Pysy lujana uskossasi koettelemuksista huolimatta!

”Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin.” (JAAKOBIN KIRJE 1:2)

 1. Mistä huolimatta Jehovan kansaan kuuluvat palvelevat häntä uskoen ja tuntien ”sydämen iloa”?

JEHOVAN kansaan kuuluvat palvelevat hänen todistajinaan uskoen häneen ja tuntien ”sydämen iloa” (5. Mooseksen kirja 28:47; Jesaja 43:10). He tekevät näin, vaikka heillä on kestettävänään monia koettelemuksia. Vaikeuksistaan huolimatta he ammentavat lohtua sanoista: ”Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” (Jaakobin kirje 1:2, 3.)

 2. Mitä tiedetään Jaakobin kirjeen kirjoittajasta?

² Nämä sanat kirjoitti noin vuonna 62 opetuslapsi Jaakob, Jeesuksen Kristuksen velipuoli (Markus 6:3). Jaakob oli yksi Jerusalemin seurakunnan vanhimmista. Tosiasiassa hän, Keefas (Pietari) ja Johannes ”näyttivät olevan pylväitä” – seurakunnan voimakkaita, vankkumattomia tukirakenteita (Galatalaisille 2:9). Kun ympärileikkauskysymys tuotiin ”apostolien ja vanhinten” eteen noin vuonna 49, Jaakob esitti Raamattuun perustuvan ehdotuksen, jonka tuo ensimmäisen vuosisadan hallintoelin hyväksyi (Apostolien teot 15:6–29).

 3. Mitä ongelmia ensimmäisen vuosisadan kristityt kohtasivat, ja miten voimme hyötyä eniten Jaakobin kirjeestä?

³ Huolehtivaisena hengellisenä paimenena Jaakob ’tiesi, miltä katras näytti’ (Sananlaskut 27:23). Hän ymmärsi, että kristityt kohtasivat siihen aikaan ankaria koettelemuksia. Joidenkuiden piti korjata ajatteluaan, sillä he osoittivat puolueellisuutta rikkaita kohtaan. Monille palvonta oli vain muodollista. Jotkut aiheuttivat vahinkoa levottomalla kielellään. Maailmallinen henki vaikutti turmiollisesti, ja monet eivät olleet kärsivällisiä eivätkä rukoilleet. Tosiasiassa jotkut kristityt olivat tulleet hengellisesti sairaiksi. Jaakobin kirje käsittelee tällaisia asioita rakentavalla tavalla, ja hänen neuvonsa ovat nykyään yhtä käytännöllisiä kuin ne olivat ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Hyödymme suuresti, jos tarkastelemme tätä kirjettä ikään kuin se olisi kirjoitettu meille henkilökohtaisesti.a

Kun eteemme tulee koettelemuksia

 4. Miten meidän pitäisi suhtautua koettelemuksiin?

⁴ Jaakob osoittaa, miten suhtautua koettelemuksiin (Jaakobin kirje 1:1–4). Mainitsematta sukulaisuussuhdettaan Jumalan Poikaan hän sanoo nöyrästi itseään ”Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen orjaksi”. Jaakob kirjoittaa hengellisen Israelin ”kahdelletoista – – heimolle”, jotka ovat ”hajallaan”, alun perin vainon vuoksi (Apostolien teot 8:1; 11:19; Galatalaisille 6:16; 1. Pietarin kirje 1:1). Kristittyinä meitäkin vainotaan, ja joudumme ”monenlaisiin koettelemuksiin”. Mutta jos muistamme, että kestetyt koettelemukset vahvistavat uskoamme, ’pidämme sitä pelkkänä ilona’, kun kohtaamme niitä. Jos säilytämme nuhteettomuutemme Jumalan edessä koettelemusten aikana, saamme pysyvää onnellisuutta.

 5. Mitä koettelemuksiimme voi sisältyä, ja mitä tapahtuu, kun kestämme ne menestyksellisesti?

⁵ Koettelemuksiimme sisältyy ihmiskunnalle yleisiä vastoinkäymisiä. Esimerkiksi voimme kärsiä huonosta terveydestä. Nykyään Jumala ei paranna ihmisiä ihmeen avulla, mutta hän vastaa rukouksiimme, kun pyydämme viisautta ja mielenlujuutta osataksemme suhtautua oikein sairauteemme (Psalmit 41:1–3). Vainottuina Jehovan todistajina kärsimme myös vanhurskauden vuoksi (2. Timoteukselle 3:12; 1. Pietarin kirje 3:14). Kun kestämme menestyksellisesti tällaiset koettelemukset, uskomme tulee todistettua, siitä tulee ’koetellun laadun’ usko. Ja se, että uskomme saavuttaa riemuvoiton, ”saa aikaan kestävyyttä”. Koettelemuksissa vahvistunut usko auttaa meitä kestämään tulevia koetuksia.

 6. Miten ’kestävyys saa työnsä täydelliseksi’, ja mitä käytännön askelia voimme ottaa, kun meitä koetellaan?

⁶ ”Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi”, sanoo Jaakob. Jos annamme koettelemuksen kulkea omaa rataansa yrittämättä lopettaa sitä nopeasti epäraamatullisin keinoin, kestävyys tekee ”työnsä”: se tekee meistä kristittyinä ”täydellisiä”, sellaisia joilta ei puutu uskoa. Jos koettelemus paljastaa jonkin heikkouden, meidän pitäisi tietysti etsiä Jehovalta apua sen voittamiseen. Entä jos tuo koettelemus on kiusaus syyllistyä sukupuoliseen moraalittomuuteen? Rukoilkaamme tuon ongelman johdosta ja toimikaamme sitten rukoustemme mukaisesti. Meidän täytyy ehkä vaihtaa työpaikkaamme tai ottaa muita askeleita säilyttääksemme nuhteettomuutemme Jumalan edessä. (1. Mooseksen kirja 39:7–9; 1. Korinttilaisille 10:13.)

Viisauden etsiminen

 7. Miten meitä voidaan auttaa saamaan selville, mitä tehdä koettelemuksissa?

⁷ Jaakob osoittaa, mitä tehdä, jos emme tiedä, miten toimia koettelemuksessa (Jaakobin kirje 1:5–8). Jehova ei soimaa meitä, jos meiltä puuttuu viisautta ja rukoilemme sitä uskossa. Hän auttaa meitä suhtautumaan koettelemukseen oikein ja kestämään sen. Toiset uskovat saattavat kiinnittää huomiomme joihinkin raamatunkohtiin, tai voimme panna niitä merkille tutkiessamme Raamattua. Jumala saattaa ohjailla asioita niin, että pystymme näkemään, mitä meidän pitäisi tehdä. Jumalan henki saattaa opastaa meitä (Luukas 11:13). Saadaksemme tällaista hyötyä meidän täytyy luonnollisesti pysytellä lähellä Jumalaa ja hänen kansaansa (Sananlaskut 18:1).

 8. Miksi epäilijä ei saa mitään Jehovalta?

⁸ Jehova suo meille viisautta selviytyä koettelemuksista, jos ’pyydämme jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä’. Epäilijä ”on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja jota puhallellaan sinne tänne” ennalta arvaamattomasti. Jos olisimme hengellisesti näin häilyviä, ’meidän ei pitäisi luulla saavamme mitään Jehovalta’. Älkäämme olko ’päättämättömiä’ ja ’epävakaita’ rukouksessa tai muilla tavoin. Olkoon meillä sen sijaan uskoa Jehovaan, viisauden Lähteeseen (Sananlaskut 3:5, 6).

Rikkaat ja köyhät voivat riemuita

 9. Miksi meillä on Jehovan palvojina aihetta riemuita?

⁹ Vaikka köyhyys olisikin yksi koettelemuksistamme, pitäkäämme mielessä, että sekä rikkaat että köyhät kristityt voivat riemuita (Jaakobin kirje 1:9–11). Ennen Jeesuksen seuraajiksi tulemistaan useimmilla voidelluilla oli vain vähän aineellista ja maailma halveksi heitä (1. Korinttilaisille 1:26). He saattoivat kuitenkin riemuita ”korotuksestaan” Valtakunnan perillisten asemaan (Roomalaisille 8:16, 17). Toisaalta rikkaat, joita on aiemmin kunnioitettu, kokevat Kristuksen seuraajina ”nöyryytyksen”, koska maailma halveksii heitä (Johannes 7:47–52; 12:42, 43). Jehovan palvelijoina me kaikki voimme kuitenkin riemuita, koska maailmallinen rikkaus ja korkea asema eivät merkitse mitään niihin hengellisiin rikkauksiin verrattuina, joista saamme nauttia. Ja miten kiitollisia olemmekaan siitä, että keskuudessamme ei ole sijaa yhteiskunnallisesta asemasta johtuvalle ylpeydelle! (Sananlaskut 10:22; Apostolien teot 10:34, 35.)

10. Miten kristityn pitäisi suhtautua aineelliseen varallisuuteen?

¹⁰ Jaakob auttaa meitä ymmärtämään, että elämämme ei riipu varallisuudesta eikä maailmallisista saavutuksista. Samoin kuin kukan kauneus ei voi estää sitä kuolemasta auringon ”polttavassa helteessä”, rikkaan miehen varallisuuskaan ei voi pidentää hänen elämäänsä. (Psalmit 49:6–9; Matteus 6:27.) Hän voi kuolla kulkiessaan ”elämänteillään”, kenties hoitaessaan liikeasioitaan. Siksi meidän on olennaisen tärkeää olla ’rikkaita Jumalalle’ ja tehdä kaikki voitavamme edistääksemme Valtakunnan etuja (Luukas 12:13–21; Matteus 6:33; 1. Timoteukselle 6:17–19).

Onnellisia ovat ne, jotka kestävät koettelemuksen

11. Millaiset odotteet on niillä, jotka pysyvät lujina uskossaan kohdatessaan koettelemuksia?

¹¹ Olemmepa rikkaita tai köyhiä, voimme olla onnellisia vain, jos kestämme koettelemuksemme (Jaakobin kirje 1:12–15). Jos kestämme koettelemukset säilyttäen uskomme järkkymättömänä, meitä voidaan sanoa onnellisiksi, sillä sen tekeminen, mikä on oikein Jumalan silmissä, tuottaa iloa. Jos hengestä siinneet kristityt pysyvät lujina uskossaan kuolemaan asti, he saavat ”elämän kruunun”, kuolemattomuuden taivaissa (Ilmestys 2:10; 1. Korinttilaisille 15:50). Jos meillä on maallinen toivo ja säilytämme uskomme Jumalaan, voimme odottaa saavamme ikuisen elämän paratiisimaan päällä (Luukas 23:43; Roomalaisille 6:23). Miten hyvä Jehova onkaan kaikille niille, jotka uskovat häneen!

12. Miksi meidän ei pitäisi vastoinkäymisiä kohdatessamme sanoa: ”Jumala koettelee minua”?

¹² Onko mahdollista, että Jehova itse koettelee meitä vastoinkäymisillä? Ei, meidän ei pitäisi sanoa: ”Jumala koettelee minua.” Jehova ei yritä houkutella meitä tekemään syntiä, vaan hän varmasti auttaa meitä ja antaa meille voimaa, jota tarvitsemme koettelemusten kestämiseen, jos pysymme vakaina uskossa (Filippiläisille 4:13). Jumala on pyhä, ja siksi hän ei saata meitä olosuhteisiin, jotka heikentäisivät vastarintaamme väärin tekemistä kohtaan. Jos itse hankkiudumme epäpyhään tilanteeseen ja teemme jonkin synnin, meidän ei pitäisi syyttää häntä, ”sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään”. Vaikka Jehova voi sallia koettelemuksen kurittaakseen meitä omaksi parhaaksemme, hän ei koettele meitä pahassa tarkoituksessa (Heprealaisille 12:7–11). Saatana saattaa kiusata meitä tekemään väärin, mutta Jumala voi vapauttaa meidät tuosta paholaisesta (Matteus 6:13).

13. Mitä voi tapahtua, jos emme hylkää väärää halua?

¹³ Meidän täytyy rukoilla, sillä jokin tilanne saattaa herättää väärän halun, joka voisi johtaa meidät syntiin. Jaakob sanoo: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä.” Emme voi syyttää Jumalaa synnistämme, jos olemme antaneet syntisen halun viipyä sydämessämme. Ellemme karkota väärää halua, ’se hedelmöityy’, kasvaa sydämessä ja ”synnyttää synnin”. Kun synti on suoritettu, se ”tuottaa kuoleman”. On selvää, että meidän täytyy varjella sydäntämme ja vastustaa syntisiä taipumuksia (Sananlaskut 4:23). Kainia varoitettiin siitä, että synti oli voittamaisillaan hänet, mutta hän ei tehnyt vastarintaa (1. Mooseksen kirja 4:4–8). Entä jos me olemme epäraamatullisen tien alussa? Meidän pitäisi varmasti olla kiitollisia, jos kristityt vanhimmat yrittävät palauttaa meidät kohdalleen, niin ettemme tee syntiä Jumalaa vastaan (Galatalaisille 6:1).

Jumala – hyvien asioiden Lähde

14. Missä mielessä voidaan sanoa, että Jumalan annit ovat ”täydellisiä”?

¹⁴ Meidän pitäisi muistaa, että Jehova ei ole koettelemusten vaan hyvien asioiden Lähde (Jaakobin kirje 1:16–18). Jaakob puhuttelee toisia uskovia ”rakkaiksi veljiksi” ja osoittaa, että Jumala on ’jokaisen hyvän annin ja täydellisen lahjan’ Antaja. Jehovan hengelliset ja aineelliset annit ovat ”täydellisiä”, niistä ei puutu mitään. Ne tulevat ”ylhäältä”, Jumalan asuinpaikasta taivaista (1. Kuninkaiden kirja 8:39). Jehova on ”taivaan valojen” – auringon, kuun ja tähtien – ”Isä”. Lisäksi hän antaa meille hengellisen valon ja totuuden. (Psalmit 43:3; Jeremia 31:35; 2. Korinttilaisille 4:6.) Toisin kuin aurinko, joka panee liikkuessaan varjot siirtymään ja joka on lakipisteessään vain keskipäivällä, Jumala on aina korkeimmassa asemassa antamaan sitä, mikä on hyvää. Hän varustaa meidät varmasti kohtaamaan koettelemuksia, jos käytämme täysin hyödyksemme niitä hengellisiä anteja, joita saamme häneltä hänen Sanansa sekä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45).

15. Mikä on Jehovan parhaita anteja?

¹⁵ Mikä on ollut Jumalan parhaita anteja? Hengellisten poikien tuottaminen pyhällä hengellä, joka on vaikuttanut yhdessä hyvän uutisen eli ”totuuden sanan” kanssa. Ne jotka kokevat hengellisen syntymän, ovat ”eräs – – ensi hedelmä”, valittuja ihmiskunnan keskuudesta taivaalliseksi ”valtakunnaksi ja papeiksi”. (Ilmestys 5:10; Efesolaisille 1:13, 14.) Jaakob on saattanut ajatella ohran ensi hedelmiä, jotka uhrattiin 16. nisankuuta, päivänä jona Jeesus herätettiin kuolleista, sekä kahden vehnäleivän uhraamista helluntaina, jolloin pyhä henki vuodatettiin (3. Mooseksen kirja 23:4–11, 15–17). Siinä tapauksessa Jeesus olisi ensi hedelmä ja hänen perijätoverinsa ”eräs – – ensi hedelmä”. Entä jos meillä on maallinen toivo? Tuon toivon mielessä pitäminen auttaa meitä pysymään lujina uskossamme ”jokaisen hyvän annin” Antajaan, joka on tehnyt mahdolliseksi elää ikuisesti Valtakunnan hallitusvallan alaisuudessa.

Ole ’sanan tekijä’

16. Miksi meidän pitäisi olla ’nopeita kuulemaan mutta hitaita puhumaan ja vihastumaan’?

¹⁶ Koetellaanpa uskoamme juuri parhaillaan tai ei, meidän täytyy olla ”sanan tekijöitä” (Jaakobin kirje 1:19–25). Meidän täytyy olla ’nopeita kuulemaan’ Jumalan sanaa, olla sen tottelevaisia tekijöitä (Johannes 8:47). Olkaamme toisaalta ’hitaita puhumaan’, punnitkaamme sanamme huolellisesti (Sananlaskut 15:28; 16:23). Jaakob saattaa tässä varoittaa meitä sanomasta nopeasti, että koettelemuksemme ovat lähtöisin Jumalasta. Meitä neuvotaan myös olemaan ’hitaita vihastumaan’, ”sillä miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta”. Jos meitä suututtaa se, mitä joku sanoo, hillitkäämme itsemme, jottei meidän tulisi vastattua ilkeästi (Efesolaisille 4:26, 27). Vihainen henki, joka saattaa aiheuttaa meille ongelmia ja koitua koettelemukseksi toisille, ei voi tuottaa sitä, mitä usko vanhurskaaseen Jumalaamme vaatii meiltä. Lisäksi jos meillä on ”runsaasti tarkkanäköisyyttä”, olemme ’hitaita vihastumaan’ ja veljemme ja sisaremme tuntevat meihin vetoa (Sananlaskut 14:29).

17. Mitä pahuuden poistaminen sydämestä ja mielestä saa aikaan?

¹⁷ Meidän täytyy varmasti olla puhtaita ”kaikesta saastaisuudesta” – kaikesta mikä inhottaa Jumalaa ja edistää vihastumista. Lisäksi meidän täytyy ’panna pois se, mikä on liiallista, pahuus’. Meidän jokaisen tulee puhdistaa elämästämme kaikki lihan tai hengen epäpuhtaus (2. Korinttilaisille 7:1; 1. Pietarin kirje 1:14–16; 1. Johanneksen kirje 1:9). Pahuuden poistaminen sydämestä ja mielestä on auttanut meitä ’ottamaan lempeästi vastaan’ totuuden ”sanan juurruttamisen” (Apostolien teot 17:11, 12). Olemmepa olleet kristittyinä miten kauan tahansa, meidän täytyy antaa juurruttaa itseemme jatkuvasti lisää Raamatun totuutta. Miksi? Koska juurrutettu sana tuottaa Jumalan hengen avulla ”uuden persoonallisuuden”, ja näin voimme saavuttaa pelastuksen (Efesolaisille 4:20–24).

18. Miten se, joka on vain sanan kuulija, eroaa siitä, joka on myös sen tekijä?

¹⁸ Miten osoitamme sen, että tuo sana on oppaanamme? Olemalla tottelevaisia ”sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita”. (Luukas 11:28.) ”Tekijöillä” on uskoa, joka tuottaa tekoja, esimerkiksi palavan innokkaan toiminnan kristillisessä sananpalveluksessa ja säännöllisen osallistumisen Jumalan kansan kokouksiin (Roomalaisille 10:14, 15; Heprealaisille 10:24, 25). Pelkästään sanan kuulija ”on kuin mies, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä”. Hän katsoo, lähtee sitten pois ja unohtaa, miten hänen olisi ehkä korjattava ulkonäköään. ”Sanan tekijöinä” me tutkimme ja noudatamme huolellisesti Jumalan ”täydellistä lakia”, joka sisältää kaiken, mitä hän vaatii meiltä. Vapaus, josta näin nautimme, on synnin ja kuoleman orjuuden vastakohta, sillä se johtaa elämään. ’Pysykäämme’ siis ”täydellisessä laissa” siten, että jatkuvasti tutkimme sitä tarkoin ja tottelemme sitä. Ja ajattelehan! Jos olemme ’sanan tekijöitä emmekä unohtavia kuulijoita’, meillä on Jumalan suosiosta johtuva ilo (Psalmit 19:7–11).

Paljon enemmän kuin muodollisia palvojia

19, 20. a) Mitä puhdas palvonta Jaakobin kirjeen 1:26, 27:n mukaan vaatii meiltä? b) Mainitse joitakin esimerkkejä saastumattomasta palvonnasta.

¹⁹ Voidaksemme nauttia Jumalan suosiosta meidän täytyy muistaa, että tosi palvonta ei ole vain muodollisuutta (Jaakobin kirje 1:26, 27). Saatamme ajatella, että noudatamme Jehovalle otollista ’palvontamuotoa’, mutta todella merkityksellistä on se, millaiseksi hän kunkin meistä arvioi (1. Korinttilaisille 4:4). Yksi vakava tahra voi olla se, ettei ”pidä kieltään kurissa”. Olisi itsemme pettämistä ajatella, että Jumala on mieltynyt palvontaamme, jos panettelemme toisia, esitämme valheita tai käytämme muilla tavoin kieltämme väärin (3. Mooseksen kirja 19:16; Efesolaisille 4:25). Emme varmastikaan halua, että ’palvontamuotomme’ on jostakin syystä ”turha” ja sellainen, jota Jumala ei hyväksy.

²⁰ Vaikka Jaakob ei mainitsekaan jokaista puhtaan palvonnan piirrettä, hän sanoo, että siihen sisältyy ”orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan” (Galatalaisille 2:10; 6:10; 1. Johanneksen kirje 3:18). Kristillinen seurakunta osoittaa erityistä kiinnostusta siihen, että leskistä pidetään huolta (Apostolien teot 6:1–6; 1. Timoteukselle 5:8–10). Koska Jumala on lesken ja isättömän Suojelija, olkaamme yhteistoiminnassa Hänen kanssaan tekemällä voitavamme auttaaksemme heitä hengellisesti ja aineellisesti (5. Mooseksen kirja 10:17, 18). Puhdas palvonta merkitsee myös sitä, että ’suojelee itsensä maailman’, Saatanan vallassa olevan epävanhurskaan ihmisyhteiskunnan, ”tahroilta” (Johannes 17:16; 1. Johanneksen kirje 5:19). Pysykäämme siksi erossa maailman jumalattomasta käytöksestä voidaksemme kirkastaa Jehovaa ja olla hyödyllisiä hänen palveluksessaan (2. Timoteukselle 2:20–22).

21. Mitkä muut kysymykset ansaitsevat huomiomme Jaakobin kirjeen yhteydessä?

²¹ Niiden Jaakobin neuvojen, joita olemme tähän mennessä tarkastelleet, pitäisi auttaa meitä kestämään koettelemuksia ja pysymään lujina uskossamme. Niiden pitäisi kasvattaa arvostustamme hyvien antien rakkaudellista Antajaa kohtaan. Ja Jaakobin sanat auttavat meitä harjoittamaan puhdasta palvontaa. Mihin muuhun hän kiinnittää huomiomme? Mitä muita askeleita voimme ottaa osoittaaksemme, että meillä on aitoa uskoa Jehovaan?

[Alaviite]

Miten vastaisit?

◻ Mikä auttaa meitä kestämään koettelemuksia?

◻ Miksi kristityt voivat riemuita koettelemuksista huolimatta?

◻ Miten voimme olla sanan tekijöitä?

◻ Mitä puhtaaseen palvontaan sisältyy?

[Kuva s. 9]

Kun joudut koettelemukseen, osoita uskoa Jehovan kykyyn vastata rukouksiin

[Kuvat s. 10]

”Sanan tekijät” julistavat Jumalan valtakuntaa kautta maailman