-
Tee edistymisesi ilmeiseksiVartiotorni 2009 | 15. joulukuuta
-
-
Tule esimerkiksi puhumisessa
8. Millainen vaikutus puheellamme on palvontaamme?
8 Yksi alue, jolla Timoteuksen piti olla esimerkki, oli puhuminen. Miten me voimme tehdä edistymisemme ilmeiseksi tällä alueella? Puheemme paljastaa meistä paljon. Jeesus sanoi osuvasti: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Matt. 12:34.) Myös Jeesuksen velipuoli Jaakob tajusi, millainen vaikutus puheellamme voi olla palvontaamme. Hän kirjoitti: ”Jos joku mielestään noudattaa jotakin palvontamuotoa eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin hänen palvontamuotonsa on turha.” (Jaak. 1:26.)
9. Millä tavoilla puheemme pitäisi olla esimerkillistä?
9 Puheemme voi paljastaa toisille seurakunnassa, missä määrin olemme edistyneet hengellisesti. Niinpä kypsät kristityt eivät puhu epäkunnioittavasti, kielteisesti, kriittisesti tai loukkaavasti, vaan pyrkivät sen sijaan rakentamaan, lohduttamaan ja rohkaisemaan toisia (Sananl. 12:18; Ef. 4:29; 1. Tim. 6:3–5, 20). Halukkuutemme kertoa toisille moraalikäsityksistämme ja puolustaa Jumalan yleviä normeja voi paljastaa antaumuksemme Jumalaa kohtaan (Room. 1:15, 16). Oikeasydämiset ihmiset panevat varmasti merkille, miten käytämme puheen lahjaa, ja saattavat seurata esimerkkiämme. (Fil. 4:8, 9.)
Esimerkkejä käytöksessä ja siveellisessä puhtaudessa
10. Miksi usko vailla ulkokultaisuutta on hengellisen edistymisemme kannalta välttämätöntä?
10 Jotta kristitty olisi hyvä esimerkki, ei riitä, että hän vain puhuu rakentavasti. Ihminen, joka kyllä puhuu oikeita asioita mutta ei toimi oikein, on ulkokultainen. Paavali oli hyvin selvillä fariseusten ulkokultaisuudesta ja heidän toimintansa turmelevasta vaikutuksesta. Hän varoitti useammin kuin kerran Timoteusta tällaisesta vilpillisyydestä ja teeskentelystä. (1. Tim. 1:5; 4:1, 2.) Mutta Timoteus ei ollut ulkokultainen. Hänelle kirjoittamassaan toisessa kirjeessä Paavali sanoi: ”Mieleeni muistuu se usko, joka sinulla on ilman ulkokultaisuutta.” (2. Tim. 1:5.) Silti Timoteuksen piti tehdä vilpittömyytensä kristittynä ilmeiseksi toisille. Hänen piti olla esimerkki käytöksessä.
11. Mitä Paavali kirjoitti Timoteukselle rikkauksista?
11 Timoteukselle lähettämissään kahdessa kirjeessä Paavali esitti kehotuksia, jotka koskivat useita käytökseen liittyviä alueita. Timoteuksen piti esimerkiksi välttää tavoittelemasta rikkauksia. Paavali kirjoitti: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Tim. 6:10.) Rikkauksien rakastaminen on merkki hengellisestä heikkoudesta. Kristityt, jotka tyytyvät yksinkertaiseen elämään, ”elatukseen sekä vaatetukseen ja suojaan”, sitä vastoin ilmaisevat hengellistä edistystä (1. Tim. 6:6–8; Fil. 4:11–13).
12. Miten voimme tehdä edistymisemme ilmeiseksi henkilökohtaisissa asioissa?
12 Paavali mainitsi Timoteukselle, miten tärkeää kristittyjen naisten oli ”kaunistaa itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti” (1. Tim. 2:9). Naiset, jotka ovat häveliäitä ja tervemielisiä ulkoasunsa valinnassa samoin kuin muissa henkilökohtaisissa asioissa, antavat erinomaisen mallin (1. Tim. 3:11). Sama periaate sopii kristittyihin miehiinkin. Paavali kehotti valvojia olemaan ”kohtuullisia tavoissaan, tervemielisiä, järjestystä noudattavia” (1. Tim. 3:2). Kun ilmaisemme näitä ominaisuuksia päivittäisissä toimissamme, edistymisemme tulee ilmeiseksi kaikille.
13. Miten voimme Timoteuksen tavoin olla esimerkkejä siveellisessä puhtaudessa?
13 Timoteuksen piti olla esimerkillinen myös ”siveellisessä puhtaudessa”. Paavali viittasi näillä sanoilla erääseen nimenomaiseen käytöksen alueeseen: sukupuolimoraaliin. Timoteuksen käytöksen tuli olla moitteetonta erityisesti naisia kohtaan. Hänen piti kohdella ”vanhempia naisia kuin äitejä, nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. (1. Tim. 4:12; 5:2.) Jopa sellaiset moraalittomat teot, jotka ovat tapahtuneet näennäisesti salassa, ovat Jumalan tiedossa ja tulevat varmasti lopulta myös toisten ihmisten tietoon. Mutta kristittyjen hyviä tekojakaan ei voida pitää kätkettyinä. (1. Tim. 5:24, 25.) Kaikilla seurakunnassa on mahdollisuus tehdä edistymisensä ilmeiseksi käytöksessä ja siveellisessä puhtaudessa.
Rakkaus ja usko välttämättömiä
14. Miten Raamatussa painotetaan keskinäisen rakkauden tarvetta?
14 Yksi merkittävä tosi kristillisyyden piirre on rakkaus. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.) Miten osoitamme tällaista rakkautta? Jumalan sana kehottaa meitä ”kestämään toisiamme rakkaudessa”, ”tulemaan huomaavaisiksi toisiamme kohtaan, hellän sääliväisiksi ja antamaan toisillemme auliisti anteeksi” sekä olemaan vieraanvaraisia (Ef. 4:2, 32; Hepr. 13:1, 2). ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne”, kirjoitti apostoli Paavali (Room. 12:10).
15. Miksi rakkaus on välttämätön ominaisuus kaikille, erityisesti kristityille valvojille?
15 Jos Timoteus olisi kohdellut toisia uskovia karkeasti tai epäystävällisesti, se olisi voinut mitätöidä sen hyvän, mitä hän opettajana ja valvojana sai aikaan. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 13:1–3.) Toisaalta se, että Timoteus osoitti aitoa kiintymystä ja vieraanvaraisuutta veljiään kohtaan ja teki heille hyviä tekoja, toi varmasti hänen hengellisen edistymisensä esiin. Apostoli Paavali mainitsikin Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä nimenomaan rakkauden yhtenä ominaisuutena, jossa Timoteuksen piti olla esimerkillinen.
16. Miksi Timoteukselta vaadittiin lujaa uskoa?
16 Timoteuksen usko joutui hänen Efesoksessa olonsa aikana koetukselle. Jotkut edistivät oppeja, jotka eivät olleet sopusoinnussa kristillisen totuuden kanssa. Toiset levittivät ”valheellisia kertomuksia” tai tutkivat ajatuksia, jotka eivät millään tavalla edistäneet seurakunnan hengellisyyttä. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 1:3, 4.) Paavali sanoi, että tällaiset yksilöt ovat ”pöyhistyneitä ylpeydestä eivätkä ymmärrä mitään, vaan ovat mieleltään sairaita kiistelyistä ja sanoja koskevista väittelyistä” (1. Tim. 6:3, 4). Voisiko Timoteus ottaa sellaista riskiä, että hän leikittelisi seurakuntaan tunkeutuvilla vahingollisilla ajatuksilla? Ei, sillä Paavali kehotti häntä ”taistelemaan uskon hyvän taistelun” ja ”kääntymään pois tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, ja sen ristiriitaisuuksista, jota valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’ ” (1. Tim. 6:12, 20, 21). Ei ole epäilystäkään siitä, että Timoteus noudatti Paavalin viisasta neuvoa. (1. Kor. 10:12.)
17. Miten uskomme saattaa joutua koetukselle nykyään?
17 On kiinnostavaa, että Timoteukselle sanottiin: ”Myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin.” (1. Tim. 4:1.) Kaikkien seurakuntalaisten, myös vastuuasemassa olevien, täytyy Timoteuksen tavoin osoittaa lujaa, horjumatonta uskoa. Voimme tehdä edistymisemme ilmeiseksi ja olla esimerkkejä uskossa siten, että asennoidumme lujasti ja toimimme päättäväisesti luopumusta vastaan.
-