Aidon onnellisuuden resepti

HYVÄ kokki loihtii hyvän reseptin avulla maukkaan aterian. Onnellisuus on hieman samanlaista. Se ei ole minkään yksittäisen asian seurausta vaan monen eri tekijän summa. Näitä ovat työ, vapaa-aika, yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa sekä hengellinen toiminta. Lisäksi siihen vaikuttavat vähemmän ilmeiset tekijät, kuten asenteet, halut ja tavoitteet elämässä.

Onneksi meidän ei tarvitse keksiä aidon onnellisuuden reseptiä itse. Luojamme on antanut meille suurenmoisen opaskirjan Raamatun, joka on nykyisin saatavissa kokonaan tai osittain 2377 kielellä. Vastaavaan määrään ei yllä mikään muu julkaisu.

Raamatun suuri levikki heijastaa hyvin Jumalan kiinnostusta kaikkien ihmisten onnellisuutta ja hengellistä hyvinvointia kohtaan (Apostolien teot 10:34, 35; 17:26, 27). ”Minä – – opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi”, hän sanoo. Jos noudatamme hänen käskyjään, hän lupaa antaa meille levollisuuden ja rauhan, jotka ovat ”niin kuin virta”. (Jesaja 48:17, 18.)

Tämä lupaus tuo mieleen edellisessä kirjoituksessa lainatut Jeesuksen sanat: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3.) Hengellisyys, johon tässä viitataan, ei ole mitään pintapuolista hartaudenharjoitusta, vaan sellaista, joka vaikuttaa koko elämään. Tällainen hengellisyys kertoo siitä, että haluamme kuunnella Jumalaa ja saada häneltä opetusta, koska tiedämme, että hän tuntee meidät paljon paremmin kuin me itse. Runsaat 50 vuotta Raamattua tutkinut Errol sanoo: ”Voimakkain todiste siitä, että Raamattu on Jumalalta, on mielestäni se, että sen opetukset toimivat, kun niitä vain noudattaa.” Katsotaanpa esimerkiksi niitä viisaita neuvoja, joita Raamattu antaa suhtautumisesta rikkauksiin ja nautintoihin.

Viisasta opastusta raha-asioissa

”Vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa”, sanoi Jeesus (Luukas 12:15). Ihmisen todellinen arvo ei riipu hänen lompakkonsa paksuudesta, ei varsinkaan Jumalan silmissä. Usein rikkauksien tavoittelu vain lisää huolia, jotka sitten syövät elämäniloa ja varastavat aikaa tärkeämmiltä hankkeilta (Markus 10:25; 1. Timoteukselle 6:10).

Yhdysvaltalainen psykologian professori Richard Ryan sanoo, että mitä enemmän ihmiset yrittävät saada tyydytystä aineellisesta, sitä vähemmän se antaa sitä heille. Raamatunkirjoittaja Salomo ilmaisi saman asian näin: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.” (Saarnaaja 5:9, vuoden 1992 kirkkoraamattu [5:10, UM].) Tilannetta voitaisiin verrata hyttysen piston aiheuttamaan kutinaan: mitä enemmän pistoskohtaa raapii, sitä enemmän se kutiaa, kunnes se menee verille.

Raamattu kannustaa tekemään ahkerasti työtä ja nauttimaan oman työnsä hedelmistä (Saarnaaja 3:12, 13). Tämä vahvistaa itsekunnioitusta, joka on keskeinen aines onnellisuuden reseptissä. Meillä saattaa myös olla mahdollisuus nauttia mielihyvää tuottavista tervehenkisistä asioista. On kuitenkin eri asia iloita joistakin rahan tarjoamista hyvistä asioista kuin tehdä rikkauksien tavoittelusta elämän keskipiste.

Nautinnoilla oma paikkansa

Ihminen, jolla on hengellinen elämänkatsomus, osaa hyödyntää vapaa-aikaa, viihdettä ja muita mielihyvää tuottavia asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Jeesus osallistui juhliin, joissa oli tarjolla ruokaa ja juomaa (Luukas 5:29; Johannes 2:1–10). Ne eivät kuitenkaan missään nimessä olleet suurin ilonaihe hänen elämässään. Eniten iloa hän sai hengellisestä toiminnasta, kuten siitä, että hän sai kertoa toisille Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen (Johannes 4:34).

Kuningas Salomo kokeili erilaisia nautintoja saadakseen selville, piilikö niissä onnen salaisuus. Hän kertoo päättäneensä: ”Antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta!” Tuo rikas kuningas ei tyytynyt vain maistelemaan nautintoja varovasti, vaan hän uppoutui niihin täysin rinnoin. Mutta miltä hänestä tuntui jälkikäteen? ”Sekin oli turhuutta”, hän kirjoitti. (Saarnaaja 2:1, KR-92.)

Turhaa ja tyhjää – juuri siltä elämä monesti tuntuu niistä, jotka etsivät nautintoja. Kun tutkijat ovat verranneet nautintojen tavoittelua esimerkiksi antoisaan työhön, hengelliseen toimintaan ja yhdessäoloon perheen kanssa, he ovat havainneet, että nautinnot vaikuttavat ihmisten yleiseen onnellisuuteen kaikkein vähiten.

Anteliaisuus ja kiitollisuus

Onnelliset ihmiset eivät ole itsekeskeisiä vaan yleensä anteliaita ja toisista kiinnostuneita. ”Onnellisempaa on antaa kuin saada”, sanoi Jeesus (Apostolien teot 20:35). Aineellisen lisäksi voimme antaa aikaamme ja voimiamme, mitä toiset arvostavat ehkä vielä enemmän, varsinkin perheen piirissä. Puolisoiden täytyy viettää aikaa yhdessä, jotta avioliitto pysyisi vahvana ja onnellisena, ja vanhempien täytyy järjestää paljon aikaa lapsilleen – jutella heidän kanssaan, osoittaa heille kiintymystään ja opettaa heitä. Tällainen antaminen saa perheen kukoistamaan, ja kodissa vallitsee silloin onnellinen ilmapiiri.

Kun toiset puolestaan antavat jotain sinulle – aikaansa, energiaansa tai jotain muuta – osoitatko kiitollisuutta? (Kolossalaisille 3:15.) Kiitollisuuden ilmaiseminen voi muuttaa ihmissuhteet aivan toisenlaisiksi ja lisätä tuntuvasti omaa iloamme. Eikö sydämessäsi läikähdäkin lämmin tunne, kun joku kiittää sinua vilpittömästi?

Kiitollisuus herättää meidät myös huomaamaan paremmin sen hyvän, mitä meille tapahtuu. Eräässä Kalifornian yliopiston järjestämässä valvotussa kokeessa osallistujia pyydettiin pitämään ”kiitospäiväkirjaa” eli kirjoittamaan muistiin asiat, joista he olivat kiitollisia. Ei ollut yllätys, että kuuden viikon kuluttua he olivat selvästi tyytyväisempiä elämäänsä.

Mitä tästä voidaan oppia? Olipa tilanteesi millainen tahansa, havahdu näkemään se hyvä, mitä elämässäsi on. Raamattu kannustaa tähän sanoessaan: ”Iloitkaa aina. Kiittäkää kaiken yhteydessä.” (1. Tessalonikalaisille 5:16, 18.) Voidaksemme toimia näin meidän täytyy pyrkiä aktiivisesti muistamaan kokemamme hyvä. Tämän voisi asettaa vaikkapa henkilökohtaiseksi tavoitteeksi.

Rakkaus ja toivo – onnellisuuden edellytyksiä

On syystäkin sanottu, että ihmiset tarvitsevat rakkautta kehdosta hautaan. Ilman sitä he kuihtuvat. Mutta mitä rakkaus oikeastaan on? Tuota sanaa käytetään nykyään hyvinkin väljästi, mutta Raamattu määrittelee sen kauniisti: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.” (1. Korinttilaisille 13:4–8.)

Aito rakkaus on todella epäitsekästä. Koska se ”ei etsi omia etujaan”, se panee toisten onnellisuuden oman edun edelle. Sellainen rakkaus on ikävä kyllä yhä harvinaisempaa. Jeesus sanoi asiainjärjestelmän päättymistä koskevassa suuressa profetiassaan, että ”useimpien rakkaus kylmenee”. (Matteus 24:3, 12; 2. Timoteukselle 3:1–5.)

Tilanne ei kuitenkaan jatku tällaisena loputtomiin, sillä se loukkaa Luojaa, joka on rakkauden personoituma (1. Johanneksen kirje 4:8). Pian Jumala poistaa maan päältä kaikki, jotka ovat täynnä vihaa tai joiden käytöstä ohjaa ahneus. Hän säilyttää elossa vain ne, jotka pyrkivät kasvattamaan edellä kuvaillun kaltaista rakkautta. Sen johdosta rauha ja onnellisuus tulevat vallitsemaan kaikkialla maailmassa. Raamatun lupaus täyttyy varmasti: ”Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:10, 11.)

Kuvittele, millaista olisi ”iloita suuresti” joka päivä! Raamattu kehottaakin sopivasti: ”Iloitkaa toivossa.” (Roomalaisille 12:12.) Haluaisitko tietää enemmän siitä suurenmoisesta toivosta, jonka Jumala tarjoaa tottelevaisille ihmisille? Siitä kerrotaan lisää seuraavassa kirjoituksessa.

[Huomioteksti s. 7]

”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35)

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Menestystarinat – kuinka tosia?

Silloin tällöin voi kuulla juttuja ihmisistä, joilla on ollut vaikea perhetausta mutta jotka ovat vastoin kaikkea todennäköisyyttä päässeet elämässä eteenpäin ja rikastuneet. ”Joskus näitä tarinoita käytetään todisteena siitä, että kun ihmiset ovat tehneet epäedullisissa oloissa parhaansa, heillä on alkanut mennä hyvin onnettomasta lapsuudesta huolimatta tai sen ansiosta”, sanoo San Francisco Chronicle -lehti kirjoittaessaan onnellisuudesta. ”Tämän tulkinnan heikko kohta on tutkimusten mukaan se, että noilla ihmisillä ei ehkä sittenkään ole mennyt niin hyvin. Heillä on mennyt hyvin vain aineellisesti.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Onnellisuus edistää terveyttä

Iloinen mieli on hyvä lääke. ”Onnellisuus tai siihen läheisesti liittyvät mielialat, kuten toiveikkuus, optimistisuus ja tyytyväisyys, näyttävät vähentävän sydän- ja verisuonitautien, keuhkosairauksien, diabeteksen, korkean verenpaineen, flunssien ja ylähengitysteiden infektioiden riskiä tai lievittävän niitä”, sanotaan Time-lehdessä. Eräässä hollantilaisessa tutkimuksessa seurattiin iäkkäitä potilaita yhdeksän vuoden ajan ja todettiin, että iloinen, myönteinen asenne vähensi kuoleman todennäköisyyttä hämmästyttävät 50 prosenttia!

Mielialan vaikutusta elimistöön ei vielä tunneta tarkasti. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myönteisillä, optimistisilla ihmisillä on veressään vähemmän stressihormoni kortisolia, jonka tiedetään heikentävän immuunijärjestelmää.

[Kuva s. 4, 5]

Aivan kuten voimme valmistaa herkullisen aterian hyvän reseptin avulla, voimme tulla onnellisiksi, kun noudatamme Jumalan ohjeita