VASTUSTAJA

Vihollinen, joka taistelee vastaan; vastapuoli. Heprealainen ’vastustajaa’ tarkoittava sana (tsar) tulee juuresta, joka merkitsee ’ahdistaa, osoittaa vihamielisyyttä’ (4Mo 25:18; Ps 129:1). Kreikkalainen sana an·tiʹdi·kos viittaa pääasiassa ”vastapuoleen” oikeusjutussa (Lu 12:58; 18:3), mutta se voi tarkoittaa myös muita vastustajia eli vihollisia, kuten 1. Pietarin kirjeen 5:8:ssa.

Pahin Vastustaja, Saatana Panettelija, sai ihmisiä ja enkeleitä (ks. DEMONI) mukaansa vastustamaan Jumalaa ja ihmistä. Saatana aloitti vastustuksensa Eedenin puutarhassa, jossa hän sai julmalla ja salakavalalla toiminnallaan ensin Eevan ja sitten Aadamin kapinoimaan, mikä tuotti synnin ja kuoleman koko ihmiskunnalle. Taivaallisessa hovissa Saatana ilmaisi vastustuksensa syyttämällä Jehovaa siitä, että tämä oli lahjonut Jobin olemaan uskollinen, ja tästä syytöksestä tuli koko kaikkeutta koskeva kiistakysymys. (Job 1:6–11; 2:1–5; ks. SAATANA.)

Jehovan palvojat ovat kaikkina aikoina kestäneet samanlaista vastustusta, jota Vastustaja on aiheuttanut edustajiensa kautta. Esimerkiksi kun Jumalan kansan jäännös palasi Babylonista, jotkut yrittivät estää heitä rakentamasta uudelleen temppeliä ja kaupungin muuria (Esr 4:1; Ne 4:11). Inhottava Haman, jolla oli Panettelijan henki, osoittautui juutalaisten pahaksi vastustajaksi kuningatar Esterin päivinä (Est 7:6). Nykyään kristittyjen täytyy olla valppaita ja varuillaan, ja heidän täytyy ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta Vastustajan vehkeilyjä vastaan (Ef 6:11, 12; Ju 3). Pietari neuvoo: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä. Mutta asennoitukaa häntä vastaan vahvoina uskossa.” (1Pi 5:8, 9.) Lopulta Jehovan mahti saa riemuvoiton kaikista vastustajista (Jer 30:16; Mi 5:9).

Kun Jumalan kansa oli uskoton, hän salli heidän vastustajiensa ryöstää ja kukistaa heidät (Ps 89:42; Va 1:5, 7, 10, 17; 2:17; 4:12). Viholliset tekivät näistä voitoista kuitenkin vääriä päätelmiä ottaessaan kunnian itselleen ja ylistäessään jumaliaan tai ajatellessaan, ettei heitä vaadittaisi tilille siitä, miten he kohtelivat Jehovan kansaa (5Mo 32:27; Jer 50:7). Jehovan täytyi sen vuoksi nöyrryttää nämä ylpeät ja kerskailevat vastustajat (Jes 1:24; 26:11; 59:18; Na 1:2), ja hän teki sen pyhän nimensä takia (Jes 64:2; Hes 36:21–24).