Teetkö kaikkesi?

”YRITÄN parhaani.” Kuinka usein näiden sanojen perään lisätäänkään sana ”mutta” ja pitkä lista puolusteluja ponnistelun välttämiseksi! Miten on Jehovalle vihkiytymisemme laita? Toimimmeko lupauksemme mukaisesti antamalla hänelle parhaamme?

Vihkiytyminen merkitsee ’itsensä omistamista täysin Jumalan palvelukseen tai palvontaan tai pyhää käyttöä varten’. Jeesus osoitti selvästi, mitä Jehovalle vihkiytymiseen sisältyy, sanoessaan: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Se joka on kieltäytynyt omistamasta itseään ja on vihkiytynyt Jumalalle, tekee Jumalan tahdon toteuttamisesta elämänsä keskipisteen.

Vihkiytyneinä ihmisinä meidän täytyy tutkia tarkoin itseämme saadaksemme selville, elämmekö vihkiytymisemme mukaisesti. Pietari mainitsi syyn siihen, miksi meidän tulisi tutkia itseämme, kannustaessaan voideltuja kristittyjä: ”Tehkää – – kaikkenne saattaaksenne kutsumisenne ja valitsemisenne varmaksi, sillä jos teette näin jatkuvasti, niin ette missään tapauksessa lankea koskaan.” (2. Pietarin kirje 1:10.) Tekemällä kaikkemme voimme tosiaan välttää hengellisen haaksirikon.

Kaikkensa tekemisessä voi edistyä

Kun asiaa tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta, niin kaikkien Jumalan vihkiytyneiden palvelijoiden odotetaan tekevän kaikkensa eli parhaansa miellyttääkseen Jehovaa. Ponnistelujamme Jumalan tahdon tekemiseksi voidaan kuitenkin ehkä lisätä. Kolmevuotias poika tekee ehkä parhaansa juostessaan pikkuasioilla äitinsä avuksi, mutta kun hän kasvaa isommaksi, hän kykenee tekemään enemmän. Samoin on hengellisen kasvumme laita: se mikä aiemmin oli parasta, mihin pystyimme, ei ehkä enää olekaan sitä. Yritämme tehdä enemmän palvellessamme Jehovaa.

Kasvanut arvostuksemme Jehovaa kohtaan saa meidät haluamaan tehdä enemmän. Tutkiessamme Jumalan sanaa, Raamattua, kiitollisuutemme kaikkea sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt hyväksemme, lisääntyy. Esimerkiksi sen tutkiminen ja mietiskeleminen, miten Jehova lähetti Poikansa antamaan sielunsa ihmiskunnan vapauttamiseksi synnistä, saa meidät palvelemaan tämän lunastusjärjestelyn Alkuunpanijaa (Johannes 3:16, 17; 1. Johanneksen kirje 4:9–11). Mitä enemmän maistamme ja katsomme, ”kuinka Herra on hyvä”, sitä enemmän haluamme palvella häntä sydämestämme (Psalmit 34:9).

Jetter-niminen kokoajanpalvelija oivalsi tämän. Voidakseen kaivautua syvemmälle tutkimaansa aineistoon tämä sisar varasi talostaan pienen huoneen tätä tarkoitusta varten. Hän järjesti sen sellaiseksi, että siellä pystyisi keskittymään tutkimiseen. Hänellä on Vartiotornin julkaisujen hakemistot sekä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden vuosikerrat kirjahyllyssään käden ulottuvilla. ”Kun tutkin jotain kiinnostavaa aineistoa”, hän sanoo, ”maltan tuskin odottaa kertoakseni siitä toisille.”

Samoin kuin juhla-aterian syöminen silloin tällöin ei kuitenkaan vapauta meitä päivittäisestä ravinnontarpeesta, ei syvällinen mutta satunnainen tutkiminenkaan poista tarvettamme nauttia päivittäin hengellisiä aterioita. Ruth ymmärtää säännöllisyyden arvon, koska hänen perheessään on luettu yhdessä Raamattua joka aamu ja ilta aterioiden jälkeen niin kauan kuin hän muistaa. Ollessaan nyt 81-vuotias ja vietettyään yli 60 vuotta kokoajanpalveluksessa hän lukee yhä säännöllisesti Raamattua heti kun on herännyt kuudelta aamulla. Niin pian kuin uudet Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet saapuvat, hän varaa aikaa niiden lukemiseen. Hän käy kirjoituksen läpi ainakin kolme tai neljä kertaa ennen kuin se tutkitaan seurakunnassa. ”Jumalan sanan lukeminen auttaa pysymään vahvana uskossa”, hän sanoo. Se on auttanut häntä myös jatkamaan palvelustaan lähetystyössä monien vuosien ajan.

Kaikkemme tekeminen auttaessamme toisia

Syvällinen ja säännöllinen Jumalan sanan tutkiminen lisää intoamme palvella Jumalaa, ja jokin sisällämme vaatii meitä tekemään enemmän (vrt. Jeremia 20:9). Sellainen into sai Hirohisan suorittamaan palveluksensa täydelleen (2. Timoteukselle 4:5). Tämä nuorukainen eli yksinhuoltajaperheessä yhdessä neljän nuoremman sisaruksensa kanssa. Ollessaan teini-ikäinen Hirohisa nousi kolmelta aamulla jakamaan lehteä auttaakseen perhettään tulemaan toimeen. Hän halusi kertoa enemmän Jehovasta toisille, joten hän anoi tienraivauspalvelukseen, joksi Jehovan todistajien kokoaikaista sananpalvelusta kutsutaan. Vaikka hän oli niin nuori, hän nautti voidessaan auttaa toisia liittymään hänen seuraansa tekemään kaikkensa Jehovan ylistämiseksi.

Siihen, että teemme parhaamme auttaessamme toisia, liittyy myös tehokkuutemme palveluksessa. Jeesus rohkaisi kerran opetuslapsiaan seuraavin sanoin: ”Jos tiedätte nämä, niin te olette onnellisia, jos teette ne.” (Johannes 13:17.) Naomi soveltaa esimerkillisesti niitä ohjeita, joita Jehovan järjestö on antanut palveluksemme parantamiseksi. Hänestä tuntui vaikealta keskustella ovelta-ovelle-työssä ihmisten kanssa, ja usein hän portailla seistessään unohti, mitä aikoi sanoa. Seurakunnan vanhimmat kannustivat häntä soveltamaan niitä ehdotuksia, joita annetaan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua -kirjan jaksossa ”Johdantoja kenttäpalveluksessa käytettäväksi”.a Hän opetteli johdannot otsikon ”Perhe/lapset” alta ja harjoitteli niitä moneen kertaan. Sen ansiosta hän pääsi keskustelemaan erään nuoren perheenemännän kanssa. Ennen kuin Naomi ehti tehdä ensimmäistäkään uusintakäyntiä, nainen tuli valtakunnansaliin. Raamatuntutkistelu aloitettiin. Sekä perheenemäntä että hänen aviomiehensä ovat nyt kastettuja kristittyjä, ja he nauttivat lastensa kanssa onnellisesta perhe-elämästä.

Kaikkemme tekeminen osoittamalla henkilökohtaista kiinnostusta

Voimme myös jäljitellä apostoli Paavalia, joka sanoi: ”Kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Korinttolaisille 9:22, 23.)

Hatsumi heijastaa senkaltaista asennetta. Kerran ollessaan palveluksessa tämä sisar puhui ovipuhelimen kautta erään naisen kanssa, joka sanoi kohteliaasti olevansa liian kiireinen keskustellakseen. Puhuteltavan ääni oli kuitenkin ystävällinen, ja niinpä Hatsumi kävi edelleen hänen luonaan. Nainen puhui aina ovipuhelimen kautta tulematta koskaan ulos tapaamaan Hatsumia. Tätä jatkui kaksi ja puoli vuotta.

Erään kerran Hatsumi vaihtoi käyntinsä ajankohtaa ja tulikin myöhään iltapäivällä. Kukaan ei vastannut. Juuri kun hän oli lähdössä, tuttu ääni hänen takaansa kysyi: ”Kuka olette?” Nainen oli juuri tulossa kotiinsa. Kuultuaan Hatsumin nimen hän vastasi nopeasti: ”Sinä siis olet käynyt luonani. Kiitos, kun näet aina niin paljon vaivaa vuokseni.” Nainen oli toisella paikkakunnalla asuessaan lopettanut tutkimisen Jehovan todistajien kanssa, ja sen vuoksi hän ei ollut kehdannut avata ovea Hatsumille. Tutkistelu aloitettiin uudelleen, ja nainen edistyy nyt hyvää vauhtia. Näemmekö me yhtä paljon vaivaa niiden vuoksi, joita tapaamme osallistuessamme ovelta-ovelle-työhön?

Tee kaikki mihin sinä pystyt

Jehova arvostaa sitä, että yritämme palvella häntä kaikkine voiminemme. Hän on kuin isä, joka saa luokseen tulleelta pojaltaan lahjan. Vuosien mittaan se, millaisen lahjan poika tuo, voi vaihdella pojan iän ja varallisuuden mukaan. Niin kuin isä on iloinen mistä tahansa lahjasta, jonka hänen poikansa antaa sydämestään, samoin Jehovakin hyväksyy halukkaasti kokosydämisen palveluksemme sen mukaisena kuin on hengellinen kasvumme.

Kun koetamme tehdä kaikkemme, on tietenkin hyödytöntä verrata omia saavutuksiamme siihen, mitä toiset saavat aikaan. Paavali sanoikin, että meillä on syytä riemuun itseemme katsoen ”eikä toiseen verraten” (Galatalaisille 6:4). Noudattakaamme edelleen apostoli Pietarin kehotusta: ”Tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” (2. Pietarin kirje 3:14.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 29]

Teetkö parhaasi soveltaessasi annettuja ehdotuksia kenttäpalvelukseen?