Älä luovuta!

 1. Mistä olemme iloisia ja ylpeitä?

OLEMME hyvin iloisia ja ylpeitä siitä, että saamme olla Jehovan todistajia. Edustamme Jumalan nimeä ja olemme hänen todistajiaan, kun saarnaamme ja teemme opetuslapsia. On ilo auttaa totuuteen joku, jolla on ”oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada ikuinen elämä” (Apt. 13:48). Meistä tuntuu samalta kuin Jeesuksesta, joka tuli ”pyhän hengen vaikutuksesta erittäin iloiseksi”, kun hänen opetuslapsensa palasivat ja kertoivat hyviä kokemuksia kenttätyöstä (Luuk. 10:1, 17, 21).

 2. Miten osoitamme, että suhtaudumme palvelukseemme vakavasti?

² Suhtaudumme palvelukseemme vakavasti. Apostoli Paavali kehotti Timoteusta tulemaan ”hyväksi esimerkiksi ja hyväksi opettajaksi”. Hän lisäsi: ”Niin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” (1. Tim. 4:16, alav.) Kyse on siis ihmisten elämästä. Koska olemme Jumalan valtakunnan alamaisia, pyrimme olemaan ”hyviä esimerkkejä”: haluamme aina tuottaa kunniaa Jehovalle käytöksellämme ja elää sen mukaan kuin saarnaamme (Fil. 1:27). Pyrimme olemaan myös ”hyviä opettajia”, kun valmistaudumme palvelukseen hyvin ja pyydämme sille Jehovan siunausta.

 3. Miten ihmiset voivat suhtautua valtakunnan sanomaan? Kerro esimerkki.

³ Silloinkin kun teemme parhaamme, voi olla, että vain harvat ihmiset alueellamme kiinnostuvat valtakunnan sanomasta. Ajatellaanpa veli Georg Lindalin kokemusta. Hän saarnasi yksin joka puolella Islantia vuosina 1929–47. Hän levitti kymmeniätuhansia julkaisuja, mutta kukaan ei tullut totuuteen. Hän kirjoitti: ”Osa näyttää asettuneen totuutta vastaan, mutta enemmistön asenne on edelleen täysin välinpitämätön.” Myöhemmin Gileadista tuli lähetystyöntekijöitä hänen avukseen, mutta kului vielä yhdeksän vuotta ennen kuin muutamat islantilaiset vihkiytyivät Jehovalle ja menivät kasteelle.b

 4. Miltä meistä voi tuntua, kun ihmiset eivät ole kiinnostuneita hyvästä uutisesta?

⁴ Olemme pettyneitä, kun ihmiset eivät ole kiinnostuneita hyvästä uutisesta. Meistä voi tuntua samalta kuin Paavalista. Hän tunsi ”suurta murhetta ja lakkaamatonta tuskaa”, koska useimmat juutalaiset eivät uskoneet, että Jeesus oli luvattu Messias. (Room. 9:1–3.) Mitä jos yrität parhaasi mukaan auttaa raamattukurssioppilasta ja rukoilet hänen puolestaan, mutta hän ei edisty ja tutkistelu pitää lopettaa? Entä jos et ole koskaan auttanut ketään kasteelle asti? Pitäisikö sinun syyttää itseäsi ja ajatella, että Jehova ei siunaa palvelustasi? Vastaamme tässä artikkelissa kahteen kysymykseen: 1) Mikä on menestyksen mittari palveluksessa? 2) Mitä meidän on realistista odottaa?

 5. Miksi emme aina saa Jehovan työssä toivomiamme tuloksia?

⁵ Raamattu sanoo ihmisestä, joka tekee Jumalan tahdon: ”Hän menestyy kaikessa, mitä hän tekee.” (Ps. 1:3.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saisimme aina Jehovan työssä sellaisia tuloksia kuin toivomme. Elämä on ”täynnä ongelmia”, koska kaikki ovat epätäydellisiä (Job 14:1). Lisäksi vastustajat voivat tilapäisesti onnistua häiritsemään tavanomaista saarnaamistyötämme (1. Kor. 16:9; 1. Tess. 2:18). Miten Jehova mittaa menestystämme? Mietitään muutamia tähän liittyviä Raamatun periaatteita.

 6. Miten Jehova mittaa menestystämme?

⁶ Jehova näkee työmme ja kestävyytemme. Jehovan silmissä menestymme, kun teemme hänen työtään ahkerasti ja motiivinamme on rakkaus, vaikka ihmiset eivät kuuntele meitä. Paavali kirjoitti: ”Jumala ei ole epäoikeudenmukainen, niin että hän unohtaisi teidän tekonne ja rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet ja edelleen palvelette pyhiä.” (Hepr. 6:10.) Jehova muistaa kovan työmme ja rakkautemme, vaikka emme saisikaan hyviä tuloksia. Suhtautuvatpa ihmiset siis miten tahansa, voit soveltaa itseesi Paavalin sanat korinttilaisille: ”Vaivannäkönne Herran palveluksessa ei ole turhaa.” (1. Kor. 15:58.)

 7. Mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä?

⁷ Paavali oli erinomainen lähetystyöntekijä, ja hän perusti seurakuntia moniin kaupunkeihin. Kun hän katsoi tarpeelliseksi puolustaa pätevyyttään Kristuksen palvelijana, hän ei kuitenkaan viitannut siihen, kuinka monta ihmistä hän oli auttanut totuuteen. Sen sijaan hän kirjoitti: ”Olen tehnyt enemmän työtä.” (2. Kor. 11:23.) Paavalin tavoin meidän on hyvä muistaa, että Jehova arvostaa eniten vaivannäköä ja kestävyyttä.

 8. Mitä meidän on hyvä muistaa palveluksestamme?

⁸ Jehova iloitsee palveluksestamme. Jeesus lähetti 70 opetuslasta saarnaamaan valtakunnan sanomaa, ja he ”palasivat iloisina”. Miksi he olivat iloisia? He sanoivat: ”Demonitkin tottelevat meitä, kun käytämme sinun nimeäsi.” Jeesus kuitenkin korjasi heidän ajatteluaan: ”Älkää – – iloitko siksi, että henget tottelevat teitä, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa.” (Luuk. 10:17–20.) Jeesus tiesi, että heillä ei aina olisi näin upeita kokemuksia palveluksessa. Emme tiedä, kuinka monet niistä, jotka kuuntelivat opetuslapsia, lopulta tulivat totuuteen. Opetuslasten ei pitänyt iloita pelkästään aikaansaannoksistaan vaan ennen kaikkea siitä, että Jehova oli tyytyväinen heidän ponnisteluihinsa.

 9. Mihin kestävyys johtaa Galatalaiskirjeen 6:7–9:n mukaan?

⁹ Saamme ikuisen elämän, jos olemme kestäviä palveluksessa. Kun kylvämme ja kasvatamme innokkaasti valtakunnan totuuden siemeniä, me samalla ”kylvämme henkeä silmällä pitäen”: annamme Jumalan pyhän hengen vaikuttaa vapaasti elämäämme. ”Ellemme täysin väsy [tai ”anna periksi”, alav.]”, Jehova lupaa, että saamme ”niittää – – ikuisen elämän”, vaikka emme olisi auttaneet ketään kasteelle asti. (Lue Galatalaiskirjeen 6:7–9.)

10. Mistä ihmisten suhtautumistapa riippuu?

¹⁰ Suhtautumistapa riippuu ennen kaikkea sydämentilasta. Jeesus selitti tätä asiaa kylväjävertauksessaan. Kylväjä kylvi siemeniä erilaisiin maaperiin, mutta vain hyvään maahan kylvetyt siemenet tuottivat satoa. (Luuk. 8:5–8.) Jeesus osoitti, että erilaiset maaperät edustavat ihmisiä, jotka suhtautuvat ”Jumalan sanomaan” eri tavoin (Luuk. 8:11–15). Mekään emme pysty vaikuttamaan siihen, ottavatko kuulijat totuuden vastaan, koska se riippuu heidän sydämentilastaan. Meidän vastuumme on kylvää jatkuvasti valtakunnan sanoman hyvää siementä. Paavali sanoi, että jokainen ”tulee saamaan oman palkkansa oman työnsä mukaan”, ei tulosten mukaan (1. Kor. 3:8).

11. Miksi voidaan sanoa, että Nooa onnistui saarnaamistehtävässään? (Ks. kansikuva.)

¹¹ Menneisyydessä Jehovan varhaiset todistajat saarnasivat ihmisille, jotka eivät halunneet kuunnella. Esimerkiksi Nooa saarnasi todennäköisesti kymmeniä vuosia (2. Piet. 2:5). Epäilemättä hän toivoi, että hänen sanomaansa suhtauduttaisiin myönteisesti, mutta Jehova ei antanut siitä mitään viitteitä. Kun hän käski Nooan rakentaa arkin, hän sanoi sen sijaan: ”Sinun on mentävä arkkiin poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa.” (1. Moos. 6:18.) Kun Nooa ajatteli arkin mittoja ja tilavuutta, hän ehkä tajusi, etteivät kovin monet ihmiset osoittaisi vastakaikua (1. Moos. 6:15). Kuten tiedämme, ei kukaan tuossa väkivaltaisessa maailmassa välittänyt Nooan sanomasta (1. Moos. 7:7). Ajatteliko Jehova, että Nooa oli epäonnistunut? Ei ajatellut. Jehovan mielestä Nooa onnistui saarnaamistehtävässään, koska hän teki uskollisesti kaiken, mitä Jehova käski hänen tehdä (1. Moos. 6:22).

12. Miten Jeremia sai iloa palveluksestaan ihmisten välinpitämättömyydestä ja vastustuksesta huolimatta?

¹² Myös profeetta Jeremia saarnasi vuosikymmeniä, vaikka ihmiset olivat välinpitämättömiä ja vastustivat. Häntä ”loukattiin ja ivattiin” niin paljon, että hän masentui ja hänen teki mieli luovuttaa. (Jer. 20:8, 9.) Mutta hän ei luovuttanut! Mikä auttoi häntä voittamaan kielteiset ajatukset ja saamaan iloa palveluksestaan? Jeremia keskittyi kahteen tärkeään asiaan. Ensinnäkin Jumalan sanoma, jota hän kertoi, antoi ihmisille ”tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11). Toiseksi Jehova oli liittänyt häneen nimensä (Jer. 15:16). Mekin kerromme toivon sanomaa tässä synkässä maailmassa ja edustamme Jehovan nimeä, koska olemme hänen todistajiaan. Kun pidämme mielessämme nämä kaksi tärkeää asiaa, saamme iloa palveluksesta, suhtautuivatpa ihmiset siihen miten tahansa.

13. Mitä opimme Markuksen 4:26–29:ssä olevasta Jeesuksen vertauksesta?

¹³ Hengellinen kasvu vie aikaa. Jeesus havainnollisti tätä kertomalla vertauksen kylväjästä, joka nukkui. (Lue Markuksen 4:26–29.) Kylväjän työn tulokset tulivat esiin vähitellen, eikä hän voinut merkittävästi vaikuttaa niihin. Sinäkin joudut ehkä odottamaan jonkin aikaa ennen kuin raamattukurssioppilas edistyy, koska kasvu tapahtuu vähitellen ja vaiheittain. Aivan niin kuin maanviljelijä ei voi pakottaa satoa kasvamaan sellaista vauhtia kuin hän haluaa, mekään emme voi pakottaa oppilaita edistymään hengellisesti niin nopeasti kuin toivoisimme. Älä siis lannistu äläkä luovuta, jos heidän edistymisensä kestää kauemmin kuin odotit. Maanviljelijän tavoin tarvitsemme kärsivällisyyttä, kun teemme opetuslapsia. (Jaak. 5:7, 8.)

14. Mikä esimerkki osoittaa, että työmme tulokset voivat tulla esiin vähitellen?

¹⁴ Joillain alueilla voi kestää vuosikausia ennen kuin työmme tulokset alkavat näkyä. Yksi esimerkki tästä on Gladys ja Ruby Allenin kokemus.c Nämä sisarukset määrättiin vuonna 1959 vakituisiksi tienraivaajiksi erääseen Québecin provinssin kaupunkiin Kanadassa. Ihmiset eivät halunneet kuunnella valtakunnan sanomaa, koska he pelkäsivät, mitä naapurit ja katoliset papit sanoisivat. Gladys kertoi, että he kulkivat kahden vuoden ajan ovelta ovelle kahdeksan tuntia päivässä eikä kukaan tullut avaamaan! Kun ihmiset näkivät heidät, he vain laskivat kaihtimet alas. ”Mutta me emme luovuttaneet”, hän sanoi. Ajan mittaan ihmisten asenne pehmeni ja jotkut alkoivat kuunnella. Nykyään tuossa kaupungissa on kolme seurakuntaa. (Jes. 60:22.)

15. Mitä opimme 1. Korinttilaiskirjeen 3:6, 7:stä?

¹⁵ Opetuslasten tekeminen on yhteistyötä. Oppilaan auttamiseen kasteelle asti tarvitaan koko seurakunta. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 3:6, 7.) Joku julistaja antaa kiinnostuneelle traktaatin tai lehden. Sitten hän huomaa, ettei hän ehdikään tehdä uusintakäyntiä, joten hän pyytää toista julistajaa menemään tuon kiinnostuneen luo. Toinen julistaja aloittaa raamattukurssin. Hän pyytää raamattukurssille mukaan veljiä ja sisaria, ja jokainen heistä kannustaa oppilasta eri tavoin. Jokainen veli tai sisar, jonka oppilas tapaa, kastelee totuuden siementä. Näin kylväjä ja korjaaja voivat iloita yhdessä hengellisestä sadonkorjuusta, kuten Jeesus sanoi (Joh. 4:35–38).

16. Miksi voit saada iloa palveluksesta, vaikka sinulla olisi heikko terveys tai vähän voimia?

¹⁶ Mitä jos sinulla on heikko terveys tai vähäiset voimavarat etkä pysty tekemään saarnaamis- ja opetustyötä kovin paljon? Voit silti saada iloa sadonkorjuusta. Ajatellaanpa kuningas Daavidin ja hänen miestensä tilannetta. Amalekilaiset olivat ottaneet vangiksi heidän perheensä ja ryöstäneet heidän omaisuutensa. Kun Daavid miehineen lähti heidän peräänsä, kaksisataa miestä jäi matkan varrelle vartioimaan varusteita, koska he olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet taistella. Taistelun jälkeen Daavid käski jakamaan saaliin tasapuolisesti kaikille. (1. Sam. 30:21–25.) Sama periaate soveltuu maailmanlaajuiseen opetustyöhömme. Kaikki, jotka tekevät tässä työssä parhaansa, voivat iloita jokaisesta uudesta opetuslapsesta, joka autetaan elämän tielle.

17. Mistä olemme Jehovalle kiitollisia?

¹⁷ Olemme kiitollisia Jehovalle siitä, että hän suhtautuu palvelukseemme hyvin arvostavasti. Hän tietää, ettemme pysty vaikuttamaan siihen, ottavatko ihmiset totuuden vastaan. Hän huomaa kuitenkin ahkeruutemme ja rakkautemme ja palkitsee meidät. Lisäksi hän opettaa meitä iloitsemaan omasta osastamme suuressa sadonkorjuussa (Joh. 14:12). Voimme olla varmoja, että Jumala on hyvin tyytyväinen meihin, kunhan emme luovuta!