TULIASTIA

Tuliastioilla oli monenlaista käyttöä pyhäkköpalveluksessa. Kultaisissa tuliastioissa säilytettiin nähtävästi palaneita lampunsydämenpalasia, jotka oli poistettu kultaisten lampunjalkojen lampuista (2Mo 25:38; 37:23; 4Mo 4:9). Polttouhrialttarin kupariset tuliastiat toimivat ilmeisesti tuhka-astioina tai astioina, joihin kerättiin hiiliä tulesta (2Mo 27:3; 38:3). Lisäksi tuliastioita käytettiin suitsukkeen polttamiseen (3Mo 10:1). Joka aamu ja kahden illan välillä ylimmäinen pappi pani hyvänhajuista suitsuketta savuamaan kultaisen suitsutusalttarin päälle (2Mo 30:7, 8).

Kun israelilaiset matkalla ollessaan purkivat leirin ja tabernaakkeli kuljetettiin toiseen paikkaan, tuliastiat sekä muut lampunjalan ja polttouhrialttarin välineet piti peittää (4Mo 4:9, 14).

Salomo teki kultaisia ja hopeisia tuliastioita temppeliä varten, jonka rakennussuunnitelmat Daavid oli saanut henkeytyksestä. Nämä tuliastiat olivat mahdollisesti koristeellisempia kuin ne, joita oli käytetty tabernaakkelissa erämaassa. (1Ku 7:48–50; 1Ai 28:11–19; 2Ai 4:19–22.) Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana temppelistä kerrotaan otetun aidosta kullasta ja hopeasta tehtyjä tuliastioita (2Ku 25:15; Jer 52:19).

Heprealaiskirjeen 9:4:ssä mainitaan eräs esine, joka liiton arkun ohella kuului kaikkeinpyhimpään tai sen yhteyteen. Kreikan kielessä siitä käytetään nimitystä thy·mi·a·tēʹri·on. Tuo sana viittaa johonkin, mikä liittyy suitsukkeen polttamiseen. Oliko se suitsutusalttari? Jotkin käännökset esittävät asian tällä tavoin ja tukeutuvat siihen, että Filon ja Josefus käyttivät tätä sanaa viitatessaan suitsutusalttariin (NIV, NE, JB; ks. myös KR-92, KR-38, UTN, Väl). On tietenkin hyvin tunnettua, että suitsutusalttari ei ollut todellisuudessa kaikkeinpyhimmässä (2Mo 30:1, 6). Se oli kuitenkin heti esiripun ulkopuolella eli ”sisimmän osaston luona”, niin kuin todetaan 1. Kuninkaiden kirjan 6:22:ssa. (Vrt. 2Mo 40:3–5.) Toisaalta thy·mi·a·tēʹri·on voidaan aivan oikein kääntää vastineella ”suitsutusastia”, ja ylimmäinen pappi todella vei suitsutusastian kaikkeinpyhimpään sovituspäivänä (3Mo 16:12, 13). Kreikkalaisessa Septuagintassa käytetään suitsutusastiasta aina sanaa thy·mi·a·tēʹri·on (2Ai 26:19; Hes 8:11, LXX), vaikka 3. Mooseksen kirjan 16:12:ssa käytetään eri sanaa kuvailtaessa sovituspäivän tapahtumia. Juutalainen Mišna osoittaa kuitenkin, että erityinen kultainen suitsutusastia otettiin käyttöön sovituspäivänä (Joma 4:4; 5:1; 7:4). Hyvästä syystä jotkut kääntäjät pitävät siksi ”suitsutusastiaa” parempana vastineena sanalle thy·mi·a·tēʹri·on (UM, CC, Dy, Yg, Da, Kx; ks. myös KR-1776).

Väärinkäyttö. Aaronin pojat Nadab ja Abihu käyttivät tuliastioitaan uhratessaan laitonta tulta Jehovan edessä ja menettivät sen vuoksi henkensä (3Mo 10:1, 2). Tuli kulutti myös 250 Korahin johtamaa kapinallista miestä, kun he esittivät kupariset tuliastiansa Jehovan edessä (4Mo 16:16–19, 35, 39). Käyttäessään suitsutusastiaa laittomasti kuningas Ussia sairastui spitaaliin (2Ai 26:18, 19). Hesekielin näyssä 70 Israelin vanhinta käytti suitsutusastioita suitsuttaessaan epäjumalille (Hes 8:10, 11). (Ks. SUITSUKE.)