”Jokaisen hyvän annin” Antaja

”Kerran eräs reformoidun kirkon pappi kääntyi puoleeni. Hän halusi tietää, miten johdan kirkkoani. Sanoin hänelle: ’ – – Emme maksa kenellekään palkkaa; ihmisillä ei ole mitään syytä valittaa. Emme koskaan kerää kolehtia.’ ’Miten te sitten saatte rahaa?’ hän kysyi. Vastasin: ’Jos nyt kerron teille, tri – , totuuden kaikessa yksinkertaisuudessaan, te tuskin voitte uskoa sitä. Kun ihmiset kiinnostuvat tästä asiasta, heidän nenänsä alle ei työnnetä haavia. He tajuavat kuitenkin, että kuluja on. He toteavat itsekseen: ”Tämä sali maksaa jotakin. – – Miten voisin antaa vähän rahaa tähän tarkoitukseen?”’ Hän katsoi minua ikään kuin olisi ajatellut, että miksi oikein häntä luulin – keltanokaksiko? Sanoin: ’Nyt kerron teille, tri –, paljaan totuuden. – – Kun ihmistä siunataan ja hänellä on varoja, hän haluaa käyttää niitä Herran hyväksi. Jos hän on varaton, miksi meidän pitäisi muistuttaa häntä siitä?’”

(Charles T. Russell, Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti, engl. Vartiotorni 15.7.1915)

ME ANNAMME, koska Jehova Jumala on ensiksi antanut meille. Hän alkoi antaa mittaamattoman pitkän aikaa sitten luodessaan aivan ensimmäisen luomuksensa – ”ainosyntyisen Poikansa” (Johannes 3:16). Rakkaus sai hänet antamaan elämän lahjan toisille.

Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on Jehovan suurenmoisin lahja meille. Jumalan Poika itsessään ei kuitenkaan ollut viimeinen Jumalan anneista. Apostoli Paavali sanoi, että ”Jumalan verraton ansaitsematon hyvyys” on Jehovan ”sanoin kuvaamaton ilmainen lahja” (2. Korinttolaisille 9:14, 15). Tähän lahjaan kuuluvat selvästikin kaikki ne eri tavat, joilla Jumala Jeesuksen välityksellä osoittaa hyvyyttä ja rakkaudellista huomaavaisuutta kansaansa kohtaan. Tällainen ansaitsematon hyvyys on niin ihmeellistä, että se ylittää ihmisen kyvyn kuvailla tai ilmaista sitä sanoin. Jumalan anteliaisuuteen liittyy kuitenkin vielä muutakin.

Eräs kuningas tunnusti viisaasti ja nöyrästi kauan sitten, että antoipa hän mitä hyvää tahansa lahjana, se kuului todellisuudessa Jehovalle. Hän sanoi: ”Sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra [”Jehova”, UM], on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. – – Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” (1. Aikakirja 29:11–14.)

Jumalan esimerkki

Jaakob, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, tiesi Jehova Jumalan olevan kaiken sellaisen lähde, mikä on joka suhteessa täysin hyvää. Hän antaa vain täydellisiä lahjoja. Jaakob kirjoitti: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä, sillä se tulee alas taivaan valojen Isältä, jonka luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua.” (Jaakob 1:17.)

Jaakob tajusi, miten suuresti Jumala eroaa ihmisistä jopa lahjojen antamisessa. Ihmiset voivat antaa hyviä lahjoja, mutta eivät aina toimi siten. He saattavat antaa lahjoja itsekkäistä vaikuttimista, tai voivat niiden avulla houkutella jotakuta tekemään jotakin pahaa. Jehovan luona ei ole vaihtelua siinä mielessä, että hän ei muutu. Tästä syystä hänen lahjansa eivät muutu luonteeltaan. Ne ovat aina puhdashenkisiä. Ne edistävät aina ihmiskunnan hyvinvointia ja onnellisuutta. Ne ovat aina hyviä ja hyödyllisiä, eivät koskaan vahingollisia.

Lahjojen antamisen vaikuttimet

Jaakobin aikana oli suosituilla uskonnollisilla johtajilla tapana antaa lahjoja vain, jotta ihmiset näkisivät sen. He antoivat huonoista vaikuttimista. Tavoitellessaan kiihkeästi ihmisten suosiota he tinkivät vanhurskaista periaatteistaan. Kristittyjen piti kuitenkin olla erilaisia. Jeesus neuvoi heitä: ”Kun – – lähdet antamaan armonlahjoja, älä toitota torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagogissa ja kaduilla saadakseen kunniaa ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä. Mutta kun sinä annat armonlahjoja, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, jotta armonlahjasi olisivat salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, on palkitseva sinut.” (Matteus 6:2–4.)

Kristityt antavat lahjoja auttaakseen toisia tyydyttämään jonkin tarpeen, ilahduttaakseen heitä tai edistääkseen tosi palvontaa. He eivät tavoittele kunniaa itselleen. Jehovan katse voi joka tapauksessa tavoittaa sydämemme syrjäisimmänkin sopukan. Hän kykenee näkemään syvimmät vaikuttimemme, jotka saavat meidät antamaan armonlahjoja.

Jehovan todistajat pyrkivät noudattamaan Jehovan ja hänen Poikansa esimerkkiä antaessaan lahjoja. He antavat siitä, mitä heillä on. Heillä on Valtakunnan hyvä uutinen, ja he antavat sen siunaukseksi toisille. He tietävät, että Sananlaskujen 3:9:ssä sanotaan: ”Kunnioita Herraa [”Jehovaa”, UM] antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta.” Koska kaikki haaratoimistot, seurakunnat ja yksilöt pyrkivät vilpittömästi edistämään toisten hyvinvointia, koko veljesseurasta on tullut hengellisesti vahva ja kukoistava. Aineellinen hyvinvointi ei johda hengelliseen hyvinvointiin, mutta hengellinen hyvinvointi saa aikaan aineellisen hyvinvoinnin, joka täyttää Jehovan työn tarpeet.

Osallistumistapoja

On monia tapoja, joilla jokainen voi henkilökohtaisesti tukea hyvää uutista lahjoituksillaan. Voimme esimerkiksi lahjoittaa jotakin valtakunnansalin hyväksi. Kaikki seurakunnan jäsenet käyttävät valtakunnansalia. Joku on antanut varoja sen rakentamiseen tai vuokran sekä valaistus-, lämmitys- ja kunnossapitokulujen maksuun. Koska kaikkien seurakuntalaisten tuki on tarpeellista, valtakunnansaleihin pannaan lahjalaatikot, ja saadut vapaaehtoiset lahjoitukset käytetään seurakunnan kulujen maksuun. Seurakunta voi päättää lahjoittaa jotakin ylijäämästään paikalliselle Vartiotorni-seuran haaratoimistolle.

Myös suoraan Seuran haaratoimistolle voi antaa lahjoituksia sellaisissa osissa maailmaa toimivien lähetystyöntekijöiden ja erikoistienraivaajien valmentamiseen ja tukemiseen, joissa hyvä uutinen ei ole vielä tavoittanut suurta yleisöä. Hyvän uutisen levittämisestä koituviin kuluihin liittyy myös matkavalvojien työn rahoittaminen. Apostoli Paavali, joka asetti mallin matkatyön tekemisestä ensimmäisellä vuosisadalla, kiitti Filippin seurakuntaa: ”Lähetitte minulle jotakin tarpeeseeni sekä kerran että toisenkin kerran.” (Filippiläisille 4:14–16.) Sen lisäksi, että kaikilla haaratoimistoilla on näistä kokoajanpalvelusmuodoista koituvia kuluja, huolehditaan kaikista Beetel-kodeista sekä niistä, jotka asuvat ja työskentelevät niissä. Hyvän uutisen ihastuttavasta sanomasta kertovan kirjallisuuden kirjoittaminen ja painaminen ovat tosiaan Jumalan antamia etuja, mutta tämä kirjallisuus täytyy myös levittää, ja siitä aiheutuu kustannuksia. Lisäksi kuluja koituu konventtien järjestämisestä, puhumattakaan oikeusjutuista, joita on käyty puolustettaessa hyvää uutista ja pyrittäessä saamaan sille laillinen vahvistus (Filippiläisille 1:7).

Jokainen Jehovan palvelija käyttää aikaansa hyvän uutisen saarnaamiseen vapaaehtoisesti, ja sama pitää paikkansa, kun hän antaa aineellisia varoja. Apostoli Paavali neuvoi panemaan säännöllisesti rahaa säästöön käytettäväksi laajenevan tosi palvonnan tukemiseen: ”Mitä nyt siihen keräykseen tulee, joka on pyhiä varten – –. Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin.” (1. Korinttolaisille 16:1, 2.)

Kun ihminen antaa lahjoituksen, hän ei aina tiedä sen täsmällistä käyttötapaa, mutta hän näkee tulokset: Valtakunnan saarnaamistyö laajenee. Vuoden 1993 Jehovan todistajien vuosikirjan raportit osoittavat, että yli 4 500 000 kristittyä sananpalvelijaa saarnaa Valtakunnan hyvää uutista yli 200 maassa ja meren saaressa. Nämä raportit ovat sydäntä lämmittäviä. Jokainen lahjoitus, olipa se miten suuri tai pieni tahansa, auttaa siis hyvän uutisen levittämisessä kautta maailman.

Tämä työ rahoitetaan kaikkien yhteisesti antamilla varoilla. Jotkut voivat antaa enemmän, mikä auttaa saarnaamistyötä suuremmassa määrin. Toiset antavat vähemmän. Niiden, jotka antavat vaatimattomia lahjoituksia, ei tarvitse kuitenkaan hävetä tai ajatella, että heidän osuutensa on liian vähäpätöinen. Jehova ei varmasti ajattele siten. Jeesus ilmaisi tämän hyvin selvästi osoittaessaan, miten paljon Jehova arvosti lesken ropoa. ”Sitten hän näki erään varattoman lesken pudottavan sinne kaksi pientä hyvin vähäarvoista kolikkoa, ja hän sanoi: ’Minä sanon teille totuudenmukaisesti: tämä leski, vaikkakin köyhä, pudotti enemmän kuin he kaikki. Sillä kaikki nämä pudottivat lahjoja liiastaan, mutta tämä puutteestaan pudotti kaikki elatusvaransa, mitä hänellä oli.’” (Luukas 21:2–4.)

Olipa taloudellinen tilanteemme millainen tahansa, voimme antaa tavoilla, jotka miellyttävät Jehovaa. Psalmista tiivistää hyvin sen, miten voimme antaa kunnian Kuninkaallemme ja Tuomarillemme. Hän toteaa: ”Antakaa Herralle [”Jehovalle”, UM] hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.” (Psalmit 96:8.) Jäljitelkäämme siksi taivaallisen Isämme rakkaudellista esimerkkiä antamalla iloisesti lahjoja, koska hän antoi meille ensin.

[Tekstiruutu s. 30]

MITEN VALTAKUNNAN TYÖTÄ VOIDAAN TUKEA

◻ LAHJAT: Vapaaehtoiset rahalahjoitukset voidaan Suomessa panna postisiirtotilille 59 705 tai lähettää osoitteella: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa. Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä, arvoesineitä ja arvopapereita voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä tulisi selvästi mainita, että ne ovat lahjoituksia.

◻ EHDOLLISET LAHJOITUKSET: Rahaa voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan haltuun sillä ehdolla, että lahjoittaja voi saada siitä takaisin tarpeen mukaan.

◻ VAKUUTUKSET: Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista sellaisista järjestelyistä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.

◻ TESTAMENTIT: Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.

Saadaksesi lisätietoja tai neuvoja näistä asioista kirjoita osoitteeseen: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa.

[Kuvat s. 31]

Miten lahjoituksiasi käytetään?

1. Beetelin vapaaehtoiset työntekijät

2. Haaratoimistojen rakentaminen

3. Katastrofiapu

4. Valtakunnansalit

5. Lähetystyöntekijät