Mitä Jumalan lepo tarkoittaa?

”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo.” (HEPR. 4:9)

 1, 2. Mitä voimme päätellä 1. Mooseksen kirjan 2:3:n sanoista, ja mitä kysymyksiä herää?

ENSIMMÄISEN MOOSEKSEN KIRJAN 1. luvussa kerrotaan, että Jumala valmisti maan ihmisten asuttavaksi kuudessa päivässä. Ne eivät olleet 24-tuntisia päiviä vaan paljon pitempiä ajanjaksoja. Kunkin tällaisen ajanjakson loppu ilmaistaan Raamatussa sanoilla: ”Tuli ilta ja tuli aamu.” (1. Moos. 1:5, 8, 13, 19, 23, 31.) Seitsemännestä päivästä kuitenkin sanotaan: ”Jumala ryhtyi siunaamaan seitsemättä päivää ja pyhittämään sitä, koska sinä päivänä Jumala on levännyt kaikesta työstään, jonka hän sen tehdäkseen on luonut.” (1. Moos. 2:3.)

² Huomaa aikamuoto ”on levännyt”. Se ilmaisee, että seitsemäs päivä – Jumalan lepopäivä – oli edelleen menossa vuonna 1513 eaa., jolloin Mooses kirjoitti ensimmäisen kirjansa. Jatkuuko Jumalan lepopäivä edelleen? Jos jatkuu, niin voimmeko me nykyään elävät päästä hänen lepoonsa? Meidän on hyvin tärkeää saada vastaukset näihin kysymyksiin.

”Lepääkö” Jehova edelleen?

 3. Miten Johanneksen 5:16, 17:ssä olevat Jeesuksen sanat osoittavat, että seitsemäs päivä jatkui ensimmäisellä vuosisadalla?

³ Se että seitsemäs päivä oli edelleen menossa ensimmäisellä vuosisadalla, voidaan päätellä kahden todisteluketjun nojalla. Ensimmäinen liittyy siihen, mitä Jeesus sanoi vastustajilleen, jotka arvostelivat häntä ihmisten parantamisesta sapattina. Heidän mielestään hän toimi väärin, koska Mooseksen lain mukaan sapattina piti levätä työnteosta. Jeesus sanoi heille vastaukseksi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh. 5:16, 17.) Mitä Jeesus tarkoitti? Sitä että hänen Isänsä ja hän tekivät samanlaista työtä. Jehova oli tehnyt työtä tuhansia vuosia kestäneenä sapattinaan ja teki edelleen, joten Jeesuksenkin oli lupa tehdä työtä sapattina. Jeesuksen sanat siis osoittavat, että Jumalan sapattipäivä maan suhteen oli tuolloin yhä menossa.a

 4. Miten Paavalin sanat osoittavat, että seitsemäs päivä oli meneillään hänen aikanaan?

⁴ Toisen todisteluketjun esitti apostoli Paavali. Jumalan hengen ohjauksessa hän lainasi Jumalan lepoa koskevia 1. Mooseksen kirjan 2:2:n sanoja ja samassa yhteydessä kirjoitti: ”Me, jotka olemme uskoneet, pääsemme siihen lepoon.” (Hepr. 4:3, 4, 6, 9.) Seitsemäs päivä oli siis meneillään Paavalin aikaan. Miten pitkään tuon lepopäivän oli vielä määrä jatkua?

 5. Mikä oli seitsemännen päivän tarkoitus, ja milloin tuo tarkoitus toteutuu täysin?

⁵ Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen meidän täytyy muistaa seitsemännen päivän tarkoitus. Se esitetään 1. Mooseksen kirjan 2:3:ssa seuraavasti: ”Jumala ryhtyi siunaamaan seitsemättä päivää ja pyhittämään sitä.” Jehova pyhitti tuon päivän eli asetti sen erilleen toteuttaakseen maata koskevan tarkoituksensa. Hänen tarkoituksensa on, että tottelevaiset miehet ja naiset asuttavat maan sekä huolehtivat siitä ja kaikesta sen päällä olevista elollisista. (1. Moos. 1:28.) Sekä Jehova Jumala että Jeesus Kristus, ”sapatin Herra”, ovat ”tehneet jatkuvasti työtä tähän asti” tuon tarkoituksen toteuttamiseksi (Matt. 12:8). Jumalan lepopäivä jatkuu, kunnes hänen tarkoituksensa sen suhteen on täysin toteutunut Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa.

Älä ”lankea noudattamaan samaa tottelemattomuuden mallia”

 6. Keiden esimerkki voi olla meille varoitukseksi, ja mitä voimme oppia heistä?

⁶ Jumala kertoi tarkoituksensa selvästi Aadamille ja Eevalle, mutta he eivät toimineet sen mukaisesti. Heidän jälkeensä miljoonat muut ihmiset ovat olleet tottelemattomia. Jopa Israel, Jumalan valittu kansa, lankesi noudattamaan ”tottelemattomuuden mallia”. Ja Paavali varoitti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, että jotkut heistäkin voisivat langeta samaan ansaan kuin muinaiset israelilaiset. Hän kirjoitti: ”Tehkäämme sen tähden kaikkemme päästäksemme siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi noudattamaan samaa tottelemattomuuden mallia.” (Hepr. 4:11.) Paavalin sanat ilmaisevat, että tottelemattomat eivät voi päästä Jumalan lepoon. Merkitseekö tämä sitä, että jos kapinoimme jollakin tavoin Jumalan tarkoitusta vastaan, emme ehkä pääse hänen lepoonsa? On selvästikin hyvin tärkeää tietää vastaus tähän kysymykseen, ja se selviää tuonnempana. Mutta tarkastellaanpa ensin israelilaisten huonoa esimerkkiä ja sitä, miksi he eivät päässeet Jumalan lepoon.

”He eivät varmasti pääse minun lepooni”

 7. Mitä Jehovalla oli mielessään, kun hän vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, ja mitä hän odotti heiltä?

⁷ Vuonna 1513 eaa. Jehova ilmoitti palvelijalleen Moosekselle, mikä oli hänen tarkoituksensa israelilaisten suhteen. Hän sanoi: ”Olen lähdössä alas vapauttamaan heitä egyptiläisten käsistä ja tuomaan heitä siitä maasta [Egyptistä] hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.” (2. Moos. 3:8.) Jehova oli vapauttanut israelilaiset Egyptistä tehdäkseen heistä oman kansansa, kuten hän oli luvannut heidän esi-isälleen Abrahamille (1. Moos. 22:17). Jumala antoi israelilaisille lakinsa, jotta he voisivat säilyttää rauhan hänen kanssaan ja olla hänen ystäviään (Jes. 48:17, 18). Hän sanoi heille: ”Jos nyt tarkoin tottelette ääntäni ja pidätte liittoni, niin te totisesti tulette kaikista muista kansoista minun erikoisomaisuudekseni, sillä koko maa kuuluu minulle.” (2. Moos. 19:5, 6.) Israelilaiset saattoivat siis pysyä Jumalan erikoissuosiossa vain, jos he noudattaisivat hänen lakejaan.

 8. Millaisesta elämästä israelilaiset olisivat voineet nauttia, jos he olisivat olleet tottelevaisia Jumalalle?

⁸ Miten suurenmoista israelilaisten elämä olisikaan ollut, jos he olisivat totelleet Jehovaa! Hän olisi siunannut heidän peltonsa, viinitarhansa, katraansa ja karjalaumansa. Hän olisi myös suojellut heitä heidän vihollisiltaan. (Lue 1. Kuninkaiden kirjan 10:23–27.) Vielä Messiaan tulon aikoinakin Israel olisi todennäköisesti ollut menestyvä itsenäinen kansa, eikä sen olisi tarvinnut voihkia roomalaisten ikeen alla. Se olisi toiminut muille kansoille konkreettisena todisteena siitä, että tottelevaisuus tosi Jumalalle tuo hengellisiä ja aineellisia siunauksia.

 9, 10. a) Miksi Israelin halu palata Egyptiin oli vakava asia? b) Miten Egyptiin palaaminen olisi voinut vaikuttaa israelilaisten mahdollisuuteen palvoa Jehovaa?

⁹ Israelilaisilla oli suurenmoinen tilaisuus toimia sopusoinnussa Jehovan tarkoituksen kanssa. Tämä olisi merkinnyt siunauksia heille ja lopulta kaikille maan kansakunnille. (1. Moos. 22:18.) Useimmat tuohon kapinalliseen sukupolveen kuuluvista eivät kuitenkaan arvostaneet mahdollisuutta toimia Jumalan hallinnon alaisuudessa esimerkkinä muille kansoille. Israelilaiset jopa vaativat päästä takaisin Egyptiin. (Lue 4. Mooseksen kirjan 14:2–4.) Mutta olisiko Egyptiin palaaminen edistänyt Jumalan tarkoitusta heidän suhteensa? Ei totisesti! Heistä olisi tullut jälleen orjia, eivätkä he olisi enää voineet noudattaa Mooseksen lakia tai hyödyntää Jehovan järjestelyä syntien anteeksi saamiseksi. He ajattelivat asioita itsekkäästi ja lyhytnäköisesti. Ei ihme, että Jehova sanoi noista kapinoitsijoista: ”Minä tympäännyin tähän sukupolveen ja sanoin: ’Aina he eksyvät sydämessään, eivätkä he ole tulleet tuntemaan minun teitäni.’ Niin minä vannoin suuttumuksessani: ’He eivät varmasti pääse minun lepooni.’ ” (Hepr. 3:10, 11; Ps. 95:10, 11.)

¹⁰ Uppiniskaisten israelilaisten halu palata Egyptiin osoitti, että he eivät arvostaneet saamiaan hengellisiä siunauksia. Sen sijaan he haikailivat kurkkuja, vesimeloneja, sipuleita ja muuta hyvää syötävää, jota oli tarjolla Egyptissä (4. Moos. 11:5). Nuo kapinoitsijat olivat kiittämättömän Esaun tavoin valmiita vaihtamaan kallisarvoisen hengellisen perintönsä herkulliseen ateriaan (1. Moos. 25:30–32; Hepr. 12:16).

11. Miten Mooseksen päivien israelilaisten uskottomuus vaikutti Jumalan tarkoitukseen?

¹¹ Vaikka Egyptistä lähteneet israelilaiset eivät osoittaneet uskoa Jehovaan, hän oli kärsivällinen ja ”teki jatkuvasti työtä” tarkoituksensa täyttämiseksi. Hän kiinnitti nyt huomionsa seuraavaan sukupolveen, johon kuuluvat olivat tottelevaisempia kuin vanhempansa. Jehovan käskyn mukaisesti he astuivat Luvattuun maahan ja alkoivat valloittaa sitä. Joosuan 24:31:ssä sanotaan: ”Israel palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten päivinä, joiden päivät jatkuivat Joosuan jälkeen ja jotka olivat tunteneet koko Jehovan työn, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.”

12. Mistä tiedämme, että kristittyjen on mahdollista päästä Jumalan lepoon?

¹² Tuo tottelevainen sukupolvi kuitenkin ikääntyi ja kuoli pois. Sen tilalle tullut toinen sukupolvi ”ei tuntenut Jehovaa eikä sitä työtä, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi”. Niinpä ”Israelin pojat tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja palvelivat Baaleja”. (Tuom. 2:10, 11.) Luvattu maa ei osoittautunut heille todelliseksi ”lepopaikaksi”. Tottelemattomuutensa vuoksi he eivät saaneet nauttia rauhaisasta suhteesta Jumalaan. Paavali kirjoitti näistä israelilaisista: ”Jos Joosua olisi johdattanut heidät lepopaikkaan, niin Jumala ei olisi jälkeenpäin puhunut toisesta päivästä.” Sitten Paavali lisäsi: ”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo.” (Hepr. 4:8, 9.) Paavali tarkoitti ”Jumalan kansalla” kristittyjä. Voisivatko kristityt siis päästä Jumalan lepoon? Aivan varmasti voisivat, olipa heillä juutalainen tausta tai ei!

Jotkut kristityt eivät päässeet Jumalan lepoon

13, 14. a) Mitä israelilaisten piti Mooseksen päivinä tehdä päästäkseen Jumalan lepoon? b) Miten ensimmäisen vuosisadan kristittyjen oli mahdollista päästä Jumalan lepoon?

¹³ Kirjoittaessaan heprealaiskristityille Paavali oli huolissaan siitä, että jotkut heistä toimivat vastoin Jumalan edistyvää tarkoitusta. (Lue Heprealaiskirjeen 4:1.) Missä mielessä? Ironista kyllä, he noudattivat edelleen joitakin Mooseksen lain määräyksiä. Elääkseen sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa israelilaisten oli tosin noin 1 500 vuoden ajan täytynyt noudattaa tuota lakia. Jeesuksen kuoleman yhteydessä Mooseksen laki kuitenkin otettiin pois tieltä. Jotkut kristityt eivät ymmärtäneet tätä ja siksi ajattelivat, että eräitä tuon lain osia piti edelleen noudattaa.b

¹⁴ Paavali selitti näille heprealaiskristityille, että Jeesuksen pappeus, uusi liitto ja hengellinen temppeli olivat kaikki ylivertaisia esikristillisten vastineidensa rinnalla (Hepr. 7:26–28; 8:7–10; 9:11, 12). Paavalilla oli todennäköisesti mielessään Mooseksen lain mukaisen viikkosapatin vietto, kun hän kirjoitti Jehovan lepoon pääsemisestä: ”Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo. Sillä se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan niin kuin Jumala omistaan.” (Hepr. 4:8–10.) Noiden heprealaiskristittyjen piti lakata ajattelemasta, että he voisivat ansaita Jehovan hyväksynnän Mooseksen lakiin perustuvilla teoillaan. Vuoden 33 helluntaista lähtien Jumala on antanut suosionsa niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

15. Mistä tiedämme, että Jumalan lepoon pääseminen edellyttää tottelevaisuutta?

¹⁵ Mikä esti Mooseksen ajan israelilaisia pääsemästä Luvattuun maahan? Tottelemattomuus. Miksi jotkut Paavalin ajan kristityt eivät päässeet Jumalan lepoon? Koska hekin olivat tottelemattomia. He eivät tunnustaneet, että Mooseksen laki oli täyttänyt tarkoituksensa ja että Jehova johti nyt kansaansa toiseen suuntaan.

Miten Jumalan lepoon voi päästä nykyään?

16, 17. a) Miten Jumalan lepoon voi päästä nykyään? b) Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁶ Tuskin kukaan meistä nykyään ajattelee, että voidakseen pelastua pitäisi noudattaa Mooseksen lakia. Paavali sanoo efesolaisille selvästi: ”Ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi teidät on tosiaankin pelastettu uskon välityksellä, eikä tämä johdu teistä; se on Jumalan lahja. Se ei johdu teoista, jotta kenelläkään ei olisi syytä ylpeillä.” (Ef. 2:8, 9.) Miten sitten kristityt voivat nykyään päästä Jumalan lepoon? Jehova valitsi seitsemännen päivän eli lepopäivänsä ajaksi, jolloin hän saattaa maata koskevan tarkoituksensa loistoisaan päätökseen. Voimme päästä Jehovan lepoon, jos toimimme tottelevaisesti sopusoinnussa hänen edistyvän tarkoituksensa kanssa sitä mukaa kuin se paljastuu meille hänen järjestönsä välityksellä.

¹⁷ Jos toisaalta vähättelisimme Raamattuun perustuvia neuvoja, joita saamme ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä, ja päättäisimme toimia oman mielemme mukaan, menettelisimme Jumalan paljastuvan tarkoituksen vastaisesti. Se voisi vaarantaa ystävyytemme hänen kanssaan. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan joitakin yleisiä tilanteita, joissa meillä on mahdollisuus osoittaa tottelevaisuutemme. Niissä tekemämme ratkaisut voivat osoittaa, olemmeko päässeet Jumalan lepoon.

[Alaviitteet]

Kysymyksiä mietittäväksi

• Mikä oli Jumalan tarkoitus seitsemännen päivän eli lepopäivän suhteen?

• Mistä tiedämme, että seitsemäs päivä on yhä meneillään?

• Mikä esti Mooseksen päivien israelilaisia ja joitakin ensimmäisen vuosisadan kristittyjä pääsemästä Jumalan lepoon?

• Miten Jumalan lepoon voi päästä nykyään?

[Huomioteksti s. 27]

Voimme päästä Jehovan lepoon, jos toimimme tottelevaisesti sopusoinnussa hänen edistyvän tarkoituksensa kanssa sitä mukaa kuin se paljastuu meille hänen järjestönsä välityksellä.

[Kuvat s. 26, 27]

Miten Jumalan kansan täytyy edelleen toimia päästäkseen hänen lepoonsa?