ENKELI

Sekä heprealainen sana mal·ʼakhʹ että kreikkalainen sana agʹge·los merkitsevät kirjaimellisesti ’sanansaattajaa’. Nämä sanat esiintyvät Raamatussa kaiken kaikkiaan lähes 400 kertaa. Kun tarkoitetaan sanansaattajahenkiä, nuo sanat käännetään vastineella ”enkelit”, mutta jos kyse on selvästi ihmisistä, vastineena on ”sanansaattajat”. (1Mo 16:7; 32:3; Ja 2:25; Il 22:8; ks. SANANSAATTAJA.) Ilmestyskirjassa, joka on täynnä kuvakieltä, jotkin viittaukset ’enkeleihin’ voivat kuitenkin tarkoittaa ihmisiä (Il 2:1, 8, 12, 18; 3:1, 7, 14).

Enkeleitä sanotaan toisinaan hengiksi; henkiolento on näkymätön ja voimakas. Voimme siis lukea: ”Eräs henki tuli esiin ja asettui seisomaan Jehovan eteen”, ja myös: ”Eivätkö he kaikki ole julkisesti palvelevia henkiä?” (1Ku 22:21; Hpr 1:14.) Heillä on näkymättömät henkiruumiit, ja he asuvat ”taivaissa” (Mr 12:25; 1Ko 15:44, 50). Heitä sanotaan myös ”tosi Jumalan pojiksi”, ”aamutähdiksi” ja ”pyhiksi myriadeiksi” (tai ”pyhiksi”) (Job 1:6; 2:1; 38:7; 5Mo 33:2).

Koska enkelit eivät mene naimisiin eivätkä tuota itsensä kaltaisia jälkeläisiä, Jehova loi jokaisen heistä erikseen Esikoispoikansa, ”Jumalan luomakunnan alun”, välityksellä (Mt 22:30; Il 3:14). ”Hänen [tämän Esikoispojan, Sanan] välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaissa – – näkymättömät – –. Hän on myös ennen kaikkea muuta, ja hänen välityksellään kaikki muu saatettiin olemaan.” (Kol 1:15–17; Joh 1:1–3.) Enkelit luotiin kauan ennen ihmisen ilmaantumista, sillä ”aamutähdet yhdessä riemuitsivat ja kaikki Jumalan pojat puhkesivat suosionhuutoihin” ’maan perustamisen’ yhteydessä (Job 38:4–7).

Taivaallisten enkelijoukkojen määrästä kertoo se, mitä Daniel sanoi nähneensä. Hänen mukaansa ”tuhannen tuhatta palveli häntä [Jumalaa] jatkuvasti, ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta seisoi lakkaamatta aivan hänen edessään” (Da 7:10; Hpr 12:22; Ju 14).

Arvojärjestys ja asemat. Samoin kuin näkyvässä luomakunnassa, myös näkymättömällä valta-alueella, enkelien keskuudessa, vallitsee tietty arvojärjestys, ja siihen kuuluvilla on eri asemia. Huomattavin enkeli sekä voimaltaan että vallaltaan on ylienkeli Mikael (Da 10:13, 21; 12:1; Ju 9; Il 12:7; ks. MIKAEL nro 1; YLIENKELI). Koska hän on niin ylivertainen ja koska hänen sanotaan olevan ”suuri ruhtinas, joka seisoo [Jumalan] kansan poikien puolella”, niin hänen oletetaan olleen se enkeli, joka johdatti Israelin erämaan läpi (2Mo 23:20–23). Serafeilla on enkelien keskuudessa hyvin suuria etuja ja paljon kunniaa (Jes 6:2, 6; ks. SERAFIT). Kerubeista puhutaan Raamatussa useammin (n. 90 kertaa), ja heidän tehtäviensä ja vastuittensa kuvauksesta voidaan päätellä, että myös he ovat erikoisasemassa enkelien joukossa (1Mo 3:24; Hes 10:1–22; ks. KERUBI). Sitten on suuri joukko enkelisanansaattajia, jotka toimivat viestintäkanavana Jumalan ja ihmisten välillä. He eivät kuitenkaan pelkästään välitä sanomia. Korkeimman Jumalan edustajina ja valtuutettuina he toimivat myös Jumalan tarkoitusten vastuullisina täytäntöönpanijoina, olipa kysymyksessä Jumalan kansan suojeleminen ja vapauttaminen tai jumalattomien tuhoaminen. (1Mo 19:1–26.)

Persoonallisuus. Jotkut saattavat kiistää sen, että enkeleillä olisi oma persoonallisuutensa, ja väittää heidän olevan persoonattomia voimia, jotka lähetetään täyttämään Jumalan tahto, mutta Raamattu opettaa toisin. Erisnimet viittaavat yksilöllisyyteen. Tätä tukee riittävästi se, että kahden enkelin, Mikaelin ja Gabrielin, nimet on mainittu (Da 12:1; Lu 1:26). Useampia nimiä ei mainita, mikä oli omiaan ehkäisemään sopimattoman kunnioituksen ja palvonnan osoittamista noille luomuksille. Jumala lähetti enkelit edustajinaan toimimaan hänen nimessään eikä omissa nimissään. Niinpä kun Jaakob kysyi eräältä enkeliltä tämän nimeä, enkeli kieltäytyi sanomasta sitä (1Mo 32:29). Kun Joosua kysyi, kuka hänen luokseen tullut enkeli oli, tämä vastasi vain olevansa ”Jehovan armeijan ruhtinas” (Jos 5:14). Simsonin vanhempien tiedusteltua eräältä enkeliltä tämän nimeä, enkeli ei kertonut sitä, vaan sanoi: ”Miksi oikeastaan kysyisit nimeäni, kun se on ihmeellinen?” (Tu 13:17, 18.) Apostoli Johannes yritti palvoa enkeleitä, ja häntä nuhdeltiin siitä kahdesti: ”Varo! Älä tee sitä! – – Palvo Jumalaa.” (Il 19:10; 22:8, 9.)

Koska enkelit ovat persoonia, he voivat viestiä keskenään (1Ko 13:1), puhua erilaisia ihmisten kieliä (4Mo 22:32–35; Da 4:23; Ap 10:3–7) ja kirkastaa ja ylistää Jehovaa käyttämällä ajattelukykyään (Ps 148:2; Lu 2:13). Enkelit ovat kylläkin sukupuolettomia, mutta se johtuu siitä, että Jumala teki heidät sellaisiksi, eikä siitä, että he olisivat persoonattomia voimia. Enkelit esitetään yleensä miespuolisina, ja aineellistuessaan he olivat aina miehiä, koska Jumalasta ja hänen Pojastaankin puhutaan miespuolisina. Kun jotkut aineellistuneet enkelit Nooan päivinä ryhtyivät hakemaan nautintoa sukupuolielämästä, heidät karkotettiin Jehovan taivaallisesta hovista. Tämä oli osoitus enkelien yksilöllisyydestä, sillä heillä on tahdonvapaus kuten ihmisilläkin ja kyky tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja oikean ja väärän välillä. (1Mo 6:2, 4; 2Pi 2:4.) Joukko enkeleitä liittyi Saatanan kapinaan omasta tahdostaan (Il 12:7–9; Mt 25:41).

Kyvyt ja edut. Koska Jumala loi ihmisen ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi” (Hpr 2:7), niin enkeleillä on suuremmat henkiset kyvyt kuin ihmisillä. Heillä on myös yli-inhimilliset voimat. ”Siunatkaa Jehovaa, oi te hänen enkelinsä, te voimassa mahtavat, jotka toteutatte hänen sanansa.” Enkelien tiedot ja voima ilmenivät, kun kaksi enkeliä hävitti tulella Sodoman ja Gomorran. Yksi ainoa enkeli surmasi 185000 sotilasta Assyrian armeijasta. (Ps 103:20; 1Mo 19:13, 24; 2Ku 19:35.)

Enkelit voivat myös kulkea valtavaa vauhtia ja rikkoa kirkkaasti aineellisen maailman asettamat rajoitukset. Niinpä kun Daniel rukoili, Jumala lähetti enkelin vastaamaan hänen rukoukseensa, ja enkeli saapui perille hetkessä, ennen kuin rukous edes ehti päättyä (Da 9:20–23).

Kaikista paremmista henkisistä ja hengellisistä kyvyistään huolimatta enkeleilläkin on rajoituksensa. Jeesuksen sanojen mukaan he eivät tienneet ”päivää ja hetkeä”, jolloin tämä asiainjärjestelmä pyyhkäistäisiin pois (Mt 24:36). He ovat erittäin kiinnostuneita Jehovan tarkoitusten toteutumisesta, mutta on asioita, joita he eivät ymmärrä (1Pi 1:12). He iloitsevat syntisen katumuksesta, ja he seuraavat ”teatterinäytelmää”, jota kristityt täällä julkisen toimintansa maailmannäyttämöllä esittävät. He tarkkailevat myös kristittyjen naisten hyvää esimerkkiä näiden pitäessä vallan merkkiä päässään. (Lu 15:10; 1Ko 4:9; 11:10; ks. KUOLEMATTOMUUS: Valtakunnan perillisille annetaan kuolemattomuus.)

Enkelit ovat Jehovan palvelijoina nauttineet monista eduista menneinä ajanjaksoina. Enkelit palvelivat esimerkiksi Abrahamin, Jaakobin, Mooseksen, Joosuan, Jesajan, Danielin, Sakarjan, Pietarin, Paavalin ja Johanneksen hyväksi (1Mo 22:11; 31:11; Jos 5:14, 15; Jes 6:6, 7; Da 6:22; Sak 1:9; Ap 5:19, 20; 7:35; 12:7, 8; 27:23, 24; Il 1:1). Heidän sanomansa vaikuttivat Raamatun kirjoittamiseen. Ilmestyskirjassa enkelit mainitaan paljon useammin kuin missään muussa Raamatun kirjassa. Jehovan suuren valtaistuimen ympärillä nähtiin lukemattomia enkeleitä; seitsemän enkeliä puhalsi seitsemään trumpettiin, ja seitsemän muuta vuodatti Jumalan suuttumuksen seitsemän maljaa; keskitaivaalla lentävällä enkelillä oli ”ikuinen hyvä uutinen”; yksi taas julisti: ”Suuri Babylon on kukistunut.” (Il 5:11; 7:11; 8:6; 14:6, 8; 16:1.)

Kristuksen ja hänen seuraajiensa tukeminen. Jumalan pyhät enkelit seurasivat Jeesuksen maallista vaellusta alusta loppuun saakka äärimmäisen kiinnostuneina. He ilmoittivat hänen sikiämisestään ja syntymästään, ja he palvelivat häntä hänen 40 päivää kestäneen paastonsa jälkeen. Yksi enkeli vahvisti häntä, kun hän rukoili Getsemanessa ollessaan viimeistä yötään ihmisenä. Kun väkijoukko tuli pidättämään häntä, hän olisi voinut pyytää peräti 12 legioonaa enkeleitä avukseen, jos olisi halunnut. Enkelit ilmoittivat myös hänen ylösnousemuksestaan ja olivat läsnä, kun hän nousi taivaaseen. (Mt 4:11; 26:53; 28:5–7; Lu 1:30, 31; 2:10, 11; 22:43; Ap 1:10, 11.)

Sen jälkeen Jumalan sanansaattajahenget palvelivat edelleen hänen palvelijoitaan maan päällä, niin kuin Jeesus oli luvannutkin: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaassa aina näkevät taivaassa olevan Isäni kasvot.” (Mt 18:10.) ”Eivätkö he kaikki ole julkisesti palvelevia henkiä, niitä palvelemaan lähetettyjä, jotka tulevat perimään pelastuksen?” (Hpr 1:14.) Nuo mahtavat enkelit eivät enää ilmesty näkyvinä Jehovan maan päällä toimivien palvelijoiden hyväksi, niin kuin silloin kun he vapauttivat apostolit vankilasta, mutta Jumalan palvelijat ovat vakuuttuneita siitä, että heitä suojelevat aina läsnä olevat, näkymättömät armeijat, jotka ovat yhtä todellisia kuin nekin, jotka olivat profeetta Elisan ja hänen palvelijansa ympärillä. ”Enkeleilleen hän antaa sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.” ”Jehovan enkeli” tosiaankin ”leiriytyy häntä pelkäävien ympärille ja pelastaa heidät”. (Ps 91:11; 34:7; Ap 5:19; 2Ku 6:15–17.)

Enkelien osoitetaan olevan Jeesuksen Kristuksen seurassa, kun hän tulee tuomiota varten, ja he erottavat ”vehnän” ”rikkakasveista” ja ”lampaat vuohista”. Enkelit sotivat Mikaelin kanssa lohikäärmettä ja demoneja vastaan, kun Jumalan valtakunta syntyi taivaassa. He tukevat myös kuninkaiden Kuningasta tämän taistellessa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa. (Mt 13:41; 25:31–33; Il 12:7–10; 19:14–16.)