”Rakas ja uskollinen lapseni Herrassa”

TIMOTEUS asteli vakain askelin poispäin kotoaan täynnä innokasta odotusta. Tie halkoi Timoteukselle tuttuja peltoja. Matkatoveriensa jäljessä hän kulki yhä kauemmas Lystran kaupungista, joka sijaitsi matalalla kukkulalla laakson pohjalla. Timoteus hymyili ajatellessaan äitiään ja isoäitiään, jotka ylpeyttä tuntien ja kyyneleitään pidätellen katselivat hänen kulkuaan. Pitäisikö hänen kääntyä vilkuttamaan – vielä viimeisen kerran?

Apostoli Paavali kääntyi silloin tällöin katsomaan Timoteusta ja hymyili tälle rohkaisevasti. Hän tiesi, että Timoteus oli vielä hieman ujo, mutta nuorukaisen innokkuus ilahdutti häntä. Timoteus, joka oli varsin nuori, ehkä parissakymmenissä, tunsi syvää kunnioitusta ja kiintymystä Paavalia kohtaan. Nyt Timoteus seurasi tätä dynaamista, uskollista miestä matkalle, joka veisi hänet kauas kotoa. He matkaisivat jalan ja laivalla ja kohtaisivat monia vaaroja. Timoteus ei ollut varma, näkisikö hän kotia enää koskaan.

Mikä sai tämän nuoren miehen tavoittelemaan tällaista elämää? Olisiko se kaikkien uhrausten arvoista? Miten Timoteuksen usko voi vaikuttaa omaan uskoomme?

Palataanpa ajassa pari kolme vuotta taaksepäin. Pieni maaseutukaupunki Lystra, joka oli todennäköisesti Timoteuksen kotikaupunki, sijaitsi syrjäisessä, runsasvetisessä laaksossa. Sen asukkaat saattoivat ymmärtää kreikkaa, mutta he kuitenkin puhuivat paikallista lykaonian kieltä. Eräänä päivänä tuo hiljainen kaupunki oli kuohuksissa. Lähellä sijaitsevasta suuremmasta Ikonionin kaupungista oli tullut kaksi kristittyä lähetystyöntekijää, apostoli Paavali ja hänen matkatoverinsa Barnabas. Heidän saarnatessaan julkisesti Paavali näki ramman miehen, joka ilmaisi aitoa uskoa. Niinpä hän paransi miehen ihmeen avulla! (Apostolien teot 14:5–10.)

Monet lystralaiset ilmeisesti uskoivat paikallisiin taruihin, joiden mukaan seudulle oli muinoin tullut ihmishahmon ottaneita jumalia. Siksi ihmiset luulivat Paavalia Hermeeksi ja Barnabasta Zeukseksi. Noiden kahden nöyrän kristityn onnistui hädin tuskin estää ihmisiä uhraamasta heille. (Apostolien teot 14:11–18.)

Kaikki Lystran asukkaat eivät kuitenkaan ajatelleet, että kyse oli tarunomaisten pakanajumalien vierailusta. Jotkut tajusivat, että se, mitä tapahtui, oli jotain todellista ja suurenmoista. Esimerkiksi erään ei-uskovan kreikkalaismiehena juutalainen vaimo Eunike ja tämän äiti Loois varmasti kuuntelivat Paavalia ja Barnabasta innokkaasti ja iloiten. Vihdoinkin uutinen, jota jokainen uskollinen juutalainen oli kaivannut – Messias oli tullut ja täyttänyt monet häntä koskevat Raamatun ennustukset!

Kuvittele, miten Paavalin vierailu vaikutti Timoteukseen. Häntä oli opetettu ”pienokaisesta asti” rakastamaan pyhiä heprealaisia kirjoituksia (2. Timoteukselle 3:15). Äitinsä ja isoäitinsä tavoin hän saattoi nähdä, että Paavali ja Barnabas kertoivat totuuden Messiaasta. Mietihän lisäksi Paavalin parantamaa rampaa miestä. Timoteus oli luultavasti jo lapsuudestaan lähtien nähnyt hänet lukemattomia kertoja Lystran kaduilla. Nyt hän näki miehen kävelevän ensi kertaa! Ei ihme, että Eunikesta, Looiksesta ja Timoteuksesta tuli kristittyjä. Nykyajan isovanhemmat ja vanhemmat voivat oppia paljon Looiksen ja Euniken esimerkistä. Sinullakin voi olla hyvä vaikutus nuoriin.

Ne lystralaiset, joista tuli kristittyjä opetuslapsia, olivat varmasti innoissaan saadessaan kuulla, mikä toivo Kristuksen seuraajille oli annettu. He saivat kuitenkin myös tietää, että opetuslapsena olemisella olisi hintansa. Lystraan tuli fanaattisia juutalaisia vastustajia Ikonionista ja Antiokiasta, ja he yllyttivät kaupungin ailahtelevia asukkaita nousemaan Paavalia ja Barnabasta vastaan. Ennen pitkää väkivaltainen ihmisjoukko hyökkäsi Paavalin kimppuun ja alkoi kivittää häntä. Toistuvat iskut kaatoivat hänet maahan. Väkijoukko raahasi hänet kaupungin ulkopuolelle, koska se luuli hänen kuolleen. (Apostolien teot 14:19.)

Lystran opetuslapset riensivät Paavalin luo ja ympäröivät hänet. He olivat varmasti hyvin helpottuneita, kun Paavali virkosi ja nousi ylös. Sitten hän palasi saman tien rohkeasti takaisin kaupunkiin! Seuraavana päivänä hän ja Barnabas lähtivät kohti Derbeä jatkaakseen saarnaamista siellä. Tehtyään opetuslapsia myös tuossa kaupungissa he vaaroista huolimatta palasivat Lystraan. Minkä vuoksi? Raamattu kertoo, että he ”vahvistivat opetuslasten sieluja, rohkaisivat heitä pysymään uskossa”. Kuvittele nuorta Timoteusta kuuntelemassa silmät suurina, kun Paavali ja Barnabas opettavat noille kristityille, että heidän suurenmoinen tulevaisuudentoivonsa on kaikkien uhrausten arvoinen. He sanoivat: ”Meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” (Apostolien teot 14:20–22.)

Timoteus oli nähnyt noiden sanojen paikkansapitävyyden Paavalin elämässä. Tämä oli kohdannut koettelemukset rohkeasti viedäkseen hyvää uutista toisille. Siksi hän tiesi, että jos hän seuraisi Paavalin esimerkkiä, lystralaiset – mahdollisesti myös hänen oma isänsä – vastustaisivat häntä. Timoteus ei kuitenkaan aikonut antaa painostuksen vaikuttaa päätökseensä siitä, miten palvella Jumalaa. Nykyään on monia Timoteuksen kaltaisia nuoria. He etsivät viisaasti sellaisia ystäviä, joilla on luja usko ja jotka rohkaisevat ja vahvistavat heitä. Vastustus ei saa heitä lopettamaan tosi Jumalan palvelemista!

Kuten edellä mainittiin, Paavali vieraili Lystrassa seuraavan kerran luultavasti parin kolmen vuoden kuluttua. Timoteuksen perhe oli varmasti innoissaan Paavalin tulosta. Tällä kertaa hänen mukanaan oli Silas. Epäilemättä myös Paavali iloitsi vierailusta, sillä hän saattoi nähdä omin silmin, mitä hänen Lystrassa kylvämistään totuuden siemenistä oli kasvanut. Loois ja tämän tytär Eunike, jotka olivat nyt uskollisia kristittyjä, olivat täynnä Paavalin suuresti ihailemaa ”uskoa – – ilman ulkokultaisuutta” (2. Timoteukselle 1:5). Entä nuori Timoteus?

Paavali sai tietää, että Timoteus oli kypsynyt kiitettävällä tavalla hengellisesti. ”Veljet kertoivat [hänestä] hyvää” sekä Lystrassa että Ikonionissa, joka sijaitsi noin 30 kilometriä Lystrasta koilliseen (Apostolien teot 16:2). Miten hän oli hankkinut tällaisen maineen?

”Pyhät kirjoitukset”, joita Timoteuksen äiti ja isoäiti olivat opettaneet hänelle ”pienokaisesta asti”, sisälsivät järkeviä, käytännöllisiä neuvoja nuorille (2. Timoteukselle 3:15). Esimerkiksi Saarnaajan 12:1:ssä sanotaan: ”Muistahan Suurta Luojaasi nuoren miehuutesi päivinä.” Nämä sanat saivat syvemmän merkityksen sen jälkeen kun Timoteus omaksui kristillisyyden. Hän näki, että hän voisi muistaa Suurta Luojaansa parhaiten muun muassa kertomalla hyvää uutista Jumalan pojasta Jeesuksesta. Hän oppi vähitellen voittamaan luontaisen ujoutensa ja kertomaan rohkeasti hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta.

Seurakunnissa valvojina toimivat veljet olivat panneet merkille Timoteuksen edistymisen. Heistä oli epäilemättä koskettavaa nähdä, miten tämä nuori mies vahvisti ja rohkaisi kaikkia. Mutta mikä tärkeämpää, myös Jehova oli pannut Timoteuksen merkille. Jehovan hengen vaikutuksesta hänestä esitettiin ennustuksia, jotka saattoivat liittyä hänen tulevaan palvelukseensa monien seurakuntien hyväksi. Paavali näki Lystrassa käydessään, että Timoteus voisi olla hyödyllinen matkakumppani lähetysmatkoilla. Lystran veljet olivat samaa mieltä. He panivat kätensä nuorukaisen päälle, mikä osoitti, että hänet nimitettiin erikoistehtävään Jehova Jumalan palveluksessa. (1. Timoteukselle 1:18; 4:14.)

On helppo kuvitella, että Timoteus tunsi kunnioittavaa pelkoa ja nöyryyttä tämän merkittävän luottamustehtävän ja suuren vastuun vuoksi. Hän oli valmis lähtemään.b Miten hänen ei-uskova isänsä suhtautui poikansa uuteen tehtävään matkustavana kristittynä evankelistana? Hän oli luultavasti kaavaillut pojalleen aivan toisenlaista tulevaisuutta. Entä Timoteuksen äiti ja isoäiti? Loistivatko he ylpeydestä samalla kun yrittivät peittää huolensa, jota tunsivat nuoren miehen turvallisuudesta? Se olisi ollut täysin luonnollista.

Varmaa on se, että Timoteus lähti Paavalin mukaan, kuten kirjoituksen johdannossa kuvailtiin. Tuosta aamusta alkaen hän seurasi apostoli Paavalia hänen matkoillaan. Kivet narskuivat ja ruoho kahisi hänen sandaaliensa alla jokaisen askelen viedessä häntä yhä kauemmas kotoa, kohti tuntematonta. Pitkän päivän käveltyään nuo kolme miestä saapuivat Ikonioniin. Timoteus tarkkaili Paavalia ja Silasta ja pani merkille, millä tavoin he välittivät sikäläisille opetuslapsille viimeisimmät ohjeet, jotka Jerusalemissa oleva hallintoelin oli antanut, ja miten he pyrkivät vahvistamaan heidän uskoaan (Apostolien teot 16:4, 5). Heidän matkansa oli kuitenkin vasta alussa.

Vierailtuaan Galatian seurakunnissa nämä lähetystyöntekijät jättivät leveät, päällystetyt roomalaiset tiet. He taivalsivat satoja kilometrejä halki Frygian laajojen ylätasankojen ensin pohjoiseen ja sitten länteen. Jumalan pyhän hengen ohjausta noudattaen he kulkivat Troakseen, nousivat laivaan ja purjehtivat Makedoniaan. (Apostolien teot 16:6–12.) Paavali oli jo havainnut, että Timoteuksesta oli paljon apua, ja siksi hän jätti hänet Silaksen avuksi Beroiaan (Apostolien teot 17:14). Hän jopa lähetti nuorukaisen yksin Tessalonikaan. Siellä tämä vahvisti uskollisia kristittyjä jäljittelemällä Paavalia ja Silasta, joita oli tarkkaillut tiiviisti. (1. Tessalonikalaisille 3:1–3.)

Paavali kirjoitti myöhemmin Timoteuksesta: ”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista.” (Filippiläisille 2:20.) Timoteus ei saanut tällaista mainetta sattumalta. Hän ansaitsi sen tekemällä kovasti työtä, palvelemalla nöyrästi ja kestämällä uskollisesti vaikeita koettelemuksia. Miten hieno esimerkki nykyajan nuorille! On hyvä muistaa, että maineemme on pitkälti omissa käsissämme. Jos olet nuori, sinulla on erinomainen tilaisuus hankkia itsellesi hyvä maine asettamalla Jehova Jumala ensi sijalle elämässäsi ja kohtelemalla toisia huomaavaisesti ja kunnioittavasti.

Noin 14 vuoden ajan Timoteus ja hänen ystävänsä apostoli Paavali tekivät paljon yhteistyötä. Timoteus koki monia samoja vaaroja kuin Paavali, mutta myös monia iloja (2. Korinttilaisille 11:24–27). Eräässä vaiheessa Timoteus oli jopa vankilassa uskonsa vuoksi (Heprealaisille 13:23). Paavalin tavoin hän myös rakasti sydämestään kristittyjä veljiään ja sisariaan ja tunsi heistä syvää huolta. Siksi Paavali kirjoitti hänelle: ”Muistan kyyneleesi.” (2. Timoteukselle 1:4.) Näyttää siltä, että Timoteus oppi Paavalin lailla ”itkemään itkevien kanssa”, tuntemaan myötätuntoa toisia kohtaan voidakseen paremmin rohkaista ja lohduttaa heitä (Roomalaisille 12:15). Mekin voimme pyrkiä samaan.

Ei ole yllättävää, että Timoteuksesta tuli aikanaan oivallinen kristitty valvoja. Paavali uskoi hänelle vastuun vierailla seurakunnissa vahvistamassa ja rohkaisemassa niitä ja myös nimittää seurakuntiin päteviä miehiä palvelemaan vanhimpina ja avustavina palvelijoina (1. Timoteukselle 5:22).

Paavali piti Timoteuksesta kovasti ja antoi hänelle monia hyödyllisiä ja isällisiä neuvoja. Hän kehotti Timoteusta vaalimaan saamiaan hengellisiä lahjoja ja jatkamaan edistymistä (1. Timoteukselle 4:15, 16). Timoteus ei saisi koskaan antaa nuoruutensa – ja kenties jonkinlaisen luontaisen arkuuden – estää häntä pitämästä lujasti kiinni siitä, mikä on oikein (1. Timoteukselle 1:3; 4:6, 7, 11, 12). Paavali antoi hänelle neuvoja jopa siitä, miten selviytyä usein uusiutuvista sairauskohtauksista, ehkäpä toistuvista vatsavaivoista, jotka kiusasivat tätä nuorta miestä (1. Timoteukselle 5:23).

Sitten koitti aika, jolloin Paavali tajusi kuolemansa lähestyvän; ilmeisesti hänet teloitettaisiin pian. Hän kirjoitti Timoteukselle vielä viimeisen kerran. Tässä henkeytetyssä kirjeessä oli koskettavat sanat: ”Tee kaikkesi tullaksesi pian luokseni.” (2. Timoteukselle 4:9.) Paavali rakasti Timoteusta syvästi ja kutsui häntä ”rakkaaksi ja uskolliseksi lapsekseen Herrassa” (1. Korinttilaisille 4:17). Ei ihme, että hän halusi ystävänsä vierelleen lopun lähetessä. Jokaisen meistä olisi hyvä kysyä itseltämme: hakevatko toiset minulta lohdutusta, kun he kohtaavat ongelmia?

Ehtikö Timoteus Paavalin luo ajoissa? Emme tiedä. Sen kuitenkin tiedämme, että hän teki aina parhaansa Paavalin ja monien muiden lohduttamiseksi ja rohkaisemiseksi. Hänen nimensä merkitys on ’Jumalaa kunnioittava’, ja hän eli nimensä mukaisesti. Me kaikki, niin nuoret kuin vanhatkin, voimme jäljitellä hänen uskoaan.