Luku 3
Raamatun petollinen ystävä
Tässä luvussa käsittelemme pääsyytä, jonka vuoksi monet ei-kristillisistä maista olevat kieltäytyvät hyväksymästä Raamattua Jumalan sanaksi. Kristikunta on historian kuluessa väittänyt uskovansa Raamattuun ja olevansa sen vaalija. Kristikunnan uskonnolliset järjestöt ovat kuitenkin sekaantuneet joihinkin historian tyrmistyttävimpiin kauheuksiin aina keskiajan ristiretkistä ja juutalaisvainoista omana aikanamme tapahtuneisiin natsien hirmutekoihin saakka. Antaako kristikunnan käytös perustellun syyn Raamatun hylkäämiseen? Totuus on, että kristikunta on osoittautunut Raamatun petolliseksi ystäväksi. Kun kristikunta ilmaantui 300-luvulla, Raamatun taistelu olemassaolostaan ei siis suinkaan ollut ohi.
1, 2. (Sisällytä johdanto.) a) Miksi monet kieltäytyvät hyväksymästä Raamattua Jumalan sanaksi? b) Mitä hyvää työtä tehtiin ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, mutta mikä vaarallinen kehitysvaihe oli kuitenkin havaittavissa?
ENSIMMÄISEN vuosisadan loppuun mennessä saatiin kaikkien Raamatun kirjojen kirjoittaminen päätökseen. Siitä lähtien kristityt tekivät merkittävää työtä koko Raamatun jäljentämiseksi ja levittämiseksi. Samaan aikaan he ahersivat sen kääntämiseksi sen ajan yleisimmille kielille. Mutta samalla kun kristillinen seurakunta uurasti tässä ihailtavassa työssä, alkoi muotoutua sellaista, mikä osoittautuisi hyvin vaaralliseksi Raamatun säilymiselle.
2 Raamattu itse ennusti tämän kehitysvaiheen. Jeesus kertoi erään kerran vertauksen miehestä, joka kylvi peltoonsa hyvälaatuisia vehnänsiemeniä. Mutta ”ihmisten nukkuessa” vihollinen kylvi siemeniä, joista kasvaisi rikkaruohoja. Kummatkin siemenet itivät, ja jonkin ajan kuluttua rikkaruohot peittivät vehnän näkyvistä. Jeesus osoitti tällä vertauksella, että hänen työnsä hedelmänä olisivat tosi kristityt, mutta että hänen kuolemansa jälkeen seurakuntaan soluttautuisi valekristittyjä. Lopulta olisi vaikea erottaa aitoja ja valekristittyjä toisistaan. – Matteus 13:24–30, 36–43.
3. Miten rikkaruohojen kaltaiset ”kristityt” apostoli Pietarin mukaan vaikuttaisivat Raamattuun uskomiseen?
3 Apostoli Pietari esitti suoria sanoja siitä, miten nämä rikkaruohojen kaltaiset ”kristityt” vaikuttaisivat tapaan, jolla ihmiset suhtautuvat kristillisyyteen ja Raamattuun. Hän varoitti: ”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, tuottaen itselleen pikaisen tuhon. Lisäksi monet tulevat seuraamaan heidän irstaita tekojaan, ja heidän takiaan totuuden tietä tullaan pilkkaamaan.” – 2. Pietari 2:1, 2.
4. Miten Jeesuksen ja Pietarin ennustukset toteutuivat jo ensimmäisellä vuosisadalla?
4 Jeesuksen ja Pietarin ennustukset toteutuivat jo ensimmäisellä vuosisadalla. Kristilliseen seurakuntaan soluttautui kunnianhimoisia miehiä, jotka kylvivät erimielisyyttä. (2. Timoteukselle 2:16–18; 2. Pietari 2:21, 22; 3. Johannes 9, 10) Kahden seuraavan vuosisadan aikana kreikkalainen filosofia turmeli Raamatun totuuden puhtauden, ja monet erehtyivät ottamaan pakanallisia oppeja vastaan Raamatun totuutena.
5. Minkä muutoksen Konstantinus pani toimeen 300-luvun alkupuolella?
5 Rooman keisari Konstantinus omaksui 300-luvulla ”kristillisyyden” Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Mutta hänen tuntemansa ”kristillisyys” poikkesi suuresti Jeesuksen saarnaamasta uskonnosta. Tähän aikaan tultaessa ”rikkaruohot” rehottivat, kuten Jeesus oli ennustanutkin. Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että koko tuona aikana oli joitakuita, jotka edustivat tosi kristillisyyttä ja ponnistelivat noudattaakseen Raamattua Jumalan henkeytettynä sanana. – Matteus 28:19, 20.
Raamatun kääntämistä vastustetaan
6. Milloin kristikunta alkoi muotoutua, ja muun muassa millä tavoin kristikunnan uskonto erosi Raamatun kristillisyydestä?
6 Juuri Konstantinuksen aikoina alkoi muotoutua kristikunta sellaisena kuin me sen tunnemme nykyään. Siitä lähtien tuo juurtumaan päässyt kristillisyyden rappeutunut muoto ei ollut enää vain uskonnollinen järjestö. Se kuului valtioon, ja sen johtajilla oli tärkeä osa politiikassa. Lopulta luopiokirkko käytti poliittista valtaansa tavalla, joka oli täysin vastoin Raamatun kristillisyyttä ja aiheutti Raamatulle uuden vaarallisen uhkan. Miten?
7, 8. Milloin paavi ilmaisi vastustavansa Raamatun kääntämistä, ja mistä hänen vastustuksensa johtui?
7 Kun latinaa ei enää puhuttu yleisesti, tarvittiin uusia raamatunkäännöksiä. Katolinen kirkko ei kuitenkaan enää suhtautunut myötämielisesti asiaan. Vratislav, josta tuli myöhemmin Böömin kuningas, pyysi vuonna 1079 paavi Gregorius VII:ltä lupaa Raamatun kääntämiseen hänen alamaistensa kielelle. Paavi antoi kieltävän vastauksen. Hän sanoi: ”Sitä usein tutkiville on selvää, ettei Kaikkivaltias Jumala syyttä ole nähnyt hyväksi säilyttää pyhää raamattua joissakin paikoissa salaisena, sillä jos se olisi kaikille ihmisille täysin avoin, niin sitä saatettaisiin pitää vähäarvoisena ja halveksia; tai keskinkertaisen opetuksen saaneet voisivat ymmärtää sitä väärin, ja se voisi johtaa harhaan.”1
8 Paavi halusi säilyttää Raamatun silloin jo kuolleella latinan kielellä. Sen sisältö piti säilyttää ”salaisena” kääntämättä sitä tavallisen kansan kielille.a Hieronymuksen latinalaisesta Vulgatasta, joka oli valmistettu 400-luvulla Raamatun saattamiseksi kaikkien käsiin, tuli nyt keino, jonka avulla se pidettiin kätkettynä.
9, 10. a) Miten roomalaiskatolinen kirkko myöhempinä vuosina vastusti Raamatun kääntämistä? b) Miksi kirkko vastusti Raamattua?
9 Keskiajan kuluessa kirkko tiukensi asennettaan kansankielisiä Raamattuja vastaan. Vuonna 1199 paavi Innocentius III kirjoitti Saksaan Metzin arkkipiispalle niin jyrkän kirjeen, että arkkipiispa poltti kaikki saksankieliset Raamatut, jotka hän sai käsiinsä.3 Vuonna 1229 Toulousen kirkolliskokous Ranskassa sääti, etteivät ”maallikot” saaneet omistaa mitään kansankielisiä Raamatun kirjoja.4 Vuonna 1233 Tarragonan provinssin kirkolliskokous Espanjassa määräsi, että kaikki ”Vanhan tai Uuden testamentin” kirjat piti luovuttaa poltettaviksi.5 Vuonna 1407 arkkipiispa Thomas Arundelin Oxfordiin Englantiin koolle kutsuma pappien kokous kielsi selvin sanoin kääntämästä Raamattua englanniksi tai millekään muulle senaikaiselle uudelle kielelle.6 Vuonna 1431 niin ikään Englannissa sijaitsevan Wellsin kaupungin piispa Stafford kielsi kääntämästä Raamattua englanniksi ja omistamasta sellaisia käännöksiä.7
10 Nämä uskonnolliset vallanpitäjät eivät yrittäneet hävittää Raamattua. He yrittivät kahlita sen, pitää sen kielellä, jota vain harva osasi lukea. Näin he toivoivat estävänsä sen, mitä he sanoivat kerettiläisyydeksi, mutta mikä todellisuudessa asetti heidän arvovaltansa kyseenalaiseksi. Jos he olisivat onnistuneet, Raamatusta olisi voinut tulla vain älymystöä kiinnostava harvinaisuus, joka olisi tuskin lainkaan vaikuttanut tavallisten ihmisten elämään.
Raamatun puolustajia
11. Mitä seurasi, kun Julián Hernández salakuljetti espanjankielisiä Raamattuja Espanjaan?
11 Onneksi monet vilpittömät ihmiset kaikesta huolimatta kieltäytyivät tottelemasta näitä käskykirjoja. Kieltäytyminen oli kuitenkin vaarallista. Raamatun omistaminen oli ”rikos”, joka tuotti hirveitä kärsimyksiä joillekuille. Ajattelehan esimerkiksi espanjalaisen Julián Hernándezin tapausta. John Foxen ”Kristittyjen marttyyrien historia” kertoo, että Julián (eli Juliano) ”otti tehtäväkseen kuljettaa Saksasta kotimaahansa suuren määrän Raamattuja piilotettuina tynnyreihin, jotka oli suljettu ikään kuin ne olisivat sisältäneet reininviiniä”. Hänet kavallettiin, ja hän joutui roomalaiskatolisen inkvisition kynsiin. Niitä, joille Raamatut oli tarkoitettu, ”kaikkia erotuksetta kidutettiin, ja sitten useimmat heistä tuomittiin erilaisiin rangaistuksiin. Juliano poltettiin, kahtakymmentä käristettiin vartaassa, useat saivat elinkautisen vankeustuomion, joitakuita ruoskittiin julkisesti ja monia lähetettiin kaleeriorjiksi.”8
12. Mistä tiedämme, etteivät keskiajalla vaikuttaneet uskonnolliset vallanpitäjät edustaneet Raamatun kristillisyyttä?
12 Se oli hirvittävää vallan väärinkäyttöä. Nämä uskonnolliset vallanpitäjät eivät suinkaan edustaneet Raamatun kristillisyyttä. Raamattu itse paljasti, kenen puolelle he kuuluivat, sanoessaan: ”Jumalan lapset ja Panettelijan lapset käyvät ilmi tästä: kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä sekään, joka ei rakasta veljeään. Sillä tämä on se sanoma, jonka olette kuulleet alusta asti, että meidän tulisi rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä.” – 1. Johannes 3:10–12.
13, 14. a) Mitä sellaista tapahtui keskiajalla, mikä huomattavalla tavalla osoittaa Raamatun jumalallisen alkuperän? b) Miten suhtautuminen Raamattuun muuttui Euroopassa?
13 On kuitenkin todella huomattavaa, että miehet ja naiset uskaltautuivat tällaisen pöyristyttävän kohtelun vaaraan vain saadakseen omistaa Raamatun! Ja näiden esimerkkien määrä on kasvanut moninkertaiseksi meidän aikaamme tultaessa. Se syvä antaumus, jota Raamattu on herättänyt ihmisissä, se aulius, jolla he ovat kestäneet kärsivällisesti ja valittamatta alistuneet hirvittävään kuolemaan taistelematta vainoojiaan vastaan, on voimakas todistus siitä, että Raamattu on Jumalan sana. – 1. Pietari 2:21.
14 Sen jälkeen kun protestantit olivat kapinoineet roomalaiskatolista valtaa vastaan 1500-luvulla, roomalaiskatolisen kirkonkin oli lopulta pakko valmistaa raamatunkäännöksiä Euroopassa siihen aikaan puhutuille kielille. Mutta silloinkin Raamattu liitettiin pikemminkin protestanttisuuteen kuin katolisuuteen. Roomalaiskatolinen pappi Edward J. Ciuba kirjoitti: ”Olisi rehellisesti myönnettävä, että yksi protestanttisen uskonpuhdistuksen traagisimmista seurauksista oli katolista uskoa tunnustavien välinpitämättömyys Raamattua kohtaan. Vaikka Raamattua ei koskaan tyystin unohdettu, niin useimmille katolilaisille se oli suljettu kirja.”9
Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus
15, 16. Miten protestantismi on syyllistynyt Raamatun vastustamiseen?
15 Mutta eivät protestanttiset kirkotkaan ole silti täysin syyttömiä – nekin ovat vastustaneet Raamattua. Vuosien kuluessa jotkut protestanttiset oppineet panivat alulle toisenlaisen hyökkäyksen tuota kirjaa vastaan: älyllisen hyökkäyksen. 1700- ja 1800-luvulla he kehittivät historiallis-kriittisenä metodina tunnetun raamatuntutkimusmenetelmän. Historiallis-kriittiset tutkijat opettivat, että suuri osa Raamatusta koostui legendoista ja taruista. Jotkut jopa sanoivat, ettei Jeesusta ollut koskaan ollut olemassakaan. Sen sijaan että nämä protestanttiset oppineet olisivat nimittäneet Raamattua Jumalan sanaksi, he sanoivat sen olevan ihmisen sana ja vieläpä hyvin sekava.
16 Vaikka kaikkein äärimmäisimpiin ajatuksiin ei enää uskotakaan, niin historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta opetetaan yhä teologisissa tiedekunnissa, eikä ole epätavallista kuulla protestanttisten pappien julkisesti kiistävän suuria osia Raamatusta. Esimerkiksi muuan australialainen sanomalehti siteerasi anglikaanista pappia, jonka mukaan suuri osa Raamatusta ”ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Osa sen historiasta on väärässä. Jotkin sen yksityiskohdat on selvästi vääristelty.” Tällaista ajattelua historiallis-kriittinen raamatuntutkimus saa aikaan.
’Totuuden tietä pilkataan’
17, 18. Miten kristikunnan toimintatapa on tuottanut häpeää Raamatulle?
17 Kenties suurimpana syynä siihen, ettei Raamattua hyväksytä Jumalan sanaksi, on kuitenkin kristikunnan toimintatapa. Kristikunta väittää noudattavansa Raamattua. Mutta sen toiminta on tuottanut paljon häpeää Raamatulle ja itse kristitty-nimityksellekin. Kuten apostoli Pietari ennusti, totuuden tietä on ’pilkattu’. – 2. Pietari 2:2.
18 Esimerkiksi samaan aikaan kun kirkko kielsi Raamatun kääntämisen, paavi tuki laajoja sotilaallisia hankkeita Lähi-idässä asuvia muslimeja vastaan. Niitä alettiin kutsua ”pyhiksi” ristiretkiksi, mutta niissä ei ollut mitään pyhää. Ensimmäinen niistä – ”kansan ristiretkeksi” kutsuttu – antoi esimakua siitä mitä oli tulossa. Ennen Euroopasta lähtöään kääntyi yksi saarnaajien kiihottama kuriton sotajoukko Saksassa asuvien juutalaisten kimppuun ja teurasti heitä kaupungissa toisensa jälkeen. Mikä oli syynä? Historioitsija Hans Eberhard Mayer sanoo: ”Väite, että juutalaiset Kristuksen vihollisina ansaitsivat rangaistuksen, oli vain kehno yritys peittää todellinen vaikutin: ahneus.”10
19–21. Miten kolmikymmenvuotinen sota sekä Euroopan lähetyssaarnaajien toiminta ja siirtomaavallan laajeneminen aiheuttivat häpeää Raamatulle?
19 Protestanttinen kapina syöksi 1500-luvulla roomalaiskatolisuuden vallasta monissa Euroopan maissa. Yksi seuraus oli kolmikymmenvuotinen sota (1618–1648), joka ”Maailman yleisen historian” mukaan oli ”Euroopan historian hirvittävimpiä sotia”. Mikä oli tuon sodan perussyy? ”Katolilaisten viha protestantteja kohtaan ja protestanttien viha katolilaisia kohtaan.”11
20 Näinä aikoina kristikunta oli alkanut levittäytyä Euroopan ulkopuolelle viedäkseen ”kristillisen” sivistyksen maailman muihin osiin. Tälle sotavoimien avulla tapahtuneelle laajennukselle oli tunnusomaista julmuus ja ahneus. Amerikan mantereella espanjalaiset konkistadorit tuhosivat nopeasti Amerikan alkuperäiset kulttuurit. Muuan historiankirja huomautti: ”Yleensä espanjalaiset kuvernöörit tuhosivat kansallisen kulttuurin tuomatta tilalle eurooppalaista kulttuuria. Kullanhimo oli päävaikutin, joka veti heidät Uuteen maailmaan.”12
21 Myös protestanttiset lähetyssaarnaajat lähtivät Euroopasta muille mantereille. Yksi heidän työnsä tuloksista oli siirtomaavallan laajeneminen. Seuraava käsitys protestanttisten lähetyssaarnaajien toiminnasta on nykyään levinnyt hyvin laajalle: ”Lähetyshankkeita on monesti käytetty puolusteluna ja tekosyynä ihmisten alistamiseen. Lähetyssaarnaajien, tekniikan ja imperialismin keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.”13
22. Miten kristikunta on aiheuttanut häpeää kristillisyyden maineelle tällä 1900-luvulla?
22 Kristikunnan uskontojen ja valtion läheinen yhteys on säilynyt aina meidän aikaamme asti. Viimeksi käydyt kaksi maailmansotaa taisteltiin pääasiallisesti ”kristittyjen” kansojen välillä. Rintaman molemmilla puolilla papit rohkaisivat nuoria miehiä taistelemaan ja tappamaan vihollisia – jotka usein kuuluivat samaan uskontoon. Kirjassa ”Jos kirkot haluavat maailmanrauhaa” todettiinkin: ”[Kirkoille] ei varmasti ole kunniaksi se, että nykyaikainen sodankäyntijärjestelmä kehittyi ja on aiheuttanut eniten tuhoa kristillisyyden asialle omistautuneiden valtioiden keskuudessa.”14
Jumalan sana säilyy
23. Miten kristikunnan historia osoittaa, että Raamattu on Jumalan sana?
23 Me kerromme tästä kristikunnan pitkästä, surullisesta historiasta korostaaksemme kahta seikkaa. Ensinnäkin nuo tapahtumat täyttävät Raamatun ennustuksia. Oli ennustettukin, että monet, jotka väittäisivät olevansa kristittyjä, tuottaisivat häpeää Raamatulle ja kristillisyyden maineelle, ja tämän toteutuminen saattaa Raamatun totuudenmukaisuuden kunniaan. Meidän ei kuitenkaan tulisi kadottaa näkyvistämme sitä tosiseikkaa, että kristikunnan menettely ei edusta Raamattuun perustuvaa kristillisyyttä.
24. Mistä tosi kristityt tunnetaan, ja mikä siis selvästi tuomitsee kristikunnan epäkristilliseksi?
24 Jeesus itse selitti, mistä aidot kristityt voidaan tunnistaa: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35) Jeesus sanoi lisäksi: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:16) Näitä molempia piirteitä tarkasteltaessa ilmenee selvästi, ettei kristikunta edusta Raamatun kristillisyyttä. Se väittää olevansa Raamatun ystävä, mutta se on ollut petollinen ystävä.
25. Miksi Raamattu on säilynyt läpi kaikkien vaikeuksiensa aina meidän aikaamme saakka?
25 Toinen seikka on seuraava: On todella huomattavaa, että vaikka kristikunta kokonaisuudessaan on tuottanut niin paljon vahinkoa Raamatulle, tuo kirja on säilynyt nykyaikaan asti ja sillä on edelleenkin hyvä vaikutus monien ihmisten elämään. Raamattu on säilynyt, vaikka sen kääntämistä on katkerasti vastustettu, vaikka nykyajan oppineet ovat hyökänneet ankarasti sen kimppuun ja vaikka sen petollinen ystävä, kristikunta, on toiminut epäkristillisesti. Raamattu on säilynyt, koska se on erilainen kuin mikään muu kirja. Raamattu ei voi hävitä. Se on Jumalan sana, ja Raamattu itse sanoo: ”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” – Jesaja 40:8.
[Alaviitteet]
a Joitakin kansankielisiä käännöksiä kyllä tehtiin. Mutta ne olivat usein suuritöisiä, hyvin koristeellisia käsikirjoituksia, joita ei suinkaan tarkoitettu yleiseen käyttöön.2
[Huomioteksti s. 34]
Protestanttiset pääkirkot ovat osallistuneet suureen älylliseen hyökkäykseen Raamattua vastaan
[Kuva s. 26]
Kristikunnan historia alkoi todellisuudessa silloin, kun Konstantinus laillisti oman aikansa ”kristillisyyden”
[Kuvat s. 29]
Paavit Gregorius VII ja Innocentius III tulivat tunnetuiksi katolisen kirkon yrittäessä tarmokkaasti estää Raamatun kääntämistä tavalliselle kansankielelle
[Kuva s. 33]
Kristikunnan pöyristyttävä toimintatapa on saanut monet epäilemään sitä, onko Raamattu todella Jumalan sana
[Kuva s. 35]
Ensimmäisen maailmansodan aikana nämä venäläiset sotilaat kumartuivat uskonnollisen ikonin edessä, ennen kuin he lähtivät tappamaan toisia ”kristittyjä”