Vastuun kantaminen perheestä

”ISÄT, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) Noilla henkeytetyillä sanoilla apostoli Paavali asetti vastuun perheen huolenpidosta selvästi sinne, minne se kuuluukin: isän harteille.

Useimmissa perheissä isä ei huolehdi lapsistaan yksin. Hänen vaimonsa, hänen lastensa äiti, jakaa mielellään kuorman miehensä kanssa. Siksi Kuningas Salomo painotti: ”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:8.)

Aineellinen ja hengellinen huolenpito

Lapsiaan rakastavat vanhemmat eivät tahallaan laiminlyö heitä. Jos kristityt tekisivät niin, se olisi samaa kuin uskon kieltäminen, kuten voimme päätellä Paavalin sanoista Timoteukselle: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.) Kristityt ymmärtävät, että lasten kasvattaminen ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” vaatii paljon enemmän kuin vain aineellista huolenpitoa.

Tarkastellaanpa kehotusta, jonka Mooses esitti Israelin kansakunnalle sen ollessa leiriytyneenä Moabin tasangoilla juuri ennen Luvattuun maahan astumista. Hän toisti siellä Jumalan antamat lait ja käski kansaa: ”Teidän on painettava nämä sanani sydämeenne ja sieluunne.” (5. Mooseksen kirja 11:18.) Hän oli aiemmin muistuttanut heitä siitä, että heidän tuli rakastaa Jehovaa kaikella sydämellään, sielullaan ja elinvoimallaan, ja lisännyt: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi.” (5. Mooseksen kirja 6:5, 6.) Israelilaisvanhempien oli elintärkeää antaa Jumalan lain sanojen painua sydämeensä. Kun heidän sydämensä olisi tulvillaan hengellistä arvostusta, he voisivat noudattaa tuloksekkaasti Mooseksen seuraavia sanoja: ”Sinun on teroitettava niitä [Jumalan lain sanoja] pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:7; 11:19; vrt. Matteus 12:34, 35.)

Huomaa, että isien oli ”teroitettava” noita sanoja lapsilleen ja ”puhuttava niistä”. Teroittaminen on sitä, että opettaa ja tähdentää toistamalla ja neuvomalla tiheään. Kun vanhemmat puhuivat Jumalan laista päivittäin – aamulla, päivällä ja illalla – se kertoi paljon lapsille. Näiden aistiessa sen rakkauden, jota heidän vanhempansa tunsivat Jumalan lakia kohtaan, heissä syntyi vuorostaan halu päästä lähelle Jehovaa (5. Mooseksen kirja 6:24, 25). On kiinnostavaa, että Mooses nimenomaan käski isiä opettamaan lapsiaan ’kotona istuessaan’. Sellainen opetus kuului huolenpitoon perheestä. Entä nykyään?

”Kotona istuessasi”

”Ei se helppoa ole”, kertoo neljän lapsen kristitty äiti Janet.a ”Hellittämättömyyttä tarvitaan”, myöntää hänen miehensä Paul. Monien muiden todistajavanhempien tavoin Paul ja Janet pyrkivät tutkimaan Raamattua lastensa kanssa vähintään kerran viikossa. ”Yritämme pitää perheemme raamatuntutkistelun joka maanantai-ilta sovittuun aikaan”, selittää Paul ja tunnustaa: ”Mutta ei se aina onnistu.” Seurakuntansa nimitettynä vanhimpana hänet on joskus pyydetty hoitamaan kiireellisiä asioita. Hänen kaksi vanhinta lastaan palvelevat kokoaikaisina sananpalvelijoina. Näiden mielestä iltaisin tapaisi hyvin ihmisiä palveluksessa. Siksi he ovat perheenä tarkistaneet perhetutkistelunsa ajankohtaa. ”Joskus pidämme tutkistelun heti iltaruoan jälkeen”, Paul kertoo.

Vaikka vanhemmat ovat viisaasti joustavia perhetutkistelun ajoituksessa, he koettavat pitää sen säännöllisenä. ”Jos tutkistelumme ajankohtaa täytyy vaihtaa”, sanoo Clare-tytär, ”isä panee uuden ajan aina jääkaapin oveen, niin että jokainen tietää, milloin se on.”

Kun perhe kokoontuu säännöllisesti raamatuntutkisteluun, nuoremmille perheenjäsenille avautuu myös hyvä tilaisuus kertoa vanhemmille huolistaan ja ongelmistaan. Tällainen tutkistelu toimii hyvin silloin kun se ei ole niin muodollinen, että lapset vain lukevat raamatullisesta oppikirjastaan vastauksia kysymyksiin. ”Meidän perhetutkistelumme on keskustelufoorumi”, kertoo Martin, jolla on kaksi poikaa. ”Kun kokoonnutaan yhteen kerran viikossa tarkastelemaan jotain raamatullista aihetta, saadaan selville, miten perhe voi hengellisesti”, hän miettii. ”Keskustelussa tulee esiin kaikenlaisia asioita. Saa tietää, mitä kouluun kuuluu, ja mikä vielä kiinnostavampaa, näkee, millaisia asenteita lapsissa on kehittymässä.” Hänen vaimonsa Sandra on samaa mieltä ja tuntee hänkin saavansa paljon perhetutkistelusta. ”Samalla kun mieheni johtaa tutkistelua”, hän kertoo, ”minä opin paljon kuuntelemalla, millä tavalla poikani vastaavat hänen kysymyksiinsä.” Sitten Sandra räätälöi omat kommenttinsa niin, että ne auttavat poikia. Hän nauttii tutkistelusta enemmän osallistuessaan siihen aktiivisesti. Perhetutkistelut auttavat vanhempia tosiaan ymmärtämään lastensa ajatusmaailmaa. (Sananlaskut 16:23; 20:5.)

Ole mukautuva ja hellittämätön

Kun perhetutkistelun aika koittaa, huomaat ehkä, että yksi lapsista saattaa olla tarkkaavainen ja kiinnostunut, kun taas toista pitää houkutella keskittymään ja hyötymään. Eräs kristitty äiti sanoo: ”Sellaista se perhe-elämä on! Tiedämme, mitä meidän pitäisi vanhempina tehdä. Joten kun vain jatkamme, Jehova auttaa ja saa aikaan tuloksia.”

Lapsen ikä vaikuttaa suuresti siihen, kuinka pitkään hän jaksaa pysyä keskittyneenä. Ymmärtäväiset vanhemmat ottavat sen huomioon. Eräällä avioparilla on viisi 6–20-vuotiasta lasta. Michael-isä sanoo: ”Antakaa kuopuksen vastata kysymyksiin ensin. Vanhemmat lapset saavat sitten lisätä yksityiskohtia ja tuoda esiin piirteitä, joita he ovat valmistaneet.” Kun lapsiin suhtaudutaan tällä tavalla tarkkanäköisesti, vanhemmat voivat opettaa heille, miten tärkeää on ottaa toiset huomioon. ”Toinen pojistamme saattaa ymmärtää”, kertoo Martin, ”mutta toinen tarvitsee paljon apua oivaltaakseen asian. Huomaan, että tutkistelusta tulee alue, jolla voi harjoitella kristillisen kärsivällisyyden ja muiden hengen hedelmien ilmaisemista.” (Galatalaisille 5:22, 23; Filippiläisille 2:4.)

Ole valmis mukautumaan lastesi erilaisiin kykyihin ja kehitysvaiheisiin. Nykyään teini-ikäiset Simon ja Mark pitivät pienenä todella paljon kirjan Suurin ihminen joka koskaan on elänyt tutkimisesta vanhempiensa kanssa. ”Isä pani meidät näyttelemään eri osia aivan kuin näytelmässä”, he muistelevat. Heidän isänsä muistaa laskeutuneensa lattialle kontalleen näytellessään poikiensa kanssa kuvausta lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta (Luukas 10:30–35). ”Siinä oli todellisuuden tuntua, ja se oli tosi hauskaa.”

Monet lapset niskuroivat perhetutkistelun säännöllisyyttä vastaan. Pitäisikö vanhempien sen takia lakata johtamasta tutkistelua suunniteltuun aikaan? Ei varmasti. ”Tyhmyys on kietoutunut pojan [tai tytön] sydämeen”, vahvistetaan Sananlaskujen 22:15:ssä. Eräs yksinhuoltajaäiti ajatteli epäonnistuneensa perhetutkistelun johtamisessa, kun tutkistelu näytti monta kertaa keskeytyvän häiriöiden vuoksi. Hän ei kuitenkaan luovuttanut. Nyt hänen lapsensa kunnioittavat häntä suuresti ja ovat oppineet arvostamaan sitä rakkautta ja huolenpitoa, jota hän osoitti johtamalla hellittämättömästi säännöllistä perhetutkistelua.

”Isättömien” poikien ja tyttöjen auttaminen

Kristittyjen vanhinten on tarkoitus ’paimentaa Jumalan laumaa’ (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Ajoittaiset käynnit seurakunnan perheiden luona tarjoavat heille tilaisuuksia kiittää sellaisia vanhempia, jotka kantavat kristillisen vastuunsa. Kenen harteilla on vastuu opettaa yksinhuoltajien lapsia? Älkää koskaan unohtako, että lasten ohjaaminen kuuluu heidän isälleen tai äidilleen.

Kristillinen varovaisuus auttaa vanhimpia välttämään vaarallisia tilanteita, joita voisi syntyä, jos he omaksuisivat puuttuvan vanhemman roolin. Vaikka kaksi veljeä voi ehkä vierailla kristityn yksinhuoltajasisaren luona, he toimivat aina harkitsevasti järjestäessään tukea perheen tutkistelulle. Silloin tällöin lapsille (ja tietenkin myös yksinhuoltajalle) esitetty kutsu tulla vanhimman omaan perhetutkisteluun saattaa osoittautua rakentavaksi ja käytännölliseksi. Älkää kuitenkaan koskaan unohtako, että Jehova on suuri taivaallinen Isämme. Hän on varmasti läsnä opastamassa ja auttamassa äitiä tämän johtaessa tutkistelua lapsilleen, vaikka hän johtaa sitä yksin.

Entä sellainen tilanne, että nuori on hengellismielinen, mutta hänen vanhempansa eivät juuri näytä olevan kiinnostuneita hengellisestä vastuustaan? Jehovan uskollisten palvelijoiden ei milloinkaan tarvitse lannistua. ”Sinun [Jehova Jumalan] huomaasi jättäytyy onneton, isätön poika”, lauloi psalmista. ”Sinä olet tullut hänelle auttajaksi.” (Psalmit 10:14.) Seurakunnan rakkaudelliset vanhimmat tekevät puolestaan parhaansa kannustaakseen vanhempia näiden huolehtiessa lapsistaan. Vanhimmat saattavat ehdottaa perheneuvottelua ja olla siinä itse mukana tarjotakseen käytännöllisiä ehdotuksia yhteisen tutkistelun pitämisestä. He eivät tietenkään ota vastuuta pois vanhemmilta, joiden harteilla se Raamatun mukaan lepää.

Lapset, joiden vanhemmat eivät ole uskovia, tarvitsevat paljon tukea. Teidän voi olla hyödyllistä kutsua heitä mukaan omaan perhetutkisteluunne, jos se sopii heidän vanhemmilleen. Nyt jo aikuinen ja perheellinen Robert kävi kristillisissä kokouksissa vanhempiensa kanssa ollessaan vasta kolmivuotias. Hänellä oli lämpimiä muistoja noista kokouksista senkin jälkeen, kun hänen vanhempansa lakkasivat olemasta kristillisen seurakunnan yhteydessä. Kymmenvuotiaana hän tapasi todistajapojan, joka vei hänet kokouksiin. Todistajapojan vanhemmat ottivat Robertin ilomielin siipiensä suojaan hengellisenä orpona ja myöhemmin tutkivat hänen kanssaan. Tämän rakkaudellisen huolenpidon ansiosta hän edistyi nopeasti ja nauttii nykyään palvelemisesta seurakunnan vanhimpana.

Lapset eivät ole yksin edes silloin, kun vanhemmat vastustavat heidän edistymistään. Jehova pysyy uskollisena taivaallisena Isänä. ”Isättömien poikien isä – – on Jumala pyhässä asunnossaan”, julistetaan psalmissa 68:5. Hengellisesti isättömät pojat ja tytöt tietävät voivansa kääntyä hänen puoleensa rukouksessa, ja hän tukee heitä (Psalmit 55:22; 146:9). Jehovan äidinkaltainen järjestö kantaa tunnollisesti vastuunsa valmistaa hyviä hengellisiä aterioita, joita tarjoillaan sen julkaisujen välityksellä ja yli 85 000 kristillisen seurakunnan kokouksissa kautta maailman. Siksi ’isätön’ saa jossain määrin nauttia Raamatun tutkimisesta Isältämme, Jehovalta, ja hänen äidinkaltaiselta järjestöltään tulevan hengellisen avun turvin.

Kristityt vanhemmat, jotka johtavat säännöllisesti raamatuntutkistelua lapsilleen, ovat kiitoksen arvoisia. Yksinhuoltajat, jotka valmentavat lapsiaan hellittämättömästi Jehovan teille, ansaitsevat erikoishuomiota ja kiitosta vaivannäöstään. (Sananlaskut 22:6.) Kaikki, jotka osoittavat kiinnostusta hengellisesti isättömiä lapsia kohtaan, tietävät, että se miellyttää taivaallista Isäämme, Jehovaa. Huolenpito perheen hengellisistä tarpeista on raskas vastuu. Mutta ’älkää luopuko, sillä aikanaan te tulette niittämään, ellette lopen väsy’ (Galatalaisille 6:9).

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Perhetutkistelu tarjoaa nuoremmille perheenjäsenille hyvän tilaisuuden kertoa vanhemmille huolistaan

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Harper’s