LESKI

Henkilö, jonka puoliso on kuollut ja joka ei ole mennyt uusiin naimisiin. Raamatussa sanaa ”leski” käytetään vain naispuolisista leskistä. Puolison kuolema katkaisee aviositeen, ja leski voi halutessaan mennä uudelleen naimisiin (Ru 1:8–13; Ro 7:2, 3; 1Ko 7:8, 9). Patriarkaalisen järjestelyn alaisuudessa ja myöhemmin Mooseksen lain alaisuudessa lapsettomana kuolleen miehen veljen oli otettava veljensä leski vaimokseen ja saatava hänen kanssaan lapsi, jotta kuolleen miehen sukuhaara olisi jatkunut (1Mo 38:8; 5Mo 25:5–10; Ru 4:3–10; ks. LANKOUSAVIOLIITTO).

Aviomiehensä kuoleman jälkeen lesket saattoivat palata isänsä kotiin (1Mo 38:11). Laki määräsi ryhtymään erikoisjärjestelyihin siinä tapauksessa, että papin tyttären mies kuoli tai otti hänestä avioeron. Koska pappi sai kymmenykset huonekuntansa ylläpidoksi, hänen tyttärensä pääsi tämän järjestelyn piiriin. Näin varmistettiin, ettei tytär vajonnut köyhyyteen, ja vältettiin siten häpeä, joka olisi muutoin koitunut papistolle. (3Mo 22:13.) Niiden leskien hyväksi, joilla ei ollut tällaista tukea ja turvaa, Jumalan laissa esitettiin ohjeet, joiden mukaisesti he saattoivat toimittaa jälkikorjuun pelloilla, oliivilehdoissa ja viinitarhoissa (5Mo 24:19–21), osallistua jokavuotisiin juhliin, jolloin oli tarjolla yllin kyllin kaikkea hyvää (5Mo 16:10–14), ja saada osansa kansakunnan joka kolmas vuosi maksamista kymmenyksistä (5Mo 14:28, 29; 26:12, 13).

Jehova ja Kristus huolehtivat leskistä. Jehova sanoi olevansa Jumala, ”joka toimittaa oikeuden isättömälle pojalle ja leskelle” (5Mo 10:18). Laissa esitetään voimakas velvoitus kohdella leskiä oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti (2Mo 22:22–24; 5Mo 24:17). Niille, jotka vääristivät leskien oikeuden, lausuttiin kirous (5Mo 27:19), ja profeettojen kirjoituksissa kehotettiin kohtelemaan leskiä oikein (Jes 1:17, 23; 10:1, 2; Jer 22:3; Hes 22:7; Sak 7:9, 10; Mal 3:5).

Jeesus osoitti olevansa huolissaan Israelin leskien hyvinvoinnista, kun hän tuomitsi kirjanoppineet sellaisiksi, jotka ”ahmivat leskien talot” (Mr 12:38–40; Lu 20:46, 47).

Leskien auttaminen kristillisessä seurakunnassa. Pian vuoden 33 helluntaipäivän jälkeen kristillisessä seurakunnassa syntyi hätätilanne ja kreikankielisiä leskiä alettiin syrjiä päivittäisessä jakelussa. Kun asia saatettiin apostolien tietoon, he pitivät sitä niin tärkeänä, että he nimittivät ”seitsemän miestä”, jotka olivat ”täynnä henkeä ja viisautta”, valvomaan ruoan tasapuolista jakelua. (Ap 6:1–6.)

Apostoli Paavali antoi 1. Timoteuksen kirjeen 5:3–16:ssa yksityiskohtaiset ohjeet leskien rakkaudellisesta kohtelusta kristillisessä seurakunnassa. Seurakunnan piti huolehtia puutteenalaisista leskistä. Jos leskellä kuitenkin oli lapsia tai lapsenlapsia, näiden tuli ottaa huolehtiakseen hänen tarpeistaan; lisäksi Paavali neuvoi: ”Jos jollakulla uskovalla naisella on leskiä [ts. leskiä, jotka ovat hänelle sukua], niin hän avustakoon heitä, älköönkä seurakunta olko taakan alaisena. Silloin se voi avustaa niitä, jotka ovat todella leskiä [ts. todella turvattomiksi jääneitä].” Seurakunnan avustusluetteloon kelpuutettiin leski, joka oli ”vähintään kuusikymmenvuotias”, moraaliltaan hyvämaineinen ja joka oli ilmaissut Jehovaa kohtaan uskollista ja rakkaudellista antaumusta sekä osoittanut vieraanvaraisuutta ja rakkautta toisia kohtaan. Toisaalta apostoli suosittelee, että nuoret lesket menisivät uudelleen naimisiin, synnyttäisivät lapsia ja hoitaisivat taloutta ja välttäisivät siten sukupuolisten intohimojen ansan sekä vaaran tulla ”toimettomiksi, – – juoruilijoiksi ja toisten asioihin sekaantujiksi”.

Jeesuksen velipuoli Jaakob tähdensi, että orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan on todella tärkeää, kun hän rinnasti sen itsensä suojelemiseen maailman tahroilta ja osoitti, että sitä vaaditaan, jotta palvontamme olisi Jumalan näkökannalta puhdasta ja saastumatonta (Ja 1:27).

Uskonsa vuoksi huomattavia leskiä ovat mm. Tamar (1Mo 38:6, 7), Noomi ja Ruut (Ru 1:3–5), Abigail (1Sa 25:37, 38, 42), Sarpatin leski (1Ku 17:8–24) ja naisprofeetta Anna (Lu 2:36, 37; vrt. Luukkaan kuvausta Annasta Paavalin 1Ti 5:3–16:ssa esittämiin vaatimuksiin, jotka lesken oli täytettävä saadakseen avustusta). Myös Jeesus puhui erittäin suopeasti eräästä nimeltä mainitsemattomasta leskestä, koska tämä lahjoitti temppeliin kaiken, mitä hänellä oli (Mr 12:41–44).

Kuvaannollista käyttöä. Hylättyjä ja autioitettuja kaupunkeja verrataan leskiin (Va 1:1; vrt. Jer 51:5). Esikuvansa muinaisen Babylonin tavoin Suuri Babylon, ”se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaita ylempi valtakunta”, kerskuu, ettei siitä koskaan tule leskeä. Kuitenkin aivan niin kuin muinaisesta Babylonista tuli ”leski”, niin tulee käymään nykyiselle Suurelle Babylonillekin. (Jes 47:8, 9; Il 17:18; 18:7, 8.)