Raamatun näkökanta:
Pitäisikö sinun antaa omantuntosi toimia oppaanasi?
KÄVELLESSÄSI vilkasliikenteisellä kadulla ohitat tyylikkäästi pukeutuneen naisen, jolta hänen huomaamattaan putoaa nippu seteleitä. Kumartuessasi nostamaan niitä näet hänen astuvan kiireesti loistoautoon. Mitä teet? Huudatko hänelle vangitaksesi hänen huomionsa vai tungetko setelit nopeasti taskuusi?
Vastaus riippuu omastatunnostasi. Mitä se kehottaisi sinua tekemään? Ja mikä vielä tärkeämpää, voitko luottaa sen arvostelukykyyn? Voitko huoletta antaa omantuntosi toimia oppaanasi?
Mikä omatunto on
Omantunnon on sanottu olevan luonnollinen taju siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä oikeudenmukaista ja mikä epäoikeudenmukaista, mikä moraalista ja mikä moraalitonta. Raamattu selittää omantunnon toimintaa Roomalaiskirjeen 2:14, 15:ssä seuraavasti: ”Sillä aina kun kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” Omantuntosi ansiosta voit siis arvioida tilanteita, tehdä oikeita ratkaisuja ja arvostella itseäsi sen perusteella, millaisia ratkaisuja olet tehnnyt. Mutta voitko luottaa siihen?
Ehkä voit, ehkä et. Onhan olemassa riittävästi todisteita siitä, että paatunut omatunto voi johtaa ihmisen väärään käytökseen. Se että jonkun omatunto sallii tietynlaisen käyttäytymisen, ei takaa Jumalan hyväksyvän tuota toimintatapaa. Esimerkiksi Saulus Tarsolainen johti ennen kristityksi tuloaan kristittyjen vainoa. Hän jopa hyväksyi kristityn marttyyrin, Stefanuksen, murhan ja osallistui siihen. Hänen omatuntonsa ei kuitenkaan tuominnut häntä siitä. (Apostolien teot 7:58, 59; Galatalaisille 1:13, 14; 1. Timoteukselle 1:12–16.)
Monet natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana toimineet SS-miehet sanoivat vain noudattaneensa määräyksiä, kun he kiduttivat ja tappoivat miljoonia Hitlerin keskitysleireissä. Heidän omatuntonsa salli heidän tehdä niin. Mutta maailma – puhumattakaan Jumalasta – ei hyväksynyt heidän tekojaan. Niinpä he saivat aiheellisesti langettavan tuomion.
Miksi se ei toimi kunnolla?
Miksei jokin Jumalan luoma toimisi kunnolla? Raamattu selittää syyn tähän. Koska ihminen joutui synnin alaisuuteen Aadamin tottelemattomuuden takia, synnin sanotaan hallitsevan kuninkaana ja pakottavan ihmiset tottelemaan sen haluja (Roomalaisille 5:12; 6:12). Ihmisen omatunto, joka oli alun perin täydellinen, vääristyi; synnin pakottava voima kilpailee nyt sen kanssa (Roomalaisille 7:18–20). Tämä aiheutti meille hyvin tutun ristiriidan: ”Totean siis omassa tapauksessani sen lain, että kun tahdon tehdä sitä mikä on oikein, niin minussa on sitä mikä on pahaa. – – näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” (Roomalaisille 7:21–23.)
Tämän perinnöllisen heikkouden lisäksi omaantuntoomme vaikuttavat epäsuotuisasti myös ulkoiset tekijät. Esimerkiksi toisten painostus ilmeisesti vääristi tai paadutti aikaisemmin mainittujen natsisotilaitten omantunnon. (Vrt. Sananlaskut 29:25.) Lisäksi mielen ruokkiminen epäterveillä asioilla, esimerkiksi televisiossa, elokuvissa ja kirjoissa kuvatulla moraalittomuudella ja väkivallalla, vaikuttaa samalla tavalla. Jos olemme jatkuvasti tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, ne eivät ajan oloon tunnukaan kovin pahoilta, ja niin omantuntomme ääni heikkenee. Toisin sanoen ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttolaisille 15:33).
Jos ihminen on kasvatettu tuntemaan Jumalan lait ja kunnioittamaan niitä, hänen omatuntonsa on ilmeisesti luotettavampi opas kuin jos häntä ei olisi niin kasvatettu. Tästä huolimatta sellainenkin ihminen, joka ymmärtää ja arvostaa syvästi Jumalan teitä, saattaa silti toisinaan huomata, että perityn synnin ja epätäydellisyyden vuoksi – ja ehkä ulkoisten vaikutteidenkin vuoksi – hänen omatuntonsa ei olekaan luotettava opas.
Mitä voimme tehdä?
Voiko omaatuntoa muuttaa, herkistää oikeille periaatteille? Kyllä voi. Paavali neuvoi kristittyjä, että he voisivat käytössä valmentaa havaintokykyään ”erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:11–14). Tähän havaintokyvyn käyttämiseen ja valmentamiseen sisältyy Raamatun tutkiminen ja erityishuomion kiinnittäminen Jeesuksen Kristuksen meille jättämään täydelliseen malliin (1. Pietarin kirje 2:21, 22). Kun sitten käytämme havaintokykyämme tehdessämme ratkaisuja, omatuntomme ohjaa meitä aina vain kauemmaksi vääristä ajatuksista ja teoista ja kannustaa meitä tekemään sitä, mikä on oikein ja kunniallista.
Me emme silti saa tulla omahyväisiksi ja ajatella, että kaikki sellainen on oikein, mikä ei vaivaa meidän omaatuntoamme. Oikeaa ja turvallista tapaa suhtautua epätäydellisen ihmisen omaantuntoon voidaan valaista turvallisen autoilijan varotoimilla. Kun hän haluaa vaihtaa kaistaa, hän vilkaisee vaistomaisesti ensin taustapeiliinsä. Jos hän näkee auton, hän tietää, että on vaarallista siirtyä toiselle kaistalle. Mutta vaikka tie näyttääkin vapaalta, varovainen ajaja tajuaa, että on olemassa kuolleita kulmia, joiden vuoksi peilin kautta ei aina näe kaikkea. Siksi hän peiliin katsomisen lisäksi kääntää päänsä ja katsoo olkansa yli varmistuakseen siitä, että kaista todellakin on vapaa, ennen kuin hän siirtyy sille. Sama pitää paikkansa omastatunnosta. Jos se varoittaa sinua, kuuntele sitä! Mutta silloinkin kun se ei heti hälytä, toimi kuin varovainen autoilija: varmistaudu edelleen siitä, että vaaraa ei ole.
Tutki ajatteluasi saadaksesi selville, onko se sopusoinnussa Jumalan ajattelun kanssa. Käytä hänen Sanaansa kaikupohjana arvioidaksesi omaatuntoasi. Sananlaskujen 3:5, 6:ssa sanotaan viisaasti: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”
On siis viisasta kuunnella omantuntosi ääntä. Mutta on vielä viisaampaa verrata kaikkia aikomuksiamme ja tekojamme Jumalan tahtoon, jonka hän on paljastanut Sanassaan. Vain silloin voimme sanoa varmasti: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto.” (Heprealaisille 13:18; 2. Korinttolaisille 1:12.)
[Kuva s. 26]
”Pyhän Paavalin kääntymys”
[Lähdemerkintä]
Caravaggion maalaus; Scala/Art Resource, N.Y.