Veljellisen kiintymyksen avaimen löytäminen

”Lisätkää – – jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä.” (2. PIETARIN KIRJE 1:5–7.)

 1. Mikä on yksi suurimmista syistä siihen, että Jehovan kansan kokoontumiset ovat niin onnellisia tilaisuuksia?

MUUAN lääkäri, joka ei ollut Jehovan todistaja, oli läsnä Vartiotornin raamattukoulun Gileadin päättäjäisissä, kun hänen tyttärensä valmistui tuosta lähetyskoulusta. Onnellinen väkijoukko teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän arveli näiden ihmisten olevan suhteellisen terveitä. Miksi tuo väkijoukko oli niin onnellinen? Mikä tekee itse asiassa kaikista Jehovan kansan kokoontumisista – seurakunnissa, kierros- ja piirikonventeissa – onnellisia tilaisuuksia? Eikö juuri se veljellinen kiintymys, jota tuohon kansaan kuuluvat ilmaisevat toisiaan kohtaan? Veljellinen kiintymys on epäilemättä yksi syy siihen, että on sanottu, ettei mikään muu uskonnollinen ryhmä saa niin paljon iloa, onnellisuutta ja mielihyvää uskonnosta kuin Jehovan todistajat.

 2, 3. Mitkä kaksi kreikkalaista sanaa liittyvät siihen, miten meidän tulee suhtautua toinen toiseemme, ja mitä selvästi erottuvia ominaispiirteitä noilla sanoilla on?

² Voimme odottaakin näkevämme sellaista veljellistä kiintymystä, koska apostoli Pietari sanoi 1. Pietarin kirjeen 1:22:ssa: ”Kun nyt olette puhdistaneet sielunne tottelevaisuudellanne totuutta kohtaan, minkä tuloksena on veljellinen rakkaus [”veljellinen kiintymys”, engl. UM (1984)], jossa ei ole ulkokultaisuutta, rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” Yksi tässä ”veljelliseksi kiintymykseksi” käännetyn kreikkalaisen sanan perusosista on fi·liʹa (kiintymys). Sen merkitys liittyy läheisesti yleensä ”rakkaudeksi” käännetyn sanan a·gaʹpē merkitykseen (1. Johanneksen kirje 4:8). Vaikka sanoja veljellinen kiintymys ja rakkaus käytetäänkin usein samaa merkitsevinä, niillä on erityisiä ominaispiirteitä. Meidän ei tule monien raamatunkääntäjien tavoin sekoittaa niitä keskenään. Kuten tulemme huomaamaan tuonnempana, on veljellistä kiintymystä ja aivan erityistä veljellistä kiintymystä.

³ Käsitellessään näiden kahden kreikan sanan välistä eroa muuan tutkija sanoi, että fi·liʹa on ”aivan varmasti lämpöä, läheisyyttä ja kiintymystä merkitsevä sana”. Toisaalta taas a·gaʹpē liittyy enemmänkin mieleen. Vaikka meidän käsketäänkin rakastaa (a·gaʹpē) vihollisiamme, me emme tunne kiintymystä heitä kohtaan. Miksi emme? Koska ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttolaisille 15:33). Myös seuraava apostoli Pietarin kehotus osoittaa, että näillä sanoilla on eroa: ”Lisätkää – – veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” (2. Pietarin kirje 1:5–7; vrt. Johannes 21:15–17.)a

Esimerkkejä aivan erityisestä veljellisestä kiintymyksestä

 4. Miksi Jeesus ja Johannes tunsivat erityistä kiintymystä toisiaan kohtaan?

⁴ Jumalan sanassa kerrotaan lukuisia oivallisia esimerkkejä aivan erityisestä veljellisestä kiintymyksestä. Tämä erityinen kiintymys ei perustu johonkin päähänpistoon vaan huomattavien ominaisuuksien arvostamiseen. Tunnetuin esimerkki tällaisesta kiintymyksestä on varmasti se kiintymys, jota Jeesus Kristus tunsi apostoli Johannekseen. Jeesus tunsi epäilemättä veljellistä kiintymystä kaikkia uskollisia apostoleitaan kohtaan, ja hänellä oli siihen hyvät syyt (Luukas 22:28). Hän ilmaisi kiintymyksensä muun muassa pesemällä heidän jalkansa; näin hän opetti heille nöyryyttä (Johannes 13:3–16). Jeesus oli kuitenkin erityisen kiintynyt Johannekseen, ja Johannes mainitseekin tämän toistuvasti (Johannes 13:23; 19:26; 20:2). Vaikka Jeesuksella oli aihetta ilmaista kiintymystä opetuslapsiaan ja apostoleitaan kohtaan, Johanneksen erittäin syvä arvostus Jeesusta kohtaan oli varsin todennäköisesti syynä siihen, että Jeesus oli erityisen kiintynyt häneen. Voimme havaita tämän siitä, mitä Johannes kirjoittaa sekä evankeliumissaan että henkeytetyissä kirjeissään. Hän mainitsee rakkauden noissa kirjoituksissaan lukuisia kertoja. Se että Johannes arvosti hyvin suuresti Jeesuksen hengellisiä ominaisuuksia, käy ilmi siitä, mitä hän kirjoitti Johanneksen evankeliumin lukuihin 1 ja 13–17, sekä hänen toistuvista viittauksistaan siihen, että Jeesus oli ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan (Johannes 1:1–3; 3:13; 6:38, 42, 58; 17:5; 18:37).

 5. Mitä voidaan sanoa siitä erityisestä kiintymyksestä, jota Paavali ja Timoteus tunsivat toisiinsa?

⁵ Huomion arvoista on myös se aivan erityinen veljellinen kiintymys, jota apostoli Paavali ja hänen kristitty toverinsa Timoteus tunsivat toisiaan kohtaan ja joka perustui varmasti siihen, että he arvostivat toinen toisensa ominaisuuksia. Paavali esittää kauniita lausuntoja Timoteuksesta. Hän kirjoittaa esimerkiksi: ”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista. – – te tunnette sen todisteen, jonka hän antoi itsestään, että niin kuin lapsi isän kanssa hän palveli kuin orja minun kanssani hyvän uutisen edistämisessä.” (Filippiläisille 2:20–22.) Paavalin lämmin kiintymys Timoteukseen paljastuu niistä monista henkilökohtaisista huomautuksista, joita hän esittää Timoteukselle kirjoittamissaan kirjeissä. Pane merkille, mitä sanotaan esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 6:20:ssä: ”Oi Timoteus, varjele se, mikä on uskottu haltuusi.” (Ks. myös 1. Timoteukselle 4:12–16; 5:23; 2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15.) Kun verrataan Paavalin Timoteukselle kirjoittamia kirjeitä hänen Tiitukselle lähettämäänsä kirjeeseen, huomataan hyvin selvästi, että Paavali oli erittäin kiintynyt nuoreen Timoteukseen. Timoteuksen on täytynyt suhtautua samalla tavalla heidän ystävyyteensä, kuten voidaan havaita 2. Timoteuksen kirjeen 1:3, 4:ssä olevista Paavalin sanoista: ”Lakkaamatta muistan sinua rukouksissani – – kaivatessani sinun näkemistäsi, muistaessani kyyneleitäsi, jotta täyttyisin ilolla.”

 6, 7. Mitä Daavid ja Joonatan tunsivat toinen toistaan kohtaan ja miksi?

⁶ Myös Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainitaan erinomaisia esimerkkejä, muun muassa Daavidin ja Joonatanin esimerkki. Kerrotaan, että sen jälkeen kun Daavid oli surmannut Goljatin, ”kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa”. (1. Samuelin kirja 18:1.) Varmasti arvostus sitä kohtaan, että Daavid oli esimerkillisen innokas Jehovan nimen puolesta ja kohtasi pelottomasti Goljat-jättiläisen, sai Joonatanin tuntemaan erityistä kiintymystä Daavidiin.

⁷ Joonatan oli niin kiintynyt Daavidiin, että hän vaaransi oman henkensä puolustaessaan Daavidia kuningas Saulia vastaan. Joonatan ei milloinkaan ollut harmissaan siitä, että Jehova oli valinnut Daavidin Israelin seuraavaksi kuninkaaksi. (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid tunsi yhtä syvää kiintymystä Joonatania kohtaan. Tämä käy ilmi siitä, mitä hän sanoi murehtiessaan Joonatanin kuolemaa: ”Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” Syvä arvostus oli tosiaan leimallista heidän suhteelleen. (2. Samuelin kirja 1:26.)

 8. Ketkä kaksi naista olivat erityisen kiintyneitä toisiinsa ja miksi?

⁸ Heprealaisissa kirjoituksissa kerrotaan oivallinen esimerkki myös kahden naisen – Noomin ja hänen leskeksi jääneen miniänsä Ruutin – välillä vallinneesta erityisestä kiintymyksestä. Palauta mieleesi sanat, jotka Ruut lausui Noomille: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.” (Ruut 1:16.) Emmekö voikin päätellä, että käytöksellään ja Jehovaan liittyvillä puheillaan Noomi herätti Ruutissa tällaista arvostusta? (Vrt. Luukas 6:40.)

Apostoli Paavalin esimerkki

 9. Mikä osoittaa, että Paavali ilmaisi esimerkillisellä tavalla veljellistä kiintymystä?

⁹ Kuten olemme edellä havainneet, apostoli Paavali tunsi aivan erityistä veljellistä kiintymystä Timoteukseen. Mutta hän antoi verrattoman esimerkin lämpimän veljellisen kiintymyksen ilmaisemisesta myös kaikkia muita veljiään kohtaan. Hän sanoi Efesoksen vanhimmille, ettei hän ollut ”kolmeen vuoteen lakannut yöllä – – [eikä] päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin”. Oliko tämä lämmintä veljellistä kiintymystä? Epäilemättä oli! Ja heidän tunteensa olivat samanlaiset Paavalia kohtaan. Kuullessaan, etteivät he enää näkisi häntä, ”he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi”. (Apostolien teot 20:31, 37.) Oliko tämä arvostukseen perustuvaa veljellistä kiintymystä? Kyllä oli! Hänen veljellinen kiintymyksensä käy ilmi myös 2. Korinttolaiskirjeen 6:11–13:ssa olevista sanoista: ”Suumme on avautunut teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meissä, mutta teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne. Niinpä vastapalkkioksi – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin.”

10. Millainen veljellisen kiintymyksen puute sai Paavalin kertomaan koettelemuksistaan 2. Korinttolaiskirjeen 11. luvussa?

¹⁰ Monet korinttolaiset eivät selvästikään tunteneet riittävästi arvostavaa veljellistä kiintymystä apostoli Paavalia kohtaan. Sen vuoksi jotkut heistä valittivatkin: ”Hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta hänen henkilökohtainen läsnäolonsa on heikkoa ja hänen puheensa täysin mitätöntä.” (2. Korinttolaisille 10:10.) Juuri siksi Paavali mainitsi heidän ”ylen oivalliset apostolinsa” ja katsoi aiheelliseksi kertoa niistä koettelemuksista, jotka hän oli kestänyt, niin kuin voidaan lukea 2. Korinttolaiskirjeen 11:5, 22–33:sta.

11. Mikä todistaa, että Paavali oli kiintynyt tessalonikalaiskristittyihin?

¹¹ Paavalin lämmin kiintymys niitä kohtaan, joita hän palveli, ilmenee erityisen hyvin siitä, mitä hän sanoi 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:ssa: ”Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” Hän oli niin kiintynyt näihin uusiin veljiin, että kun hän ei pystynyt odottamaan enää kauempaa – niin kovasti hän halusi tietää, miten he kestivät vainoja – hän lähetti Timoteuksen heidän luokseen, ja tämä toi hyvän raportin, joka virkisti Paavalia suuresti (1. Tessalonikalaisille 3:1, 2, 6, 7). Teoksessa Insight on the Scriptures todetaankin osuvasti: ”Paavalin ja niiden välillä, joita hän palveli, vallitsi läheinen veljellisen kiintymyksen side.”

Arvostus – veljellisen kiintymyksen avain

12. Mistä syystä meidän tulee ilmaista lämmintä kiintymystä veljiimme?

¹² On selvää, että veljellisen kiintymyksen avain on arvostus. Eikö kaikilla Jehovan vihkiytyneillä palvelijoilla olekin ominaisuuksia, joita arvostamme, jotka herättävät meissä kiintymystä ja saavat meidät pitämään heistä? Me kaikki etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Me kaikki taistelemme urhoollisesti kolmea yhteistä vihollistamme vastaan: Saatanaa ja hänen demoneitaan, Saatanan valvonnassa olevaa jumalatonta maailmaa ja langenneen lihan perittyjä itsekkäitä taipumuksia vastaan. Eikö meidän tulisikin aina ajatella, että veljemme tekevät parhaansa omissa olosuhteissaan? Jokainen ihminen on joko Jehovan puolella tai Saatanan puolella. Vihkiytyneet veljemme ja sisaremme ovat Jehovan puolella – samalla puolella kuin me – ja he ansaitsevat siksi veljellisen kiintymyksemme.

13. Miksi meidän tulee ilmaista lämmintä kiintymystä vanhimpia kohtaan?

¹³ Entä mitä voidaan sanoa vanhimpiemme arvostamisesta? Eikö sydämessämme tulisikin olla lämmin sopukka heitä varten, kun otamme huomioon, kuinka kovasti he uurastavat seurakunnan hyväksi? Aivan niin kuin meidän kaikkien, heidänkin on hankittava elatus itselleen ja perheelleen. Heillä on myös aivan samanlaisia velvollisuuksia kuin meillä muillakin: heidän on tutkittava henkilökohtaisesti, käytävä seurakunnan kokouksissa ja osallistuttava kenttäpalvelukseen. Lisäksi he joutuvat valmistamaan ohjelmia kokouksiin, pitämään esitelmiä ja käsittelemään seurakunnassa syntyviä ongelmia, joihin liittyy toisinaan tuntikausia kestäviä oikeuskomitean pitämiä kuulusteluja. Haluamme todellakin ”pitää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina” (Filippiläisille 2:29).

Veljellisen kiintymyksen ilmaiseminen

14. Mitkä raamatunkohdat käskevät meitä osoittamaan veljellistä kiintymystä?

¹⁴ Miellyttääksemme Jehovaa meidän täytyy ilmaista veljellisen kiintymyksen lämmintä tunnetta samanuskoisia tovereitamme kohtaan, aivan niin kuin Jeesus Kristus ja Paavalikin ilmaisivat. Meille sanotaan: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa [”veljellisessä kiintymyksessä”, Kingdom Interlinear] hellä kiintymys toisiinne.” (Roomalaisille 12:10.) ”Veljellisestä rakkaudesta [”veljellisestä kiintymyksestä”, Int] meidän ei tarvitse kirjoittaa teille, sillä Jumala on opettanut teidät rakastamaan toisianne.” (1. Tessalonikalaisille 4:9.) ”Jatkukoon teidän veljellinen rakkautenne [”veljellinen kiintymyksenne”, Int].” (Heprealaisille 13:1.) Taivaallinen Isämme on varmasti tyytyväinen, kun ilmaisemme veljellistä kiintymystä hänen maallisia lapsiaan kohtaan!

15. Mainitse joitakin tapoja, joilla veljellistä kiintymystä voidaan ilmaista.

¹⁵ Apostolien aikoina kristityillä oli tapana tervehtiä toisiaan ”pyhällä suudelmalla” tai ”rakkauden suudelmalla” (Roomalaisille 16:16; 1. Pietarin kirje 5:14). Se oli todellinen veljellisen kiintymyksen ilmaus! Nykyään olisivat useimmissa osissa maailmaa aidon ystävällinen hymy ja luja kädenpuristus sopivampia ilmauksia tuosta kiintymyksestä. Latinalaisen Amerikan maissa, esimerkiksi Meksikossa, tervehditään halaamalla – aito kiintymyksen ilmaus sekin. Tällainen näiden veljien tuntema lämmin kiintymys voi osaltaan selittää, miksi kasvu on niin voimakasta noissa maissa.

16. Mitä tilaisuuksia meillä on ilmaista veljellistä kiintymystä valtakunnansaleissamme?

¹⁶ Kun saavumme valtakunnansaliin, teemmekö kaikkemme ilmaistaksemme veljellistä kiintymystä? Se saa meidät lausumaan joitakin rohkaisun sanoja varsinkin niille, jotka vaikuttavat masentuneilta. Meitä kehotetaan puhumaan ”lohduttavasti masentuneille sieluille” (1. Tessalonikalaisille 5:14). Se on varmasti yksi tapa, jolla voimme välittää veljellisen kiintymyksen lämpöä. Toinen erinomainen tapa on se, että kerromme arvostaneemme hyvää esitelmää, taitavasti hoidettua ohjelmanosaa, harjoituspuheenpitäjän oivallista esitystä teokraattisessa palveluskoulussa ja niin edelleen.

17. Miten eräs vanhin voitti oman seurakuntansa kiintymyksen?

¹⁷ Entä voisimmeko kutsua eri ystäviä kotiimme aterioimaan tai kenties haukkaamaan pientä iltapalaa kokouksen jälkeen, ellei silloin ole liian myöhä? Eikö meidän tulisi antaa Luukkaan 14:12–14:ssä olevan Jeesuksen neuvon ohjata toimintaamme? Aikoinaan eräs entinen lähetystyöntekijä nimitettiin sellaisen seurakunnan esivalvojaksi, jonka kaikki jäsenet olivat erirotuisia kuin hän. Hän aisti veljellisen kiintymyksen puutteen ja ryhtyi siksi korjaamaan tilannetta. Miten? Aina sunnuntaisin hän kutsui eri perheen luokseen aterialle. Vuoden kuluttua kaikki osoittivat lämmintä veljellistä kiintymystä häntä kohtaan.

18. Miten voimme osoittaa veljellistä kiintymystä sairaita veljiämme ja sisariamme kohtaan?

¹⁸ Kun joku veli tai sisar on sairaana joko kotona tai sairaalassa, veljellinen kiintymys saa meidät ilmaisemaan tuolle sairaalle ystävällemme, että välitämme hänestä. Entä ne jotka asuvat sairaskodeissa? Miksemme kävisi heidän luonaan, soittaisi heille tai lähettäisi heille lämminhenkistä korttia?

19, 20. Kuinka voimme osoittaa veljellisen kiintymyksemme avartuneen?

¹⁹ Kun ilmaisemme tällä tavalla veljellistä kiintymystä, voimme kysyä itseltämme: Onko veljellinen kiintymykseni puolueellista? Vaikuttavatko sellaiset seikat kuin ihonväri, koulutus tai varallisuus siihen, miten osoitan veljellistä kiintymystä? Onko minun avarruttava veljellisessä kiintymyksessäni, niin kuin apostoli Paavali kehotti korinttolaiskristittyjä tekemään? Veljellinen kiintymys saa meidät suhtautumaan veljiimme myönteisesti ja arvostamaan heitä heidän hyvien puoliensa vuoksi. Veljellinen kiintymys auttaa meitä lisäksi iloitsemaan siitä, että veljemme edistyy, sen sijaan että olisimme kateellisia sen vuoksi.

²⁰ Veljellisen kiintymyksen tulee saada meidät valppaasti auttamaan veljiämme palveluksessa. Meidän tulee toimia niin kuin yhdessä laulussamme (numero 92) sanotaan:

”Heikkoja käythän vahvistamaan

rohkaisten heitä julistamaan.

Ethän lyö laimin nuoriakaan,

pelkonsa auta pois karkottamaan.”

21. Millaista vastakaikua voimme odottaa, kun ilmaisemme veljellistä kiintymystä?

²¹ Älkäämme siis unohtako, että periaate, jonka Jeesus esitti vuorisaarnassaan, soveltuu veljellisen kiintymyksen ilmaisemiseen: ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan. Ihmiset kaatavat syliinne hyvän mitan, sullotun, ravistellun ja kukkuraisen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luukas 6:38.) Hyödymme itse, kun ilmaisemme veljellistä kiintymystä ja arvostusta niitä kohtaan, jotka ovat Jehovan palvelijoita niin kuin mekin olemme. Ne jotka osoittavat veljellistä kiintymystä mielellään, ovat todella onnellisia!

[Alaviitteet]

Rakkaus (agape) – mitä se ei ole ja mitä se on

”Lisätkää – – veljelliseen kiintymykseenne rakkautta.” (2. PIETARIN KIRJE 1:5, 7.)

 1. a) Mille ominaisuudelle annetaan Raamatussa etusija? b) Mitkä neljä kreikkalaista sanaa käännetään usein ”rakkaudeksi”, ja mihin sanaan viitataan 1. Johanneksen kirjeen 4:8:ssa?

JOS pitäisi valita yksi ominaisuus tai hyve, jolle Jumalan sanassa, Raamatussa, annetaan etusija, tuo ominaisuus olisi rakkaus. Kreikassa, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkukielessä, on neljä sanaa, jotka käännetään usein ”rakkaudeksi”. Se rakkaus, josta olemme nyt kiinnostuneita, ei ole eʹrōs (tätä sanaa ei käytetä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa), joka perustuu sukupuoliseen vetovoimaan; eikä se ole stor·gēʹ, verisiteisiin perustuva tunne; se ei ole myöskään fi·liʹa, edellisessä kirjoituksessa käsitelty lämmin ystävysten välinen rakkaus, joka pohjautuu keskinäiseen kunnioitukseen; vaan se on a·gaʹpē – periaatteeseen perustuva rakkaus, jonka voitaisiin sanoa olevan epäitsekkyyden synonyymi. Apostoli Johannes viittasi tähän rakkauteen, kun hän sanoi: ”Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.)

 2. Mitä on osuvasti sanottu rakkaudesta (a·gaʹpē)?

² Tästä rakkaudesta (a·gaʹpē) professori William Barclay sanoo Uuden testamentin sanoja käsittelevässä teoksessaan: ”Agapē liittyy mieleen: se ei ole vain tunne, joka kumpuaa omia aikojaan sydämestämme [niin kuin ehkä fi·liʹa]; se on periaate, jonka mukaan me tieten tahtoen elämme. Agapē liittyy ennen kaikkea tahtoon. Se on valloitus, voitto ja saavutus. Kukaan ei ole koskaan luonnostaan rakastanut vihollisiaan. Vihollistensa rakastaminen merkitsee voittoa kaikista luontaisista taipumuksistamme ja tunteistamme. Tämä agapē – – on itse asiassa voimaa rakastaa sitä, mikä ei ole rakastettavaa, rakastaa ihmisiä, joista emme pidä.” (New Testament Words.)

 3. Miten Jeesus Kristus ja Paavali korostivat rakkautta?

³ Juuri tällaisen rakkauden korostaminen onkin yksi piirre, joka erottaa Jehova Jumalan puhtaan palvonnan kaikista muista palvontamuodoista. Jeesus Kristus sanoi hyvin, mitkä ovat kaksi suurinta käskyä: ”Ensimmäinen on: ’– – sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” (Markus 12:29–31.) Samaan tapaan apostoli Paavalikin painottaa rakkautta 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa. Tähdennettyään sitä, että rakkaus on kaikkein tarpeellisin ominaisuus, hän sanoi lopuksi: ”Nyt kuitenkin pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (1. Korinttolaisille 13:13.) Jeesus sanoi sopivasti rakkauden olevan hänen seuraajiensa tuntomerkki (Johannes 13:35).

Mitä rakkaus ei ole

 4. Kuinka monta kielteistä ja kuinka monta myönteistä piirrettä Paavali mainitsee käsitellessään rakkautta 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–8:ssa?

⁴ On sanottu, että on helpompi kertoa, mitä rakkaus ei ole, kuin kertoa, mitä se on. Tuo toteamus pitää osittain paikkansa, sillä 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa, jossa apostoli Paavali käsittelee rakkautta, hän luettelee jakeissa 4–8 yhdeksän piirrettä, jotka koskevat sitä, mitä rakkaus ei ole, ja seitsemän piirrettä, jotka koskevat sitä, mitä rakkaus on.

 5. Miten ”mustasukkaisuus” on määritelty, ja miten sitä käytetään myönteisessä merkityksessä Raamatussa?

⁵ Käsitellessään sitä, mitä rakkaus ei ole, Paavali sanoo ensiksi, että se ”ei ole mustasukkainen”. Koska mustasukkaisuudella on myönteisiä ja kielteisiä puolia, tämä vaatii hieman selittämistä. Erään sanakirjan mukaan ”mustasukkaisen” määritelmiä ovat ’kilpailua suvaitsematon’ ja ’yksinomaista antaumusta vaativa’. Mooses sanoi 2. Mooseksen kirjan 34:14:ssä (UM): ”Sinä et saa heittäytyä toisen jumalan eteen, koska Jehova, jonka nimi on Mustasukkainen, on mustasukkainen Jumala.” Jehova ilmoittaa 2. Mooseksen kirjan 20:5:ssä (UM): ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” Apostoli Paavali kirjoitti samantyylisen ajatuksen: ”Olen näet mustasukkainen teistä jumalisella mustasukkaisuudella.” (2. Korinttolaisille 11:2.)

 6. Minkä raamatullisten esimerkkien perusteella havaitaan syy siihen, että rakkaus ei ole mustasukkainen?

⁶ Yleensä sanalla ”mustasukkainen” on kuitenkin ikävä kaiku, minkä vuoksi se luetellaan Galatalaiskirjeen 5:20:ssä lihan tekojen joukossa. Sellainen mustasukkaisuus on itsekästä ja synnyttää vihaa, ja viha taas on rakkauden vastakohta. Mustasukkaisuus sai Kainin vihaamaan Aabelia niin paljon, että hän murhasi Aabelin, ja se sai Joosefin kymmenen velipuolta vihaamaan Joosefia niin paljon, että he halusivat tappaa hänet. Rakkaus ei kadehdi mustasukkaisesti toisilta heidän omaisuuttaan tai etujaan, niin kuin kuningas Ahab kadehti mustasukkaisesti Naabotin viinitarhaa (1. Kuningasten kirja 21:1–19).

 7. a) Mikä tapaus osoittaa, että kerskaileminen herättää Jehovassa tyytymättömyyttä? b) Miksei rakkaus kerskaile edes ajattelemattomuuttaan?

⁷ Seuraavaksi Paavali sanoo, että rakkaus ”ei kerskaile”. Kerskaileminen on rakkaudetonta, sillä se saa ihmisen asettamaan itsensä toisten yläpuolelle. Kerskailijat herättävät Jehovassa tyytymättömyyttä, kuten voidaan havaita siitä, miten hän nöyrrytti kuningas Nebukadnessarin tämän kerskaillessa (Daniel 4:27–32). Usein ihminen kerskailee ajattelemattomuuttaan, siksi että hän on kohtuuttoman tyytyväinen omiin aikaansaannoksiinsa tai siihen, mitä hän omistaa. Jotkut saattavat olla taipuvaisia ylpeilemään kristillisessä sananpalveluksessa saavuttamallaan menestyksellä. Toiset ovat sen vanhimman kaltaisia, jonka oli aivan pakko soittaa ystävilleen kertoakseen heille, että hän oli ostanut uuden, lähes 300 000 markan arvoisen auton. Kaikki tällainen on rakkaudetonta, koska se asettaa kerskailijan kuulijoitaan ylemmäksi.

 8. a) Miten Jehova suhtautuu pöyhkeisiin ihmisiin? b) Miksi rakkaus ei käyttäydy sellaisella tavalla?

⁸ Sitten sanotaan, että rakkaus ”ei pöyhisty”. Pöyhkeä eli kopea ihminen korottaa itsensä rakkaudettomasti toisten yläpuolelle. Sellainen mielen asenne on erittäin epäviisas, koska ”Jumala vastustaa kopeita, mutta nöyrille hän antaa ansaitsemattoman hyvyyden” (Jaakob 4:6). Rakkaus toimii aivan päinvastaisella tavalla: se pitää toisia parempina. Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen 2:2, 3:ssa: ”Tehkää minun iloni täydeksi siten, että olette samaa mieltä ja että teillä on sama rakkaus, että olette liittyneet yhteen sielultanne, että pidätte yhden ajatuksen mielessä, ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia.” Tällainen mielen asenne saa toiset tuntemaan olonsa mukavaksi, kun taas kopea ihminen saa riidanhaluisuutensa vuoksi toiset tuntemaan olonsa epämukavaksi.

 9. Miksi rakkaus ei toimi sopimattomasti?

⁹ Paavali sanoo edelleen, että rakkaus ”ei käyttäydy sopimattomasti”. Sanakirjan määritelmän mukaan ”sopimaton” tarkoittaa ’siveellisesti sopimatonta, säädytöntä, rivoa, törkeää’. Sellainen, joka käyttäytyy sopimattomasti (rakkaudettomasti), ei välitä toisten tunteista. Monissa raamatunkäännöksissä tämä kreikkalainen ilmaus käännetään sanalla ”karkea”. Sellainen ihminen ivaa sitä, mitä pidetään soveliaana ja hyvää makua osoittavana. Rakkaudellinen huomaavaisuus toisia kohtaan merkitsisi varmasti kaiken sellaisen välttämistä, mikä on karkeaa tai sopimatonta, sellaisen mikä loukkaa ja saattaa jopa järkyttää.

Mitä muuta rakkaus ei ole

10. Millä tavalla rakkaus ei etsi omia etujaan?

¹⁰ Seuraavaksi saamme lukea, että rakkaus ”ei etsi omia etujaan”, siis silloin kun on kyse omista eduistamme ja toisten eduista. Apostoli sanoo toisaalla: ”Ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Efesolaisille 5:29.) Mutta kun meidän etumme ovat vastakkain jonkun toisen etujen kanssa ja kun asiaan ei liity muita Raamatun periaatteita, meidän tulisi toimia niin kuin Aabraham toimi Lootin kanssa: antaa rakkaudellisesti toiselle etusija (1. Mooseksen kirja 13:8–11).

11. Mitä merkitsee se, että rakkaus ei ärsyynny?

¹¹ Rakkaus ei myöskään joudu nopeasti pois tolaltaan. Paavali sanookin, että rakkaus ”ei ärsyynny”. Se ei ole herkkä loukkaantumaan. Se harjoittaa itsehillintää. Varsinkin avioparien tulee suhtautua tähän neuvoon vakavasti ja varoa korottamasta kärsimättömästi ääntään tai huutamasta toinen toiselleen. Toisinaan syntyy tilanteita, joissa on helppo ärsyyntyä, ja tästä syystä Paavali näki tarpeelliseksi neuvoa Timoteusta: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään” – ei ärsyyntyvä – ”sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia.” (2. Timoteukselle 2:24, 25.)

12. a) Millä tavalla rakkaus ei pidä kirjaa pahasta? b) Miksi on epäviisasta pitää kirjaa pahasta?

¹² Paavalin luettelo siitä, mitä rakkaus ei ole, jatkuu, ja hän neuvoo: ”Rakkaus – – ei pidä kirjaa pahasta.” Tämä ei merkitse sitä, ettei rakkaus huomaa loukkausta. Jeesus osoitti, miten meidän tulee toimia, kun meitä on syvästi loukattu (Matteus 18:15–17). Mutta rakkaus ei salli meidän hautoa vihaa eikä kantaa kaunaa. Se että ei pidä kirjaa pahasta, merkitsee sitä, että antaa anteeksi ja unohtaa asian heti kun se on käsitelty raamatullisella tavalla. Älä kiusaa itseäsi tai tee oloasi kurjaksi kertaamalla yhä uudelleen väärintekoa mielessäsi, pitämällä kirjaa pahasta!

13. Mitä merkitsee se, että ei iloitse epävanhurskaudesta, ja miksei rakkaus tee sitä?

¹³ Lisäksi sanotaan, että rakkaus ”ei iloitse epävanhurskaudesta”. Maailma iloitsee epävanhurskaudesta, mikä voidaan havaita siitä, että väkivaltaiset ja pornografiset julkaisut, elokuvat ja televisio-ohjelmat ovat suosittuja. Kaikki sellainen iloitseminen on itsekästä; Jumalan vanhurskaat periaatteet ja toisten hyvinvointi jätetään huomiotta. Kaikki sellainen itsekäs iloitseminen on kylvämistä lihaan, ja aikanaan lihasta tulee niitettäväksi turmelus (Galatalaisille 6:8).

14. Miksi voidaan sanoa luottavaisesti, että rakkaus ei koskaan häviä?

¹⁴ Lopuksi mainitaan vielä yksi asia, jota rakkaudelle ei koskaan tapahdu: ”Rakkaus ei koskaan häviä.” Rakkaus ei koskaan häviä eikä lopu ensinnäkään sen vuoksi, että Jumala on rakkaus ja hän on ”ikuisuuden Kuningas” (1. Timoteukselle 1:17). Roomalaiskirjeen 8:38, 39:ssä vakuutetaan, että Jehovan rakkaus meitä kohtaan ei koskaan häviä: ”Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Rakkaus ei koskaan häviä siinäkään merkityksessä, että se ei koskaan jää riittämättömäksi. Rakkaus pystyy suoriutumaan mistä tahansa tilanteesta, mistä tahansa haasteesta.

Mitä rakkaus on

15. Miksi Paavali mainitsee ensimmäisenä pitkämielisyyden luetellessaan rakkauden myönteisiä puolia?

¹⁵ Paavali aloittaa rakkauden myönteisen puolen kuvailemisen, niiden piirteiden luettelemisen mitä rakkaus on, sanomalla: ”Rakkaus on pitkämielinen.” On sanottu, ettei kristillistä toveruutta voi olla ilman pitkämielisyyttä eli toisten kärsivällistä kestämistä. Tämä johtuu siitä, että me kaikki olemme epätäydellisiä ja meidän epätäydellisyytemme ja puutteemme koettelevat toisia. Ei ole siksi mikään ihme, että Paavali mainitsee tämän piirteen ensimmäisenä kuvaillessaan sitä, mitä rakkaus on!

16. Miten perheenjäsenet voivat ilmaista huomaavaisuutta toisiaan kohtaan?

¹⁶ Paavali sanoo, että rakkaus on myös ”huomaavainen”. Rakkaus on toisin sanoen avulias, ystävällinen ja hienotunteinen toisia kohtaan. Huomaavaisuus ilmenee suurissa ja pienissä asioissa. Lähimmäistään rakastava samarialainen osoitti varmasti huomaavaisuutta ryöstäjien uhriksi joutunutta miestä kohtaan (Luukas 10:30–37). Rakkaus käyttää mielellään kohteliaita ilmaisuja, esimerkiksi ”voisitko” tai ”saisinko”. ”Anna leipää” on käsky, kun taas ”saisinko leipää” on pyyntö. Aviomiehet ovat huomaavaisia vaimolleen, kun he noudattavat 1. Pietarin kirjeen 3:7:ssä olevaa neuvoa: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän kanssaan tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle, koska tekin olette heidän kanssaan elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä, jotta rukouksenne eivät estyisi.” Vaimot ovat huomaavaisia aviomiestään kohtaan, kun he osoittavat hänelle ”syvää kunnioitusta” (Efesolaisille 5:33). Isät ovat huomaavaisia lapsilleen, kun he toimivat Efesolaiskirjeen 6:4:ssä olevan neuvon mukaisesti: ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.”

17. Millä kahdella tavalla rakkaus iloitsee totuudesta?

¹⁷ Rakkaus ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan ”iloitsee totuudesta”. Rakkaus ja totuus kulkevat käsi kädessä – Jumala on rakkaus ja samalla hän on ”totuuden Jumala” (Psalmit 31:6, UM). Rakkaus iloitsee nähdessään totuuden saavan voiton valheesta ja paljastavan sen; tämä on osasyy siihen, että Jehovan palvojien määrä kasvaa valtavasti nykyään. Koska totuus asetetaan epävanhurskauden vastakohdaksi, ajatus saattaa olla kuitenkin myös se, että rakkaus iloitsee vanhurskaudesta. Rakkaus iloitsee vanhurskauden riemuvoitosta, niin kuin Jehovan palvojia kehotetaankin tekemään Suuren Babylonin kukistuessa (Ilmestys 18:20).

18. Missä mielessä rakkaus peittää kaikki?

¹⁸ Lisäksi Paavali toteaa rakkaudesta: ”Kaikki se peittää.” Se ei paljasta veljen virhettä, niin kuin pahat ihmiset ovat taipuvaisia tekemään (Psalmit 50:20 [”panettelet”, KR-38; ”paljastat – – virheen”, UM]; Sananlaskut 10:12; 17:9). Ensimmäisen Pietarin kirjeen 4:8:ssa esitetään samankaltainen ajatus: ”Rakkaus peittää paljon syntejä.” Tietysti lojaalisuus estäisi peittämästä Jehovaa ja kristillistä seurakuntaa vastaan tehtyjä törkeitä syntejä.

19. Millä tavalla rakkaus uskoo kaikki?

¹⁹ Rakkaudesta sanotaan: ”Kaikki se uskoo.” Rakkaus on myönteinen, ei kielteinen. Tämä ei merkitse sitä, että rakkaus on herkkäuskoinen. Se ei ole nopea uskomaan kohua herättäviä lausuntoja. Mutta jotta ihmisellä voi olla usko Jumalaan, hänen on oltava halukas uskomaan. Rakkaus ei ole siis epäilevä eikä ylettömän kriittinen. Rakkaus ei kieltäydy uskomasta ateistin tavoin, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että Jumalaa ei ole olemassa, eikä se agnostikon tavoin väitä ehdottomasti, että on täysin mahdotonta saada selville, mistä olemme tulleet, miksi olemme täällä ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumalan sanassa meille kerrotaan varmat vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin. Rakkaus on valmis uskomaan myös siksi, että se on luottavainen, ei tarpeettoman epäluuloinen.

20. Miten rakkaus liittyy toivoon?

²⁰ Seuraavaksi apostoli Paavali vakuuttaa rakkaudesta: ”Kaikki se toivoo.” Koska rakkaus on myönteinen eikä kielteinen, sillä on luja toivo kaikkiin Jumalan sanassa luvattuihin asioihin nähden. Meille sanotaan: ”Kyntömiehen pitää kyntää toivossa ja puimamiehen puida osallisena olemisen toivossa.” (1. Korinttolaisille 9:10.) Aivan samoin kuin rakkaus on luottavainen, se on myös toiveikas, ja se toivoo aina parasta.

21. Miten Raamatussa vakuutetaan, että rakkaus kestää?

²¹ Lopuksi meille esitetään rakkaudesta seuraava varma vakuutus: ”Kaikki se kestää.” Rakkaus pystyy tähän sen perusteella, mitä apostoli Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 10:13:ssa: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän myös varaa poispääsytien voidaksenne kestää sen.” Rakkaus saa meidät katsomaan niiden monien Raamatussa mainittujen Jumalan palvelijoiden esimerkkiin, jotka ovat kestäneet; suurin heistä oli Jeesus Kristus, kuten meille muistutetaan Heprealaiskirjeen 12:2, 3:ssa.

22. Minkä huomattavan ominaisuuden ilmaisemisesta meidän Jumalan lapsina täytyy aina olla kiinnostuneita?

²² Rakkaus (a·gaʹpē) on todellakin huomattavin ominaisuus, jota meidän Jehovan todistajien tulee kristittyinä kehittää; meidän tulee kiinnittää huomiota sekä siihen, mitä rakkaus ei ole, että siihen, mitä se on. Olkaamme aina Jumalan lapsina kiinnostuneita tämän Jumalan hengen hedelmän ilmaisemisesta. Niin toimimalla voimme olla Jumalan kaltaisia, sillä mehän muistamme, että ”Jumala on rakkaus”.