Rakkaus – arvokas ominaisuus

APOSTOLI Paavali kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa yhdeksästä ominaisuudesta, joita pyhän hengen toiminta tuottaa (Gal. 5:22, 23). Hän totesi, että nämä arvokkaat ominaisuudet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, ”hengen hedelmän”.a Tämä hedelmä kuuluu ”uuteen persoonallisuuteen” (Kol. 3:10). Samoin kuin puu kantaa hedelmää, kun sitä hoidetaan hyvin, ihminen ilmaisee hengen hedelmää, kun pyhä henki virtaa vapaasti hänen elämässään (Ps. 1:1–3).

Ensimmäinen hengen hedelmän piirre, jonka Paavali mainitsi, on rakkaus. Miten tärkeä ominaisuus se on? Paavali sanoi, että ilman rakkautta hän ”ei olisi mitään” (1. Kor. 13:2). Mutta mitä rakkaus on, ja miten voimme kehittää sitä ja ilmaista sitä jokapäiväisessä elämässä?

Rakkautta ei ole helppo määritellä sanoin, mutta Raamatussa kuvaillaan, miten sitä ilmaistaan. Siinä kerrotaan esimerkiksi, että rakkaus on ”pitkämielinen ja huomaavainen” ja että se ”iloitsee totuudesta”. Lisäksi sanotaan, että ”kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää”. Rakkauteen kuuluu myös syvä ja lämmin kiintymys toisiin sekä vilpitön kiinnostus heitä kohtaan. Toisaalta rakkauden puute näkyy kateutena, ylpeytenä, sopimattomana käytöksenä, itsekkyytenä ja katkerana, anteeksiantamattomana asenteena. Nämä ominaisuudet heijastavat sydämettömyyttä ja itserakkautta, kun taas aito rakkaus ”ei etsi omia etujaan”. (1. Kor. 13:4–8.)

”Jumala on rakkaus.” Toisin sanoen hän on rakkauden personoituma. (1. Joh. 4:8.) Kaikki hänen tekonsa todistavat hänen rakkaudestaan. Hänen suurin rakkaudentekonsa ihmiskunnan hyväksi on se, että hän lähetti Jeesuksen kärsimään ja kuolemaan puolestamme. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” (1. Joh. 4:9, 10.) Jumalan rakkauden ansiosta voimme saada anteeksiannon, toivon ja elämän.

Jeesus todisti rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan tekemällä halukkaasti Jumalan tahdon. Paavali kirjoitti: ”[Jeesus sanoo]: ’Katso! Olen tullut tekemään sinun tahtosi.’ – – Sanotun ’tahdon’ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla kerta kaikkiaan.” (Hepr. 10:9, 10.) Kukaan ihminen ei voisi osoittaa suurempaa rakkautta. Jeesus sanoi: ”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:13.) Voimmeko me epätäydelliset ihmiset jäljitellä rakkautta, jota Jehova ja Jeesus ovat osoittaneet meitä kohtaan? Kyllä voimme. Katsotaanpa miten.

Paavali kehottaa: ”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja luovutti itsensä teidän puolestanne.” (Ef. 5:1, 2.) ”Vaellamme edelleen rakkaudessa”, kun ilmaisemme tätä ominaisuutta kaikilla elämänalueilla. Emme osoita tällaista rakkautta ainoastaan sanoin vaan myös teoin. Johannes kirjoitti: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18.) Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen saa meidät esimerkiksi kertomaan ”valtakunnan hyvää uutista” (Matt. 24:14; Luuk. 10:27). ”Vaellamme rakkaudessa” myös siten, että olemme kärsivällisiä, huomaavaisia ja anteeksiantavaisia. Noudatamme seuraavaa Raamatun neuvoa: ”Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.)

Aitoa rakkautta ei tule kuitenkaan sekoittaa liialliseen herkkätunteisuuteen. Jos esimerkiksi isä tai äiti olisi liian herkkätunteinen, hän voisi yrittää rauhoitella itkevää lasta mukautumalla hänen jokaiseen oikkuunsa. Vanhemmat, jotka rakastavat aidosti lastaan, ovat tarvittaessa lujia. Vastaavasti Jehova on rakkaus, mutta ”jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa” (Hepr. 12:6). Sopivan ojennuksen antaminen on siis osoitus rakkaudesta (Sananl. 3:11, 12). Samalla meidän on tietysti muistettava, että olemme itsekin syntisiä ja meillä on taipumus toimia rakkaudettomasti. Me kaikki voimme varmasti edistyä rakkauden osoittamisessa. Kiinnitämme nyt huomiota kolmeen keinoon, joilla voimme kehittää rakkautta.

Ensinnäkin pyydä Jumalalta hänen henkeään, joka tuottaa rakkautta. Jeesus sanoi, että Jehova ”antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä” (Luuk. 11:13). Jos rukoilemme pyhää henkeä ja pyrimme ”vaeltamaan jatkuvasti hengen mukaan”, rakkaus heijastuu toiminnastamme yhä voimakkaammin (Gal. 5:16). Mikäli palvelet seurakunnan vanhimpana, voit pyytää, että pyhä henki auttaisi sinua osoittamaan rakkautta, kun annat Raamattuun perustuvia neuvoja toisille. Jos taas olet isä tai äiti, pyydä, että Jumalan henki auttaisi sinua ojentamaan lapsiasi rakkautta ilmaisten, ei vihastuneena.

Toiseksi mieti sitä, miten Jeesus osoitti rakkautta silloinkin, kun häntä ärsytettiin (1. Piet. 2:21, 23). Meidän on erityisen tärkeää ajatella Jeesuksen esimerkkiä silloin, kun meitä on loukattu tai kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Meidän olisi hyvä kysyä itseltämme: mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa? Sisar nimeltä Leigh huomasi, että tämän kysymyksen pohtiminen esti häntä toimimasta ajattelemattomasti. Hän kertoo: ”Kerran eräs työkaveri lähetti kollegoilleni sähköpostissa viestin, jossa oli negatiivisia kommentteja minusta ja työstäni. Se todella loukkasi minua. Mutta sitten kysyin itseltäni: miten voin jäljitellä Jeesusta siinä, miten kohtelen tätä ihmistä? Kun mietin, miten Jeesus olisi toiminut, päätin, että antaisin asian olla enkä tekisi siitä suurta numeroa. Myöhemmin sain tietää, että työkaverillani oli ollut vakavia terveysongelmia ja paljon stressiä. Tulin siihen tulokseen, ettei hän varmaankaan tarkoittanut sitä, mitä kirjoitti. Sen miettiminen, miten Jeesus ilmaisi rakkautta ärsytettynäkin, auttoi minua osoittamaan samanlaista rakkautta työkaveriani kohtaan.” Jos jäljittelemme Jeesusta, toiminnastamme näkyy aina rakkaus.

Kolmanneksi opettele ilmaisemaan uhrautuvaa rakkautta, joka on aidon kristillisyyden tuntomerkki (Joh. 13:34, 35). Raamattu neuvoo meitä kehittämään samaa asennetta, joka oli Jeesuksella. Lähtemällä taivaasta hän ”tyhjensi itsensä”, ja hän oli valmis toimimaan hyväksemme jopa ”kuolemaan saakka” (Fil. 2:5–8). Kun jäljittelemme Jeesuksen uhrautuvaa rakkautta, meistä tulee ajatuksiltamme ja tunteiltamme enemmän hänen kaltaisiaan ja opimme panemaan toisten edut omiemme edelle. Mitä muuta hyötyä rakkauden kehittämisestä on?

Rakkauden osoittamisesta on monenlaista hyötyä. Seuraavassa kaksi esimerkkiä.

• KANSAINVÄLINEN VELJIEN JOUKKO: Menemmepä seurakunnan kokoukseen missä päin maailmaa tahansa, veljet ja sisaret toivottavat meidät lämpimästi tervetulleeksi. Tämä on keskinäisen rakkautemme ansiota. Eikö olekin mahtavaa, että ”koko veljesseuramme maailmassa” rakastaa meitä! (1. Piet. 5:9.) Tällaista rakkautta ei ole missään muualla kuin Jumalan kansan keskuudessa.

• RAUHA: Kun ”kestämme toisiamme rakkaudessa”, voimme nauttia ”rauhan yhdistävästä siteestä” (Ef. 4:2, 3). Koemme tämän rauhan omakohtaisesti kokouksissa ja konventeissa. Kuten olet varmasti huomannut, tällainen rauha on hyvin harvinaista nykyisessä jakautuneessa maailmassa. (Ps. 119:165; Jes. 54:13.) Pyrkimällä säilyttämään rauhan toisten kanssa näytämme, miten paljon rakastamme heitä. Se miellyttää taivaallista Isäämme. (Ps. 133:1–3; Matt. 5:9.)

Paavali kirjoitti: ”Rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1.) Millä tavoin? 1. Korinttilaiskirjeen 13. luvussa, jota on sanottu ”rakkauden psalmiksi”, Paavali selittää, miten rakkaus rakentaa. Rakkaus saa ensinnäkin ajattelemaan toisen ihmisen etua (1. Kor. 10:24; 13:5). Lisäksi koska rakkaus on huomaavainen ja kärsivällinen, se lujittaa perhesiteitä ja tekee seurakunnista yhtenäisiä (Kol. 3:14).

Rakkaus Jumalaan on kaikkein arvokkain rakkauden muoto. Se jos mikä rakentaa. Se yhdistää erilaisista taustoista, roduista ja kieliryhmistä olevat ihmiset, niin että he voivat palvella Jehovaa iloiten ”olka olkaa vasten” (Sef. 3:9). Ilmaise tätä arvokasta pyhän hengen hedelmään kuuluvaa ominaisuutta joka päivä.