Jumalisen antaumuksen harjoittaminen iäkkäitä vanhempia kohtaan

”Oppikoot nämä [lapset tai lapsenlapset] ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” – 1. TIMOTEUKSELLE 5:4.

 1, 2. a) Keillä on Raamatun mukaan vastuu huolehtia ikääntyvistä vanhemmista? b) Miksi tämän velvollisuuden laiminlyöminen olisi kristitylle vakava asia?

KUN olit lapsi, he elättivät ja suojelivat sinua. Aikuisena etsit heiltä neuvoja ja tukea. Mutta nyt he ovat ikääntyneet ja tarvitsevat jonkun tukemaan heitä. Apostoli Paavali sanoo: ”Mutta jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä. Totisesti jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” – 1. Timoteukselle 5:4, 8.

² Tuhannet Jehovan todistajat huolehtivat nykyään ikääntyvistä vanhemmistaan. Se ei kuulu heillä vain ”rakkaudentekoihin” (Elävä uutinen) tai ”kristillisiin velvollisuuksiin” (Uusi testamentti nykysuomeksi), vaan he osoittavat siten ”jumalista antaumusta”, toisin sanoen kunnioitusta Jumalaa kohtaan. He ymmärtävät, että puutteessa olevien vanhempiensa hylkääminen olisi kristillisen ’uskon kieltämistä’. – Vrt. Tiitukselle 1:16.

’Kanna huolenpidon kuormasi’

 3. Miksi vanhemmistaan huolehtiminen voi olla todellinen haaste?

³ Iäkkäistä vanhemmista huolehtimisesta on tullut todellinen haaste, varsinkin länsimaissa. Perheet asuvat usein hajallaan. Kustannukset ovat nousseet rajusti. Monet perheenäidit käyvät ansiotyössä. Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen voi siksi olla suunnaton tehtävä, varsinkin kun heistä huolehtiva ei itsekään ole enää nuori. ”Me olemme nyt yli 50-vuotiaita, ja meillä on aikuisia lapsia ja lapsenlapsia, jotka hekin tarvitsevat apua”, sanoo eräs sisar, joka ponnistelee kovasti pitääkseen huolta vanhemmastaan.

 4, 5. a) Keiden kanssa huolenpidon kuorma voidaan Raamatun mukaan usein jakaa? b) Miten jotkut Jeesuksen päivinä välttelivät vastuutaan vanhempiaan kohtaan?

⁴ Paavali osoitti, että vastuu voitaisiin jakaa ”lasten tai lastenlasten” kesken. (1. Timoteukselle 5:4) Joskus kuitenkin sisarukset ovat haluttomia ’kantamaan kuormaansa’ huolenpidosta. (Vrt. Galatalaisille 6:5.) ”Vanhempi sisareni on pessyt kätensä koko asiasta”, valittaa muuan vanhin. Mutta voiko sellainen menettely miellyttää Jehovaa? Muista, mitä Jeesus kerran sanoi fariseuksille: ”Mooses sanoi: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ – –. Mutta te sanotte: ’Jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ”Mitä minulla onkin, mistä voit saada minulta hyötyä, on korban (se on Jumalalle omistettu lahja)”’ – te ette enää anna hänen tehdä yhtään mitään isänsä tai äitinsä hyväksi, ja näin te teette Jumalan sanan pätemättömäksi perinteellänne.” – Markus 7:10–13.

⁵ Jos joku juutalainen ei välittänyt auttaa puutteenalaisia vanhempiaan, hänen tarvitsi vain julistaa omaisuutensa olevan ”korban” – temppelikäyttöön säästetty lahja. (Vrt. 3. Mooseksen kirja 27:1–24.) Ilmeisesti hänen ei kuitenkaan ollut pakko luovuttaa heti tätä oletettua lahjaa. Näin hän saattoi pitää itsellään omaisuutensa (ja epäilemättä käyttää sitä) epämääräisen ajan. Mutta jos hänen vanhempansa tarvitsivat taloudellista apua, hän saattoi keinotella itsensä tästä velvollisuudestaan julistamalla hurskaasti, että koko hänen omaisuutensa oli ”korban”. Jeesus tuomitsi tällaisen petollisuuden.

 6. Mikä voi saada jotkut nykyäänkin välttelemään velvollisuuksiaan vanhempiaan kohtaan? Miellyttääkö se Jumalaa?

⁶ Kristitty, joka käyttää tekosyitä päästäkseen velvollisuudestaan, ei siis pysty pettämään Jumalaa. (Jeremia 17:9, 10) Taloudelliset ongelmat, terveyden heikkeneminen tai vastaavat syyt voivat tosin suuresti rajoittaa sitä, miten paljon voi tehdä vanhempiensa hyväksi. Jotkut voivat kuitenkin yksinkertaisesti pitää omaisuuttaan, aikaansa ja yksityiselämäänsä tärkeämpinä kuin vanhempiensa hyvinvointia. Mutta miten ulkokultaista olisikaan saarnata Jumalan sanaa ja samalla tehdä se ”pätemättömäksi” sillä, ettei tee mitään vanhempiensa hyväksi!

Perheen yhteistoiminta

 7. Miten perheet voivat olla yhteistoiminnassa huolehtiakseen iäkkäistä vanhemmista?

⁷ Jotkut asiantuntijat suosittelevat, että iäkkäitä vanhempia koskevan kriisin kehittyessä pidettäisiin perheneuvottelu. Yksi perheenjäsenistä joutuu ehkä kantamaan päävastuun. Tyynen ja asiallisen ”neuvonpidon” avulla perheet voivat kuitenkin usein selvittää, miten työtaakka voitaisiin jakaa. (Sananlaskut 15:22) Jotkut kaukana asuvat voivat ehkä auttaa taloudellisesti ja tehdä aika ajoin vierailuja. Toiset saattavat kenties tehdä joitain töitä tai huolehtia kuljetuksesta. Jo siitä, että lupaa säännöllisesti vierailla vanhempien luona, voi olla arvokasta apua. Muuan yli 80-vuotias sisar sanoo lastensa vierailuista: ”Ne ovat kuin vahvistava lääke!”

 8. a) Vapauttaako kokoajanpalvelus perheenjäsenet osallistumasta vanhemmistaan huolehtimiseen? b) Miten pitkälle jotkut kokoajanpalveluksessa olevat ovat menneet täyttääkseen velvollisuutensa vanhempia kohtaan?

⁸ Perheet saattavat kuitenkin kohdata arkaluonteisen ongelman, kun joku perheenjäsenistä on kokoajanpalveluksessa. Kokoaikaiset sananpalvelijat eivät pyydä päästä tällaisista velvollisuuksista, ja monet ovat ponnistelleet suuresti huolehtiakseen vanhemmistaan. Eräs kierrosvalvoja sanoo: ”Emme osanneet kuvitellakaan, miten raskasta vanhemmistamme huolehtiminen voisi olla sekä fyysisesti että tunneperäisesti, varsinkin kun yrittää samalla täyttää kokoajanpalveluksen vaatimukset. Olemme tosiaan joutuneet kestävyytemme äärirajoille ja tunteneet tarvitsevamme ’tavanomaisen ylittävää voimaa’.” (2. Korinttolaisille 4:7) Antakoon Jehova jatkuvasti tukeaan tällaisille ystäville.

 9. Millaista kannustusta voidaan antaa niille, joiden on ollut pakko lopettaa kokoajanpalvelus huolehtiakseen vanhemmistaan?

⁹ Toisinaan kuitenkin, kun kaikki muut mahdollisuudet on tutkittu, perheenjäsenellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokoajanpalvelus. On ymmärrettävää, että palveluseduista luopuminen saattaa herättää hänessä sekavia tunteita. ’Tiedämme, että kristillinen velvollisuutemme on huolehtia iäkkäästä ja sairaasta äidistäni’, sanoo muuan entinen lähetystyöntekijä. ’Mutta toisinaan se tuntuu hyvin oudolta.’ Muista kuitenkin, että ’jumalisen antaumuksen harjoittaminen kotona on otollista Jumalan silmissä’. (1. Timoteukselle 5:4) Muista myös, että ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette”. (Heprealaisille 6:10) Eräs pariskunta, jolla oli takanaan useita vuosia kokoajanpalvelusta, sanoo: ”Pidämme vanhuksistamme huolehtimista nyt aivan yhtä tärkeänä kuin pidimme kokoajanpalveluksessa olemista.”

10. a) Miksi jotkut ovat ehkä lopettaneet kokoajanpalveluksen ennen aikojaan? b) Miten perheiden pitäisi suhtautua kokoajanpalvelukseen?

¹⁰ Jotkut kuitenkin ovat kenties lopettaneet kokoajanpalveluksen ennen aikojaan, koska heidän sukulaisensa ovat järkeilleet: ’Teillä ei ole työ- eikä perhe-esteitä. Tehän voitte huolehtia isästä ja äidistä.’ Mutta eikö saarnaamistyö ole tärkeintä työtä mitä nykyään tehdään? (Matteus 24:14; 28:19, 20) Kokoajanpalveluksessa olevat tekevät siis tärkeää työtä. (1. Timoteukselle 4:16) Lisäksi Jeesus osoitti, että joissakin olosuhteissa Jumalan palvelus saattaisi olla etusijalla perheasioihin nähden.

11, 12. a) Miksi Jeesus neuvoi erästä miestä ’antamaan kuolleiden haudata kuolleensa’? b) Millaisia järjestelyjä jotkin perheet ovat tehneet, kun yksi sen jäsenistä on kokoajanpalveluksessa?

¹¹ Esimerkiksi kun muuan mies kieltäytyi kutsusta olla Jeesuksen seuraaja sanoen: ”Salli minun ensin lähteä hautaamaan isäni”, Jeesus vastasi: ”Anna [hengellisesti] kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.” (Luukas 9:59, 60) Koska juutalaiset hautasivat kuolleensa näiden kuolinpäivänä, on epätodennäköistä, että miehen isä oli todellisuudessa kuollut. Todennäköisesti mies vain halusi pysyä ikääntyvän isänsä luona tämän kuolemaan saakka. Mutta koska muita sukulaisia oli ilmeisesti huolehtimassa hänestä, Jeesus kannusti tuota miestä ’julistamaan laajalti Jumalan valtakuntaa’.

¹² Jotkut perheet ovat samoin todenneet, että kaikkien perheenjäsenten yhteistoiminnan avulla voidaan usein järjestää niin, että kokoajanpalveluksessa oleva voi osallistua vanhemmistaan huolehtimiseen jättämättä kokoajanpalvelusta. Esimerkiksi jotkut kokoajanpalvelijat auttavat vanhempiaan viikonloppuisin tai loma-aikoina. On kiinnostavaa, että melko monet iäkkäät vanhemmat ovat ehdottomasti halunneet lastensa pysyvän kokoajanpalveluksessa, vaikka se on vaatinut vanhemmilta melkoisia uhrauksia. Jehova siunaa runsain määrin niitä, jotka asettavat Valtakunnan edut ensi sijalle. – Matteus 6:33.

”Viisaus” ja ”ymmärrys” vanhempien muuttaessa perheeseen

13. Millaisia ongelmia voi kehittyä, kun isää tai äitiä pyydetään muuttamaan lastensa luo?

¹³ Jeesus järjesti niin, että hänen leskeksi jäänyt äitinsä asuisi uskovien sukulaistensa kanssa. (Johannes 19:25–27) Monet todistajat ovat samoin pyytäneet vanhempiaan muuttamaan luokseen – ja kokeneet sen johdosta monia iloja ja siunauksia. Vanhemman ottaminen kotiinsa voi kuitenkin usein merkitä sitä, että elämäntapojen ristiriidat, elämän yksityisyyden väheneminen ja jokapäiväisen huolenpidon aiheuttama paine aiheuttavat kaikille asianosaisille turhautumista. ”Mieheni äidistä huolehtiminen on kiristänyt hermojani”, sanoo Ann, jonka anoppi sairastaa Alzheimerin tautia. ”Joskus jopa menetän malttini ja puhun hänelle epäystävällisesti – ja se saa minut syyllisyydentunteen valtaan.”

14, 15. Miten ”viisaus” ja ”ymmärrys” voivat auttaa ’rakentamaan’ perhettä näissä olosuhteissa?

¹⁴ Salomo sanoi, että ”viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan”. (Sananlaskut 24:3) Esimerkiksi Ann on yrittänyt suhtautua ymmärtäväisemmin anoppinsa ongelmaan. ”Pidän mielessäni, että hän on sairas eikä oikuttele tahallaan.” Sittenkin ”me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaakob 3:2) Mutta kun ristiriita ilmaantuu, osoita viisautta kieltäytymällä loukkaantumasta tai tulistumasta. (Efesolaisille 4:31, 32) Keskustelkaa asioista perheenä ja pyrkikää löytämään sovitteluratkaisuja tai korjauksia.

¹⁵ Ymmärryskin edistää tehokasta ajatustenvaihtoa. (Sananlaskut 20:5) Isän tai äidin on ehkä vaikea sopeutua uuden kodin päiväohjelmaan. Tai koska hänen arvostelukykynsä on heikentynyt, hän ei kenties ole kovin yhteistoiminnallinen. Joskus saattaa olla pakko puhua melko lujasti. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 43:6–11.) Eräs sisar sanoo: ”Ellen kieltäisi äitiäni, hän kuluttaisi kaikki rahansa.” Eräs vanhin toteaa kuitenkin toisinaan voivansa turvautua kiintymykseen, jota hänen äitinsä tuntee häntä kohtaan. ”Monesti kun järkipuhe ei tehoa, sanon yksinkertaisesti: ’Tekisitkö, äiti, sen minun mielikseni?’ ja hän kuuntelee.”

16. Miksi rakastavan aviomiehen täytyy osoittaa ”ymmärrystä” vaimoaan kohtaan? Miten hän voi tehdä sen?

¹⁶ Koska vaimo kantaa usein huolenpidosta suurimman taakan, ymmärtäväinen aviomies tarkkailee, ettei vaimo väsy perin juurin – tunneperäisesti, fyysisesti tai hengellisesti. Sananlaskujen 24:10 (UM) sanoo: ”Oletko osoittautunut masentuneeksi ahdistuksen päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” Mitä aviomies voi tehdä elvyttääkseen vaimonsa innon? Muuan sisar sanoo: ”Tullessaan kotiin miehelläni oli tapana kietoa kätensä ympärilleni ja sanoa minulle, miten paljon hän arvosti minua. En olisi mitenkään jaksanut ilman häntä!” (Efesolaisille 5:25, 28, 29) Mies voi myös tutkia Raamattua puolisonsa kanssa ja rukoilla säännöllisesti hänen kanssaan. Tällaisissa vaikeissakin oloissa perhe voi ’rakentua’.

Huolenpito vanhainkodissa

17, 18. a) Mikä askel joidenkin perheiden on ollut pakko ottaa? b) Miten aikuiset lapset voivat sellaisissa tapauksissa auttaa vanhempiaan sopeutumaan?

¹⁷ Eräs vanhenemisopin tutkija sanoo: ”Joskus tullaan sellaiseen vaiheeseen, ettei perheellä ole kylliksi asiantuntemusta eikä varoja pitää [vanhempaa] kotona.” Muuan aviomies sanookin: ”Se, että vaimoni yritti hoitaa äitiä vuorokaudet ympäriinsä, sai hänen terveytensä romahtamaan. Meidän oli pakko panna äiti hoitokotiin. Mutta se tuntui meistä sydäntä raastavalta.”

¹⁸ Vanhainkodissa saattaa olla tarjolla olosuhteisiin katsoen paras hoito. Noihin laitoksiin viedyt vanhukset ovat kuitenkin usein hämmentyneitä ja poissa tolaltaan, koska he ajattelevat, että heidät on hylätty. ”Selitimme huolellisesti äidille, miksi jouduimme tekemään näin”, sanoo muuan sisar, jota kutsumme Gretaksi. ”Hän on oppinut sopeutumaan ja pitää nyt tuota paikkaa kotinaan.” Lisäksi säännölliset vierailut auttavat vanhempia sopeutumaan ja todistavat heitä kohtaan tuntemanne rakkauden aitouden. (Vrt. 2. Korinttolaisille 8:8.) Jos matkan pituus tuottaa vaikeuksia, pitäkää yhteyttä puhelimitse, kirjeitse ja käymällä aika ajoin. (Vrt. 2. Johannes 12.) Maailmallisten ihmisten keskellä elämisessä on kuitenkin luonnostaan varjopuolia. Ole ’tietoinen heidän hengellisistä tarpeistaan’. (Matteus 5:3) ”Me viemme äidille luettavaa ja yritämme keskustella mahdollisimman paljon hengellisistä asioista”, sanoo Greta.

19. a) Miten tulisi menetellä valittaessa ja tutkittaessa hoitokotia? b) Mitä hyötyä kristitty saa tehdessään kaikkensa huolehtiakseen vanhemmistaan?

¹⁹ The Wall Street Journal kertoi Yhdysvalloissa 406 hoitokodista tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan ”noin viidesosaa pidettiin mahdollisesti vaarallisina asukkailleen ja lähes puolet täytti vain vähimmäisvaatimukset”. Ikävä kyllä sellaiset tiedot ovat huolestuttavan yleisiä. Jos laitoshoitoa tarvitaan, ole siis huolellinen sen valinnassa. Käy vanhainkodissa henkilökohtaisesti nähdäksesi, onko se puhdas, pidetäänkö sitä hyvässä kunnossa, onko siinä pätevä henkilökunta, vallitseeko siinä kodikas ilmapiiri ja ovatko ateriat riittävän suuria. Ota mahdollisimman tarkoin selvää vanhempiesi saamasta hoidosta. Ole heidän asianajajansa, auta heitä välttämään kiusallisia tilanteita, joita voi kehittyä kenties maailmallisten pyhäpäivien tai ajanvietteen yhteydessä. Tekemällä kaikkesi järjestääksesi vanhemmillesi parhaan mahdollisen hoidon noissa olosuhteissa voit vapautua syyllisyydentunteesta, joka saattaisi muutoin vaivata sinua. – Vrt. 2. Korinttolaisille 1:12.

Iloisia antajia, iloisia vastaanottajia

20. Miksi lasten on tärkeää olla iloisia antajia?

²⁰ ”Se on ollut vaikeaa”, sanoo eräs kristitty nainen vanhemmistaan huolehtimisesta. ”Minun on täytynyt valmistaa heille ruokaa, siivota, kestää heidän itkukohtauksiaan, vaihtaa lakanat, kun heille on sattunut vahinko.” ”Mutta kaiken minkä olemme tehneet heidän hyväkseen”, sanoo hänen miehensä, ”olemme tehneet iloisesti. Olemme ponnistelleet kovasti, jottei vanhuksistamme koskaan tuntuisi, että pidämme heistä huolehtimista vastenmielisenä.” (2. Korinttolaisille 9:7) Iäkkäät ovat usein vastahakoisia ottamaan vastaan apua, eivätkä he halua olla kenellekään taakaksi. Ilmaisemallasi asenteella on siksi ratkaiseva merkitys.

21. a) Miten vanhemmat voivat olla iloisia vastaanottajia? b) Miksi vanhempien on viisasta tehdä suunnitelmia vanhuutensa varalle?

²¹ Vanhempienkin asenne on samalla hyvin tärkeä. Eräs sisar muistelee: ”Teinpä mitä hyvänsä, se ei koskaan riittänyt äidille.” Vanhemmat, välttäkää siis olemasta kohtuuttomia tai liian vaativia. Loppujen lopuksihan Raamattu sanoo, että ”lasten ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen”. (2. Korinttolaisille 12:14) Jotkut vanhemmat tuhlaavat varansa, ja heistä tulee tarpeeton taakka lapsilleen. Sananlaskujen 13:22 sanoo kuitenkin: ”Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin.” Vanhemmat voivat siis mahdollisuuksiensa mukaan tehdä suunnitelmia vanhuutensa varalle, säästää jonkin verran varoja ja tehdä etukäteen joitakin järjestelyjä hoidostaan. – Sananlaskut 21:5.

22. Miten henkilön tulisi suhtautua ponnistuksiinsa ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtimiseksi?

²² Paavali ilmaisi hyvin asian sanoessaan, että vanhemmistaan huolehtiminen on ”asianmukaisen korvauksen” maksamista. (1. Timoteukselle 5:4) Eräs veli sanookin: ”Äiti huolehti minusta 20 vuotta. Mitä minä olen tehnyt siihen verrattuna?” Tuntekoot kaikki kristityt, joilla on iäkkäitä vanhempia, samanlaista halua ’harjoittaa jumalista antaumusta kotona’ tietäen, että Jumala palkitsee heidät runsaasti, sillä hän lupaa vanhempiaan kunnioittaville, että he ’saavat olla kauan aikaa maan päällä’. – Efesolaisille 6:3.

Muistettavia ydinkohtia

◻ Miten jotkut yrittivät Jeesuksen päivinä vältellä vastuuta vanhempiaan kohtaan?

◻ Keiden tulisi huolehtia iäkkäistä vanhemmista ja miksi?

◻ Mitä ongelmia perhe voi kokea, kun isä tai äiti muuttaa sen luo, ja miten ne voidaan voittaa?

◻ Miksi saattaa olla tarpeellista turvautua vanhainkotiin, ja miten vanhempia voidaan auttaa sopeutumaan siellä asumiseen?

[Kuva s. 17]

Voidaan pitää perheneuvottelu, jossa keskustellaan siitä, miten huolenpito vanhemmista jaetaan

[Kuva s. 20]

Kun on turvauduttava vanhainkotiin, säännölliset vierailut ovat välttämättömiä vanhempien tunneperäiselle ja hengelliselle hyvinvoinnille