RUOSTE, I

Punertava, huokoinen, hauras kerros, joka muodostuu raudan pintaan etenkin kostean ilman vaikuttaessa siihen kemiallisesti; laajemmassa merkityksessä minkä tahansa muun metallin pintaan korroosion vaikutuksesta syntynyt kerros. Rauta ruostuu, kuparin ja hopean sanotaan syöpyvän, ja jotkin hapot tai alkuaineet voivat syövyttää jopa kultaa. ”Ruosteeksi” käännetty heprean sana ḥel·ʼahʹ johtuu sanasta, jonka merkitys on ’sairastua’ (2Ai 16:12); metallin yhteydessä se merkitsee näin ollen ruostetta (Hes 24:6, 11, 12). Kreikan sanan brōʹsis merkitys on ’syöminen’ (Mt 6:19, 20), kun taas sana i·osʹ tarkoittaa sekä ’myrkkyä’ (Ro 3:13; Ja 3:8) että ’ruostetta’ (Ja 5:3).

Hesekiel vertasi Jerusalemia kuparipataan, ”jonka ruoste on siinä”. Tässä tapauksessa ruoste kuvasi epäpuhtautta, irstautta ja verenvuodatusta, joihin Jerusalem oli syyllistynyt. Sen jälkeen kun liha oli keitetty padassa, esitettiin seuraava käsky: ”Anna sen olla tyhjänä hiiltensä päällä, jotta se kuumenisi, ja sen kuparin täytyy kuumentua ja sen epäpuhtauden täytyy sulaa sen keskellä. Hävitköön sen ruoste [”sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat, sen ruosteesta tulee loppu”, KR-38].” (Hes 24:3–12.)

Jeesus Kristus sanoi vuorisaarnassaan: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste [brōʹsis] syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Mt 6:19, 20.) Jos varastoon koottuja aineellisia rikkauksia ei panna hyödylliseen käyttöön, ne voivat joutilaina ruostua ja olla lopulta hyödyttömiä jopa omistajalleen. Jaakob varoittaakin rikkaita, jotka luottavat aineelliseen varallisuuteensa: ”Teidän rikkautenne on mädännyt – –. Teidän kultanne ja hopeanne ovat kokonaan ruostuneet, ja niiden ruoste [i·osʹ] tulee olemaan todistajana teitä vastaan ja syömään teidän lihanne. Kuin tulta te olette keränneet viimeisinä päivinä. Katso! Peltonne korjanneiden työntekijöiden palkka, jonka olette pidättäneet, huutaa jatkuvasti, ja korjaajien avunhuudot ovat tulleet armeijoiden Jehovan korviin.” (Ja 5:2–4.) Sen sijaan että he käyttäisivät rikkauksiaan oikein, he pidättävät ne epävanhurskaasti itsellään. Mitä kauemmin he tekevät näin ja mitä enemmän muodostuu syöpymiä ja ruostetta, sitä suurempi on todistusaineisto heitä vastaan Jumalan tuomarinistuimen edessä. Jeesus ei suositellut, ettei aineellista omaisuutta käytettäisi, vaan hän neuvoi päinvastoin: ”Tehkää itsellenne ystäviä epävanhurskaalla rikkaudella, niin että kun se loppuu, he ottaisivat teidät ikuisiin asuinpaikkoihin.” (Lu 16:9.)