Rohkeita uskon ja jumalanpelon avulla

”Ole rohkea ja luja. – – Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi.” (JOOSUA 1:9)

 1, 2. a) Miltä Israelin mahdollisuudet voittaa kanaanilaiset näyttivät inhimilliseltä kannalta katsoen? b) Mitä Joosualle vakuutettiin?

VUONNA 1473 eaa. Israel oli valmiina astumaan Luvattuun maahan. Mooses muistutti kansaa edessä olevista haasteista: ”Sinä olet tänään ylittämässä Jordania mennäksesi häätämään sinua suurempia ja mahtavampia kansakuntia, suuria, taivaisiin asti linnoitettuja kaupunkeja, suurta ja kookasta kansaa, anakilaisten poikia, joista sinä olet – – kuullut sanotun: ’Kuka voi kestää lujana Anakin poikien edessä?’” (5. Mooseksen kirja 9:1, 2.) Nämä jättiläismäiset soturit olivat tosiaan maankuuluja. Sitä paitsi joillakin kanaanilaisilla oli hyvin varustetut sotajoukot hevosineen sekä vaunuineen, joiden pyörissä oli rautaviikatteet (Tuomarit 4:13).

² Israel oli toisaalta ollut orjakansa ja oli vastikään viettänyt 40 vuotta erämaassa. Inhimilliseltä kannalta katsoen heidän voitonmahdollisuutensa näyttivät varmasti vähäisiltä. Mooseksella oli kuitenkin uskoa, sillä hän saattoi ”nähdä”, että Jehova johti heitä (Heprealaisille 11:27). ”Jehova, sinun Jumalasi, menee yli edelläsi”, Mooses sanoi kansalle. ”Hän tuhoaa heidät ja hän alistaa heidät edessäsi.” (5. Mooseksen kirja 9:3; Psalmit 33:16, 17.) Mooseksen kuoleman jälkeen Jehova vakuutti Joosualle olevansa tämän tukena, kun hän sanoi: ”Nouse siis nyt, mene tämän Jordanin yli, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, Israelin pojille. Kukaan ei kestä lujana sinun edessäsi kaikkina elämäsi päivinä. Niin kuin osoittautui, että minä olin Mooseksen kanssa, niin osoittautuu, että minä olen sinun kanssasi.” (Joosua 1:2, 5.)

 3. Mistä Joosua sai uskoa ja rohkeutta?

³ Saadakseen Jehovan tuen ja opastuksen Joosuan piti lukea ja miettiä Jumalan lakia ja elää sen mukaan. ”Silloin sinä menestyt tielläsi ja silloin sinä toimit viisaasti”, Jehova sanoi. ”Enkö ole käskenyt sinua? Ole rohkea ja luja. Älä säikähdy äläkä kauhistu, sillä Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi, menetpä minne hyvänsä.” (Joosua 1:8, 9.) Koska Joosua kuunteli Jumalaa, hän osoittautui rohkeaksi, lujaksi ja menestykselliseksi. Useimmat hänen sukupolveensa kuuluneet eivät kuitenkaan kuunnelleet. Siksi he eivät menestyneet vaan kuolivat erämaassa.

Kansalta puuttui uskoa ja rohkeutta

 4, 5. a) Millainen oli kymmenen vakoojan asenne verrattuna Joosuan ja Kalebin asenteeseen? b) Miten Jehova reagoi kansan osoittamaan uskon puutteeseen?

⁴ Kun Israel 40 vuotta aiemmin lähestyi ensi kerran Kanaania, Mooses lähetti 12 miestä vakoilemaan maata. Kymmenen heistä palasi pelon vallassa. ”Kaikki kansa, jota me sen keskellä näimme, on poikkeuksellisen kookasta väkeä”, he valittivat. ”Näimme siellä nefilejä, Anakin poikia, jotka ovat lähtöisin nefileistä, ja niin meistä tuli omissa silmissämme kuin heinäsirkkoja.” Oliko ”kaikki kansa” – muutkin kuin anakilaiset – jättiläisiä? Ei. Olivatko anakilaiset ennen vedenpaisumusta eläneiden nefilien jälkeläisiä? Eivät tietenkään. Tällainen asioiden vääristely sai kuitenkin pelon aallon vyörymään läpi leirin. Väki halusi jopa palata Egyptiin, maahan, jossa he olivat olleet orjina. (4. Mooseksen kirja 13:31–14:4.)

⁵ Kaksi vakoojaa, Joosua ja Kaleb, halusivat kuitenkin innokkaasti mennä Luvattuun maahan. Kanaanilaiset ”ovat meille kuin leipää”, he sanoivat. ”Heidän suojansa on väistynyt heiltä pois, ja Jehova on meidän kanssamme. Älkää pelätkö heitä.” (4. Mooseksen kirja 14:9.) Oliko tämä pelkkää toiveajattelua? Ei missään tapauksessa! Joosua ja Kaleb olivat muun kansan tavoin nähneet, miten Jehova nöyryytti mahtavan Egyptin ja sen jumalat kymmenen vitsauksen välityksellä. Sitten he näkivät, miten Jehova hukutti faraon ja hänen sotajoukkonsa Punaiseenmereen (Psalmit 136:15). Pelko, jota nuo kymmenen vakoojaa ja heidän vaikutusvallassaan olevat ihmiset osoittivat, oli selvästikin anteeksiantamatonta ja loukkasi Jehovaa. Hän sanoi kansasta: ”Kuinka kauan se on uskomatta minuun huolimatta kaikista niistä tunnusmerkeistä, jotka olen sen keskuudessa tehnyt?” (4. Mooseksen kirja 14:11.)

 6. Miten rohkeus liittyy uskoon, ja miten tämä ilmenee nykyään?

⁶ Jehova tarttui heti ongelman ytimeen: uskon puutteeseen, joka paljastui kansan pelkurimaisesta asenteesta. Usko ja rohkeus liittyvät läheisesti yhteen, ja niinpä apostoli Johannes saattoikin kirjoittaa kristillisestä seurakunnasta ja sen hengellisestä sodankäynnistä: ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” (1. Johanneksen kirje 5:4.) Nykyään samanlainen usko kuin oli Joosualla ja Kalebilla on johtanut siihen, että yli kuusi miljoonaa Jehovan todistajaa, nuorta ja vanhaa, voimakasta ja heikkoa, saarnaa kautta maailman Valtakunnan hyvää uutista. Yksikään vihollinen ei ole kyennyt vaientamaan tätä mahtavaa, rohkeaa armeijaa (Roomalaisille 8:31).

Älä ”vetäydy pois”

 7. Mitä ilmaus ”vetäytyä pois” merkitsee?

⁷ Jehovan palvelijat saarnaavat nykyään rohkeasti hyvää uutista, koska he ajattelevat samoin kuin apostoli Paavali, joka kirjoitti: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Heprealaisille 10:39.) Paavalin mainitsema pois vetäytyminen ei tarkoita vain tilapäistä pelontunnetta, sillä monet Jumalan uskolliset palvelijat ovat toisinaan olleet peloissaan (1. Samuelin kirja 21:12; 1. Kuninkaiden kirja 19:1–4). ”Vetäytyä pois” tarkoittaa erään Raamatun sanakirjan mukaan pikemminkin ’perääntyä’, olla ’veltto totuudesta kiinni pitämisessä’. Sanakirjassa lisätään, että ”vetäytyä pois” saattaa olla kielikuva, jonka takana on ajatus ”purjeiden laskemisesta ja näin ollen vauhdin hidastamisesta” Jumalan palveluksen suhteen. Ne joilla on vahva usko, eivät tietysti ajattelekaan ”vauhdin hidastamista” silloin kun eteen tulee jokin vaikeus: vaino, terveysongelma tai jokin muu koettelemus. Sen sijaan he menevät eteenpäin palvellen Jehovaa tietoisina siitä, että hän välittää heistä syvästi ja on selvillä heidän rajoituksistaan (Psalmit 55:22; 103:14). Onko sinulla tällainen usko?

 8, 9. a) Miten Jehova vahvisti varhaiskristittyjen uskoa? b) Miten me voimme rakentaa uskoamme?

⁸ Eräässä vaiheessa apostoleista tuntui, että heiltä puuttui uskoa, ja siksi he sanoivat Jeesukselle: ”Anna meille lisää uskoa.” (Luukas 17:5.) Heidän vilpittömään pyyntöönsä vastattiin erityisesti vuoden 33 helluntaina, kun luvattu pyhä henki tuli opetuslasten päälle ja auttoi heitä ymmärtämään paremmin Jumalan sanaa ja tarkoitusta (Johannes 14:26; Apostolien teot 2:1–4). Entistä vahvempina uskossa opetuslapset aloittivat saarnaamiskampanjan ja veivät vastustuksesta huolimatta hyvän uutisen ”kaikkeen luomakuntaan, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23; Apostolien teot 1:8; 28:22).

⁹ Voidaksemme rakentaa uskoamme ja mennä eteenpäin sananpalveluksessamme meidänkin täytyy tutkia ja miettiä Raamatun kirjoituksia ja rukoilla pyhää henkeä. Vain painamalla Jumalan totuuden mieleemme ja sydämeemme – kuten Joosua, Kaleb ja varhaiskristityt opetuslapset tekivät – saamme uskon, joka antaa meille niin paljon rohkeutta, että voimme kestää hengellisessä sodankäynnissämme ja selviytyä siitä voittoisina. (Roomalaisille 10:17.)

Pelkkä Jumalan olemassaoloon uskominen ei riitä

10. Millaista uskoa meiltä kysytään?

¹⁰ Kertomus nuhteettomuutensa säilyttäneistä vanhan ajan ihmisistä osoittaa, että rohkeutta ja kestävyyttä synnyttävään uskoon sisältyy enemmän kuin uskominen Jumalan olemassaoloon (Jaakobin kirje 2:19). Meidän täytyy oppia tuntemaan Jehova persoonana ja luottaa täysin häneen (Psalmit 78:5–8; Sananlaskut 3:5, 6). Meidän täytyy uskoa koko sydämestämme, että Jumalan lakien ja periaatteiden noudattaminen on parhaiden etujemme mukaista (Jesaja 48:17, 18). Meidän on lisäksi luotettava täysin siihen, että Jehova täyttää kaikki lupauksensa ja että hänestä tulee ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:1, 6; Jesaja 55:11).

11. Millä tavoin Joosuaa ja Kalebia siunattiin heidän uskonsa ja rohkeutensa vuoksi?

¹¹ Tällainen usko ei pysy aina samanlaisena. Se kasvaa, kun annamme totuuden vaikuttaa elämäämme, ”maistamme” siitä tulevaa hyötyä, ”näemme” vastauksia rukouksiimme ja muilla tavoin tajuamme Jehovan ohjauksen elämässämme (Psalmit 34:8; 1. Johanneksen kirje 5:14, 15). Joosuan ja Kalebin usko varmasti syveni, kun he maistoivat Jumalan hyvyyttä (Joosua 23:14). Ajattele seuraavia seikkoja: He säilyivät elossa nelikymmenvuotisesta erämaavaelluksesta, kuten Jumala oli luvannut (4. Mooseksen kirja 14:27–30; 32:11, 12). Heille annettiin aktiivinen rooli kuusivuotisessa Kanaanin valloituksessa. Lopuksi he saivat nauttia pitkästä elämästä ja hyvästä terveydestä ja jopa saivat omat perintömaansa. Miten Jehova palkitseekaan ne, jotka palvelevat häntä uskollisesti ja rohkeasti! (Joosua 14:6, 9–14; 19:49, 50; 24:29.)

12. Miten Jehova ”tekee suureksi” sen, mitä hän on sanonut?

¹² Rakkaudellinen huomaavaisuus, jota Jumala osoitti Joosuaa ja Kalebia kohtaan, tuo mieleen psalmistan sanat: ”Sinä olet tehnyt suureksi sen, mitä olet sanonut, jopa yli kaiken nimesi.” (Psalmit 138:2.) Kun Jehova liittää nimensä johonkin lupaukseen, sen täyttyminen tulee ”suureksi” siinä mielessä, että se ylittää kaikki odotukset (Efesolaisille 3:20). Jehova ei koskaan tuota pettymystä niille, jotka ”iloitsevat – – suuresti” hänestä (Psalmit 37:3, 4).

Mies joka ”miellytti Jumalaa hyvin”

13, 14. Miksi Hanok tarvitsi uskoa ja rohkeutta?

¹³ Voimme oppia uskosta ja rohkeudesta paljon tarkastelemalla myös sitä, mitä tapahtui Hanokille, joka hänkin oli ennen kristillistä aikaa elänyt todistaja. Jo ennen kuin hän alkoi profetoida, hän todennäköisesti tiesi, että hänen uskonsa ja rohkeutensa pantaisiin koetukselle. Miten niin? Koska Jehova oli sanonut Eedenissä, että Jumalan palvelijoiden ja Saatana Panettelijan palvelijoiden välillä vallitsisi vihollisuus (1. Mooseksen kirja 3:15). Hanok tiesi myös, että tämä vihollisuus oli puhjennut varhain ihmiskunnan historiassa, kun Kain murhasi veljensä Abelin. Elihän heidän isänsä Aadam vielä lähes 310 vuotta Hanokin syntymän jälkeen (1. Mooseksen kirja 5:3–18).

¹⁴ Näistä seikoista huolimatta Hanok kuitenkin ”vaelsi tosi Jumalan kanssa” rohkeasti ja tuomitsi ne ”järkyttävät asiat”, joita ihmiset puhuivat Jumalaa vastaan (1. Mooseksen kirja 5:22; Juudaan kirje 14, 15). Tämä peloton asenne tosi palvonnan puolesta ilmeisesti nostatti Hanokia vastaan monia vihollisia ja saattoi hänen elämänsä vaaraan. Tässä tapauksessa Jehova säästi profeettansa kuoleman tuskilta. Paljastettuaan Hanokille, että ”hän oli miellyttänyt Jumalaa hyvin”, Jumala ”siirsi” hänet elämästä kuolemaan, kenties profeetoille ominaisessa hurmostilassa. (Heprealaisille 11:5, 13; 1. Mooseksen kirja 5:24.)

15. Missä suhteessa Hanok on erinomainen malli nykyään eläville Jehovan palvelijoille?

¹⁵ Heti mainittuaan Hanokin pois siirtämisen Paavali korosti uudelleen uskon tärkeyttä sanomalla: ”Sitä paitsi ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jumalaa].” (Heprealaisille 11:6.) Usko antoi Hanokille rohkeutta vaeltaa Jehovan kanssa ja julistaa hänen tuomiosanomaansa jumalattomalle maailmalle. Hanok on tässä erinomainen malli meille. Meillä on samanlainen työ tehtävänä maailmassa, joka vastustaa tosi palvontaa ja on täynnä kaikenlaista pahuutta (Psalmit 92:7; Matteus 24:14; Ilmestys 12:17).

Rohkeutta jumalanpelon avulla

16, 17. Kuka oli Obadja, ja millaisissa olosuhteissa hän eli?

¹⁶ Rohkeutta ei synnytä ainoastaan usko vaan myös Jumalan kunnioittava pelko. Tarkastellaanpa yhtä huomattavaa esimerkkiä Jumalaa pelkäävästä miehestä, joka eli profeetta Elian ja kuningas Ahabin, Israelin pohjoisen valtakunnan hallitsijan, päivinä. Ahabin hallituskaudella Baalin palvonta saastutti pohjoista valtakuntaa ennennäkemättömässä määrin. Itse asiassa 450 Baalin profeettaa ja 400 pyhän paalun profeettaa söi Ahabin vaimon Isebelin pöydässä. (1. Kuninkaiden kirja 16:30–33; 18:19.)

¹⁷ Jehovan armoton vihollinen Isebel yritti juuria tosi palvonnan maasta. Hän murhasi joitakin Jehovan profeettoja ja yritti tappaa Eliankin, mutta tämä pelastui pakenemalla Jumalan kehotuksesta Jordanin toiselle puolelle. (1. Kuninkaiden kirja 17:1–3; 18:13.) Voitko kuvitella, miten vaikeaa pohjoisessa valtakunnassa olisi ollut siihen aikaan harjoittaa puhdasta palvontaa? Miten paljon vaikeampaa se olisi ollut, jos olisit työskennellyt kuninkaallisessa palatsissa? Tällaisessa asemassa oli Jumalaa pelkäävä Obadjaa, Ahabin huonekunnan taloudenhoitaja. (1. Kuninkaiden kirja 18:3.)

18. Mikä teki Obadjasta poikkeuksellisen Jehovan palvojan?

¹⁸ Obadja oli Jehovan palvojana epäilemättä sekä varovainen että ymmärtäväinen. Hän ei kuitenkaan tinkinyt vakaumuksestaan. 1. Kuninkaiden kirjan 18:3 kertookin: ”Obadjahan muuten oli osoittautunut olevan suuresti Jehovaa pelkäävä.” Obadjan pelko Jumalaa kohtaan oli poikkeuksellista. Tämä terve pelko vuorostaan antoi hänelle huomattavan rohkeuden, mikä kävi ilmi heti sen jälkeen, kun Isebel oli murhannut Jehovan profeettoja.

19. Mitä sellaista Obadja teki, mikä todisti hänen rohkeutensa?

¹⁹ Raamatussa kerrotaan: ”Tapahtui, että kun Isebel raivasi pois Jehovan profeettoja, niin Obadja otti sata profeettaa ja piti heitä kätkössä, aina viittäkymmentä yhdessä luolassa, ja toimitti heille leipää ja vettä.” (1. Kuninkaiden kirja 18:4.) Voit varmaan kuvitella, kuinka vaarallista oli ruokkia salaa sataa miestä. Obadjan piti paitsi varoa, etteivät Ahab ja Isebel pääse selville hänen puuhistaan, myös pitää asia salassa niiltä 850 väärältä profeetalta, jotka kävivät usein palatsissa. Kuninkaan ja kuningattaren suosiota kärkkymässä oli lisäksi monia muita väärän palvonnan harjoittajia rahvaasta ruhtinaisiin saakka, ja nämä olisivat epäilemättä tarttuneet mihin tahansa tilaisuuteen paljastaa Obadja. Obadja huolehti kuitenkin rohkeasti Jehovan profeettojen tarpeista aivan kaikkien noiden epäjumalanpalvelijoiden nenän edessä. Miten väkevä voima jumalanpelko voikaan olla!

20. Miten jumalanpelko auttoi Obadjaa, ja miten hänen esimerkkinsä hyödyttää sinua?

²⁰ Koska Obadja ilmaisi jumalanpelon avulla rohkeutta, Jehova ilmeisesti suojeli häntä hänen vihollisiltaan. Sananlaskujen 29:25 sanoo: ”Ihmisten edessä vapiseminen asettaa ansan, mutta Jehovaan luottava suojellaan.” Obadja ei ollut mikään yli-ihminen vaan pelkäsi kiinni joutumista ja tapetuksi tulemista, kuten kuka tahansa meistäkin pelkäisi (1. Kuninkaiden kirja 18:7–9, 12). Silti jumalanpelko antoi hänelle rohkeutta nousta mahdollisen ihmispelon yläpuolelle. Obadja on erinomainen esimerkki kaikille meille, erityisesti niille, jotka Jehovaa palvoessaan vaarantavat vapautensa tai jopa henkensä (Matteus 24:9). Pyrkikäämme tosiaan kaikki palvelemaan Jehovaa ”jumalisessa ja kunnioittavassa pelossa” (Heprealaisille 12:28).

21. Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²¹ Usko ja jumalanpelko eivät ole ainoat ominaisuudet, jotka kasvattavat rohkeutta. Rakkaus voi olla vielä suurempi voima. ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen”, kirjoitti Paavali (2. Timoteukselle 1:7). Seuraavasta kirjoituksesta näemme, miten rakkaus voi auttaa meitä palvelemaan Jehovaa rohkeasti näinä kriittisinä viimeisinä päivinä (2. Timoteukselle 3:1).

[Alaviite]

Osaatko vastata?

• Mistä Joosua ja Kaleb saivat rohkeutta?

• Mitä tosi uskoon sisältyy?

• Miksi Hanok julisti pelottomasti Jumalan tuomiosanomaa?

• Miten jumalanpelko kasvattaa rohkeutta?

[Kuva s. 16, 17]

Jehova käski Joosuaa: ”Ole rohkea ja luja”

[Kuva s. 18]

Obadja ruokki ja suojeli Jumalan profeettoja

[Kuvat s. 19]

Hanok puhui rohkeasti Jumalan sanaa