Oletko kiireinen kuolleissa teoissa vai Jehovan palvelemisessa?

”ANTEEKSI, mutta minulla on kiire.” Tämä on yksi niistä vastaväitteistä, joita Jehovan todistajat kohtaavat saarnatessaan julkisesti Valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Ja vaikka väite ”Minulla on kiire” onkin toisinaan pelkästään kätevä tekosyy, monet ihmiset tosiaan ovat kiireisiä. ”Tämän asiainjärjestelmän huoli” – elannon hankkimiseen liittyvät paineet, laskujen maksaminen, työhön meneminen ja sieltä tuleminen, lastenkasvatus, sekä kodista, autosta ja muusta omaisuudesta huolehtiminen – kuluttaa heidät käytännöllisesti katsoen loppuun (Matteus 13:22).

Vaikka ihmiset tosiaan saattavat olla kiireisiä, harvojen teot ovat kuitenkaan todella hedelmällisiä, tuottoisia. On niin kuin viisas mies Salomo kerran kirjoitti: ”Mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.” (Saarnaaja 2:22, 23.)

Raamatussa tällaisia hyödyttömiä toimia kutsutaan myös ”kuolleiksi teoiksi” (Heprealaisille 9:14). Hallitsevatko tällaiset teot sinun elämääsi? Sinun tulisi kristittynä olla hyvin kiinnostunut tästä asiasta, sillä Jumala ”maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan” (Psalmi 62:13). Ja koska ”jäljellä oleva aika on supistunut”, meidän tulisi olla erityisen kiinnostuneita siitä, ettemme tuhlaa aikaa kuolleissa teoissa. (1. Korinttolaisille 7:29.) Mitkä sitten ovat kuolleita tekoja? Miten meidän tulisi suhtautua niihin? Ja miten voimme varmistua siitä, että olemme kiireisiä teoissa, joilla on todellista arvoa?

Kuolleiden tekojen tunnistaminen

Heprealaiskirjeen 6:1, 2:ssa Paavali kirjoitti: ”Siksi, nyt kun olemme jättäneet Kristusta koskevan alkeisopin, pyrkikäämme kypsyyteen laskematta jälleen perustusta, nimittäin kuolleiden tekojen katumista ja uskoa Jumalaan, opetusta kasteista ja käsien päälle panemisesta, kuolleiden ylösnousemuksesta ja ikuisesta tuomiosta.” Huomaa, että ”alkeisoppiin” sisältyi ”kuolleiden tekojen katuminen”. Kristittyinä Paavalin lukijat olivat jo katuneet sellaisia tekoja. Miten niin?

Ennen Kristuksen vastaanottamista jotkut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet olivat harjoittaneet kuolleita ”lihan tekoja”, joita olivat esimerkiksi ”haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen” ja muut pahat teot (Galatalaisille 5:19–21). Hillitsemättöminä sellaiset teot olisivat johtaneet heidän hengelliseen kuolemaansa. Onneksi nämä kristityt olivat kuitenkin kääntyneet tuhoon johtavalta tieltään sekä katuneet ja heidät oli ”pesty puhtaiksi”. Sen vuoksi heillä oli puhdas asema Jehovan edessä. (1. Korinttolaisille 6:9–11.)

Kaikkien kristittyjen ei kuitenkaan tarvinnut katua tekoja, jotka olivat pahoja, moraalittomia. Paavalin kirje oli osoitettu pääasiallisesti juutalaiskristityille, joista monet olivat epäilemättä ennen Kristuksen vastaanottamista noudattaneet tiukasti Mooseksen lakia. Mitä kuolleita tekoja heidän sitten täytyi katua? Siinä ei varmasti ollut mitään pahaa, että he noudattivat juhlamenoja ja ruokavaliota koskevia Lain vaatimuksia. Eikö Laki ollutkin ”pyhä ja vanhurskas ja hyvä”? (Roomalaisille 7:12.) Kyllä oli, mutta Paavali sanoo juutalaisista Roomalaiskirjeen 10:2, 3:ssa: ”Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät vahvistaa omaansa, he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.”

Juutalaiset uskoivat virheellisesti, että noudattamalla tunnontarkasti Lakia he voisivat ansaita pelastuksen. Paavali selitti kuitenkin, että ”ihmistä ei julisteta vanhurskaaksi lain teoista, vaan ainoastaan Kristukseen Jeesukseen kohdistuvan uskon välityksellä” (Galatalaisille 2:16). Kun Kristuksen lunastusuhri oli annettu, Lain teot – olivatpa ne miten hurskaita tai jaloja tahansa – olivat kuolleita tekoja eikä pelastuminen riippunut millään tavoin niistä. Näin ollen oikeasydämiset juutalaiset etsivät Jumalan suosiota katumalla tällaisia kuolleita tekoja ja menemällä kasteelle katumuksensa vertauskuvaksi (Apostolien teot 2:38).

Mitä opimme tästä? Sen että kuolleet teot eivät ole yksinomaan pahoja, moraalittomia tekoja; ne tarkoittavat mitä tahansa tekoja, jotka ovat hengellisesti kuolleita, turhia tai hedelmättömiä. Mutta eivätkö kaikki kristityt kadu tällaisia kuolleita tekoja ennen kastettaan? Kyllä katuvat. Jotkut ensimmäisen vuosisadan kristityistä kuitenkin lankesivat myöhemmin moraalittomaan käytökseen (1. Korinttolaisille 5:1). Ja juutalaiskristittyjen keskuudessa oli taipumus palata harjoittamaan Mooseksen lain kuolleita tekoja. Paavalin täytyi muistuttaa sellaisia, etteivät he palaisi kuolleisiin tekoihin. (Galatalaisille 4:21; 5:1.)

Kuolleiden tekojen karttaminen

Jehovan kansaan kuuluvien tulee sen vuoksi nykyään varoa luisumasta kuolleiden tekojen ansaan. Meitä painostetaan käytännöllisesti katsoen joka suunnalta sovittelemaan moraalisesti, olemaan epärehellisiä ja antautumaan sukupuolisiin väärinkäytöksiin. Valitettavasti tuhannet kristityt antavat joka vuosi periksi tällaiselle painostukselle, ja jos he eivät kadu, heidät erotetaan kristillisestä seurakunnasta. Siksi nyt jos koskaan kristityn on noudatettava Paavalin Efesolaiskirjeen 4:22–24:ssä olevaa neuvoa: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, mutta – – teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.”

Efesolaiset, joille Paavali kirjoitti, olivat luonnollisesti jo suuressa määrin pukeneet ylleen uuden persoonallisuuden. Paavali auttoi heitä kuitenkin ymmärtämään, että heidän tuli toimia näin jatkuvasti! Jolleivät kristityt ponnistele lakkaamatta, vaikutuksiltaan turmiolliset petolliset halut, jotka ovat aina läsnä, voisivat saada heidät palaamaan kuolleisiin tekoihin. Sama pitää paikkansa meistä nykyään. Meidän täytyy jatkuvasti yrittää kovasti pukea yllemme uusi persoonallisuus, emmekä saa antaa minkään entisen elämäntapamme aikana hankitun piirteen tahrata sitä. Meidän täytyy karttaa – vihata – jokaista syntisten lihan tekojen muotoa. Psalmista kehottaa: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” (Psalmi 97:10.)

Suuri enemmistö nykyisistä Jehovan kansaan kuuluvista on kiitettävästi noudattanut tätä neuvoa ja pysynyt moraalisesti puhtaana. Jotkut ovat kuitenkin ajautuneet syrjään sellaisten tekojen vuoksi, jotka eivät itsessään välttämättä ole vääriä, mutta jotka pohjimmiltaan ovat turhia ja hedelmättömiä. Jotkut ovat esimerkiksi uppoutuneet täysin rahan ansaitsemiseen tai aineellisten asioiden hankkimiseen. Raamattu kuitenkin varoittaa: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” (1. Timoteukselle 6:9.) Toisille taas maallinen koulutus on osoittautunut ansaksi. On totta, että työpaikan saamiseksi voi olla tarpeellista hankkia tietty määrä maallista koulutusta. Jotkut ovat kuitenkin vahingoittaneet itseään hengellisesti tavoitellessaan aikaa vievää korkeaa maailmallista koulutusta.

Monet teot eivät tosiaankaan sinänsä ole moraalisesti vääriä. Mutta ne ovat siitä huolimatta kuolleita, koska ne eivät pidennä elämää nykyään eikä niiden avulla voi saada Jehovan suosiota. Niihin kuluu aikaa ja energiaa, mutta ne eivät tuota hengellistä hyötyä, pysyvää virvoitusta. (Vrt. Saarnaaja 2:11.)

Epäilemättä ponnistelet kovasti ollaksesi kiireinen arvokkaissa hengellisissä toimissa. Säännöllisestä itsetutkistelusta on kuitenkin hyötyä. Aika ajoin voit esimerkiksi kysyä itseltäsi: ”Kärsiikö palvelukseen osallistumiseni ja kokouksissa käymiseni, koska olen ottanut itselleni tarpeetonta ansiotyötä?” ”Onko minulla aikaa rentoutua mutta ei juuri tutkia henkilökohtaisesti ja perheeni kanssa?” ”Käytänkö paljon aikaa ja energiaa aineellisesta omaisuudesta huolehtimiseen, mutta en huolehdi tarpeessa olevista seurakuntalaisista, esimerkiksi sairaista ja vanhuksista?” Näihin kysymyksiin antamasi vastaukset voivat paljastaa, että sinun on tarpeen panna enemmän painoa hengellisille teoille.

Pysy kiireisenä Jehovan palvelemisessa

Herran työssä on ”runsaasti tehtävää”, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 15:58:ssa sanotaan. Tärkeintä on saarnata Valtakuntaa ja tehdä opetuslapsia. 2. Timoteuksen kirjeen 4:5:ssä Paavali kehotti: ”Tee hyvän uutisen saarnaamisesta elämäntyösi, palvellen perusteellisesti.” (Jerusalem Bible.) Vanhimmilla ja avustavilla palvelijoilla on myös paljon tehtävää lauman tarpeista huolehtimisessa (1. Timoteukselle 3:1, 5, 13; 1. Pietari 5:2). Perheen päillä – joista monet ovat yksinhuoltajia – on myös raskas vastuu huolehtia perheestään ja auttaa lapsiaan kasvamaan suhteessaan Jumalaan. Tällaiset teot voivat olla uuvuttavia, joskus jopa ylivoimaisia. Mutta ne ovat kaikkea muuta kuin kuolleita, sillä ne tuovat todellista tyydytystä!

Ongelma on se, miten voi löytää aikaa näiden kaikkien tarpeellisten ja arvokkaiden tekojen suorittamiseen. Itsekurilla ja henkilökohtaisten asioiden järjestelyllä on tärkeä merkitys. Paavali kehotti 1. Korinttolaiskirjeen 9:26, 27:ssä: ”Minä en juokse epävarmalla tavalla; en suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaa, vaan minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” Voit soveltaa tässä raamatunkohdassa olevaa periaatetta esimerkiksi tarkastelemalla aika ajoin päiväohjelmaasi ja elämäntapaasi. Saatat hyvinkin havaita voivasi karsia muutamia asioita, jotka vievät tarpeettomasti aikaasi ja energiaasi.

Käytätkö esimerkiksi paljon energiaa ja aikaa television katseluun, rentoutumiseen, maailmallisen kirjallisuuden lukemiseen ja harrastuksiin. The New York Times -lehdessä olleen artikkelin mukaan keskiverto amerikkalainen suo itselleen ”hiukan yli 30 tuntia viikossa” television katseluun. Tämä aika voitaisiin varmasti käyttää paremmin! Erään kierrosvalvojan vaimo kertoo: ”Karsin pois melkeinpä kaiken, mikä oli ajanhukkaa, esimerkiksi televisionkatselun.” Mikä oli tulos? Hän kykeni lukemaan kokonaan läpi kaksiosaisen Raamatun tietosanakirjan Insight on the Scriptures!

Ehkä sinun tarvitsee harkita myös sitä, missä määrin voit yksinkertaistaa elämäntapaasi. Salomo sanoi: ”Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon; mutta rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä salli nukkua.” (Saarnaaja 5:11.) Käytätkö paljon aikaa ja energiaa tarpeettoman aineellisen omaisuuden huoltamiseen? Mitä enemmän meillä tosiaan on omaisuutta, sitä enemmän meidän tarvitsee huoltaa, vakuuttaa, korjata ja suojella sitä. Olisiko sinulle etua siitä, että yksinkertaisesti luopuisit jostakin, mitä omistat?

Voit parantaa ajankäyttöäsi myös laatimalla realistisen aikataulun. Tällaisessa aikataulussa tulisi ottaa huomioon rentoutumisen tarve. Hengellisten asioiden tulisi kuitenkin olla etusijalla. Aikaa tulisi varata, jotta kaikkiin seurakunnan kokouksiin voitaisiin osallistua säännöllisesti. Voisit myös päättää etukäteen, mitkä päivät tai illat sinun on mahdollista varata evankelioimistyöhön. Huolellisen suunnittelun avulla saatat jopa kyetä lisäämään palvelustasi, ehkäpä palvellaksesi silloin tällöin osa-ajan tienraivaajana. Huolehdi kuitenkin myös siitä, että varaat aikaa tutkiaksesi henkilökohtaisesti ja perheesi kanssa sekä valmistautuaksesi perusteellisesti kokouksiin. Valmistautuneena hyödyt itse kokouksista enemmän ja sinulla on paremmat edellytykset kannustaa vastauksillasi ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Heprealaisille 10:24).

Ajan löytäminen tutkimista varten voi vaatia uhrauksia. Esimerkiksi eri puolilla maailmaa olevat Beetel-perheet nousevat aikaisin aamulla käsittelemään päivän tekstiä. Voisitko sinä ostaa hiukan aikaa joka aamu henkilökohtaista tutkimista varten? Psalmista sanoi: ”Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.” (Psalmi 119:147.) Aikaisen nousun vuoksi sinun tulee tietenkin suunnitella aikataulusi siten, että voit mennä kohtuullisen ajoissa nukkumaan aloittaaksesi seuraavan päivän reippaana ja levänneenä.

Hyötyjä kiireisestä Jehovan palvelemisesta

Tarvitaan suunnitelmallisuutta, itsekuria ja uhrautuvaisuutta, jotta Herran työssä voisi olla ”runsaasti tehtävää”. Se tuottaa sinulle kuitenkin myös lukemattomia siunauksia. Pysy sen vuoksi kiireisenä, älä kuolleissa, hyödyttömissä teoissa, jotka saavat aikaan tyhjyydentunnetta ja surua, vaan Jehovan palvelemisessa. Sellaisilla teoilla ilmaiset uskosi ja hankit Jumalan hyväksymyksen sekä lopulta ikuisen elämän palkinnon!

[Kuva s. 28]

Kristitty voi käyttää aikansa viisaammin laatimalla realistisen aikataulun