12. luku
Vallan kunnioittaminen välttämätöntä rauhaisalle elämälle
1–3. a) Mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että torjuva asenne valtaan on levinnyt laajalle meidän päivinämme? b) Millä eri tavoilla tämä asenne ilmenee? c) Missä sen vaikutukset tuntuvat?
NYKYAJAN maailma on riippumattomuuden hengen kyllästämä. Varsinkin niiden keskuudessa, jotka ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeen, on kehittynyt yleinen epäluottamus valtaa kohtaan. Miksi? Yksi syy on se, että heidän vanhempansa olivat havainneet ennen näkemättömässä määrin sortoa sekä omavaltaista ja turmeltunutta menettelyä vallanpitäjien taholta. Lapsille muodostui epäselvä näkemys vallasta. Monet heistä eivät näin ollen vanhemmiksi tultuaan juurruttaneet omiin lapsiinsa kunnioitusta valtaa kohtaan. Eikä se, että lapset ovat nähneet viranomaisissa epäoikeudenmukaisuutta, ole auttanut asiaa. Niinpä epäkunnioitus valtaa kohtaan on yleistynyt.
2 Epäkunnioitus ilmenee monin tavoin. Toisinaan se ilmaistaan jollakin pukeutumiseen tai muuhun ulkoiseen olemukseen liittyvällä tavalla, joka osoittaa, että hyväksytyt normit on hylätty. Se voi ilmetä poliisin avoimena uhmaamisena tai jopa väkivaltana ja verenvuodatuksena. Mutta se ei rajoitu näihin tapoihin. Niidenkin keskuudessa, jotka eivät ilmaise ajatuksiaan näin avoimesti, monet jättävät lait huomiotta tai kiertävät ne, jos he ovat eri mieltä niiden kanssa tai toteavat ne epämukaviksi.
3 Tämä tilanne on vaikuttanut syvästi kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla vallitsevaan ilmapiiriin sekä kanssakäymiseen hallitusvirkailijoiden kanssa. Yhä useammat ihmiset eivät halua kenenkään sanovan heille, mitä heidän tulee tehdä. He tavoittelevat sitä, minkä he uskovat olevan suurempaa vapautta. Mitä sinä teet tässä tilanteessa?
4. Mihin kiistakysymykseen me osoitamme asenteemme sillä, miten menettelemme tässä asiassa?
4 Menettelysi osoittaa, miten suhtaudut Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta koskevaan kiistakysymykseen. Kunnioitatko todellakin Jehovaa tosi rauhan ja turvallisuuden Lähteenä? Otatko selville, mitä hänen Sanansa neuvoo, ja sovellatko sitä elämääsi? Vai kuljetko niiden mukana, jotka tekevät riippumattomasti omat ratkaisunsa sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa? – 1. Mooseksen kirja 3:1–5; Ilmestys 12:9.
5. a) Mikä on usein seurauksena sellaisten ihmisten johdatuksen noudattamisesta, jotka lupaavat ”vapautta”? b) Miten vapaa on ihminen, joka tekee Jumalan tahdon?
5 Raamatun täsmällinen tuntemus voi suojella sinua joutumasta niiden harhaan johtamaksi, jotka, vaikka ’lupaavat vapautta, itse ovat turmeluksen orjia’. Sellaisten ihmisten johdatuksen noudattaminen saattaisi sinut vain samaan orjuutettuun tilaan. (2. Pietari 2:18, 19) Todellinen vapaus voidaan saada ainoastaan oppimalla ja tekemällä Jumalan tahto. Jumalan käskyt ovat ”vapauteen kuuluva täydellinen laki”. (Jaakob 1:25) Näin voidaan sanoa, koska Jehova ei aseta meille rajoituksia tarpeettomasti, niin että hän aitaisi meidät sellaisten sääntöjen sisäpuolelle, joilla ei ole mitään hyödyllistä tarkoitusta. Hänen lakinsa antaa sen sijaan sellaista opastusta, joka saa aikaan vapauden, rauhan ja turvallisuuden, joiden perustana on oikea suhde Jumalaan ja lähimmäiseemme.
6, 7. a) Kenellä on parhaat mahdollisuudet tehdä jotakin vallan väärinkäytön suhteen? b) Miten Jeesus osoitti, mitä tapahtuu ihmisille, jotka ottavat lain omiin käsiinsä?
6 Jumala tietää paremmin kuin kukaan muu, missä määrin ihminen on turmeltunut ja käyttää väärin valtaa. Lisäksi hän on antanut sanansa siitä, että olkootpa sortoa aiheuttavat miten korkeassa asemassa hyvänsä, hän tulee vaatimaan heidät tilille. (Roomalaisille 14:12) Jumalan määräaikana ”jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois”. (Sananlaskut 2:22) Mutta meille ei koidu siitä mitään pysyvää hyötyä, jos tulemme kärsimättömiksi ja otamme lain omiin käsiimme. – Roomalaisille 12:17–19.
7 Jeesus korosti tätä apostoleilleen sinä yönä, jona hänet petettiin ja pidätettiin. Maassa vallinneiden olojen vuoksi, muun muassa siksi, että siellä oli villieläimiä, ihmiset kantoivat usein mukanaan asetta. Siksi tuossa tilanteessa Jeesuksen apostoleilla oli kaksi miekkaa. (Luukas 22:38) Mitä tapahtui? He näkivät räikeää oikeuden vääristelyä, kun Jeesus pidätettiin ilman syytä. Silloin apostoli Pietari veti miekkansa esiin hetken mielijohteesta ja iski yhdeltä miehistä korvan pois. Mutta Jeesus paransi irti viilletyn korvan ja kehotti Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52) Meidänkin päivinämme olisivat monet ihmiset voineet tätä neuvoa noudattamalla pelastua ennenaikaiselta kuolemalta. – Sananlaskut 24:21, 22.
Oikea näkemys maallisesta vallasta
8. a) Miten kristittyjen tulee suhtautua maallisiin hallitsijoihin, kuten Roomalaiskirjeen 13:1, 2 esittää? b) Mitä tarkoitetaan ilmauksella, että he ovat ”suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”?
8 Apostoli Paavalin kirjoittaessa Rooman kristityille Jumala henkeytti hänet tarkastelemaan sitä, millaista heidän käytöksensä tulisi olla maallisiin viranomaisiin nähden. Hän kirjoitti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina. Sen tähden se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat itselleen tuomion.” (Roomalaisille 13:1, 2) Merkitseekö tämä sitä, että Jumala on pannut nämä maalliset hallitsijat valtaan? Raamattu vastaa ehdottoman kieltävästi! (Luukas 4:5, 6; Ilmestys 13:1, 2) Mutta he ovat olemassa hänen sallinnallaan. Ja Jumala on määrännyt sen ’suhteellisen aseman’, joka heillä on ollut historian kuluessa. Mikä tuo asema on ollut?
9. Miksi voimme osoittaa kunnioitusta viranhaltijoille, vaikka he syyllistyisivät vääriin menettelyihin?
9 Juuri lainattu raamatunkohta sanoo vallan olevan ”esivalta”, joten tuo asema on ylempi. Siksi hallituksen viranhaltijoita ei tule kohdella epäkunnioittavasti. Heidän voimaan saattamiaan lakeja ei tule halveksia. Tämä ei merkitse sitä, että välttämättä ihailet yksilöitä, eikä sitä, että hyväksyt turmeluksen, johon he saattavat syyllistyä, vaan kunnioituksen osoittamista asianmukaisesti heidän hallussaan pitämänsä viran vuoksi. – Tiitus 3:1, 2.
10. Miten on suhtauduttava verojen maksamiseen, ja miksi niin?
10 Useimmissa tapauksissa maallisilla laeilla on hyvä vaikutus. Ne auttavat säilyttämään järjestyksen ja varmistavat jonkinlaisen suojan ihmisille ja heidän omaisuudelleen. (Roomalaisille 13:3, 4) Lisäksi hallitukset huolehtivat tavallisesti teistä, puhtaanapidosta, palosuojelusta, koulutuksesta ja muista ihmisiä hyödyttävistä palveluista. Tuleeko niille maksaa näistä palveluista? Tulisiko meidän maksaa veroja? Tämä kysymys herättää usein voimakkaita tunteita verojen suuruuden ja julkisten varojen toistuvan väärinkäytön vuoksi. Myös Jeesuksen aikoina tällä kysymyksellä oli poliittista sävyä. Jeesus ei kuitenkaan omaksunut sellaista kantaa, että vallinnut tilanne olisi antanut oikeuden kieltäytyä maksamasta veroja. Viitaten Rooman keisarin lyöttämään rahaan hän sanoi: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:17–21; Roomalaisille 13:6, 7) Jeesus ei tosiaankaan hyväksynyt sitä ajatusta, että jokainen olisi laki itselleen.
11, 12. a) Miten Raamattu osoittaa, että on otettava huomioon myös eräs muu valta? b) Mitä tekisit, jos maalliset hallitsijat antaisivat määräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa, ja miksi tekisit niin?
11 Jeesus osoitti kuitenkin, että ”keisari”, maallinen valtio, ei ollut ainoa huomioon otettava valta. ”Esivallat” eivät ole Jumalaa ylempiä eivätkä edes hänen kanssaan yhdenvertaisia. Päinvastoin ne ovat häntä paljon alempiarvoisia. Siksi niillä on rajallinen, ei ehdoton, valta. Tämän vuoksi kristityt ovat usein joutuneet kriittisen ratkaisun eteen. Se on ratkaisu, jonka eteen sinäkin väistämättä joudut. Mitä sinä teet, kun vallassa olevat vaativat itselleen sitä, mikä kuuluu Jumalalle? Jos he kieltävät tekemästä sitä, mitä Jumala käskee, niin kumpaa sinä tottelet?
12 Jeesuksen apostolit esittivät asenteensa kunnioittavasti mutta päättäväisesti Jerusalemin korkeimman oikeuden jäsenille: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. – – Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 4:19, 20; 5:29) Hallitukset ovat toisinaan asettaneet poikkeustilan aikana rajoituksia, ja se on ymmärrettävää. Mutta joskus hallituksen rajoitusten tarkoitus saattaa olla Jumalan palvontamme estäminen ja Jumalan antamien velvollisuuksien noudattamisen tekeminen mahdottomaksi. Miten meidän tulisi silloin menetellä? Jumalan henkeytetty sana vastaa: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.”
13, 14. Miten huolellisesti meidän tulisi varoa rikkomasta maallisia lakeja vain henkilökohtaisten syiden vuoksi? b) Osoita Raamatusta syyt siihen.
13 Vaikka tämän Jumalan asettaman velvoitteen kunnioittaminen voikin olla ristiriidassa ”keisarin” vaatimusten kanssa, se poikkeaa suuresti siitä, että rikkoisimme riippumattomasti niitä lakeja, joista emme ole samaa mieltä. On totta, että jotkin lait saattavat jonkun omalta katsantokannalta näyttää tarpeettomilta tai kohtuuttoman rajoittavilta. Mutta se ei oikeuta jättämään huomiotta lakeja, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. Miten kävisi, jos kaikki ihmiset tottelisivat vain niitä lakeja, joista he ajattelisivat olevan hyötyä itselleen? Se voisi johtaa ainoastaan sekasortoon.
14 Toisinaan joku saattaa ajatella voivansa jättää vallan huomiotta ja tehdä sitä, mikä häntä miellyttää, koska ei ole todennäköistä, että hän jäisi kiinni ja saisi rangaistuksen. Mutta tämä on hyvin vaarallista. Vaikka lain halveksunta saattaa ensiksi käsittää vähäisiä asioita, voi rangaistuksetta jääminen rohkaista suurempaan laittomuuteen. On niin kuin Saarnaajan 8:11 sanoo: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” Mutta onko lain tottelemisen oikea syy vain tottelemattomuudesta tulevan rangaistuksen pelko? Kristityllä täytyy olla paljon voimakkaampi vaikutin. Apostoli Paavali sanoi sen olevan ”pakottava syy” – halu säilyttää puhdas omatunto. (Roomalaisille 13:5) Ihminen, jolla on Raamatun periaatteiden valmentama omatunto, tietää, että laittomaan menettelyyn ryhtyvä asennoituisi ”Jumalan järjestelyä vastaan”. Jumala tietää, mitä me teemme, riippumatta siitä, tietävätkö muut ihmiset, ja meidän tulevan elämän odotteemme riippuvat hänestä. – 1. Pietari 2:12–17.
15. a) Minkä tulisi opastaa meitä asennoitumisessamme opettajaan tai työnantajaan? b) Kenen hengen vaikutusvaltaan alistumiselta me täten vältymme?
15 Sama pitää paikkansa nuoren asenteesta opettajaansa kohtaan ja aikuisen asenteesta työnantajaansa kohtaan. Sen seikan, että ympärillämme olevat monet ihmiset tekevät väärin, ei tule olla ratkaiseva tekijä. Sen, tietääkö opettaja tai työnantaja, mitä me teemme, ei tulisi vaikuttaa asiaan. Kysymys kuuluu: Mikä on oikein? Mikä miellyttää Jumalaa? Tässäkin pitää paikkansa, että jos se, mitä meitä pyydetään tekemään, ei ole ristiriidassa Jumalan lain tai vanhurskaiden periaatteiden kanssa, me olemme yhteistoiminnassa. Koulujen opettajat ovat yleensä maallisen hallituksen, ”esivaltojen” edustajia ja siksi kunnioituksen ansaitsevia. Ja työnantajiin voidaan soveltaa Tiituksen 2:9, 10:ssä olevaa Raamatun periaatetta, vaikka Paavali kirjoittikin siitä erilaisesta suhteesta, orjien suhteesta omistajiinsa. Paavali sanoi: ”Miellyttäkööt heitä hyvin, niin [että] – – osoittavat täysin määrin hyvää uskollisuutta, jotta he kaunistaisivat Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa.” (Tiitus 2:9, 10) Näin me vältymme Saatanan vaikutusvallalta, hänen, jonka henki ”vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa”, ja kehitämme rauhaisat suhteet lähimmäisiimme. – Efesolaisille 2:2, 3.
Valta kodin piirissä
16. Mikä sopusointuista perhe-elämää edistävä vaatimus on esitetty 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:ssa?
16 Perhepiiri on myös alue, jolla kunnioitus valtaa kohtaan voi edistää rauhaisia suhteita. Sellainen terve kunnioitus puuttuu perheestä liian usein, mikä johtaa perhesuhteiden luhistumiseen ja usein huonekunnan hajoamiseen. Mitä tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä? Vastaus on johtoaseman periaatteessa, joka esitetään 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:ssa: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.”
17. a) Mikä on miehen asema, kun on kysymys johdosta? b) Minkä erinomaisen esimerkin Kristus antoi aviomiehen johtoasemasta?
17 Pane merkille, että tämä Jehovan järjestelyä koskeva lausunto ei mainitse ensiksi miehen johtoasemaa. Sen sijaan se kiinnittää huomion siihen tosiasiaan, että on olemassa joku, jolta miehen tulee etsiä ohjausta, joku, jonka esimerkkiä hänen tulee seurata. Tuo joku on Jeesus Kristus. Hän on miehen pää. Ja sillä, miten Kristus kohteli seurakuntaansa, jota verrataan morsiameen, hän osoitti, miten aviomiehen johtoasemassa menestytään. Hänen erinomainen esimerkkinsä herätti hänen seuraajissaan halukasta vastakaikua. Johtaessaan seuraajiaan Jeesus ei ollut pomo, kova ja vaativa, vaan ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”, niin että he saivat virvoituksen sielulleen. (Matteus 11:28–30) Väheksyikö hän heitä heidän puutteittensa vuoksi? Päinvastoin, hän neuvoi heitä rakkaudellisesti ja jopa luovutti elämänsä heidän puhdistamisekseen synneistä. (Efesolaisille 5:25–30) Mikä siunaus mille tahansa huonekunnalle onkaan mies, joka pyrkii vilpittömästi noudattamaan tätä esimerkkiä!
18. a) Millä tavoin vaimo voi osoittaa kunnioittavansa aviomiehensä valtaa? b) Miten lasten tulee osoittaa kunnioitusta vanhemmilleen, ja miksi?
18 Kun kodissa on sellainen johto, naisen ei ole vaikea kunnioittaa aviomiestään. Lapsetkin tottelevat auliimmin. Mutta myös vaimo ja lapset voivat osaltaan tehdä paljon perheen onnen hyväksi. Huolehtimalla ahkerasti taloudesta ja ilmaisemalla yhteistoiminnallista henkeä vaimo osoittaa tuntevansa ”syvää kunnioitusta miestään kohtaan”. Pitääkö tämä paikkansa sinun huonekunnastasi? (Efesolaisille 5:33; Sananlaskut 31:10–15, 27, 28) Lapset puolestaan osoittavat auliilla tottelevaisuudellaan sekä isää että äitiä kohtaan kunnioittavansa vanhempiaan, niin kuin Jumala vaatii. (Efesolaisille 6:1–3) Eikö sellaisessa huonekunnassa vallitsekin paljon suurempi rauha ja henkilökohtaisen turvallisuuden tunne kuin huonekunnassa, jossa ei kunnioiteta valtaa?
19. Mitä sinun tulisi tehdä, jos olet perheessä ainoa, joka yrittää vaeltaa Jumalan sanan opastuksen mukaan?
19 Sinä voit auttaa tekemään kotisi sellaiseksi paikaksi. Sinä voit kannattaa Jehovan menettelytapoja, halusivatpa toiset perheenjäsenet kannattaa niitä tai eivät. Toiset saattavat vastata erinomaiseen esimerkkiisi. (1. Korinttolaisille 7:16; Tiitukselle 2:6–8) Vaikka he eivät vastaisikaan, niin silti se, mitä sinä teet, todistaa, että Jumalan tiet ovat oikeita, eikä se ole mikään vähäarvoinen asia. – 1. Pietari 3:16, 17.
20, 21. a) Miten Raamattu osoittaa, että aviomiehen tai vanhempien valta ei ole ehdoton? b) Minkä ratkaisun eteen voivat kristitty vaimo tai uskovat lapset joutua, ja minkä tulisi olla heidän vaikuttimenaan?
20 Muista, että koko järjestely, joka koskee valtaa perheessä, on alkuisin Jumalasta. Näin ollen miesten tulee olla alamaisia Kristukselle, vaimojen miehelleen, ”niin kuin on soveliasta Herrassa”, ja lasten vanhemmilleen, ”sillä se on hyvin mieluista Herrassa”. (Kolossalaisille 3:18, 20; 1. Korinttolaisille 11:3) Jumalaa ei siis voida jättää ottamatta huomioon, vai kuinka? Tämä merkitsee sitä, että aviomiehen valta vaimoonsa nähden ja vanhempien valta lapsiinsa nähden on suhteellinen. Toisin sanoen kristitty aviopuoliso ja lapset ovat ennen kaikkea alamaisia Jumalalle ja Kristukselle ja tottelevat heidän ohjeitaan. Joistakuista epäuskoisista aviopuolisoista tai vanhemmista tämä ajatus saattaa ensiksi tuntua epämiellyttävältä. Mutta se vaikuttaa todellisuudessa heidän parhaakseen, koska se auttaa uskovaa puolisoa ja lapsia tulemaan luotettavammiksi ja kunnioittavammiksi.
21 Mutta entä jos aviomies vaatisi vaimoaan tekemään jotakin, mikä ei olisi ”soveliasta Herrassa”? Se, mitä vaimo tekee, osoittaa, ’pelkääkö hän Jumalaa’ vai ei. (Saarnaaja 12:13) Sama pitää paikkansa, kun lapset ovat kyllin vanhoja ymmärtämään ja tottelemaan Jumalan sanaa. Jos heidän vanhempansa eivät halua osallistua Jehovan palvelemiseen, lasten täytyy päättää, ovatko he uskollisia Jumalalle vai jakavatko he epäuskoisten vanhempiensa kohtalon. (Matteus 10:37–39) Mutta lukuun ottamatta ensisijaista velvollisuuttaan Jumalaa kohtaan lasten tulisi olla alamaisia ”kaikessa”, vaikka se merkitsisi sellaisenkin tekemistä, mikä ei miellytä heitä. (Kolossalaisille 3:20) Tällainen käyttäytymistapa voi jopa saada heidän vanhempansa kiinnostumaan Jehovan pelastusjärjestelyistä. Se, että ihmisen vaikuttimena on riippumattoman hengen synnyttämän tottelemattomuuden asemesta uskollisuus Jehovaa ja hänen vanhurskaita teitään kohtaan, on tosiaan ”hyvin mieluista Herrassa”.
Kristillisessä seurakunnassa
22, 23. a) Miten kristityt valvojat palvelevat seurakunnan jäseniä? b) Millainen asenne meillä tulisi siis Heprealaiskirjeen 13:17:n mukaan olla heitä kohtaan?
22 Saman uskollisuuden Jehovaa kohtaan tulisi heijastua asenteestamme hänen kristilliseen seurakuntaansa ja niihin, jotka huolehtivat siitä. Jehova on antanut valvojia paimentamaan ”laumaa”. He eivät saa rahapalkkaa, vaan antavat itseään, koska he ovat aidosti kiinnostuneita kristityistä veljistään ja sisaristaan. (1. Pietari 5:2; 1. Tessalonikalaisille 2:7–9) He auttavat seurakuntaa suorittamaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyötä. Koska he ovat huolissaan jokaisesta seurakunnan jäsenestä, he myös auttavat heitä oppimaan Raamatun periaatteiden soveltamista elämäänsä. Lisäksi jos joku seurakunnan jäsen ottaa harha-askeleen olematta täysin tietoinen siitä, hänet yritetään palauttaa kohdalleen. (Galatalaisille 6:1) Jos joku jäsen ei välitä Raamatun neuvoista, vaan tahallaan jatkaa vakavaa väärintekoa, valvojat pitävät huolta siitä, että hänet erotetaan. Tämä suojelee seurakuntaa hänen turmelevalta vaikutukseltaan. – 1. Korinttolaisille 5:12, 13.
23 Kun ymmärrämme, että tämä Jehovan rakkaudellinen huolenpito takaa rauhan hänen kansansa keskuudessa, meidän tulisi ottaa varteen Heprealaiskirjeen 13:17:ssä olevasta kehotuksesta: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.”
24, 25. a) Miten sen, mitä vanhimmat opettavat, tulisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme heihin? b) Milloin ja missä meidän tulisi soveltaa sitä, mitä meille opetetaan Raamatusta? Miksi?
24 Raamattu korostaa, että pääasiallinen syy siihen, miksi nämä valvojat eli vanhimmat ansaitsevat kunnioituksen, on se, että he opettavat ”Jumalan sanaa”. (Heprealaisille 13:7; 1. Timoteukselle 5:17) Ja Heprealaiskirjeen 4:12, 13 sanoo tuon ”sanan” voimasta: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset. Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.”
25 Näin ollen Jehovan sanan totuudet paljastavat eron sen välillä, miltä ihminen saattaa näyttää ja mikä hän todellisuudessa on. Jos hänellä on aito usko Jumalaan ja vilpitön Luojansa miellyttämisen halu, hänen vaikuttimensa heijastaa oikealla tavalla ”Jumalan kunniaa” silloinkin, kun hän on seurakunnan vanhinten katseen ulottumattomissa. (Roomalaisille 3:23) Hän ei syyllisty epäraamatulliseen käytökseen vain siksi, että se ei kuulu niihin vakaviin väärintekoihin, joiden tähden henkilö voitaisiin erottaa seurakunnasta. Jos siis joku on taipuvainen suhtautumaan kevyesti mihin tahansa Jumalan sanan neuvoon, hänen pitäisi tutkia huolellisesti, millainen asenne hänellä todellisuudessa on Jumalaa kohtaan. Onko hänestä tulossa sen henkilön kaltainen, josta Psalmi 14:1 sanoo: ”Hullu sanoo” – ei julkisesti vaan – ”sydämessänsä: ’Ei ole Jumalaa’”?
26, 27. a) Miksi on tärkeää suhtautua vakavasti jokaiseen Jehovan ”sanaan”? b) Miten se, että osoitamme täten kunnioitusta valtaa kohtaan, vaikuttaa elämäämme?
26 Ollessaan Saatanan kiusattavana Jeesus vakuutti: ”Ihmisen – – [tulee] elää – – jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” (Matteus 4:4) Uskotko sinä, että jokainen Jehovan ”sana” on tärkeä eikä mitään tule jättää huomiotta? Joidenkin Jehovan vaatimusten totteleminen, samalla kun pitää toisia vähäpätöisinä, ei yksinkertaisesti riitä. Me joko kannatamme Jehovan suvereenisuuden oikeudenmukaisuutta tai asetumme kiistakysymyksessä Saatanan puolelle asettamalla omat mittapuumme sen suhteen, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Onnellisia ovat ne, jotka osoittavat todella rakastavansa Jehovan lakia. – Psalmit 119:165.
27 Sellaiset ihmiset eivät joudu maailman jakavan hengen pauloihin. Eivätkä he antaudu niiden häpeälliseen käytökseen, jotka heittävät pois moraaliset hillikkeet. Jehovan ja hänen vanhurskaitten teittensä syvä kunnioittaminen vakaannuttaa heidän elämänsä. Tällainen kunnioitus Jehovaa ja hänen teitään kohtaan auttaa heitä osoittamaan sopivaa kunnioitusta maallisia valtoja kohtaan, mikä on välttämätöntä rauhaisalle elämälle.
[Kuva s. 134]
Jeesuksen apostolit sanoivat korkeimmalle oikeudelle: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”