Ankkurina toivo ja vaikuttimena rakkaus

”Nyt pysyvät kuitenkin usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (1. KORINTTILAISILLE 13:13)

1. Mistä apostoli Paavali varoittaa?

APOSTOLI Paavali varoittaa, että uskomme voi laivan tavoin haaksirikkoutua. Hän puhuu siitä, miten tulee ’säilyttää usko ja hyvä omatunto, jonka jotkut ovat työntäneet syrjään ja siten haaksirikkoutuneet uskonsa suhteen’. (1. Timoteukselle 1:19.) Ensimmäisellä vuosisadalla valtamerialukset rakennettiin puusta. Niiden merikelpoisuus riippui rakennuspuun laadusta sekä siitä, kuinka taitavasti laiva oli rakennettu.

2. Miksi uskomme laivan täytyy olla hyvin rakennettu, ja mitä tämä vaatii meiltä?

² Sen mitä voitaisiin sanoa uskomme laivaksi, täytyy pysyä pinnalla ihmiskunnan myrskyisillä merillä (Jesaja 57:20; Ilmestys 17:15). Siksi sen täytyy olla hyvin rakennettu, ja tämä riippuu meistä. Kun juutalaisen ja roomalaisen maailman ”meret” olivat käymässä erityisen myrskyisiksi varhaiskristityille, Juudas kirjoitti: ”Rakkaat, rakentamalla itseänne pyhimmän uskonne perustalle ja rukoillen pyhän hengen avulla pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, samalla kun odotatte Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ikuinen elämä silmämääränä.” (Juudaan kirje 20, 21.) Koska Juudas puhui myös ’pyhille annetun uskon puolesta’ taistelemisesta, ilmaus ”pyhin usko” voi viitata kristillisten opetusten kokonaisuuteen, pelastuksen hyvä uutinen mukaan luettuna (Juudaan kirje 3). Kristus on tuon uskon perustus. Lujaa uskoa tarvitaan, jotta voisimme pitää kiinni tosi kristillisestä uskosta.

Miten selviytyä lahkojen pelon myrskystä

3. Miten jotkut käyttävät hyväkseen lahkojen pelkoa?

³ Viime vuosina on tapahtunut useita hirvittäviä joukkoitsemurhia, murhia ja terroristihyökkäyksiä, jotka ovat liittyneet salaisiin lahkoihin. Ymmärrettävästi monet yksilöt, myös vilpittömät poliittiset johtajat, ovat ilmaisseet pitävänsä tärkeänä viattomien ihmisten, erityisesti alaikäisten, suojelemista tällaisilta vaarallisilta lahkoilta. ”Tämän asiainjärjestelmän jumala”, joka epäilemättä on näiden inhottavien rikosten takana, on tällä tavalla synnyttänyt lahkojen pelon, ja hän käyttää sitä Jehovan kansaa vastaan (2. Korinttilaisille 4:4; Ilmestys 12:12). Jotkut ovat hyödyntäneet tätä tilannetta nostattaakseen vastustusta työtämme kohtaan. Joissakin maissa he ovat järjestäneet kampanjan, joka on näennäisesti tähdätty ihmisten suojelemiseen ”vaarallisilta lahkoilta”, mutta koska he mainitsevat erheellisesti Jehovan todistajat näiden joukossa, he syyttävät epäsuorasti meitä. Tämä on tehnyt talosta taloon todistamisen vaikeaksi joissakin Euroopan maissa ja saanut jotkut Raamattua kanssamme tutkivat kiinnostuneet lopettamaan tutkimisen. Tällä on vuorostaan ollut kielteinen vaikutus joihinkuihin veljiimme.

4. Miksi vastustuksen ei tulisi lannistaa meitä?

⁴ Vastustuksen ei tulisi kuitenkaan lannistaa meitä, vaan päinvastoin sen pitäisi saada meidät entistä vakuuttuneemmiksi siitä, että harjoitamme tosi kristillisyyttä (Matteus 5:11, 12). Varhaiskristittyjä syytettiin kapinaa lietsovaksi lahkoksi, ja heitä ’vastaan puhuttiin’ kaikkialla (Apostolien teot 24:5; 28:22). Silti apostoli Pietari rauhoitti uskonveljiään kirjoittamalla: ”Rakkaat, älkää oudoksuko keskuudessanne olevaa paloa, joka tapahtuu teille koettelemukseksi, ikään kuin teille sattuisi jotakin outoa. Päinvastoin iloitkaa jatkuvasti, koskapa olette osallisia Kristuksen kärsimyksiin, jotta voisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestymisen aikana.” (1. Pietarin kirje 4:12, 13.) Samoin eräs ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen jäsen kirjoitti: ”Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä. Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa.” (Jaakobin kirje 1:2–4.) Samalla tavalla kuin myrskytuulet koettelevat aluksen merikelpoisuutta, vastustuksen myrskyt paljastavat mahdolliset heikkoudet uskon laivassamme.

Ahdistus saa aikaan kestävyyttä

5. Miten voimme olla varmoja siitä, että uskomme on luja ahdistuksessa?

⁵ Kristityt voivat olla varmoja kestävyydestään ja uskonsa lujuudesta vasta kestettyään ahdistuksen myrskyjä. Kestävyytemme ’saa työnsä täydelliseksi’ myrskyisillä merillä vain, jos olemme ’täydelliset ja joka suhteessa terveet emmekä minkään puutteessa’, luja usko mukaan luettuna. Paavali kirjoitti: ”Joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: suuressa kestävyydessä, ahdistuksissa, puutteissa, vaikeuksissa.” (2. Korinttilaisille 6:4.)

6. Miksi meidän tulee ’riemuita ollessamme ahdistuksissa’, ja miten tämä vahvistaa toivoamme?

⁶ Ahdistuksen myrskytuulia, joita saatamme toisinaan kohdata, tulee pitää tilaisuuksina todistaa, että uskon laivamme on luja ja vakaa. Paavali kirjoitti Rooman kristityille: ”Riemuitkaamme ollessamme ahdistuksissa, koska tiedämme, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä, kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan, hyväksytty tila vuorostaan toivon, eikä toivo johda pettymykseen.” (Roomalaisille 5:3–5.) Lujana pysyminen koettelemuksissa tuo meille Jehovan hyväksynnän. Tämä vuorostaan vahvistaa toivoamme.

Miksi jotkut kokevat haaksirikon

7. a) Miten jotkut olivat kokeneet hengellisen haaksirikon, kuten Paavalin sanat osoittavat? b) Miten jotkut ovat nykyään poikenneet totuudesta?

⁷ Varoittaessaan ”haaksirikosta” Paavali ajatteli joitakuita, jotka olivat ”työntäneet syrjään” hyvän omantuntonsa ja menettäneet uskonsa (1. Timoteukselle 1:19). Heidän joukossaan olivat Hymenaios ja Aleksandros, jotka lankesivat luopumukseen: he poikkesivat totuudesta ja puhuivat herjaavasti (1. Timoteukselle 1:20, engl. viitelaitoksen alaviite; 2. Timoteukselle 2:17, 18). Nykyään luopiot, jotka poikkeavat totuudesta, pieksevät sanoillaan ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” eli maksavat hyvän pahalla sille, joka oli ruokkinut heitä hengellisesti. Jotkut ovat ”pahan orjan” kaltaisia; he sanovat epäsuorasti: ”Isäntäni viipyy.” (Matteus 24:44–49; 2. Timoteukselle 4:14, 15.) He kieltävät, että tämän jumalattoman asiainjärjestelmän loppu on lähellä, ja arvostelevat hengellisesti valpasta orjaluokkaa siitä, että se pitää Jehovan kansan keskuudessa yllä kiireellisyyden tunnetta. (Jesaja 1:3.) Tällaiset luopiot onnistuvat ’mullistamaan muutamien uskon’ ja aiheuttavat heille hengellisen haaksirikon (2. Timoteukselle 2:18).

8. Mikä on saanut jotkut tekemään haaksirikon tai upottamaan uskonsa laivan?

⁸ Jotkut vihkiytyneet kristityt ovat saattaneet uskonsa laivan haaksirikkoon työntämällä syrjään omantuntonsa ja antautumalla tälle maailmalle ominaiseen hillittömään nautinnonhaluun ja sukupuoliseen moraalittomuuteen (2. Pietarin kirje 2:20–22). Jotkut muut taas upottavat uskon laivansa, koska uuden asiainjärjestelmän satama ei heidän mielestään näytä vielä ilmaantuvan horisonttiin. Koska he eivät pysty laskemaan, milloin jotkin ennustukset täyttyvät, he työntävät ”Jehovan päivän” pois mielestään ja hylkäävät tosi palvonnan (2. Pietarin kirje 3:10–13; 1. Pietarin kirje 1:9). Pian he huomaavat olevansa taas nykyisen asiainjärjestelmän synkillä ja levottomilla vesillä (Jesaja 17:12, 13; 57:20). Jotkut, jotka ovat lakanneet olemasta kristillisen seurakunnan yhteydessä, uskovat yhä, että se harjoittaa tosi uskontoa. Ilmeisesti heiltä puuttuu kuitenkin tarvittavaa kärsivällisyyttä ja kestävyyttä odottaa uutta maailmaa, jonka Jehova Jumala on luvannut. Paratiisi ei ole tullut heille tarpeeksi nopeasti.

9. Mitä jotkut vihkiytyneet kristityt tekevät, ja mitä näiden tosiasioiden pitäisi saada meidät pohtimaan?

⁹ Näyttää siltä, että jotkut vihkiytyneet kristityt ovat joissakin osissa maailmaa reivanneet uskon laivansa purjeita. Laiva on vielä pinnalla, mutta he eivät riennä eteenpäin täydessä uskossa, vaan tekevät matkaa leppoisaan tahtiin. Siinä toivossa, että ”pian on paratiisi”, jotkut olivat valmiita ponnistelemaan vaivojaan säästämättä päästäkseen sinne: he olivat innokkaita saarnaamistyössä ja kävivät säännöllisesti kaikissa kokouksissa ja konventeissa. Koska he nyt ajattelevat toiveittensa toteutumisen olevan kauempana kuin he odottivat, he ovat tinkineet hinnasta, jonka he ovat halukkaita maksamaan. Tämä näkyy siitä, että he ovat vähentäneet saarnaamistoimintaansa, käyvät epäsäännöllisesti kokouksissa ja ovat taipuvaisia jättämään väliin joitakin konventin osia tai ohjelmia. Toiset omistavat enemmän aikaa huvitteluun ja aineellisten mukavuuksien hankkimiseen. Nämä tosiasiat saavat meidät pohtimaan, minkä pitäisi olla liikkeelle panevana voimana eläessämme Jehovalle vihkiytymisemme mukaisesti. Pitäisikö intomme hänen palveluksessaan riippua siitä toivosta, että ”pian on paratiisi”?

Toivoa verrataan ankkuriin

10, 11. Mihin Paavali vertasi toivoamme, ja miksi tämä rinnastus oli osuva?

¹⁰ Paavali osoitti, että Jehova oli luvannut siunausten tulevan Abrahamin välityksellä. Sitten tuo apostoli selitti: ”Jumala – – puuttui asioihin valalla, jotta me, jotka olemme paenneet turvaan, saisimme kahden muuttumattoman asian [hänen sanansa ja valansa] välityksellä, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, voimakasta rohkaisua tarttuaksemme eteemme asetettuun toivoon. Tämä toivo on meillä kuin sielun ankkuri, sekä varma että luja.” (Heprealaisille 6:17–19; 1. Mooseksen kirja 22:16–18.) Voideltujen kristittyjen eteen on asetettu toivo elää kuolemattomina taivaassa. Jehovan palvelijoiden suurella enemmistöllä on nykyään loistava toivo elää ikuisesti paratiisimaan päällä (Luukas 23:43). Ilman tällaista toivoa ihmisellä ei voi olla uskoa.

¹¹ Ankkuri on tehokas turvalaite, jota tarvitaan välttämättä pitämään laiva paikallaan ja estämään sitä ajelehtimasta. Yksikään merenkulkija ei uskaltaisi lähteä satamasta ilman ankkuria. Koska Paavali oli ollut useita kertoja haaksirikossa, hän tiesi kokemuksesta, että merellä liikkujan henki riippui usein laivan ankkureista (Apostolien teot 27:29, 39, 40; 2. Korinttilaisille 11:25). Ensimmäisen vuosisadan laivoissa ei ollut moottoria, jonka avulla kapteeni olisi voinut ohjata laivaa tahtonsa mukaan. Airoilla varustettuja sotalaivoja lukuun ottamatta alukset liikkuivat etupäässä tuulen voimalla. Jos laiva oli vaarassa ajautua karille, kapteeni saattoi ainoastaan heittää ankkurin ja yrittää selviytyä myrskystä luottaen siihen, ettei ankkuri irtoaisi merenpohjasta. Siksi Paavali vertasi kristityn toivoa ”sielun ankkuriin”, joka on ”sekä varma että luja” (Heprealaisille 6:19). Kun vastustuksen myrskyt nousevat meitä vastaan tai eteemme tulee muita koettelemuksia, suurenmoinen toivomme on kuin ankkuri, joka vakaannuttaa meidät elävinä sieluina, niin ettei uskon laivamme ajaudu vaarallisille epäilyksen matalikoille tai tuhoisille luopumuksen kareille (Heprealaisille 2:1; Juudaan kirje 8–13).

12. Miten voimme välttyä vetäytymästä pois Jehovasta?

¹² Paavali varoitti heprealaiskristittyjä: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” (Heprealaisille 3:12.) Sanoilla ”pois vetäytymällä” käännetyn kreikkalaisen ilmauksen kantaverbi merkitsee kirjaimellisesti ’astua syrjään’, toisin sanoen sitä, että luopuu. Voimme kuitenkin välttyä tällaiselta täydelliseltä haaksirikolta. Usko ja toivo auttavat meitä pysymään kiinni Jehovassa pahimpienkin koetusten myrskyjen aikana (5. Mooseksen kirja 4:4; 30:19, 20). Uskomme ei ole kuin laiva, jota luopio-opetuksen tuulet heittelevät (Efesolaisille 4:13, 14). Ja kun toivo on ankkurinamme, pystymme kestämään elämän myrskyt Jehovan palvelijoina.

Rakkauden ja pyhän hengen liikkeelle panemia

13, 14. a) Miksi toivomme ankkuri ei yksin riitä? b) Minkä voiman pitäisi kannustaa meitä suorittamaan pyhää palvelusta Jehovalle ja miksi?

¹³ Kristitty ei edisty kohti uutta järjestelmää, jos hänen ainoa vaikuttimensa Jehovan palvelemisessa on toivo elää ikuisesti paratiisimaassa. Samalla kun hän säilyttää toivon ankkurinsa elämänsä vakaannuttajana, hänen täytyy lisätä toivoonsa ja uskoonsa liikkeelle paneva rakkauden voima. Paavali korosti tätä, kun hän kirjoitti: ”Nyt pysyvät kuitenkin usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (1. Korinttilaisille 13:13.)

¹⁴ Voimana, joka kannustaa meitä suorittamaan pyhää palvelusta, pitäisi olla sydämestä lähtevä rakkaus Jehovaan, halu vastata hänen mittaamattomaan rakkauteensa. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (1. Johanneksen kirje 4:8, 9, 19.) Kiitollisuudesta Jehovaa kohtaan meidän tulisi pitää tärkeimpänä, ei omaa pelastustamme, vaan mahdollisuutta todistaa hänen pyhän nimensä pyhittäminen ja hänen vanhurskaan suvereeniutensa kunniaan saattaminen.

15. Miten rakkautemme Jehovaa kohtaan liittyy hänen suvereeniuttaan koskevaan kysymykseen?

¹⁵ Jehova haluaa, että palvelemme häntä, koska rakastamme häntä, emme vain paratiisia. Raamatun tietosanakirjassa Insight on the Scripturesa sanotaan: ”Jehova on ylpeä siitä, että hänen suvereeniutensa ja hänen luomustensa sille antama tuki perustuvat ennen kaikkea rakkauteen. Hän haluaa puolelleen vain sellaisia, jotka rakastavat hänen suvereeniuttaan hänen erinomaisten ominaisuuksiensa ja hänen suvereeniutensa vanhurskauden vuoksi ja jotka pitävät hänen suvereeniuttaan ylivertaisena (1Ko 2:9). He eivät yritä olla riippumattomia vaan haluavat palvella hänen suvereeniutensa alaisuudessa, koska he tuntevat hänet sekä hänen rakkautensa, oikeudenmukaisuutensa ja viisautensa – he havaitsevat näiden ominaisuuksien vievän kirkkaasti voiton heidän omista ominaisuuksistaan (Ps 84:10, 11).” (2. osa s. 275.)

16. Miten rakkaus Jeesusta kohtaan on liikkeelle paneva voima elämässämme?

¹⁶ Kristittyinä osoitamme rakkautta myös Jeesusta kohtaan vastaukseksi hänen rakkauteensa meitä kohtaan. Paavali perusteli asiaa: ”Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska olemme päätelleet näin, että yksi kuoli kaikkien puolesta; niinpä siis kaikki olivat kuolleet; ja hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin.” (2. Korinttilaisille 5:14, 15.) Kristus on perustus, jolle hengellinen elämämme, uskomme ja toivomme rakennetaan. Rakkautemme Kristusta Jeesusta kohtaan vahvistaa toivoamme ja vakaannuttaa uskoamme erityisesti myrskyisien koettelemusten aikoina. (1. Korinttilaisille 3:11; Kolossalaisille 1:23; 2:6, 7.)

17. Mitä dynaamista voimaa Jehova antaa meille, ja miten sen tärkeys osoitetaan Apostolien tekojen 1:8:ssa ja Efesolaiskirjeen 3:16:ssa?

¹⁷ Vaikka rakkautemme Jumalaa ja hänen Poikaansa kohtaan on pääasiallinen liikkeelle paneva voima elämässämme kristittyinä, Jehova antaa jotain muuta, joka kannustaa meitä, lisää meille tarmoa ja antaa meille voimaa mennä eteenpäin hänen palveluksessaan. Kyseessä on hänen vaikuttava voimansa eli pyhä henki. ”Hengeksi” käännetty heprealainen ja kreikkalainen sana viittaavat pohjimmiltaan ilman dynaamiseen liikkeeseen, esimerkiksi tuuleen. Sen kaltaiset purjelaivat, joilla Paavali matkusti, tarvitsivat tuulen näkymätöntä voimaa viemään ne määränpäähän. Samoin me tarvitsemme rakkautta ja Jumalan näkymättömän vaikuttavan voiman toimintaa, jotta uskon laivamme veisi meitä eteenpäin Jehovan palveluksessa. (Apostolien teot 1:8; Efesolaisille 3:16.)

Eteenpäin kohti määränpäätämme!

18. Mikä auttaa meitä kestämään mitkä tahansa tulevat uskomme koetukset?

¹⁸ Uskoamme ja rakkauttamme voidaan koetella ankarasti, ennen kuin pääsemme uuteen asiainjärjestelmään. Jehova on kuitenkin antanut meille ankkurin, joka on ”sekä varma että luja”, suurenmoisen toivomme (Heprealaisille 6:19; Roomalaisille 15:4, 13). Kun vastustus ja muut koettelemukset murjovat meitä, voimme kestää, jos olemme lujasti ankkuroituneina toivomme välityksellä. Kun yksi myrsky on laantunut, mutta toinen ei ole vielä puhjennut, päättäkäämme vahvistaa toivoamme ja lujittaa uskoamme.

19. Miten voimme pitää uskomme laivan kurssissa ja päästä Jumalan uuden maailman satamaan?

¹⁹ Ennen kuin Paavali mainitsi ”sielun ankkurin”, hän sanoi: ”Haluamme, että kukin teistä osoittaa samaa uutteruutta [”kiirehtimistä”, engl. viitelaitoksen alaviite] säilyttääkseen toivon täyden varmuuden loppuun saakka, jottette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” (Heprealaisille 6:11, 12.) Pitäkäämme Jehovaa ja hänen Poikaansa kohtaan tuntemamme rakkauden kannustamina ja pyhän hengen voimistamina uskomme laiva kurssissa, kunnes pääsemme Jumalan lupaaman uuden maailman satamaan.

[Alaviite]

Kertaukseksi

◻ Minkä varoituksen Paavali esitti meille uskomme suhteen?

◻ Miten jotkut ovat kokeneet hengellisen haaksirikon, ja miten toiset hidastavat vauhtiaan?

◻ Mitkä jumaliset ominaisuudet meidän täytyy yhdistää uskoomme?

◻ Mikä auttaa meitä pääsemään Jumalan lupaaman uuden maailman satamaan?

[Kuvat s. 16]

Uskomme laivan täytyy olla hyvin rakennettu, jotta se kestäisi elämän myrskyt

[Kuva s. 17]

Uskomme voisi kärsiä haaksirikon

[Kuva s. 18]

Toivo on ankkuri meidän kristittyjen elämässä