Älä laiminlyö puolisoasi!

MUUAN aviopari on lähdössä valtakunnansalista. Aviomiehen ja vaimon hymyilevät kasvot heijastavat sitä onnellisuutta, jota he ”yhtenä lihana” tuntevat ollessaan yhdistyneinä Jumalansa, Jehovan, palvonnassa. (Matteus 19:6) He eivät ole kuitenkaan aina nauttineet tuollaisesta ykseydestä eivätkä olleet samaa mieltä uskonnosta. Oli aika, jolloin vaimo, Atsuko, kävi yksin kokouksissa. Sitten hän meni kotiin äkäisen aviomiehen luo, joka huusi hänelle. Hänen aviomiehensä Kazutaka oli kerran niin vihainen, että hän tarttui ruokapöytään ja heitti yhdellä töytäisyllä koko illallisen lattialle.

Aivan kuten Jeesus ennusti, tosi kristillisyys on aiheuttanut jakautumista joissakin huonekunnissa. (Matteus 10:34, 35) Jotkut kuitenkin nauttivat nyt Kazutakan ja Atsukon tavoin kodissaan vallitsevasta uskonnollisesta yksimielisyydestä ja onnellisuudesta. Tällainen yhteenkuuluvaisuuden tunne ei syntynyt tietenkään sattumalta. Mitä uskovat puolisot tekivät voittaakseen vastustuksen ja saadakseen aikaan todellisen sovun perheessä? Ennen kuin otamme selvää siitä, tarkastelkaamme sitä, miksi jotkut aviopuolisot vastustavat.

Miksi he vastustivat?

”Katsoessani ajassa taaksepäin”, Atsuko uskoutuu, ”tajuan, että lähdin kokouksiin selittämättä koskaan asiaa miehelleni.” Kazutaka suuttui, koska hänet jätettiin yksin eikä hänelle kerrottu mitään.

Vastustus saattaa leimahtaa myös mustasukkaisuuden vuoksi. Shigeo-niminen nuori aviomies kehitti perättömiä epäilyksiä vaimonsa uusia ystäviä kohtaan. ”Kun vaimoni ehosti itsensä ja lähti kokouksiin, ajattelin, että hänellä oli joku toinen mies.” ”Todellisuudessa meillä ei ollut koskaan tilaisuutta keskustella aivan kahden kesken”, myöntää hänen vaimonsa Masako. ”En koskaan kertonut toivovani sydämestäni, että hänkin oppisi kristillisen totuuden.”

Toshiko-nimisestä vaimosta tuntui samanlaiselta kuin Shigeosta. ”Kun aviomieheni alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa, vastustin sitä, koska hän rupesi vähitellen viettämään yhä enemmän aikaa seurakunnan kanssa. Aloin juoda paetakseni tunteitani sillä aikaa, kun hän oli poissa.”

Toshikon esittämät mielipiteet vihjasivat yhteen syyhyn – yksinäisyyteen. Jotkut entiset vastustajat tunsivat olonsa yksinäisiksi, kun heidän puolisonsa lähti säännöllisesti kokouksiinsa. ”Ollessani yksin kotona tunsin itseni hylätyksi”, eräs aviomies muistelee. ”Minusta tuntui kuin vaimoni ja lapseni olisivat jättämässä minut”, sanoo eräs toinen. Koska useimmista miehistä on vaikeaa sanoa: ”Olen yksinäinen, ole kiltti ja jää kotiin”, jotkut turvautuvat siihen, että he alkavat vastustaa puolison uskonnollista toimintaa.

Ystävien ja sukulaisten painostus saattaa toisinaan saada tavallisesti ymmärtäväisyyttä ilmaisevan aviopuolison vastustamaan. Sanotaan, että itämailla vaimo yleensä ”pikemminkin otetaan perheeseen kuin yhdistetään aviomiehensä kanssa”. Sukulaisten painostus voi helposti synnyttää epäsopua. Takashin kristitty vaimo kieltäytyi osallistumasta palvontaan perheen buddhalaisen alttarin ääressä. ”Asioita mutkisti vielä se, että asuimme lähellä sukulaisiani”, Takashi selittää. ”Äitini painosti minua, joten uhkailin vaimoani ja olin väkivaltainen.”

Puutteellisen ajatustenvaihdon, mustasukkaisuuden, yksinäisyyden tai sukulaisten painostuksen vuoksi suhteettomiksi paisuneet väärinymmärrykset voivat purkautua väkivaltaisena käyttäytymisenä. Muuan mies, jolla oli tapana hakata vaimoaan, myöntää: ”En halunnut menettää perhettäni uskonnon vuoksi.” Eräs toinen sanoo: ”Minusta oli inhottavaa tulla tyhjään kotiin.” Ehkä he ajattelivat: ’Ellei tämä uskonnollinen intoilu lopu puhumalla, ehkäpä muutama nyrkinisku tehoaa.’

Onneksi kaikki edellä mainitut avioparit yhdistyivät myöhemmin palvonnassa. Heidän kiusalliset kokemuksensa kuuluvat nyt menneisyyteen. Mutta koska he ovat läpäisseet ne, he pystyvät hyvin esittämään käytännöllisiä ehdotuksia, jotka voivat auttaa laukaisemaan pingottuneita tilanteita ja näin kenties yhdistämään palvonnassa vielä tällä hetkellä uskonnollisesti jakautuneita perheitä.

Pidä kiinni totuudesta

Kun ojennat kättäsi vetääksesi hukkuvaa pois vedestä, sinulla itselläsi täytyy olla vankka jalansija. Ellei sinulla ole, sinäkin saattaisit päätyä veteen. Samalla tavoin avain puolisosi auttamisessa on se, että sinulla itselläsi on luja ote pelastavaan totuuteen. ”Silloinkin kun vastustukseni oli kaikkein ankarinta”, sanoo eräs aiemmin vastustanut, ”vaimoni otti silti lapsia kädestä kiinni ja meni kokouksiin. Jos hän olisi hellittänyt, olisin saattanut epäillä hänen uskonsa aitoutta.”

Ruokapöydän kumoon kaatanut Kazutaka paljastaa, mikä muutti hänen asenteensa, kun hän jatkaa kertomustaan: ”Kieltäydyin lopulta antamasta Atsukolle rahaa kulkemiseen. Silloinkin hän meni kaikkiin kokouksiin ja vei lapset mukanaan. Pystyäkseen tekemään sen hän myi vähitellen omia tavaroitaan. Tunsin itseni typeräksi, eikä minua enää huvittanut vastustaa häntä. Sen sijaan aloin lukea lehtiä, joita hän jätti esille minua varten.”

Keskustele puolisosi kanssa

”Minun olisi pitänyt pyytää aviomiestäni mukaan ja kertoa hänelle, että halusin meidän tutkivan Raamattua yhdessä”, sanoo Kazutakan vaimo, Atsuko. ”Hän oli huolissaan minusta ja perheestä. Hyvä kanssakäyminen olisi suuresti lievittänyt hänen huolestuneisuuttaan.” Hyvä kanssakäyminen onkin ymmärtämisen avain. Raamattu neuvoo: ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito [”luottamuksellinen puhe”, UM] puuttuu.” (Sananlaskut 15:22) Uskonnollista toimintaasi koskeva ”luottamuksellinen puhe” puolisosi kanssa täytyy tässä yhteydessä olla perusteellisesti harkittua ja tahdikasta. ”Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle”, sanoo Raamattu. (Sananlaskut 16:23) On aivan yhtä tärkeää olla hienotunteinen ja valita oikea aika puhua. – Saarnaaja 3:7.

Se miten puhut, on ehkä yhtä tärkeää kuin se, mitä sanot. Apostoli Paavali kehottaa: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kolossalaisille 4:6) Kun puhut miellyttävällä ja tahdikkaalla tavalla, puolisosi ei niin helposti sulje korviaan siltä, mitä sinulla on sanottavana.

Monista aviomiehistä on vaikeaa ottaa opetusta vastaan vaimoltaan. Niinpä vaimojen tulee olla kekseliäitä. Kikuyo käytti hyödykseen Vartiotorni-seuran julkaisuja. Hän sanoo: ”Heti kun Herätkää!-lehteni tuli postista, minulla oli tapana lukea se läpi etsiäkseni aiheita, jotka kiinnostaisivat aviomiestäni. Sitten rukoilin saadakseni tilaisuuden kertoa niistä hänelle.” Hänellä oli tapana jättää lehti kylpyhuoneeseen ja tarkastaa sivut joka päivä nähdäkseen, oliko mies lukenut kirjoituksen. Kun näytti siltä, ettei mies enää jatkaisi lukemista, hän vaihtoi lehden. Kikuyon mies on nyt avustava palvelija ja tienraivaaja.

Hyvän käytöksen voima

Mutta entä jos puolisosi ei ole halukas keskustelemaan kanssasi uskonnosta? Tutustuminen toisiin kristittyihin voi hillitä puolisosi ilmaisemaa kiihkeää vastustusta ja saada hänet tutkimaan Raamattua. Aikoinaan Masao, joka on nykyään vanhin, kielsi Jehovan todistajia astumasta jalallaan hänen kotiinsa. Hän muistelee: ”Suostuin lopulta tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa sen jälkeen, kun vaimoni kovasti pyysi minua auttamaan valtakunnansalin rakennustyössä. Olin liikuttunut nähdessäni kaikkien työskentelevän onnellisina yhdessä – ilman palkkaa.”

Mitä voit tehdä, jos puolisosi ei suostu keskustelemaan uskonnosta kenenkään kanssa? ”Jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta – – [puolisonsa] käytöksellä”, kehottaa apostoli Pietari. Millaisella käytöksellä esimerkiksi kristitty vaimo voi voittaa aviomiehensä? ”Siveellisesti puhtaalla käytöksellä sekä syvällä kunnioituksella”, joka kertoo ”sydämen salaisesta ihmisestä sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa”, sanoo Pietari. – 1. Pietari 3:1–4.

Muuan kristitty vaimo sovelsi tätä periaatetta, kun hänen vastustava aviomiehensä oli mukana eräässä skandaalissa. Vaikka mies joutui häpeään muiden ihmisten silmissä ja koki taloudellisen romahduksen, hän ei kuullut ainoatakaan valituksen sanaa vaimoltaan tai lapsiltaan. ”Tiesin, että heidän erinomainen käytöksensä johtui siitä, että he tutkivat Raamattua”, aviomies tunnusti. Vuosikausia kestäneen vastustuksen jälkeen hän alkoi lukea Raamattua. Aviomiehet, joista on myöhemmin tullut Jehovan todistajia, huomauttavat: ”Olin ollut tohvelisankari, mutta yhtäkkiä vaimoni kunnioitti minua perheenpäänä.” ”Kun liiketuttavani tulivat kotiimme, vaimoni toivotti heidät lämpimästi tervetulleiksi. Pidin siitä.”

Myös lasten hyvä käytös voi pehmittää vastustajien sydäntä. Kun eräältä isältä, joka oli aiemmin vastustanut vaimoaan, kysyttiin, mikä muutti hänen asenteensa, hän sanoi: ”Kun 2¹/2-vuotias poikani aisti, että olin menettämässä malttini, hän huudahti kovalla äänellä ja luetteli: ’Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen.’” (1. Korinttolaisille 13:4–7) Tämä hyvin opetettu poika sai isänsä tutkimaan Raamattua. Monet isät ovat päättäneet alkaa tutkia Raamattua, koska heidän lapsensa ovat pyytäneet heitä tutkimaan.

Lopuksi vielä iloinen suhtautumistapa ja huumorintaju voivat tehdä ihmeitä puolisosi asenteelle. Eräs aviomies käski uskovaa vaimoaan ottamaan mitä tahansa tämä halusi ja lähtemään; takaisin hän ei enää saisi tulla. ”En halua lastani, en rahaa enkä tavaraa”, hänen vaimonsa vastasi. Hän levitti auki suuren furoshikin (vaatteen, johon Japanissa kiedotaan tavaroita ja jolla niitä kannetaan) ja sanoi: ”Mikään ei ole minulle arvokkaampaa kuin sinä. Mene sinä furoshikiin! Haluan ottaa sinut mukaani.” Aviomies lakkasi vastustamasta, alkoi tutkia Raamattua ja palvelee nyt vanhimpana.

Jos pidät kiinni totuudesta, säilytät hyvät viestintäyhteydet, järjestät tervehenkistä seuraa ja käyttäydyt itse hyvin, pystyt kenties auttamaan puolisoasi tulemaan uskovaksi. ”Vaikka ei vaikuttaisikaan siltä, että puolisosi on tulossa uskovaksi”, sanoo muuan entinen vastustaja, ”hänen sydämentilansa saattaa olla muuttumassa.” Älä siis luovuta. Rohkaiskoon sinua se, mitä apostoli Paavali sanoi kaikille niille, joiden aviopuoliso ei ole uskova: ”Mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” – 1. Korinttolaisille 7:16.