Toimi omantuntosi mukaan

”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta.” (TITUKSELLE 1:15)

1. Miten Paavali oli tekemisissä Kreetan seurakuntien kanssa?

APOSTOLI Paavalilla oli takanaan kolme lähetysmatkaa, kun hänet pidätettiin ja lähetettiin lopulta Roomaan, missä hän oli vangittuna kaksi vuotta. Vapaaksi päästyään hän kävi Tituksen kanssa Kreetan saaressa. Paavali kirjoitti Titukselle: ”Jätin sinut Kreetaan siitä syystä, että oikaisisit sen, mikä oli puutteellista, ja nimittäisit vanhimmat.” (Titukselle 1:5.) Huolehtiessaan tuosta tehtävästä Tituksen oli otettava huomioon, että kaikkien omatunto ei toiminut samalla tavalla.

2. Mikä ongelma Tituksen eteen tuli Kreetassa?

² Paavali esitti Titukselle seurakunnan vanhinten pätevyysvaatimukset ja huomautti sitten, että oli ”monia niskoittelevia, turhan puhujia ja mielen pettäjiä”. ”He mullistivat jatkuvasti kokonaisia huonekuntia opettamalla – – sellaista, mitä heidän ei pitäisi.” Tituksen oli määrä ”ojentaa heitä edelleen ankarasti”. (Titukselle 1:10–14; 1. Timoteukselle 4:7.) Kun Paavali sanoi, että heidän mielensä ja omatuntonsa olivat ”saastuneet”, hän käytti sanaa, joka tarkoittaa tahraantumista, esimerkiksi kauniin vaatteen tahraantumista väristä (Titukselle 1:15). Joillakuilla heistä on saattanut olla juutalainen tausta, sillä he ”pitivät kiinni ympärileikkauksesta”. Vaikka tämän ajatuksen kannattajat eivät horjutakaan seurakuntia nykyään, voimme oppia paljon omastatunnosta, kun tarkastelemme neuvoja, joita Paavali antoi Titukselle.

Ne joiden omatunto oli saastunut

3. Mitä Paavali kirjoitti Titukselle omastatunnosta?

³ Pane merkille, missä yhteydessä Paavali mainitsi omantunnon. ”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että heidän omatuntonsa ovat saastuneet. He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet.” Joidenkuiden silloin eläneiden oli epäilemättä tehtävä muutoksia voidakseen ”olla uskossa terveitä”. (Titukselle 1:13, 15, 16.) He eivät osanneet erottaa, mikä oli puhdasta ja mikä epäpuhdasta – ja se johtui heidän omastatunnostaan.

4, 5. Mikä puute joillakin kristityillä oli, ja miten se vaikutti heihin?

⁴ Yli kymmenen vuotta aiemmin kristillinen hallintoelin oli päättänyt, ettei ympärileikkausta enää vaadittu tosi palvojiksi tulevilta, ja se oli ilmoittanut päätöksensä seurakunnille (Apostolien teot 15:1, 2, 19–29). Jotkut kreetalaiset kuitenkin edelleen ”pitivät kiinni ympärileikkauksesta”. He olivat avoimesti eri mieltä hallintoelimen kanssa ja opettivat ”sellaista, mitä heidän ei pitäisi”. (Titukselle 1:10, 11.) Koska heidän ajattelunsa oli vääristynyt, he saattoivat puolustaa Lain säännöksiä, jotka koskivat ruokia ja puhdistautumisrituaaleja. Ehkä he tekivät Lakiin jopa omia lisäyksiään, aivan kuten heidän edeltäjänsä Jeesuksen päivinä, ja pitivät arvossa juutalaisten taruja ja ihmisten käskyjä. (Markus 7:2, 3, 5, 15; 1. Timoteukselle 4:3.)

⁵ Sellainen ajattelu vaikutti kielteisesti heidän arvostelukykyynsä ja moraalitajuunsa, heidän omaantuntoonsa. Paavali kirjoitti: ”Saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta.” Heidän omantuntonsa ääni vääristyi niin pahoin, ettei se enää ohjannut luotettavasti heidän toimiaan eikä arvioitaan. Lisäksi he tuomitsivat toisia kristittyjä henkilökohtaisista asioista, joissa yksi saattoi tehdä yhdenlaisen ratkaisun mutta toinen toisenlaisen. Tässä suhteessa nämä kreetalaiset pitivät epäpuhtaana sellaista, mikä ei todellisuudessa ollut epäpuhdasta. (Roomalaisille 14:17; Kolossalaisille 2:16.) Vaikka he julistivat tuntevansa Jumalan, heidän tekonsa kertoivat muuta (Titukselle 1:16).

”Puhdasta puhtaille”

6. Mitkä kaksi ihmisryhmää Paavali mainitsi?

⁶ Miten voimme hyötyä siitä, mitä Paavali kirjoitti Titukselle? Huomaa seuraava vastakohtaisuus: ”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että heidän omatuntonsa ovat saastuneet.” (Titukselle 1:15.) Paavali ei varmastikaan tarkoittanut sitä, että moraalisesti puhtaalle kristitylle aivan kaikki on puhdasta ja luvallista. Eräässä toisessa kirjeessään hän oli näet sanonut selvästi, että esimerkiksi haureutta, epäjumalanpalvelusta tai spiritismiä harjoittavat ”eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Galatalaisille 5:19–21). Kaikesta päättäen Paavali puhui yleisluonteisesti kahdenlaisista ihmisistä: niistä, jotka ovat moraalisesti ja hengellisesti puhtaita, ja niistä, jotka eivät ole.

Erilainen ääni, erilainen ratkaisu

9. Mihin omaatuntoa tarvitaan, jos ”kaikki on puhdasta”?

⁹ Mitä Paavali sitten tarkoitti, kun hän sanoi, että ”kaikki on puhdasta puhtaille”? Hän puhui kristityistä, jotka olivat saattaneet ajattelunsa ja moraalitajunsa sopusointuun Jumalan henkeytetyssä sanassa esitettyjen normien kanssa. He ymmärtävät, että silloin kun jotakin ei ole suoraan kielletty, voidaan tehdä erilaisia ratkaisuja. He eivät ole tuomitsevia vaan pitävät ”puhtaana” sitä, mitä Jumala ei kiellä. He eivät odota, että kaikki toiset ajattelisivat täsmälleen samalla tavalla kuin he niistä elämän eri piirteistä, joista ei ole nimenomaisia ohjeita Raamatussa.