukaisesti: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” Sillä välin kristitty kiittää jatkuvasti Jehovaa kaikesta Hänen hyvyydestään. (Psalmit 55:23; ks. myös Matteus 6:25–34.)

 9. Miten totuuden tuntemus saa aikaan mielenrauhan, ja mikä hyvä vaikutus tällä on kristittyyn?

⁹ ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:7.) Raamatun totuuden tuntemus vapauttaa kristityn mielen valheesta ja auttaa häntä kehittämään terveellisiä ajattelumalleja (2. Timoteukselle 1:13). Tämä auttaa häntä karttamaan väärää tai epäviisasta käytöstä, joka voisi vaarantaa rauhaisat suhteet toisiin. Sen sijaan että hän turhautuisi epäoikeudenmukaisuuden ja pahuuden vuoksi, hän luottaa siihen, että Jehova ratkaisee ihmiskunnan ongelmat Valtakunnan välityksellä. Sellainen mielenrauha varjelee hänen sydämensä, pitää hänen vaikuttimensa puhtaina ja ohjaa hänen ajatteluaan vanhurskauden tiellä. Puhtaat vaikuttimet ja oikea ajattelu antavat vuorostaan lukemattomia syitä iloita huolimatta niistä ongelmista ja paineista, joita sekasortoinen maailma aiheuttaa.

10. Ainoastaan mistä puhumalla tai mitä ajattelemalla voi saada tosi iloa?

¹⁰ ”Lopuksi, veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” (Filippiläisille 4:8.) Kristitty ei saa minkäänlaista mielihyvää pahan puhumisesta eikä ajattelemisesta. Tämä sulkee automaattisesti pois suuren osan siitä viihteestä, mitä maailma tarjoaa. Kukaan ei voi säilyttää kristillistä iloa, jos hän täyttää mielensä ja sydämensä valheilla, tyhmällä leikinlaskulla ja sellaisella, mikä on epävanhurskasta, moraalitonta, mikä ei ole hyveellistä, mikä on vihattavaa ja inhottavaa. Suoraan sanottuna kukaan ei voi löytää tosi iloa täyttämällä mielensä ja sydämensä saastalla. On todella rakentavaa tietää, että vaikka elämme Saatanan turmeltuneessa maailmassa, kristityillä on paljon hyvää, mitä ajatella ja mistä keskustella!

Lukemattomia ilonaiheita

11. a) Mitä ei tulisi koskaan pitää itsestään selvänä ja miksi ei? b) Miten läsnäolo eräässä kansainvälisessä konventissa vaikutti erääseen sen osanottajaan ja hänen vaimoonsa?

¹¹ Puhuessamme ilonaiheista meidän ei pidä unohtaa kansainvälistä veljesseuraamme (1. Pietarin kirje 2:17). Samalla kun maailmalliset kansalliset ja etniset ryhmät ilmaisevat kiihkeää vihaa toisiaan kohtaan, Jumalan kansaan kuuluvat tulevat yhä läheisemmiksi toisilleen rakkaudessa. Heidän ykseytensä on erityisen ilmeistä kansainvälisissä konventeissa. Eräs Kiovassa Ukrainassa vuonna 1993 pidetyn kansainvälisen konventin yhdysvaltalainen osanottaja kirjoitti: ”Näimme ilon kyyneleitä ja säteileviä silmiä, ihmiset halasivat tuon tuostakin toisiaan niin kuin he olisivat olleet samaa perhettä, ja ryhmät lähettivät pelikentän poikki tervehdyksiä heiluttamalla värikkäitä sateenvarjoja ja nenäliinoja – se kaikki puhui selvää kieltä teokraattisesta ykseydestä. Sydämemme paisui ylpeydestä, kun ajattelimme, millaisia ihmeitä Jehova on saanut aikaan maailmanlaajuisessa veljesseurassa. Tämä on liikuttanut syvästi vaimoani ja minua ja antanut uusia ulottuvuuksia uskollemme.”

12. Miten Jesajan 60:22 täyttyy aivan silmiemme edessä?

¹² Kristityille on nykyään hyvin uskoa vahvistavaa nähdä, miten Raamatun ennustukset täyttyvät aivan heidän silmiensä edessä! Voimme tarkastella esimerkiksi Jesajan 60:22:n (KR-92) sanoja: ”Pienimmästäkin tulee tuhatlukuinen heimo, vähäisimmästäkin kasvaa mahtava kansa. Minä, Herra, toteutan tämän äkkiarvaamatta, kun hetki on tullut.” Valtakunnan syntyessä vuonna 1914 vain 5 100 – pieni määrä – saarnasi aktiivisesti. Mutta menneiden viiden vuoden aikana on maailmanlaajuisen veljesseuran koko kasvanut keskimäärin 5 628 vastakastetulla todistajalla joka viikko! Vuonna 1993 saavutettiin 4 709 889 toimivan sananpalvelijan huippu. Kuvittelehan! Se merkitsee sitä, että vuoden 1914 ”pienimmästäkin” on kirjaimellisesti pian tulossa ”tuhatlukuinen” joukko!

13. a) Mitä on tapahtunut vuodesta 1914 lähtien? b) Miten Jehovan todistajat noudattavat 2. Korinttolaiskirjeen 9:7:ssä olevien Paavalin sanojen periaatetta?

¹³ Messiaaninen Kuningas on vuodesta 1914 lähtien hallinnut vihollistensa keskellä. Hänen hallintoaan ovat tukeneet alttiit ihmisseuraajat, jotka antavat aikaa, voimia ja rahaa maailmanlaajuisen saarnaamistyön samoin kuin kansainvälisen rakennusohjelman jatkamiseksi. (Psalmit 110:2, 3.) Jehovan todistajat iloitsevat siitä, että näiden hankkeiden loppuun saattamiseen lahjoitetaan varoja, vaikka rahasta tuskin koskaan puhutaankaan heidän kokouksissaan (vrt. 1. Aikakirja 29:9).a Tosi kristittyjä ei tarvitse kehottaa antamaan; he pitävät etuna tukea Kuningastaan siinä määrin kuin heidän olosuhteensa sallivat, kukin ”niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta” (2. Korinttolaisille 9:7).

14. Mikä Jumalan kansan keskuudessa vallitseva tila on tullut ilmeiseksi vuodesta 1919 lähtien, ja minkä ilonaiheen se on antanut sille?

¹⁴ Tosi palvonnan ennustettu ennallistaminen Jumalan kansan keskuuteen on johtanut hengellisen paratiisin luomiseen. Se on vuodesta 1919 lähtien laajentunut laajentumistaan. (Psalmit 14:7; Jesaja 52:9, 10.) Mikä on tulos? Tosi kristityt tuntevat ”riemua ja iloa” (Jesaja 51:11). Tuloksena oleva hyvä hedelmä ilmaisee, mitä Jumalan pyhä henki pystyy saamaan aikaan epätäydellisten ihmisten välityksellä. Kaikki kunnia kuuluu Jehovalle, mutta mitä suurempaa etua voisikaan olla kuin tulla Jumalan työtoveriksi? (1. Korinttolaisille 3:9.) Jehova on kyllin voimakas, niin että hän voisi tarvittaessa saada kivetkin huutamaan totuuden sanomaa. Sen sijaan että olisi turvautunut tähän menetelmään, hän on kuitenkin nähnyt sopivaksi kannustaa tomusta tehtyjä alttiita ihmisiä tekemään hänen tahtonsa. (Luukas 19:40.)

15. a) Mitä nykyajan tapahtumia seuraamme kiinnostuneina? b) Mitä tapahtumaa odotamme iloiten?

¹⁵ Täynnä kunnioittavaa pelkoa Jehovan palvelijat tarkkailevat nykyään maailman tapahtumia, kun ne liittyvät huomattaviin Raamatun ennustuksiin. Kansat yrittävät kovasti – mutta turhaan – saada aikaan pysyvän rauhan. Ne joutuvat tilanteen pakosta pyytämään Yhdistyneiden kansakuntien järjestöä toimimaan maailman levottomuuspesäkkeissä (Ilmestys 13:15–17). Samaan aikaan Jumalan kansa odottaa jo hyvin innokkaasti yhtä kaikkien aikojen iloisimmista tapahtumista, joka lähenee päivä päivältä. ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme hänelle kunnia, koska Karitsan häät ovat tulleet ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.” (Ilmestys 19:7.)

Saarnaaminen – taakka vai ilo?

16. Valaise sitä, miten kristitty voi menettää ilonsa, ellei hän harjoita oppimaansa.

¹⁶ ”Mitä opitte sekä otitte vastaan ja kuulitte ja näitte minun yhteydessäni, sitä harjoittakaa, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Filippiläisille 4:9.) Harjoittamalla sitä, mitä ovat oppineet, kristityt voivat odottaa saavansa Jumalan siunauksen. Tärkeimpiä asioita, mitä he ovat oppineet, on se, että hyvää uutista täytyy saarnata toisille. Kukapa voisikaan nauttia mielenrauhasta tai olla iloinen, jos hän pidättäisi vilpitönsydämisiltä ihmisiltä tietoa, jonka kuulemisesta näiden koko elämä riippuu? (Hesekiel 3:17–21; 1. Korinttolaisille 9:16; 1. Timoteukselle 4:16.)

17. Miksi meidän pitäisi aina saada iloa saarnaamistoiminnastamme?

¹⁷ Mikä ilo onkaan löytää lampaankaltaisia ihmisiä, jotka haluavat saada tietoa Jehovasta! Todellisuudessa ne, jotka palvelevat oikeista vaikuttimista, havaitsevat aina saavansa Valtakunnan palveluksesta iloa. Tämä johtuu siitä, että Jehovan todistajana olemisen pääsyy on ylistää Hänen nimeään ja kannattaa Hänen asemaansa Suvereenina Hallitsijana (1. Aikakirja 16:31). Se, joka tajuaa tämän, iloitsee silloinkin, kun ihmiset torjuvat epäviisaasti sen hyvän uutisen, jota hän tuo. Hän tietää, että ei-uskoville saarnaaminen loppuu jonakin päivänä; Jehovan nimen ylistäminen jatkuu ikuisesti.

18. Mikä saa kristityn tekemään Jehovan tahdon?

¹⁸ Tosi uskonto saa sitä harjoittavat tekemään sen, mitä Jehova vaatii, ei pakosta vaan omasta tahdostaan (Psalmit 40:9; Johannes 4:34). Monien on vaikea ymmärtää tätä. Eräs nainen sanoi kerran luokseen tulleelle Jehovan todistajalle: ”Kuulkaahan, minun täytyy oikein antaa teille tunnustusta. Minä en varmasti menisi koskaan talosta taloon saarnaamaan omaa uskontoani, kuten te menette.” Todistaja vastasi hymyillen: ”Voin ymmärtää, miltä teistä tuntuu. Ennen Jehovan todistajaksi tulemistani minua ei olisi saatu menemään toisten ihmisten luo puhumaan uskonnosta. Mutta nyt haluan mennä.” Nainen mietti tovin ja sanoi sitten: ”Ilmeisesti teidän uskonnollanne on tarjottavana jotakin sellaista, mitä minun uskonnollani ei ole. Ehkä minun pitäisi ottaa asiasta selvää.”

19. Miksi nyt on aika iloita enemmän kuin koskaan ennen?

¹⁹ Vuoden 1994 vuositeksti, joka on selvästi näkyvissä valtakunnansaleissamme, muistuttaa meitä säännöllisesti: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi.” (Sananlaskut 3:5, UM.) Voisiko olla suurempaa syytä iloitsemiseen kuin se, että voimme luottaa Jehovaan, linnoitukseemme, johon turvaudumme? Psalmissa 64:11 selitetään: ”Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen.” Nyt ei ole aika horjua eikä luovuttaa. Jokainen kuluva kuukausi vie meidät lähemmäksi sen toteutumista, mitä Jehovan palvelijat ovat kaivanneet nähdä Aabelin päivistä lähtien. Nyt on aika luottaa Jehovaan kaikesta sydämestämme – tiedämme, että meillä on enemmän kuin koskaan ennen syytä iloita!

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Miksi meidän pitäisi Nehemian 8:10:n mukaan iloita?

◻ Miten 5. Mooseksen kirjan 26:11 ja 28:45–47 osoittavat iloitsemisen tärkeyden?

◻ Miten Filippiläiskirjeen 4:4–9 voi auttaa meitä iloitsemaan?

◻ Minkä ilonaiheen vuoden 1994 vuositeksti antaa meille?

[Kuva s. 16]

Venäläiset ja saksalaiset Jehovan todistajat iloitsevat siitä, että he kuuluvat kansainväliseen veljesseuraan

[Kuva s. 17]

Totuudesta toisille kertominen on ilonaihe