Älä anna vahvuutesi tulla heikkoudeksesi
Ylellisen valtamerialuksen Titanicin runko oli jaettu kuuteentoista vedenpitävään osastoon, minkä vuoksi sen ajateltiin olevan uppoamaton. Neitsytmatkallaan vuonna 1912 se kuljetti mukanaan vain noin puolta tarvittavien pelastusveneiden määrästä. Törmättyään jäävuoreen tuo laiva upposi, ja yli 1 500 ihmistä menetti henkensä.
JUMALAA pelkäävä muinaisen Jerusalemin kuningas Ussia oli loistava sotapäällikkö. Jehovan avulla hän kukisti vihollisen toisensa jälkeen. ”Niin – – [Ussian] maine kantautui kauas, sillä häntä autettiin ihmeellisesti, kunnes hän oli vahva.” Mutta sitten ”hänen sydämensä tuli – – pöyhkeäksi, niin että hän toimi uskottomasti Jehovaa, Jumalaansa, kohtaan”. Pöyhkeytensä takia Ussia sairastui spitaaliin. (2. Aikakirja 26:15–21; Sananlaskut 16:18.)
Nämä kaksi kertomusta opettavat, että mikäli viisaus, vaatimattomuus ja nöyryys eivät tasapainota vahvoja puolia, niistä voi helposti tulla heikkouksia tai haitallisia ominaisuuksia. Tämä on vakavoittava ajatus, sillä meillä jokaisella on omat vahvuutemme eli kykymme, ja haluamme niistä olevan hyötyä ja iloa itsellemme ja muille, erityisesti Luojallemme. Meidän pitäisi tosiaankin hyödyntää täysin mitä tahansa Jumalalta mahdollisesti saamiamme lahjoja, mutta samalla myös hallita niitä niin, että ne pysyvät arvokkaina hyveinä.
Esimerkiksi ihminen, joka rakastaa työtään, voisi helposti tehdä tästä hyveestä heikkouden tulemalla työnarkomaaniksi. Varovaista ihmistä ei ehkä helposti vedetä nenästä tai petetä, mutta hän voi olla niin varovainen, ettei pysty koskaan tekemään päätöksiä. Myös tehokkuus on hyvä ominaisuus, mutta jos se viedään äärimmäisyyksiin sivuuttamalla inhimilliset tekijät, voi seurauksena olla kylmä, joustamaton ympäristö, joka ruokkii tyytymättömyyttä. Pohdihan siis hetken aikaa omia vahvoja puoliasi. Hyödynnätkö niitä hallitusti? Ovatko ne siunaukseksi muille? Ennen kaikkea: käytätkö niitä Jehovan, ”jokaisen hyvän annin” Lähteen, kunniaksi? (Jaakobin kirje 1:17.) Tarkastelkaamme sen vuoksi lähemmin muutamaa muutakin esimerkkiä vahvuuksista, joista voisi hallitsemattomina kehittyä heikkouksia tai jopa haitallisia ominaisuuksia.
Käytä viisaasti henkisiä kykyjä
Älykkyys on varmasti erinomainen lahja. Siitä voisi kuitenkin tulla heikkous, jos se saisi aikaan liiallista itsevarmuutta tai se saisi meidät luulemaan itsestämme liikoja, varsinkin, mikäli toiset kehuvat meitä ylettömästi tai imartelevat meitä. Tai saattaisimme kehittää älyperäisen tavan tarkastella Jumalan sanaa ja Raamattuun perustuvia tutkittavia julkaisuja.
Liiallinen itsevarmuus voi ilmetä monin tavoin. Kun esimerkiksi joku, jolla on nopea ajatuksenjuoksu, saa pidettäväkseen puheen kristillisessä seurakunnassa, ehkäpä esitelmän yleisökokouksessa tai puheen teokraattisessa palveluskoulussa, hän saattaa jättää valmistautumisen viime tippaan eikä ehkä edes rukoile Jehovan siunausta. Hän luottaa pikemminkin omiin tietoihinsa ja kykyynsä selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta. Luontaiset kyvyt voivat kätkeä hänen leväperäisyytensä jonkin aikaa, mutta ilman Jehovan täyttä siunausta hänen hengellinen edistymisensä hidastuisi, ehkä jopa pysähtyisi. Erinomaiset kyvyt menisivät totisesti hukkaan! (Sananlaskut 3:5, 6; Jaakobin kirje 3:1.)
Joku terävä-älyinen ihminen voisi myös lukea Raamattua ja Raamatun tutkimista varten valmistettuja julkaisuja pelkästään älylliseltä kannalta. Tällainen tieto kuitenkin vain ”pöyhistää” eli paisuttaa ihmisen omaa minää kuin ilmapalloa; se ei ’rakenna’ rakkaudellisia kristillisiä suhteita (1. Korinttilaisille 8:1; Galatalaisille 5:26). Toisaalta hengellinen ihminen – riippumatta siitä, millaiset hänen henkiset kykynsä ovat – rukoilee aina avukseen Jumalan henkeä ja luottaa siihen. Hänen vahvuudestaan tulee yhä enemmän hyve, kun hän kasvaa rakkaudessa, nöyryydessä, tiedossa ja viisaudessa – kaikissa näissä sopusuhtaisesti (Kolossalaisille 1:9, 10).
Jostakin kyvystä tulisi heikkous myös silloin, jos alkaisimme sen vuoksi kuvitella suuria itsestämme ja ilmaista vaatimattomuuden puutetta. Lahjakas ihminen – ja ne, jotka häntä mielistelevät – voivat unohtaa, että Jehova ”ei ota huomioon niitä, jotka ovat omassa sydämessään viisaita”, vaikka he olisivatkin kyvykkäitä (Job 37:24). ”Viisaus on vaatimattomien parissa”, sanoo Jumalan sana. (Sananlaskut 11:2.) Vaikka apostoli Paavali oli erittäin älykäs ja oppinut, hän sanoi korinttilaisille: ”Kun minä tulin teidän luoksenne, veljet, en – – [mennyt] puheessa tai viisaudessa liiallisuuksiin. – – Tulin luoksenne heikkoudessa ja pelossa ja kovasti vavisten, enkä esittänyt puhettani enkä sitä, mitä saarnasin, suostuttelevin viisauden sanoin, vaan hengen ja voiman osoituksin, jotta uskonne ei olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.” (1. Korinttilaisille 2:1–5.)
Todella viisasta ihmistä ei harhauta se, mitä maailma pitää älykkäänä tai miten se määrittelee menestyksen. Niinpä hän ei tavoittele kyvyillään ylistystä ihmisiltä tai käytä niitä maallisten rikkauksien haalimiseen, vaan hän antaa parhaansa Hänelle, jolta on saanut sekä elämänsä että kykynsä. (1. Johanneksen kirje 2:15–17.) Tässä tarkoituksessa hän pitää Valtakunnan edut ensimmäisellä sijalla elämässään, jolloin hänestä tulee kuin hedelmällinen ”vesivirtojen varrelle istutettu puu”. Jehovan siunauksen, ei hänen omien luontaisten kykyjensä, ansiosta ”kaikki, mitä hän tekee, menestyy”. (Psalmit 1:1–3; Matteus 6:33.)
Anna kristillisyyden kasvattaa vahvoja puoliasi
Kristillisyydessä on niin paljon voimaa, että maailmalliset filosofiat kalpenevat sen rinnalla. Esimerkiksi kristillinen elämäntapa saa aikaan parhaita aviomiehiä ja vaimoja, parhaita naapureita ja parhaita työntekijöitä – ihmisiä, jotka ovat rehellisiä, kunnioittavia, rauhallisia ja ahkeria (Kolossalaisille 3:18–23). Lisäksi kristillinen valmennus, jota annetaan puhe- ja opetustaidossa, kehittää kykyä viestiä hyvin (1. Timoteukselle 4:13–15). Ei ole siksi yllättävää, että kristittyjen työnantajat haluavat usein antaa heille lisävastuita ja korkeamman aseman. Tällaisia vahvoja ominaisuuksia voitaisiin kuitenkin myös käyttää väärin, jollei niitä valvottaisi huolellisesti. Ylennys tai houkutteleva työtarjous voi merkitä sitä, että ihminen käytännöllisesti katsoen vihkiytyy yhtiölle ja joutuu olemaan säännöllisesti poissa kokouksista tai luopumaan arvokkaasta perheen yhteisestä ajasta.
Eräällä Australiassa asuvalla kristityllä vanhimmalla ja perheellisellä miehellä, joka oli myös erittäin menestyvä liikemies, oli ”koko maailma avoinna edessään”, kuten on tapana sanoa. Hän kuitenkin torjui kiusauksen tavoitella menestystä tässä järjestelmässä. ”Halusin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa ja kristillisessä sananpalveluksessa”, hän sanoi. ”Niinpä vaimoni ja minä sovimme, että vähentäisin hiukan ansiotyöhön käyttämääni aikaa. Miksi minun pitäisi työskennellä viisi päivää viikossa, jollei se kerran ole välttämätöntä?” hän lisäsi. Tämä vanhin teki elämässään joitakin perusteellisesti harkittuja muutoksia ja havaitsi, että hän pystyi huolehtimaan perheestään, vaikka hän oli ansiotyössä vain kolme tai neljä päivää viikossa. Aikanaan hän sai lisää palvelusetuja, muun muassa tilaisuuden palvella konventtisalikomiteassa ja paikallisen piirikonventin konventtitoimistossa. Hänen vahvat puolensa toivat hänelle ja hänen perheelleen iloa ja tyydytystä, kun hän ohjasi itseään noilla alueilla viisaasti.
Tasapainoinen suhtautuminen etuihin
Kristittyjä miehiä kannustetaan tavoittelemaan palvelusetuja seurakunnassa. ”Jos joku tavoittelee valvojan [tai avustavan palvelijan] virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” (1. Timoteukselle 3:1.) Aiemmin mainittujen vahvuuksien lisäksi myös halukkuus ottaa kannettavakseen vastuita on piirre, jota hyvän arvostelukyvyn täytyy tasapainottaa. Kenenkään ei pitäisi ottaa harteilleen niin monia vastuita, että hän menettää ilonsa Jehovan palveluksessa. Altis henki on tosiaan kiitoksen arvoinen, todellakin välttämätön, sillä Jehova ei hyväksy itseään säästelevää asennetta; alttiuden täytyy silti heijastaa myös vaatimattomuutta ja ”tervemielisyyttä” (Titukselle 2:12; Ilmestys 3:15, 16).
Jeesuksen lempeys, ymmärtäväisyys ja herkkyys saivat jopa kaikkein alhaisimmat ihmiset tuntemaan olonsa mukavaksi hänen seurassaan. Nykyäänkin ihmiset viihtyvät niiden parissa, joiden vahvuutena on empaattinen, toisista välittävä persoonallisuus. Kristillisessä seurakunnassa tällaiset lämminhenkiset ja helposti lähestyttävät vanhimmat ovat totisesti kallisarvoisia ”lahjoja ihmisinä”. He osoittautuvat ”kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa”. (Efesolaisille 4:8; Jesaja 32:2.)
Vanhinten täytyy kuitenkin olla tasapainoisia siinä, miten paljon aikaa he käyttävät toisten auttamiseen ja toisaalta tärkeään henkilökohtaiseen tutkimiseen, mietiskelyyn, rukoilemiseen ja julkiseen sananpalvelukseen. Naimisissa olevien vanhinten on luonnollisesti varattava aikaa myös perheelleen, johon kuuluvien pitäisi pystyä lähestymään häntä erityisen helposti.
Pystyvä nainen – suurenmoinen siunaus
Kyvykkäiden vanhinten tavoin myös hengellismieliset naiset ovat hieno lahja Jehovan järjestölle. Naisilla on yleensä se hyvä ominaisuus, että he ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä – ominaisuus, jota Jehova arvostaa ja jota hän kannustaa ilmaisemaan. Älkää pitäkö ”silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita”, kirjoitti apostoli Paavali (Filippiläisille 2:4). Tällä ’henkilökohtaisella kiinnostuksella’ on silti rajansa, sillä kukaan kristitty ei haluaisi olla ”sellainen, joka puuttuu toisten asioihin”; kenenkään ei pitäisi liioin olla juoruilija (1. Pietarin kirje 4:15; 1. Timoteukselle 5:13).
Naisilla on monia muitakin lahjoja. Kristitty vaimo voi esimerkiksi olla älyllisesti lahjakkaampi kuin hänen miehensä. Siitä huolimatta hän Jehovaa pelkäävänä ”pystyvänä vaimona” kunnioittaisi miestään ja käyttäisi kykyjään miehensä täydentäjänä, ei hänen kilpailijanaan. Viisas, nöyrä aviomies puolestaan arvostaisi vaimonsa vahvoja puolia ja iloitsisi niistä, sen sijaan että hän kadehtisi vaimoaan tai olisi häneen närkästynyt. Hän kannustaisi vaimoaan käyttämään kykyjään täysin määrin huonekuntansa rakentamiseen ja lasten auttamiseen ’pelkäämään Jehovaa’, aivan kuten vaimo itsekin tekee. (Sananlaskut 31:10, 28–30; 1. Mooseksen kirja 2:18.) Tällaisten vaatimattomien, nöyrien aviomiesten ja vaimojen avioliitot menestyvät ja tuottavat varmasti kunniaa Jehovalle.
Voimakkaan persoonallisuuden saaminen hallintaan
Voimakas persoonallisuus, joka on suunnattu vanhurskauteen ja Jehovan tahdon tekemiseen kokosieluisesti, voi olla erinomainen hyve, mikäli sitä pehmentävät vaatimattomuus ja nöyryys. Se voi kuitenkin olla heikkous, jos se saa ihmisen hallitsemaan tai pelottelemaan toisia. Tämä pitää erityisesti paikkansa kristillisessä seurakunnassa. Kristittyjen pitäisi tuntea olonsa rentoutuneeksi toistensa ja myös seurakunnan vanhinten seurassa (Matteus 20:25–27).
Vanhinten tulisi vuorostaan tuntea olonsa mukavaksi omassa keskuudessaan. Ja kun he kokoontuvat yhteen, pyhän hengen, ei jonkun persoonallisuudesta heijastuvan voiman, pitäisi vaikuttaa heidän päätöksiinsä. Pyhä henki voi tosiaankin vaikuttaa jokaiseen vanhimpaan vanhimmistossa, kaikkein nuorin tai kaikkein hiljaisin vanhin mukaan lukien. Silloinkin kun voimakkaan persoonallisuuden omaavat veljet ovat omasta mielestään oikeassa, heidän pitäisi ottaa vahvuutensa hallintaansa opettelemalla olemaan hienotunteisia ja näin ’osoittamaan kunniaa’ muille vanhimmille (Roomalaisille 12:10). Saarnaajan 7:16:ssa annetaan ystävällinen varoitus: ”Älä tule liian vanhurskaaksi äläkä osoittaudu ylen viisaaksi. Miksi aiheuttaisit itsellesi autioituksen?”
Jehova, ”jokaisen hyvän annin” Lähde, käyttää kunnioittavaa pelkoa herättäviä vahvoja ominaisuuksiaan ehdottoman täydellisesti (Jaakobin kirje 1:17; 5. Mooseksen kirja 32:4). Ja hän on Opettajamme! Oppikaamme siis hänestä ja työskennelkäämme kovasti, jotta voisimme paitsi kehittää luontaisia kykyjämme eli vahvuuksiamme myös käyttää niitä viisaasti, vaatimattomasti ja rakkaudellisesti. Silloin olemme todellinen siunaus toisille!
[Kuvat s. 27]
Hengellinen edistyminen vaatii sitä, että ihminen tutkii rukouksen hengessä ja luottaa Jehovaan
[Kuva s. 29]
Kiinnostus toisia kohtaan hienotunteisuuteen yhdistettynä on siunaus
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
Lupa: The Mariners’ Museum, Newport News, VA