”Teidän kaikkien rakkaus lisääntyy”
VUODEN 2004 aikana Japanissa sattui paljon luonnononnettomuuksia, muun muassa hirmumyrskyjä, tulvia ja maanjäristyksiä. Niistä aiheutui vakavaa vahinkoa monille, myös Jehovan todistajille (Saarnaaja 9:11). Nämä vastoinkäymiset antoivat kuitenkin todistajille tilaisuuden osoittaa veljellistä kiintymystä toisiaan kohtaan (1. Pietarin kirje 1:22).
Esimerkiksi heinäkuun rankkasateiden takia Japanin keskiosissa virtaava joki tulvi yli äyräidensä. Tulva vahingoitti yli 20:tä Jehovan todistajien kotia. Eräässä valtakunnansalissa vesi nousi noin metrin korkeudelle lattiasta. Naapuriseurakunnista tuli heti todistajia apuun. Sadat vapaaehtoiset puhdistivat talot mudasta, jota oli kaikkialla. Valtakunnansali siivottiin perusteellisesti ja korjattiin vain kahdessa viikossa.
Lokakuun 23. päivänä samalla alueella sattui maanjäristys, jonka voimakkuus oli 6,8 Richterin asteikolla. Ainakin 40 ihmistä sai surmansa, ja yli 100000 jouduttiin evakuoimaan kodeistaan. Veden, kaasun ja sähkön jakelu katkesi. Vaikka maanjäristyksen keskus olikin vain 50 kilometrin päässä, äskettäin remontoitu valtakunnansali ei kärsinyt vahinkoa. Siitä tehtiin heti tilapäinen avustuskeskus. Seurakunnan valvojat ottivat nopeasti selvää, olivatko heidän kristityt veljensä ja sisarensa turvassa, ja olivat helpottuneita kuullessaan, ettei kukaan näistä ollut loukkaantunut tai kuollut. Varhain seuraavana aamuna kuusi todistajaa, jotka olivat itse joutuneet heinäkuisen tulvan uhreiksi, tarjoutuivat innokkaasti viemään ruokaa ja vettä onnettomuusalueelle. Avustustarvikkeita oli saatavana vain muutama tunti maanjäristyksen jälkeen.
”Tulvien uhreiksi joutuneet pitivät maanjäristyksen uhrien auttamista tilaisuutena osoittaa, että he arvostivat apua, jota he olivat itse saaneet”, kertoo muuan seurakunnan valvoja. ”He työskentelivät ahkerasti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ja heidän kasvonsa säteilivät onnesta!”
Eivät tulvat sen enempää kuin maanjäristyksetkään vaaranna sitä rakkautta, joka yhdistää Jehovan todistajien kristillistä veljesseuraa. Kun tällaisia onnettomuuksia sattuu, kristityt sitä vastoin kokevat todeksi sen, mitä apostoli Paavali sanoi Tessalonikassa asuville uskonveljilleen: ”Teidän kaikkien rakkaus lisääntyy toinen toistanne kohtaan.” (2. Tessalonikalaisille 1:3.)