Lukijoiden kysymyksiä

Olisiko kristityn viisasta hakea apua mielenterveyden ammattilaisilta?

Joistakin maista saapuneet raportit osoittavat, että mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet näinä ”viimeisinä päivinä” (2. Timoteukselle 3:1). Kristityt tuntevat syvää myötätuntoa niitä uskovia tovereitaan kohtaan, joilla on sellaisia ongelmia, mutta he ymmärtävät, että jokaisen täytyy itse päättää, hakeutuuko hän hoitoon ja, jos hakeutuu, millaiseen.a ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Jotkut, joilla on paha skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, syvä, kliininen depressio, pakkoneuroosi, sairaalloinen halu vahingoittaa itseään tai jokin muu ahdistava häiriö, ovat kyenneet viettämään suhteellisen normaalia elämää hankittuaan sopivaa ammattiapua.

Paikka paikoin on tullut lähes muotiasiaksi hakeutua jonkinlaiseen terapiaan. Monissa tapauksissa potilaalla ei ole vakavia mielenterveyshäiriöitä vaan vaikeuksia selvitä jostain elämäntilanteesta. Tehokkainta apua elämän ongelmien ratkaisemiseen annetaan kuitenkin Raamatussa (Psalmit 119:28, 143). Raamatun kautta Jehova antaa viisautta, ajattelukykyä ja tosi tietoa – jotka kaikki ovat omiaan vahvistamaan meitä henkisesti ja tunneperäisesti (Sananlaskut 2:1–11; Heprealaisille 13:6). Voimakas sisäinen kuohunta voi toisinaan saada uskolliset Jumalan palvelijat puhumaan mielettömästi (Job 6:2, 3). Jaakobin kirjeen 5:13–16:ssa kannustetaan tällaisia kristittyjä pyytämään vanhimmilta apua ja neuvoa. Kristitty saattaa olla hengellisesti sairas, häntä voi ahdistaa jokin muuttumaton tilanne, hän voi kokea äärimmäistä painetta, tai hän voi tuntea, että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti (Saarnaaja 7:7; Jesaja 32:2; 2. Korinttilaisille 12:7–10). Sellainen ihminen voi saada apua vanhimmilta, jotka ’sivelevät häneen öljyä’ – eli antavat taitavasti lohduttavia raamatullisia neuvoja – ja myös ’rukoilevat hänen edestään’. Mihin se johtaa? ”Uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös [hänen epätoivostaan tai siitä tunteesta, että Jumala on hylännyt hänet].”

Entä jos jonkun henkinen ahdistus ja hämmennys jatkuu huolimatta hengellisten paimenten taitavasta avusta? Jotkut ovat sellaisessa tilanteessa päättäneet mennä perusteelliseen terveystarkastukseen (vrt. Sananlaskut 14:30; 16:24; 1. Korinttilaisille 12:26). Tunneperäisen tai henkisen ahdistuksen takana voi olla fyysinen ongelma. Sellaisen ongelman hoitaminen on joskus huojentanut mielenterveyshäiriöstä kärsivän ihmisen tilaa.b Jos mitään fyysistä ongelmaa ei löydy, lääkäri saattaa pyynnöstä suositella jotakuta mielenterveyden ammattilaista. Miten silloin pitäisi toimia? Kuten jo todettiin, jokaisen yksilön on ratkaistava asia itse. Toisten ei tule arvostella tai tuomita häntä (Roomalaisille 14:4).

On kuitenkin osoitettava käytännöllistä viisautta ja huolehdittava siitä, ettei Raamatun periaatteita unohdeta (Sananlaskut 3:21; Saarnaaja 12:13). Kun on kyse fyysisestä sairaudesta, potilailla on edessään kirjava valikoima hoitovaihtoehtoja koululääketieteestä esimerkiksi sellaisiin hoitomuotoihin kuin luontaishoitoon, akupunktuuriin ja homeopatiaan. Mielenterveyden ammattilaisiakin on monenlaisia. Jotkut käyttävät analyyttista psykoterapiaa tai pyrkivät ehkä muilla tavoin kaivautumaan potilaan menneisyyteen yrittäessään selvittää, mistä epätavallinen käytös tai tuskalliset tunteet johtuvat. Käyttäytymisterapiaa antavat henkilöt voivat yrittää auttaa potilasta oppimaan uusia käyttäytymismalleja. Jotkut mielenterveyden ammattilaiset uskovat, että useimpia mielenterveyshäiriöitä pitäisi hoitaa lääkkeillä.c Toisten kerrotaan suosittelevan ruokavaliota ja vitamiineja.

Potilaiden ja heidän perheenjäsentensä pitäisi olla varovaisia harkitessaan näitä vaihtoehtoja (Sananlaskut 14:15). On merkittävää, että professori Paul McHugh, Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykiatrian ja käyttäytymistieteiden laitoksen johtaja, sanoo mielenterveysalan olevan ”alkeellinen lääketieteen haara. Sillä ei ole helppoa keinoa esittää perusteita ehdotuksilleen, koska se käsittelee ihmiselämän monimutkaisimpien alueiden – mielen ja käyttäytymisen – häiriöitä.” Sen vuoksi ovi jää auki omituisille ja petollisille hoitomuodoille, samoin kuin sellaisille hyvissä aikeissa suunnitelluille hoitomuodoille, joista saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

On myös syytä mainita, että vaikka monet psykiatrit ja psykologit ovat akateemisen loppututkinnon suorittaneita ammattilaisia, monet muut, joilla ei ole ammattipätevyyttä, toimivat omin päin neuvojina tai terapeutteina. Jotkut ovat käyttäneet paljon rahaa hakiessaan apua sellaisilta epäpäteviltä ihmisiltä.

Vaikka kyse olisikin koulutetusta, pätevästä mielenterveyden ammattilaisesta, on syytä harkita joitakin seikkoja. Kun valitsemme lääkäriä tai kirurgia, meidän on varmistauduttava siitä, että hän kunnioittaa Raamattuun perustuvia näkemyksiämme. Samoin olisi vaarallista kääntyä sellaisen mielenterveyden ammattilaisen puoleen, joka ei kunnioita uskonnollisia ja moraalisia näkemyksiämme. Monet kristityt pyrkivät kovasti henkisistä ja tunneperäisistä ongelmista huolimatta säilyttämään ”saman asenteen, joka oli Kristuksella Jeesuksella” (Roomalaisille 15:5). He ovat aivan aiheellisesti kiinnostuneita kenen tahansa sellaisen asenteista, joka voisi vaikuttaa heidän ajatteluunsa tai käytökseensä. Joidenkin ammattiauttajien mielestä kaikki Raamattuun perustuvat rajoitukset ovat tarpeettomia ja mahdollisesti vahingollisia mielenterveydelle. He voivat hyväksyä Raamatussa tuomittuja tapoja, esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai aviollisen uskottomuuden, ja jopa suositella sellaisia.

Tällaiset ajatukset kuuluvat asioihin, joita apostoli Paavali sanoi ”sen ristiriitaisuuksiksi, jota valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’” (1. Timoteukselle 6:20). Ne ovat ristiriidassa Kristusta koskevan totuuden kanssa ja ovat osa tämän maailman ”filosofiaa ja tyhjää petosta” (Kolossalaisille 2:8). Raamatussa osoitetaan selvästi, miten voidaan ratkaista, mikä on tosi viisautta: ”Ei ole viisautta eikä mitään tarkkanäköisyyttä eikä mitään neuvoa Jehovaa vastaan.” (Sananlaskut 21:30). Sellaiset mielenterveyden ammattilaiset, jotka sanovat ”hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi”, ovat ”huonoa seuraa”. Sen sijaan että he auttaisivat tasapainottomia mieliä paranemaan, he ’turmelevat hyödylliset tavat’. (Jesaja 5:20; 1. Korinttilaisille 15:33.)

Jos siis kristitty pitää tarpeellisena hakea apua joltakulta mielenterveyden ammattilaiselta, hänen tulee miettiä tarkoin tämän pätevyyttä, asennetta ja mainetta sekä sitä, miten tämän suosittelema hoito voi vaikuttaa häneen. Jos ahdistunut kristitty ei pysty tekemään tätä itse, kenties joku kypsä, läheinen ystävä tai sukulainen voi auttaa. Jos kristitty on epävarma jonkin hoitomuodon viisaudesta, hänestä voi tuntua hyödylliseltä puhua seurakunnan vanhinten kanssa – vaikka lopullisen ratkaisun tekee hän itse (tai hänen vanhempansa tai hän tekee sen puolisonsa kanssa).d

Tiede pystyy nykyään lievittämään kärsimyksiä paljon tehokkaammin kuin menneinä aikoina. Silti on monia sairauksia – sekä fyysisiä että psyykkisiä – joita ei tällä hetkellä voida parantaa ja joita täytyy kestää läpi tämän asiainjärjestelmän (Jaakobin kirje 5:11). Sillä välin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, vanhimmat ja kaikki muut seurakunnan jäsenet pyrkivät lohduttamaan ja tukemaan sairaita. Ja Jehova itse vahvistaa heitä kestämään, kunnes koittaa loistoisa aika, jolloin ei enää ole sairauksia. (Matteus 24:45; Psalmit 41:1–3; Jesaja 33:24.)

[Alaviitteet]