Raamattu – onko se historiallisesti luotettava?
HE MOITTIVAT hallitsijoita. He arvostelivat pappeja. He nuhtelivat tavallista kansaa sen jumalattomuuden vuoksi. He toivat julkisesti esiin jopa omat puutteensa ja syntinsä. Heitä ahdisteltiin ja vainottiin, ja jotkut jopa murhattiin siksi, että he kertoivat ja kirjoittivat totuuden. Keitä he olivat? Raamatun profeettoja, joista monet osallistuivat Pyhän Raamatun kirjoittamiseen. (Matteus 23:35–37.)
Page Smith toteaa kirjassaan: ”[Heprealaiset] suhtautuivat yhtä säälimättömästi sankareihinsa kuin roistoihinsakin, itseensä kuin vihollisiinsakin, koska he kirjoittivat Jumalan silmien alla eivätkä olisi kieroilemalla voittaneet mitään, mutta menettäneet paljonkin.” Smith kirjoitti myös, että ”Syyrian tai Egyptin soturikuninkaiden pitkäveteisiin kronologioihin verrattuna kertomus Jumalan valitseman kansan koettelemuksista ja voitoista – – on kiehtova. Heprealaiset kronikoitsijat olivat oivaltaneet historiankirjoituksen tärkeimpiin kuuluvan perustekijän – sen, että kerrotaan todellisista ihmisistä kaikkine vikoineen ja puutteineen.” (The Historian and History.)
Raamatunkirjoittajat olivat myös erittäin täsmällisiä. Tarkasteltuaan Raamattua historian ja arkeologian valossa Werner Keller sanoi kirjansa Raamattu on oikeassa johdantosanoissa: ”Kun vertasin autenttisten ja varmojen tutkimustulosten valtavaa runsautta, – – tunkeutui mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen lause: Raamattu on oikeassa!”
Elävää historiaa ja vaikuttavia opetuksia
Raamatunkirjoittajat olivat enimmäkseen tavallisia ihmisiä – maanviljelijöitä, paimenia, kalastajia. Silti se, mitä he kirjoittivat noin 1600 vuoden kuluessa, on vaikuttanut useampiin ihmisiin kuin mitkään muut muinaiset tai nykyiset kirjoitukset. Lisäksi heidän kirjoituksiaan vastaan on hyökätty joka taholta, mutta turhaan. (Jesaja 40:8; 1. Pietarin kirje 1:25.) Nykyään koko Raamattu tai osia siitä on saatavissa noin 2200 kielellä eli paljon useammalla kielellä kuin mitään muuta kirjaa! Miksi Raamattu on niin erikoislaatuinen? Seuraavat raamatunlainaukset vastaavat osaltaan tähän kysymykseen.
”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17.)
”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” (Roomalaisille 15:4.)
”Nämä kohtasivat heitä [israelilaisia] toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille [kristityille], joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” (1. Korinttilaisille 10:11.)
Koska Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja sisältää muuttumattoman kertomuksen todellisista ihmisistä – joista osa miellytti Jumalaa, osa ei – se kohoaa kaikkien muiden kirjojen yläpuolelle. Se ei tosiaankaan ole vain kuiva käskyjen ja kieltojen luettelo tai kokoelma herttaisia pikku kertomuksia lasten viihdyttämiseksi. Jumala tosin käytti sen kirjoittamiseen ihmisiä. Tämä on kuitenkin pelkästään lisännyt Raamatun tehoa, antanut sille lämmintä vetovoimaa, joka on koskettanut lukijoiden sydäntä sukupolvesta toiseen. Arkeologi William Albright sanoi: ”Raamatun syvälliset moraaliset ja hengelliset viisaudet, jotka kertovat ihmiselle Jumalasta aivan ainutlaatuisella tavalla ihmisten kokemusten kautta, ovat yhtä tosia nykyään kuin kaksi- tai kolmetuhatta vuotta sitten.”
Valaistaksemme Raamatun pysyvää arvoa menemme aivan ihmishistorian alkuun, jonne vain Raamattu voi johdattaa meidät, ja tarkastelemme joitakin 1. Mooseksen kirjan perusopetuksia.
Muinaisen kertomuksen ajankohtaisia opetuksia
Ensimmäinen Mooseksen kirja paljastaa muun muassa sen, millainen oli ihmisperheen alku, aina nimiä myöten. Tässä suhteessa mikään muu historiateos ei ole yhtä täsmällinen. Saatat kuitenkin kysyä, mitä arvoa meille nykyään eläville on sen tietämisestä, keitä alkuperäiset esi-isämme olivat. Sillä on suunnaton arvo, koska paljastaessaan, että kaikki ihmiset – väristä, heimosta tai kansallisuudesta riippumatta – ovat peräisin samoista vanhemmista, 1. Mooseksen kirja poistaa kaikki rasismin perusteet (Apostolien teot 17:26).
Lisäksi 1. Mooseksen kirja tarjoaa opastusta moraaliasioissa. Se kertoo Sodomasta, Gomorrasta ja niiden naapurikaupungeista, jotka Jumala tuhosi asukkaiden törkeän sukupuolisen turmeltuneisuuden vuoksi (1. Mooseksen kirja 18:20–19:29). Juudaan kirjan jakeessa 7 sanotaan: ”Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, sen jälkeen kun ne olivat syyllistyneet – – ylettömään haureuteen ja lähteneet luonnotonta käyttöä varten olevan lihan perään, ovat edessämme varoittavana esimerkkinä.” Sodoman ja Gomorran asukkaat eivät saaneet Jumalalta mitään moraalilakeja; he olivat kuitenkin saaneet Jumalalta muiden ihmisten tavoin omantunnon. Niinpä Jumala saattoi oikeudenmukaisesti pitää noita ihmisiä tilivelvollisina. (Roomalaisille 1:26, 27; 2:14, 15.) Nykyäänkin Jumala katsoo ihmisten olevan tilivelvollisia, hyväksyvätpä he hänen Sanansa, Pyhän Raamatun, tai eivät (2. Tessalonikalaisille 1:8, 9).
Historiallinen opetus elossa säilymisestä
Roomassa olevan Tituksen riemukaaren eräässä reliefissä kuvataan roomalaisia sotilaita kantamassa pois Jerusalemin temppelin pyhiä esineitä sen jälkeen, kun kaupunki tuhottiin vuonna 70. Yli miljoona juutalaista tapettiin, mutta tottelevaiset kristityt pelastuivat Jeesuksen varoitettua heitä etukäteen: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille ja kaupungin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne, sillä nämä ovat oikeuden jakamisen päiviä.” (Luukas 21:20–22.)
Jerusalemin tuho ei ole vain muinaista historiaa, vaan se oli esikuva suuremmasta tuhosta, joka kohtaa pian koko maailmaa. Mutta tälläkin kertaa tulee olemaan eloonjääneitä. Heitä kuvaillaan ”suureksi joukoksi – – kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä”. He ”tulevat siitä suuresta ahdistuksesta”, koska he uskovat Jeesuksen vuodatettuun vereen, ja heidän uskonsa perustuu lujasti Raamatun historiallisiin kertomuksiin ja sen ennustuksiin. (Ilmestys 7:9, 14.)
Historiaa joka ei koskaan tule toistumaan
Nykyään on valta-asemassa Raamatun ennustusten viimeinen maailmanvalta, Angloamerikkalainen maailmanvalta. Historia osoittaa, että sen on edeltäjiensä tapaan kohdattava loppunsa. Mutta miten? Raamattu kertoo tämän maailmanvallan lopun olevan ainutlaatuinen. Viitattaessa eteenpäin vuoteen 1914 Danielin 2:44:ssä sanottiin hallitsevista poliittisista voimista eli ”valtakunnista”: ”Noiden kuninkaiden päivinä taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle. Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.”
Jumalan valtakunta – hänen taivaallinen, Kristuksen Jeesuksen johdossa oleva hallituksensa – pyyhkii pois kaikki sortavan ihmishallinnon rippeetkin Harmagedonissa, edellä mainitun ”suuren ahdistuksen” huippukohdassa. Tätä Valtakuntaa ei sen jälkeen ”anneta millekään toiselle kansalle”, eli sitä ei koskaan hävitetä eikä äänestetä kumoon. Sen valta-alue ulottuu ”maan ääriin saakka” (Psalmit 72:8).
Väärän uskonnon, sortavien poliittisten voimien ja ahneen kauppamaailman yhä uudelleen toistunut julma herruus on viimein poissa. Psalmissa 72:7 luvataan: ”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole.” Tätä planeettaa eivät enää kyllästä itsekkyys ja ylpeys vaan Jumalan huomattavin ominaisuus, rakkaus (1. Johanneksen kirje 4:8). Jeesuskin käski ihmisiä rakastamaan toisiaan. Historioitsija Will Durant sanoi: ”Viimeinen historian opetukseni on sama kuin Jeesuksen. – – Rakkaus on käytännöllisintä maailmassa.”
Jumalan rakkaus ihmisiin sai hänet kirjoituttamaan Raamatun. Vain Raamattu kertoo totuudenmukaisesti menneisyydestä, nykyajasta ja tulevaisuudesta. Kehotamme sinua lämpimästi ottamaan vastaan sen elämää antavan sanoman ja käyttämään kohtuullisessa määrin aikaa sen tutkimiseen. Tässä tarkoituksessa ja tottelevaisina Jeesuksen käskylle Jehovan todistajat kertovat ”valtakunnan hyvää uutista” lähimmäisilleen. Pian tämä hyvä uutinen on enemmän kuin ennustus – siitä tulee elävää historiaa. (Matteus 24:14.)
[Huomioteksti s. 9]
”Raamattu on oikeassa!” (WERNER KELLER)
[Huomioteksti s. 11]
”Raamatun syvälliset moraaliset ja hengelliset viisaudet – – ovat yhtä tosia nykyään kuin kaksi- tai kolmetuhatta vuotta sitten.” (ARKEOLOGI WILLIAM ALBRIGHT)
[Kuvat s. 9]
Mesan kivi: Sisältää kuningas Mesan kertomuksen Moabin ja Israelin välisestä taistelusta (2. Kuninkaiden kirja 3:4–27), monien raamatullisten paikkojen nimiä ja Jumalan nimen muinaisin heprealaisin kirjaimin.
[Lähdemerkintä]
Musée du Louvre, Paris.
Hopeinen denaarin kolikko: jäljennöksessä keisari Tiberiuksen kuva ja omistuskirjoitus (Markus 12:15–17).
Nabunaidin aikakirja: Nuolenpääkirjoitus, joka vahvistaa sen, että Babylon kukistui äkisti Kyyroksen käsissä (Daniel, 5. luku).
[Lähdemerkintä]
Kuva British Museumin luvalla.
Kivilaatta: Pontius Pilatuksen nimi latinaksi.
[Lähdemerkintä]
Kuva © Israel Museum, Jerusalem; Israel Antiquities Authority.
Taustalla oleva Kuolleenmeren kirjakäärö: Jesajan tekstin tarkastelu osoitti, että Jesajan kirja oli säilynyt käytännöllisesti katsoen muuttumattomana ne yli tuhat vuotta, joiden kuluessa sitä oli jäljennetty käsin.
[Lähdemerkintä]
Shrine of the Book, Israel Museum, Jerusalem.
[Kuvat s. 10]
Tituksen riemukaaren reliefi vahvistaa Jerusalemin tuhon vuonna 70
[Lähdemerkintä]
Soprintendenza Archeologica di Roma