”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”

JEHOVAN vihkiytyneinä palvelijoina meillä on velvollisuus jäljitellä häntä kaikessa, mitä sanomme ja teemme. Paavali esitti ohjaavan periaatteen: ”Syöttepä siis tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31.) Pidämme kiinni Jehovan korkeista normeista, jotka heijastavat hänen täydellistä persoonallisuuttaan (Kol. 3:10). Meidän täytyy jäljitellä Jumalaa, koska haluamme olla pyhä kansa (Ef. 5:1, 2).

² Pietari kiinnitti kristittyjen huomion tähän asiaan kirjoittaessaan: ”Tottelevaisina lapsina älkää enää antako niiden halujen, joita teillä oli aiemmin ollessanne tietämättömiä, muovata teitä, vaan sen Pyhän tavoin, joka kutsui teidät, tulkaa tekin pyhiksi kaikessa, mitä teette. Onhan kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’” (1. Piet. 1:14–16.) Kristilliseen seurakuntaan kuuluvilta vaaditaan pyhyyttä, aivan kuten vaadittiin muinaisilta israelilaisilta. Heidän on pysyttävä tahrattomina, eivätkä he saa antaa synnin ja maailman saastuttaa itseään. Heidät on asetettu erilleen Jehovan pyhään palvelukseen (2. Moos. 20:5).

³ Säilytämme pyhyyden pitämällä kiinni Jehovan laeista ja periaatteista, jotka on esitetty selvästi Pyhässä Raamatussa (2. Tim. 3:16). Kun olemme tutkineet Raamattua, olemme saaneet tietoa Jehovasta ja hänen ajattelu- ja toimintatavastaan ja hänestä on tullut meille läheisempi. Olemme vakuuttuneet siitä, että meidän on asetettava Jumalan valtakunta ja hänen tahtonsa tekeminen ensimmäiseksi elämässämme (Matt. 6:33; Room. 12:2). Sen vuoksi olemme pukeneet yllemme uuden persoonallisuuden (Ef. 4:22–24).

⁴ Ei ole aina helppoa pitää kiinni Jehovan korkeista normeista. Vastustajamme Saatana yrittää kääntää meidät pois totuudesta. Maailman paha vaikutus ja syntiset taipumuksemme tekevät elämän toisinaan vaikeaksi. Vihkiytymisemme mukaan eläminen vaatii meiltä hengellistä taistelua. Meidän ei pitäisi yllättyä siitä, että kohtaamme vastustusta tai koettelemuksia. Raamatussa sanotaan, että joudumme kärsimään sen vuoksi, mikä on oikein. (2. Tim. 3:12.) Voimme olla onnellisia kohdatessamme koettelemuksia, koska tiedämme niiden todistavan, että teemme Jumalan tahdon. (1. Piet. 3:14–16; 4:12, 14–16.)

⁵ Vaikka Jeesus oli täydellinen, hänen kärsimyksensä opettivat hänelle, mitä on tottelevaisuus. Hän ei koskaan antanut periksi kiusauksille, joita Saatana asetti hänen eteensä, eikä hänessä koskaan kehittynyt maailmallista kunnianhimoa (Matt. 4:1–11; Joh. 6:15). Hänelle ei tullut mieleenkään tinkiä uskollisuudestaan. Hän piti kiinni Jehovan normeista, vaikka hän sai maailman vihat niskoilleen. Vähän ennen kuolemaansa Jeesus varoitti opetuslapsia siitä, että maailma vihaisi heitäkin. Siitä lähtien Jeesuksen seuraajat ovat kohdanneet koettelemuksia, mutta heitä on rohkaissut se, että Jumalan Poika on voittanut maailman. (Joh. 15:19; 16:33; 17:16.)

⁶ Pysyäksemme erossa maailmasta meidän on Jeesuksen tavoin noudatettava Jehovan normeja. Sen lisäksi että vältämme sekaantumasta maailman poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, meidän täytyy vastustaa sen moraalisesti rappeutunutta ilmapiiriä. Suhtaudumme vakavasti Jaakobin kirjeen 1:21:n neuvoon: ”Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja vähäinenkin pahuus, ja hyväksykää nöyrästi se, että sana, joka voi pelastaa teidät, juurtuu teihin.” Kun tutkimme ja käymme kokouksissa, totuuden sana juurtuu mieleemme ja sydämeemme emmekä edes ala kaivata sitä, mitä maailma tarjoaa. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa? Se joka haluaa olla maailman ystävä, tekee itsestään Jumalan vihollisen.” (Jaak. 4:4.) Tämän vuoksi Raamattu kehottaa meitä voimakkaasti tottelemaan Jehovaa ja pysymään erossa maailmasta.

⁷ Jumalan sana varoittaa meitä häpeällisestä ja moraalittomasta käytöksestä. Raamattu sanoo: ”Teidän keskuudessanne ei tule edes mainita seksuaalista moraalittomuutta, minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta, koska se ei ole sopivaa pyhille.” (Ef. 5:3.) Emme siis anna mielemme viipyä säädyttömissä, häpeällisissä tai alhaisissa asioissa emmekä salli niiden pujahtaa keskusteluihimme. Näin osoitamme, että haluamme pitää kiinni Jehovan puhtaista ja vanhurskaista moraalinormeista.

⁸ Kristityt ymmärtävät, että hengellisen ja moraalisen puhtauden lisäksi myös fyysinen puhtaus on tärkeää. Muinaisessa Israelissa Jehova, pyhyyden Jumala, vaati, että leiri oli pidettävä puhtaana. Meidänkin on oltava puhtaita, jotta hän ei näkisi meissä ”mitään sopimatonta”. (5. Moos. 23:14.)

⁹ Raamatun mukaan pyhyys ja fyysinen puhtaus liittyvät läheisesti toisiinsa. Esimerkiksi Paavali kirjoitti: ”Meidän on puhdistauduttava kaikesta, mikä saastuttaa ruumista ja henkeä, ja jumalanpelkoa tuntien työskenneltävä tullaksemme täysin pyhiksi.” (2. Kor. 7:1.) Siksi kristityt miehet ja naiset pyrkivät pitämään itsensä puhtaina peseytymällä säännöllisesti ja pesemällä vaatteensa. Vaikka olosuhteet vaihtelevat maittain, yleensä saatavilla on riittävästi vettä ja saippuaa, jotta voimme pitää itsemme ja lapsemme puhtaina.

¹⁰ Todistustyömme vuoksi meidät tunnetaan yleensä hyvin asuinyhteisössämme. Se että pidämme kotimme sisältä ja ulkoa puhtaana ja paikat järjestyksessä, on itsessään todistukseksi naapureillemme. Kodin pitämiseen siistinä voi osallistua koko perhe. Varsinkin veljien tulee olla kiinnostuneita kodista ja sen ympäristöstä, koska he tietävät, että siisti piha ja hyvin hoidettu koti tekevät myönteisen vaikutuksen toisiin. Perheenpäät, jotka paitsi ottavat johdon hengellisissä asioissa myös kiinnittävät huomiota kodin siisteyteen, osoittavat johtavansa hyvin perhettään (1. Tim. 3:4, 12). Sisarillakin on vastuunsa, varsinkin kodin sisäpuolella (Tit. 2:4, 5). Hyvin kasvatetut lapset tekevät myös oman osansa pitämällä itsensä ja huoneensa siistinä ja puhtaana. Näin perhe työskentelee yhdessä sellaisten puhtautta edistävien tottumusten hyväksi, joita noudatetaan uudessa maailmassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa.

¹¹ Monet Jehovan palvelijat kulkevat kokouksiin autolla, ja joillain alueilla auto on melkeinpä välttämätön kenttäpalveluksessa. Se tulee pitää puhtaana ja hyvässä kunnossa. Kotimme ja automme tulisi osoittaa, että kuulumme Jehovan puhtaaseen ja pyhään kansaan. Saman periaatteen mukaisesti huolehdimme myös kenttälaukustamme ja Raamatustamme.

¹² Vaatetuksemme ja ulkoasumme täytyy olla sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. Meille ei tulisi mieleenkään astua huomattavien henkilöiden eteen epäsiisteissä tai liian rennoissa vaatteissa. Vielä tärkeämpää meidän on kiinnittää huomiota ulkoasuumme, kun olemme kenttätyössä tai lavalla ja edustamme Jehovaa. Ulkoasumme ja pukeutumistyylimme voi vaikuttaa siihen, miten toiset suhtautuvat Jehovan palvontaan. Ei varmasti olisi sopivaa pukeutua säädyttömästi tai tavalla, joka osoittaisi, ettemme välitä toisten tunteista. (Miika 6:8; 1. Kor. 10:31–33; 1. Tim. 2:9, 10.) Kun siis olemme lähdössä kenttätyöhön, kokoukseen tai konventtiin, meidän tulisi pitää mielessämme, mitä Raamattu sanoo fyysisestä puhtaudesta ja säädyllisestä ulkoasusta. Haluamme aina tuottaa kunniaa Jehovalle.

¹³ Sama pätee, kun vierailemme Jehovan todistajien päätoimistossa tai jossain haaratoimistossa. On hyvä muistaa, että Betel tarkoittaa ’Jumalan huonetta’. Niinpä meidän tulisi pukeutumisessamme ja käytöksessämme noudattaa samoja normeja kuin kokouksissa valtakunnansalilla.

¹⁴ Haluamme vapaa-aikanakin kiinnittää huomiota vaatetukseemme ja ulkoasuumme. Vaatteidemme ei tulisi koskaan olla sellaisia, että meitä nolottaisi todistaa vapaamuotoisesti.

¹⁵ Ihminen tarvitsee lepoa ja virkistäytymistä, jotta hän voisi säilyttää tasapainon ja pysyä terveenä. Jeesuskin pyysi opetuslapsiaan tulemaan kanssaan syrjäiseen paikkaan ja ”levähtämään vähän” (Mark. 6:31). Lepo, tervehenkinen rentoutuminen ja viihde voivat tuoda mukavaa vaihtelua. Se voi piristää meitä, niin että jaksamme taas tehdä normaalia työtämme.

¹⁶ Nykyään on tarjolla monenlaista ajanvietettä, ja siksi kristittyjen on oltava valikoivia ja toimittava Jumalan viisaiden neuvojen mukaan. Vaikka virkistäytymisellä on paikkansa, se ei ole elämän tärkein asia. Raamattu varoittaa, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset ”rakastaisivat nautintoja, eivät Jumalaa” (2. Tim. 3:1, 4). Suuri osa siitä, mitä nykyään sanotaan rentoutumiseksi ja viihteeksi, on vastenmielistä niille, jotka haluavat noudattaa Jehovan normeja.

¹⁷ Varhaiskristittyjen oli vastustettava nautinnonhaluisen maailman epätervettä ilmapiiriä. Roomalaisessa sirkuksessa yleisöä viihdytettiin toisten kärsimyksillä. Väkivaltaa, verenvuodatusta ja seksuaalista moraalittomuutta esitettiin yleisön viihdyttämiseksi, mutta varhaiskristityt pysyivät erossa tällaisesta. Nykyään suuri osa viihteestä sisältää samanlaisia aineksia ja ruokkii ihmisten alhaisia haluja. Meidän on pidettävä ”tarkkaan huolta siitä”, miten vaellamme, ja pysyttävä erossa rappeuttavasta viihteestä. (Ef. 5:15, 16; Ps. 11:5.) Ja vaikka jossain tilaisuudessa esitettävä viihde itsessään ei olisi paheksuttavaa, tilaisuuden tunnelma voi olla kristitylle sopimaton. (1. Piet. 4:1–4.)

¹⁸ Kristittyjen on mahdollista löytää sopivaa viihdettä ja tervehenkisiä virkistäytymistapoja. Monet ovat hyötyneet siitä, että he ovat noudattaneet Raamatun neuvoja ja julkaisuissamme olevia tasapainoisia ehdotuksia.

¹⁹ Joku voi kutsua kotiinsa paljon vieraita nauttimaan toistensa seurasta, tai joku saattaa kutsua veljiä ja sisaria häihin tai muihin juhliin (Joh. 2:2). Tilaisuutta isännöivät ovat vastuussa siitä, mitä tapahtuu. Kun koolla on paljon väkeä, on tärkeää noudattaa varovaisuutta. Tällaisten tilaisuuksien rento ilmapiiri on saanut jotkut ylittämään kristityille sopivan käytöksen rajat ja syyllistymään liialliseen syömiseen tai juomiseen tai muihin vakaviin väärintekoihin. Tämän vuoksi arvostelukykyiset kristityt ovat nähneet viisaaksi rajoittaa tilaisuuksien kokoa ja kestoa. Jos tarjotaan alkoholia, sitä tulisi käyttää kohtuullisesti. (Fil. 4:5.) Kun kristityt pyrkivät parhaansa mukaan pitämään juhlat ja kutsut tervehenkisinä ja hengellisesti virkistävinä, ruoka ja juoma eivät nouse tärkeimmiksi asioiksi.

²⁰ Vieraanvaraisuus on kiitettävä ominaisuus (1. Piet. 4:9). Kun kutsumme toisia kristittyjä kotiimme syömään, rentoutumaan ja nauttimaan yhdessäolosta, muistamme myös vähäosaiset (Luuk. 14:12–14). Jos olemme itse vieraina, meidän tulisi käyttäytyä Markuksen 12:31:n neuvon mukaisesti. On aina hyvä osoittaa arvostusta, kun toiset ovat huomaavaisia meitä kohtaan.

²¹ Kristityt iloitsevat Jumalan anteliaista lahjoista ja siitä, että he voivat ”syödä ja juoda ja saada iloa kaikesta kovasta työstään” (Saarn. 3:12, 13). Kun ”teemme kaiken Jumalan kunniaksi”, sekä isännät että vieraat voivat muistella yhdessäoloaan hyvillä mielin, koska he tuntevat olonsa hengellisesti virkistyneeksi.

²² Jehovan todistajien lapset hyötyvät siitä, että he saavat maallisen peruskoulutuksen. He haluavat oppia koulussa lukemaan ja kirjoittamaan hyvin. Myös muut koulun oppiaineet voivat auttaa nuoria pyrkimään hengellisiin tavoitteisiin. He haluavat kouluvuosinaan ”pitää – – suuren Luojansa mielessään” asettamalla hengelliset asiat elämässään tärkeimmälle sijalle (Saarn. 12:1).

²³ Jos olet koulua käyvä nuori kristitty, älä ole tarpeettomasti tekemisissä sellaisten nuorten kanssa, jotka eivät rakasta Jehovaa (2. Tim. 3:1, 2). Voit tehdä paljon torjuaksesi maailman vaikutuksen, sillä Jehova tarjoaa suojaa (Ps. 23:4; 91:1, 2). Hyödynnä siksi kaikkia järjestelyjä, joita Jehova on tehnyt hyväksesi. Näin voit suojella itseäsi. (Ps. 23:5.)

²⁴ Pysyäkseen erossa maailmasta useimmat koulua käyvät nuoret todistajat ovat päättäneet olla osallistumatta oppilaille järjestettyyn vapaa-ajan toimintaan. Koulukavereiden ja opettajien voi olla vaikea ymmärtää tätä ratkaisua. Tärkeintä on kuitenkin se, että miellytät Jumalaa. Toimi Raamatun avulla valmennetun omantuntosi mukaan ja pysy päättäväisesti erossa maailman kilpailuhenkisyydestä ja kansallismielisyydestä (Gal. 5:19, 26). Kun te nuoret kuuntelette Jumalaa palvelevien vanhempienne Raamattuun perustuvia neuvoja ja olette seurakuntaan kuuluvien hyvässä seurassa, voitte pitää kiinni Jehovan normeista.

²⁵ Perheen päällä on raamatullinen velvollisuus huolehtia perheestään (1. Tim. 5:8). Jumalan palvelijana hän kuitenkin ymmärtää, että valtakunta menee ansiotyön edelle (Matt. 6:33; Room. 11:13). Hän välttää materialistisen elämän huolet ja ansat, kun hän ”palvelee Jumalaa antaumuksellisesti” ja tyytyy ”ruokaan ja vaatteisiin” (1. Tim. 6:6–10).

²⁶ Kaikkien ansiotyötä tekevien kristittyjen tulee pitää mielessään Raamatun periaatteet. Haluamme ansaita toimeentulomme rehellisesti emmekä siksi mene mukaan toimintaan, joka on Jumalan lakien tai maan lakien vastaista (Room. 13:1, 2; 1. Kor. 6:9, 10). Emme unohda huonoon seuraan liittyviä vaaroja. Koska olemme Kristuksen ”sotilaita”, emme osallistu sellaiseen kaupalliseen toimintaan, joka rikkoo Jumalan normeja, vaarantaa hengellisyytemme tai saa meidät tinkimään kristillisestä puolueettomuudestamme (Jes. 2:4; 2. Tim. 2:4). Emme myöskään ole tekemisissä Jumalan uskonnollisen vihollisen, ”Suuren Babylonin”, kanssa (Ilm. 18:2, 4; 2. Kor. 6:14–17).

²⁷ Kun noudatamme Jumalan normeja, emme pyri edistämään liiketoimintaamme tai muita henkilökohtaisia intressejä veljiemme ja sisartemme avulla. Kokouksissa tai konventeissa tarkoituksena on yksinomaan palvoa Jehovaa. Syömme hänen hengellisestä pöydästään ja saamme ”keskinäistä rohkaisua”. (Room. 1:11, 12; Hepr. 10:24, 25.) Tällaisissa tilaisuuksissa kanssakäymisen tulee olla hengellistä.

²⁸ Jehovan korkeat normit vaativat hänen kansaansa ”säilyttämään hengen aikaansaaman yksimielisyyden rauhan avulla, joka sitoo yhteen” (Ef. 4:1–3). Itsensä miellyttämisen sijasta jokainen pyrkii siihen, mikä on hyvää toisille (1. Tess. 5:15). Olet epäilemättä pannut merkille tällaisen ilmapiirin seurakunnassasi. Meitä kaikkia ohjaavat samat normit, olipa etninen taustamme, kansallisuutemme, koulutustasomme tai taloudellinen tai yhteiskunnallinen asemamme mikä hyvänsä. Ulkopuolisetkin ovat havainneet tämän Jehovan kansan huomattavan piirteen (1. Piet. 2:12).

²⁹ Paavali korosti vielä sitä, mihin yksimielisyytemme perustuu, kun hän kirjoitti: ”On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin yksi toivo, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on kaikkien yläpuolella ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Meillä on yhteinen näkemys Raamatun perusopeista samoin kuin sen syvällisemmistäkin opetuksista, ja tunnustamme, että Jehovalla on ylin valta. Jehova on tosiaan antanut kansalleen totuuden ”puhtaan kielen”, minkä ansiosta he voivat palvella häntä ”olka olkaa vasten” (Sef. 3:9).

³⁰ Kristillisen seurakunnan rauha ja yksimielisyys virkistävät kaikkia Jehovan palvojia. Voimme omasta kokemuksestamme sanoa, että Jehova on pitänyt seuraavan lupauksensa: ”Minä yhdistän heidät kuin lampaat tarhaan.” (Miika 2:12.) Haluamme säilyttää keskuudessamme rauhan ja yksimielisyyden pitämällä aina kiinni Jehovan normeista.

³¹ Olemme onnellisia siitä, että meidät on hyväksytty Jehovan puhtaaseen seurakuntaan. Jehovan nimi yhdistetään meihin, mikä on niin arvokas asia, etteivät mitkään uhraukset ole liian suuria sen rinnalla! Haluamme pitää yllä kallisarvoista suhdettamme Jehovaan ja pyrimme tunnollisesti noudattamaan hänen korkeita normejaan ja suosittelemaan niitä toisille (2. Kor. 3:18).