Kristillinen vieraanvaraisuus jakautuneessa maailmassa

”Me olemme sen tähden velvollisia ottamaan sellaiset vieraanvaraisesti vastaan, jotta meistä tulisi työtovereita totuudessa.” (3. JOHANNEKSEN KIRJE 8)

 1. Mitä hyvin haluttavia lahjoja Luoja on antanut ihmiselle?

”IHMISELLÄ ei ole mitään parempaa auringon alla kuin syödä ja juoda ja iloita ja – – tämän tulisi seurata häntä hänen kovassa työssään hänen elämänsä päivinä, jotka tosi Jumala on antanut hänelle auringon alla.” (Saarnaaja 8:15.) Näillä sanoilla muinainen heprealainen kokooja kertoo, että Jehova Jumala paitsi haluaa ihmisluomustensa olevan iloisia ja onnellisia myös antaa heille siihen keinot. Kautta historian ihmisillä näyttää joka paikassa olleen sama halu nauttia ja iloita elämästä.

 2. a) Miten ihmiset ovat käyttäneet väärin Jehovan tarkoitusta heidän suhteensa? b) Mihin se on johtanut?

² Nykyään elämme nautinnonhaluisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat keskittyneet tavoittelemaan nautintoja ja huvituksia. Useimmista on tullut ”itserakkaita, – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”, kuten Raamatussa ennustettiin (2. Timoteukselle 3:1–4). Tämä on tietysti karkeaa Jehova Jumalan tarkoituksen vääristelyä. Kun huvitusten tavoittelusta tulee päämäärä itsessään tai kun omien halujen tyydyttämisestä tulee ainoa tavoite, todellista tyydytystä ei saavuteta ja ’kaikesta tulee turhuutta ja tuulen tavoittelua’ (Saarnaaja 1:14; 2:11). Sen vuoksi maailma on täynnä yksinäisiä ja turhautuneita ihmisiä, mikä vuorostaan johtaa moniin ongelmiin yhteiskunnassa (Sananlaskut 18:1). Ihmiset alkavat tuntea epäluuloa toisiaan kohtaan, ja he jakautuvat rodullisesti, etnisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti.

 3. Miten voimme löytää todellisen ilon ja tyytyväisyyden?

³ Miten eri lailla asiat olisivatkaan, jos ihmiset jäljittelisivät Jehovan tapaa kohdella toisia – hänen huomaavaisuuttaan, anteliaisuuttaan, vieraanvaraisuuttaan! Hän teki selväksi, että todellisen onnellisuuden salaisuus ei piile siinä, että yritämme tyydyttää omat halumme. Avain on sen sijaan tämä: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Löytääksemme todellisen ilon ja tyydytyksen meidän on ylitettävä ne esteet ja jakaumat, jotka ehkä ympäröivät meitä. Meidän täytyy myös kehittää läheisemmät suhteet niihin, jotka palvelevat Jehovaa kanssamme. Meidän on olennaisen tärkeää noudattaa neuvoa: ”Me olemme sen tähden velvollisia ottamaan sellaiset vieraanvaraisesti vastaan, jotta meistä tulisi työtovereita totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 8.) Vieraanvaraisuuden osoittaminen arvollisille, siinä määrin kuin olosuhteemme sallivat, on hyödyllistä kahdella tavalla: se hyödyttää sekä antajia että saajia. Ketkä sitten ovat niitä arvollisia, jotka meidän tulisi ’ottaa vieraanvaraisesti vastaan’?

’Huolehtikaa orvoista ja leskistä’

 4. Millainen muutos perhesuhteissa on nähtävissä jopa joidenkuiden Jehovan kansaan kuuluvien keskuudessa?

⁴ Vakaat perheet ja onnelliset avioliitot ovat harvinaisia nykyään. Avioerojen ja naimattomien äitien määrän lisääntyminen joka puolella maailmaa on muuttanut suuresti perinnäistä perhettä. Tämän vuoksi ovat monet niistä, joista on tullut Jehovan todistajia viime vuosina, lähtöisin rikkinäisistä perheistä. He ovat joko eronneet aviopuolisostaan tai muuttaneet asumaan erilleen tai he kuuluvat yksinhuoltajaperheisiin. Lisäksi, kuten Jeesus ennusti, se totuus, jota hän opetti, on jakanut monia perheitä (Matteus 10:34–37; Luukas 12:51–53).

 5. Mitä sellaista Jeesus sanoi, mikä voi rohkaista jakautuneiden perheiden jäseniä?

⁵ Sydäntämme lämmittää, kun näemme uusien asennoituvan lujasti totuuden puolelle, ja lohdutamme heitä usein Jeesuksen rohkaisevalla lupauksella: ”Totisesti minä sanon teille: Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30.)

 6. Miten meistä voi tulla ’veljiä, sisaria, äitejä ja lapsia’ keskuudessamme oleville ”orvoille ja leskille”?

⁶ Mutta keitä nämä ”veljet ja sisaret ja äidit ja lapset” ovat? Pelkästään se, että näkee valtakunnansalissa paljon ihmisiä – usein satakunta tai enemmän – jotka sanovat itseään veljiksi ja sisariksi, ei automaattisesti saa ihmistä tuntemaan, että nämä ovat hänen veljiään, sisariaan, äitejään ja lapsiaan. Ajattelehan tätä: opetuslapsi Jaakob muistuttaa meitä siitä, että meidän täytyy ’huolehtia orvoista ja leskistä heidän ahdistuksessaan ja suojella itsemme maailman tahroilta’, jotta Jehova hyväksyisi palvontamme (Jaakobin kirje 1:27). Tämä merkitsee sitä, ettemme saa antaa sellaisten maailmallisten asenteiden kuin vaurauteen perustuvan ylpeyden ja yhteiskunnalliseen asemaan perustuvan ylemmyydentunnon estää meitä osoittamasta sääliväisyyttä ”orvoille ja leskille”. Meidän on sen sijaan ulotettava heihin oma-aloitteisesti toveruutemme ja vieraanvaraisuutemme.

 7. a) Mikä on ”orpoja ja leskiä” kohtaan osoitettavan vieraanvaraisuuden todellinen tarkoitus? b) Ketkä voivat myös osoittaa vieraanvaraisuutta?

⁷ Vieraanvaraisuuden osoittaminen ”orpoja ja leskiä” kohtaan ei aina tarkoita sitä, että korvaamme sen, mitä heiltä saattaa puuttua aineellisesti. Yksinhuoltajaperheet tai uskonnollisesti jakautuneet huonekunnat eivät välttämättä ole rahallisesti pulassa. Tervehenkinen seura, perhetunnelma, eri-ikäisten ihmisten toveruus sekä osallisuus hengelliseen hyvään – nämä elämän piirteet ovat kuitenkin kallisarvoisia. Kun siis muistamme, että olennaista eivät ole tilaisuuden tarkkaan harkitut yksityiskohdat vaan rakkauden ja ykseyden henki, niin miten hienoa onkaan, että jopa ”orvot ja lesket” voivat joskus osoittaa vieraanvaraisuutta toisia kristittyjä kohtaan! (Vrt. 1. Kuninkaiden kirja 17:8–16.)

Onko keskuudessamme vierasmaalaisia?

 8. Millainen muutos on nähtävissä monissa Jehovan todistajien seurakunnissa?

⁸ Elämme mittavien muuttovirtojen aikaa. ”Yli 100 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa asuu maissa, joiden kansalaisia he eivät ole, ja 23 miljoonaa elää pakolaisina omassa maassaan”, sanotaan World Press Review -lehdessä. Suoranainen seuraus tästä on ollut se, että Jehovan kansan seurakunnissa, jotka ennen koostuivat lähinnä yhden rodun tai kansallisuuden jäsenistä, on nykyään monin paikoin, etenkin suurissa kaupungeissa, ihmisiä eri puolilta maailmaa. Ehkä tilanne on tällainen sinun kotiseudullasi. Miten meidän silti pitäisi suhtautua näihin ”muukalaisiin” ja ”vierasmaalaisiin” – kuten maailma saattaa kutsua heitä – joiden kieli, tavat ja elämäntyyli voivat olla erilaisia kuin omamme?

 9. Mihin sellaiseen vakavaan ansaan voimme langeta, joka koskee näkemystämme kristilliseen seurakuntaan tulevista ”muukalaisista” ja ”vierasmaalaisista”?

⁹ Yksinkertaisesti sanottuna meidän ei pidä antaa minkäänlaisten taipumusten muukalaisvihaan saada meitä ajattelemaan, että me ansaitsemme edun tuntea totuus jotenkin paremmin kuin ne, jotka ovat vieraasta tai niin sanotusta pakanamaasta; meidän ei myöskään tule ajatella, että nämä tulokkaat loukkaisivat läsnäolollaan valtakunnansalin tai muiden kiinteistöjen käyttöä. Apostoli Paavalin täytyi muistuttaa joitakin ensimmäisen vuosisadan juutalaiskristittyjä, joilla oli tällaisia näkemyksiä, että todellisuudessa kukaan ei ollut arvollinen; Jumalan ansaitsematon hyvyys mahdollisti sen, että yleensä kukaan pelastui (Roomalaisille 3:9–12, 23, 24). Meidän pitäisi iloita siitä, että Jumalan ansaitsematon hyvyys ulottuu nykyään hyvin moniin ihmisiin, joilta on aiemmin tavalla tai toisella evätty tilaisuus kuulla hyvää uutista (1. Timoteukselle 2:4). Miten voimme osoittaa, että pidämme heistä aidosti?

10. Miten voimme osoittaa, että olemme aidosti vieraanvaraisia keskuudessamme olevia ”vierasmaalaisia” kohtaan?

¹⁰ Voimme noudattaa Paavalin vakavaa neuvoa: ”Ottakaa sen tähden toinen toisenne tervetulleina vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan, Jumalan kunnia silmämääränä.” (Roomalaisille 15:7.) Kun ymmärrämme, että ihmiset, jotka ovat kotoisin muista maista tai joilla on erilainen tausta, ovat usein vähäosaisia, meidän tulisi osoittaa heitä kohtaan huomaavaisuutta ja kiinnostusta silloin kun se on vallassamme. Meidän tulisi ottaa heidät tervetulleina vastaan keskuuteemme, kohdella jokaista heistä ’kuin syntyperäistä asukasta’ ja ’rakastaa häntä niin kuin itseämme’ (3. Mooseksen kirja 19:34). Se ei ehkä ole helppoa, mutta onnistumme siinä, jos muistamme neuvon: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.)

Antakaa omastanne pyhille

11, 12. Millaista erikoishuomiota kiinnitettiin eräisiin Jehovan palvelijoihin a) muinaisen Israelin aikana b) ensimmäisellä vuosisadalla?

¹¹ Niitä, jotka todella ansaitsevat huomiomme ja vieraanvaraisuutemme, ovat sellaiset kypsät kristityt, jotka työskentelevät kovasti hengellisen hyvinvointimme hyväksi. Jehova teki erikoisjärjestelyjä muinaisen Israelin pappeja ja leeviläisiä varten (4. Mooseksen kirja 18:25–29). Myös ensimmäisen vuosisadan kristittyjä kehotettiin huolehtimaan niistä, jotka palvelivat heitä erikoistehtävissä. 3. Johanneksen kirjeen 5–8:ssa olevasta kertomuksesta näemme välähdyksen siitä, kuinka luja rakkauden side varhaiskristittyjen välillä oli.

¹² Iäkäs apostoli Johannes arvosti suuresti sitä huomaavaisuutta ja vieraanvaraisuutta, jota Gaius oli osoittanut eräitä omaan seurakuntaansa vierailemaan lähetettyjä matkustavia veljiä kohtaan. Gaius ei ennestään tuntenut näitä veljiä, muun muassa Demetriosta joka ilmeisesti oli kirjeen tuoja. Heidät otettiin kuitenkin vieraanvaraisesti vastaan, koska ”he lähtivät hänen [Jumalan] nimensä puolesta”. Johannes ilmaisi sen näin: ”Me olemme sen tähden velvollisia ottamaan sellaiset vieraanvaraisesti vastaan, jotta meistä tulisi työtovereita totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 1, 7, 8.)

13. Erityisesti ketkä keskuudessamme nykyään olevat ansaitsevat, että heidät ’otetaan vastaan vieraanvaraisesti’?

¹³ Nykyään Jehovan järjestössä on monia, jotka ponnistelevat tarmokkaasti koko veljesseuran puolesta. Heitä ovat matkavalvojat, jotka viikko toisensa jälkeen käyttävät aikaansa ja voimiaan seurakuntien rakentamiseen; lähetystyöntekijät, jotka jättävät taakseen perheensä ja ystävänsä saarnatakseen ulkomailla; Betel-kodeissa tai haaratoimistoissa palvelevat, jotka tarjoutuvat käyttämään kykyjään tukeakseen maailmanlaajuista saarnaamistyötä; sekä tienraivauspalveluksessa olevat, jotka käyttävät pääosan ajastaan ja voimistaan kenttäpalvelukseen. Pohjimmiltaan nämä kaikki tekevät kovasti työtä, eivät saadakseen itselleen kunniaa tai hyötyä, vaan rakkaudesta kristilliseen veljesseuraan ja Jehovaan. He ovat meille jäljittelemisen arvoisia kokosieluisen antaumuksensa vuoksi ja ansaitsevat sen, että heidät ’otetaan vastaan vieraanvaraisesti’.

14. a) Miksi meistä voi tulla parempia kristittyjä, kun osoitamme vieraanvaraisuutta uskollisia kohtaan? b) Miksi Jeesus sanoi Marian valinneen ”hyvän osan”?

¹⁴ Apostoli Johannes osoitti, että kun otamme ”sellaiset vieraanvaraisesti vastaan”, meistä tulee ”työtovereita totuudessa”. Tavallaan meistä tulee sen johdosta parempia kristittyjä. Tämä johtuu siitä, että kristillisiin töihin sisältyy hyvän tekeminen toisille uskoville (Sananlaskut 3:27, 28; 1. Johanneksen kirje 3:18). Palkintoja on muunkinlaisia. Kun Maria ja Martta ottivat Jeesuksen taloonsa, Martta halusi olla hyvä emäntä valmistamalla Jeesukselle ”monia asioita”. Maria ilmaisi vieraanvaraisuutta toisella tavalla. Hän ”istui Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa”, ja Jeesus kiitti häntä siitä, että hän oli valinnut ”hyvän osan”. (Luukas 10:38–42.) Keskusteleminen niiden kanssa, joilla on monien vuosien kokemus, on monesti heidän seurassaan vietetyn illan parasta antia (Roomalaisille 1:11, 12).

Erikoistilaisuuksissa

15. Mitkä erikoistilaisuudet voivat tuottaa iloa Jehovan kansalle?

¹⁵ Vaikka tosi kristityt eivät noudata joitakin suosittuja tapoja eivätkä vietä maailmallisia pyhäpäiviä ja juhlia, on tilanteita, jolloin he kokoontuvat nauttimaan toistensa seurasta. Jeesus oli esimerkiksi mukana hääjuhlassa Kaanassa ja myötävaikutti tuossa tilaisuudessa vallinneeseen iloon tekemällä siellä ensimmäisen ihmeensä (Johannes 2:1–11). Samoin nykyään Jehovan kansa saa iloa yhdessäolosta vastaavissa erikoistilaisuuksissa, ja sopiva juhliminen ja juhlamieli kohottavat paljon tällaisten tapahtumien tunnelmaa. Mutta mikä on sopivaa?

16. Millaisia sopivaa käytöstä koskevia ohjeita meillä on jopa erikoistilaisuuksia varten?

¹⁶ Tutkimalla Raamattua saamme tietää, mikä on kristityille sopivaa käytöstä, ja noudatamme sitä aina (Roomalaisille 13:12–14; Galatalaisille 5:19–21; Efesolaisille 5:3–5). Seurustelutilaisuudet – joko häiden tai minkä tahansa muun tapahtuman yhteydessä – eivät anna meille vapautta hylätä kristillisiä normejamme tai tehdä jotain sellaista, mitä emme tavallisesti tekisi; emme liioin ole velvollisia noudattamaan kaikkia maan tapoja. Monet niistä perustuvat vääriin uskonnollisiin tapoihin tai taikauskoon, ja toisiin sisältyy käytöstä, jota kristityt eivät selvästikään voi hyväksyä (1. Pietarin kirje 4:3, 4).

17. a) Mitkä seikat osoittavat, että Kaanan hääjuhla oli hyvin järjestetty ja sopivasti valvottu? b) Mikä osoittaa, että Jeesus hyväksyi tuon tilaisuuden?

¹⁷ Kun luemme Johanneksen 2:1–11:tä, meidän ei ole vaikea huomata, että kyseessä oli tarkkaan suunniteltu tilaisuus, jossa oli melko paljon vieraita. Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli kuitenkin ”kutsuttu” vieraiksi; he eivät vain ilmaantuneet sinne odottamatta, vaikka ainakin osa heistä oli luultavasti sukua isännälle. Huomaamme myös, että tilaisuudessa oli ”palvelijoita” sekä ”ohjaaja”, joka antoi ohjeita siitä, mitä tarjoiltiin tai tehtiin. Kaikki tämä viittaa siihen, että tilaisuus oli hyvin järjestetty ja sopivasti valvottu. Kertomuksen lopuksi sanotaan, että juhlassa tekemällään ihmeellä Jeesus ”teki kirkkautensa ilmeiseksi”. Olisiko hän valinnut tuon tilaisuuden tätä tarkoitusta varten, jos kyseessä olisi ollut hurja remujuhla? Epäilemättä ei olisi.

18. Mitä pitäisi ajatella vakavasti jokaisen seurustelutilaisuuden yhteydessä?

¹⁸ Entä sitten jokin erikoistilaisuus, jota me isännöimme? Haluamme muistaa, että kun otamme toisia vieraanvaraisesti vastaan, tarkoituksena on, että meistä kaikista ”tulisi työtovereita totuudessa”. Siksi ei riitä, että jotain tilaisuutta sanotaan ”todistajien” tilaisuudeksi. Voidaan kysyä, todistaako se tosiaan siitä, keitä olemme ja mihin uskomme. Meidän ei koskaan tulisi pitää tällaisia kokoontumisia tilaisuutena katsoa, miten pitkälle voimme kilpailla maailman kanssa sen toimintatavoissa sekä uppoutua ”lihan haluun ja silmien haluun ja elämän varallisuuden komeilevaan näyttämiseen” (1. Johanneksen kirje 2:15, 16). Sen sijaan näistä tilaisuuksista täytyy sopivasti heijastua osamme Jehovan todistajina, ja meidän pitäisi olla varmoja siitä, että tekomme tuovat kunniaa Jehovalle (Matteus 5:16; 1. Korinttilaisille 10:31–33).

”Olkaa vieraanvaraisia – – napisematta”

19. Miksi meidän täytyy olla ’vieraanvaraisia toisiamme kohtaan napisematta’?

¹⁹ Samalla kun maailman olosuhteet menevät yhä huonommiksi ja ihmiskunta jakaantuu yhä enemmän, meidän täytyy tehdä kaikkemme lujittaaksemme sitä läheistä suhdetta, joka vallitsee tosi kristittyjen välillä (Kolossalaisille 3:14). Tämän vuoksi meillä täytyy olla ”hellittämättömän harras rakkaus” toisiamme kohtaan, kuten Pietari kehotti. Sitten hän lisäsi jotain käytännöllistä: ”Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan napisematta.” (1. Pietarin kirje 4:7–9.) Haluammeko olla vieraanvaraisia veljiämme kohtaan oma-aloitteisesti, todella ponnistella ollaksemme huomaavaisia ja auttavaisia? Vai napisemmeko tällaisen tilaisuuden tullessa? Jos napisemme, meiltä jää kokematta se ilo, jota voisimme kokea, ja menetämme myös hyvän tekemisestä tulevan onnellisuuden palkinnon (Sananlaskut 3:27; Apostolien teot 20:35).

20. Mitkä siunaukset odottavat meitä, jos osoitamme vieraanvaraisuutta nykyisessä jakautuneessa maailmassa?

²⁰ Saamme rajattomasti siunauksia, kun työskentelemme tiiviisti kristittyjen tovereidemme kanssa sekä olemme huomaavaisia ja vieraanvaraisia toisiamme kohtaan (Matteus 10:40–42). Jehova lupasi sellaisille ihmisille, että hän ’levittäisi telttansa heidän ylitseen. He eivät enää näkisi nälkää, eivätkä he enää janoaisi.’ Jehovan teltassa oleminen merkitsee sitä, että saa nauttia hänen suojeluksestaan ja vieraanvaraisuudestaan. (Ilmestys 7:15, 16; Jesaja 25:6.) Aivan edessämme on tosiaan odote nauttia Jehovan vieraanvaraisuudesta ikuisesti (Psalmit 27:4; 61:3, 4).

Osaatko selittää?

◻ Mitä emme saa jättää huomiotta, jos haluamme löytää todellisen ilon ja tyydytyksen?

◻ Keitä ovat ”orvot ja lesket”, ja miten meidän tulisi ’huolehtia’ heistä?

◻ Miten meidän tulisi suhtautua keskuudessamme oleviin ”muukalaisiin” ja ”vierasmaalaisiin”?

◻ Ketkä ansaitsevat erikoishuomiota nykyään?

◻ Miten erikoistilaisuuksista tulisi heijastua todellinen vieraanvaraisuuden henki?

[Kuvat s. 16, 17]

Voimme olla juhlissa vieraanvaraisia vierasmaalaisia, isättömiä lapsia, kokoaikaisia sananpalvelijoita ja muita vieraita kohtaan