ELÄIMET, VERTAUSKUVALLISET
Jo ammoisista ajoista alkaen ihmiset ovat tarkkailleet eläinten luonteenpiirteitä ja tapoja ja käyttäneet niitä ihmisten, kansojen, hallitusten ja järjestöjen vertauskuvina, symboleina. Raamatussa tätä tehokasta ilmaisukeinoa käytetään usein. Oheisissa taulukoissa on lueteltu esimerkkejä joidenkin eläinten ominaisuuksien tai laadun kuvaannollisesta käytöstä.
Eläimet hallitusten vertauskuvina. Jotkin historian suuret maailmanvallat esiintyvät Raamatun kertomuksessa, ja ne kaikki, samoin kuin jotkin muutkin kansakunnat, ovat pitäneet eläimiä hallitustensa symboleina. Egyptissä oli käärme varsin näkyvästi esillä, ja uraeuskäärme eli pyhä egyptinkobra kuului faraoiden päänkoristeeseen. Egyptiä kuvattiin kuitenkin myös sonnilla samoin kuin Assyriaakin. Meedo-Persia käytti kotkaa (meedialaisten kilvissä oli kultainen kotka; persialaisilla oli pistokeihään päähän kiinnitetty kotka). Ateenan tunnus oli pöllö, Rooman kotka. Isoa-Britanniaa edustaa leijona ja Yhdysvaltoja kotka. Kiinan symbolina on iät ja ajat ollut lohikäärme. Tunnettuja ovat myös Saksan ”kaksipäinen kotka” ja Suomen ”leijona”.
Danielin ja Ilmestyskirjan pedot. Näistä kirjoista käy selvästi ilmi, että niissä kuvaillut eläimet edustavat poliittisia valtakuntia tai hallituksia, jotka käyttävät hallitus- ja käskyvaltaa (Da 7:6, 12, 23; 8:20–22; Il 16:10; 17:3, 9–12). Näiden Raamatun kertomusten tarkasteleminen paljastaa, että vaikka noiden poliittisten ”petojen” vertauskuvalliset hahmot vaihtelevat, niillä kaikilla on joitakin yhteisiä piirteitä. Niiden kaikkien osoitetaan vastustavan sitä, että Jumala tulee hallitsemaan ihmiskuntaa messiaanisen Valtakuntansa välityksellä. Niiden kuvataan vastustavan myös Jumalan ”pyhiä” eli hänen liittokansaansa, joka oli ensin juutalainen kansakunta ja sitten kristillinen seurakunta. Ne valtakunnat, jotka mainitaan nimeltä (Meedo-Persia ja Kreikka), olivat johtavia maailmanvaltoja, ja se, mitä kerrotaan toisten valtakuntien suuresta koosta tai niiden toiminnasta, antaa ymmärtää, etteivät nekään olleet mitään vähäpätöisiä valtakuntia. (Mainittakoon, että toisarvoisten valtakuntien symboleina käytetään joskus sarvia.) Kaikkien petojen kuvataan olevan hyvin aggressiivisia ja tähtäävän valtansa ulottuvilla olevien kansakuntien tai kansojen hallitsemiseen. (Vrt. Da 7:17, 18, 21; 8:9–11, 23, 24; Il 13:4–7, 15; 17:12–14.)
Monet kommentaattorit pyrkivät rajaamaan Danielin kirjan petoja koskevien näkyjen täyttymyksen niin, ettei se ulotu pitemmälle kuin Jeesuksen Kristuksen maanpäälläolon aikaan, jolloin Rooman imperiumi oli johtava valta. Profetioista käy kuitenkin selvästi ilmi, että niiden täyttymys ulottuu tuota aikaa pitemmälle. Petojen viimeisten hahmojen osoitetaan olevan olemassa vielä silloin, kun ’tulee määräaika, jolloin Jumalan pyhät ottavat valtakunnan haltuunsa’ ”lopun määräaikana”. Sitten Messias tuhoaa nämä petomaiset vastustajat lopullisesti. (Da 7:21–27; 8:19–25; vrt. myös Il 17:13, 14; 19:19, 20.) Mainittakoon, että Kristus Jeesus ennusti nimenomaan, että messiaanista Valtakuntaa vastustettaisiin lopun aikaan asti, niin että hänen opetuslapsensa, jotka silloin saarnaisivat tuota Valtakuntaa, olisivat ”kaikkien kansakuntien vihan kohteita” (Mt 24:3, 9–14). Tämän vuoksi mitään kansakuntaa, varsinkaan maailmanvaltoja, ei selvästikään voida jättää huomioon ottamatta pyrittäessä tunnistamaan vertauskuvallisten petojen viimeisiä ilmentymiä.
Danielin näky merestä nousevista pedoista. Kun Egyptin ja Assyrian valtakaudet olivat päättyneet ja Babylonian maailmanvalta oli lähellä loppuaan, Jehova Jumala antoi Danielille näyn ”neljästä suunnattomasta pedosta”, jotka nousivat aavasta merestä (Da 7:1–3). Jesajan 57:20:ssä Jumalasta vieraantuneita ihmisiä verrataan mereen: ”Mutta jumalattomat ovat kuin meri, joka myllertää, kun se ei voi tyyntyä, jonka vedet myllertävät alati merilevää ja mutaa.” (Ks. myös Il 17:15.)
Raamatunselittäjät yhdistävät tämän näyn yleensä Danielin 2. luvussa kerrottuun näkyyn suunnattoman suuresta kuvapatsaasta. Kun lukuja 2 ja 7 verrataan toisiinsa, niissä huomataan selviä yhtäläisyyksiä. Suunnattomassa kuvapatsaassa oli neljä pääosaa, jotka vastaavat neljää petoa. Kuvapatsaan ensimmäinen metalliosa oli arvokkainta metallia eli kultaa, minkä jälkeen kukin osa oli edellistä vähäarvoisempaa metallia. Pedoista ensimmäinen puolestaan oli majesteettinen leijona. Molempien näkyjen neljättä osaa eli ”valtakuntaa” käsitellään muita yksityiskohtaisemmin; se on rakenteeltaan monimutkaisin, tuo esiin uusia piirteitä ja on olemassa siihen aikaan asti, jolloin Jumala langettaa sille tuomion hallitusvaltansa vastustamisesta.
Neljä petoa olivat lyhyesti kuvattuna seuraavat: leijona, jolla oli ensin kotkan siivet ja joka sitten menetti ne ja sai ihmisen piirteitä; karhu (ei niin majesteettinen kuin leijona mutta massiivisempi), joka ahmi paljon lihaa; leopardi, jolla oli neljä siipeä (vauhdittamassa sen ennestäänkin nopeaa menoa) ja neljä päätä; neljäs, epätavallisen vahva peto, joka ei muistuttanut mitään nimenomaista eläintä, jolla oli suuret rautahampaat ja kymmenen sarvea ja jolle kasvoi vielä yksi sarvi, jossa oli silmät ja ”suu, joka puhui suuria”. Suuri osa luvusta kertoo neljännestä pedosta ja sen epätavallisesta sarvesta. Kukin peto oli tosin ”erilainen kuin toiset”, mutta se piti erityisesti paikkansa neljännestä pedosta. (Da 7:3–8, 11, 12, 15–26.)
Babyloniasta tuli Lähi-idän johtava valta seitsemännen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä eaa. Nopeasti Babylonian valtakunta ulotti valta-alueensa Syyriaan ja Palestiinaan ja teki lopun Juudan valtakunnasta ja sen Daavidin sukuhaaraan kuuluneista hallitsijoista, jotka istuivat Jehovan loistoisalla valtaistuimella Jerusalemissa (1Ai 29:23). Huomattakoon, että varoittaessaan Juudaa sitä uhkaavasta kukistumisesta Babylonian käsissä profeetta Jeremia vertasi tuota tulevaa valloittajaa ’tiheiköstä nousevaan leijonaan’ (Jer 4:5–7; vrt. 50:17). Jerusalemin kukistumisen jälkeen Jeremia sanoi Babylonian joukkojen olleen ”kotkia nopeampia” ajaessaan takaa Juudan asukkaita (Va 4:19). Historia osoittaa, että aikoinaan Egyptiin asti ulottuneen Babylonian laajeneminen pysähtyi ennen pitkää ja että tuon imperiumin loppuaikoina Babylonian hallitsijat eivät olleet lainkaan niin aggressiivisia kuin aikaisemmin.
Babylonian kukisti Meedo-Persian valtakunta, jonka ydinalue oli Mesopotamian tasankojen itäpuolella sijaitsevilla kukkuloilla. Meedo-Persian maailmanvalta erosi melkoisesti seemiläisestä Babylonian maailmanvallasta, sillä se oli ensimmäinen Jafetin jälkeläisten (eli arjalaisten) muodostama valtakunta, joka pääsi valta-asemaan Lähi-idässä. Vaikka juutalaisten annettiin palata Juudaan, he joutuivat alistettuna kansana Meedo-Persian ikeen alle (Ne 9:36, 37). Tämä imperiumi osoitti himoitsevansa uusia alueita vielä kiihkeämmin kuin Babylonian maailmanvalta, ja se ulotti valta-alueensa ”Intiasta Etiopiaan asti” (Est 1:1).
Meedo-Persian valta-asema päättyi Aleksanteri Suuren johtamien Kreikan sotajoukkojen salamahyökkäykseen. Muutamassa vuodessa hän perusti imperiumin, joka käsitti osia Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta. Se oli ensimmäinen näin huomattavan aseman saavuttanut eurooppalainen valta. Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen kenraalinsa taistelivat imperiumin herruudesta, ja neljä heistä sai lopulta kukin osan siitä hallintaansa. Kilpailevat seleukidien ja Ptolemaiosten valtakunnat taistelivat Palestiinasta.
Rooma valtasi lopulta koko Kreikan imperiumin. Rooman maailmanvalta ylitti kaikki aikaisemmat maailmanvallat siten, että sen valta-alue oli laajin (siihen kuului koko Välimeren alue, ja aikanaan se ulottui Britteinsaarille asti), sen sotakoneisto oli tehokkain ja sen laajan imperiumin provinsseissa sovellettiin tiukasti roomalaista oikeutta. Nimenomaan Rooma oli se poliittinen välikappale, jota käytettiin Messiaan, Kristuksen Jeesuksen, teloittamiseen ja varhaiskristillisen seurakunnan vainoamiseen. Imperiumi oli sen jälkeen olemassa lähes tuhat vuotta eri muodoissa mutta jakaantui viimein useiksi eri kansakunniksi, joista Britannia sai lopulta valta-aseman.
Historioitsija H. G. Wells esittää seuraavat kiinnostavat ajatukset Rooman imperiumin erilaisuudesta: ”Tämä uusi Rooman valtakunta, joka nousi hallitsemaan läntistä maailmaa toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eKr., oli nyt useissa suhteissa erilainen kuin mikään niistä suurista imperiumeista, jotka olivat tätä ennen vallinneet sivistynyttä maailmaa. Se ei ollut aluksi monarkia, eikä se ollut yhden ainoan suuren valloittajan luomus. – – Se oli ensimmäinen tasavaltainen imperiumi, joka säästyi täydelliseltä häviämiseltä ja kävi kohti uusia kehitysvaiheita. – – Sen asujaimisto oli heikommin haamilainen ja seemiläinen kuin minkään aikaisemman imperiumin. – – Se oli siihen mennessä uutta historiassa, se oli laajentunut arjalainen tasavalta. – – Se muuttui alituisesti. Siitä ei tullut koskaan vakaata. Eräässä mielessä [hallitus]kokeilu epäonnistui. Tämä kokeilu on eräässä mielessä vieläkin kesken, ja nykyinen Eurooppa ja Amerikka ratkovat yhä niitä maailmanlaajuisen valtionhoidon arvoituksia, jotka kohtasivat ensinnä Rooman kansaa.” (The Pocket History of the World, 1943, s. 149–151.)
Pässi ja vuohipukki. Danielin kaksi vuotta myöhemmin saamassa näyssä (Da 8:1) kahden vertauskuvallisen eläimen edustamien valtojen nimet mainitaan suoraan. Meedo-Persian valtakunta kuvataan siinä uroslampaaksi (pässiksi), jolla oli kaksi sarvea; pitempi niistä puhkesi esiin myöhemmin. Historia osoittaa, että meedialaiset olivat ensin vahvempia ja että persialaiset saavuttivat valta-aseman heidän jälkeensä, vaikka molemmat kansat pysyivätkin yhdistyneenä kaksoisvallaksi. Pukki, joka liikkui hyvin nopeasti yli maan, kuvasi Kreikan maailmanvaltaa. (Da 8:3–8, 20, 21.) Profeetallisessa näyssä pukin silmien välissä ollut, ensimmäistä kuningasta edustanut ”suuri sarvi” murtui ”heti kun se tuli väkeväksi”, ja näin muodostui neljä valtakuntaa, tosin alkuperäistä heikompaa (Da 8:5, 8, 21, 22). Aleksanterin nopeasta Meedo-Persian maailmanvallan valloituksesta sekä hänen valtakuntansa jakamisesta neljän hänen kenraalinsa kesken on jo kerrottu edellä.
Tässä yhteydessä on syytä mainita, että samaa kansakuntaa tai sen hallitsijoita voivat eri profetioissa edustaa erilaiset eläinsymbolit. Niinpä leijonat edustavat Jeremian 50:17:ssä Assyrian ja Babylonian kuninkaita, mutta Hesekielin 17:3–17:ssä Babylonian ja Egyptin hallitsijoita kuvaavat suuret kotkat. Eräässä toisessa kohdassa Hesekiel vertaa Egyptin faraota ”suureen merihirviöön”, joka makaa Niilin kanavissa (Hes 29:3). Se että jotkin vertauskuvat edustavat Danielin 8. luvussa Meedo-Persiaa ja Kreikkaa, ei siis estä käyttämästä niistä muita vertauskuvia Danielin aikaisemmassa näyssä (Da 7) tai myöhemmissä profetioissa.
Merestä nouseva seitsenpäinen peto. Apostoli Johanneksen saamassa, Ilmestyksen 13. lukuun muistiin merkityssä näyssä merestä nousee seitsenpäinen, kymmensarvinen peto, joka on leopardin kaltainen mutta jolla on karhun jalat ja leijonan suu. Se on siis niiden monien vertauskuvien yhdistelmä, jotka esiintyvät Danielin neljästä pedosta saamassa näyssä. Lohikäärme, jonka sanotaan Ilmestyksen 12:9:ssä olevan Saatana Panettelija, antaa pedolle sen vallan ja voiman. (Il 13:1, 2.) Tämän pedon seitsemän päätä (joissa on kymmenen sarvea) erottavat sen Danielin näyn yksipäisistä pedoista. Seitsemää (ja kymmentä) pidetään yleisesti raamatullisina täydellisyyden symboleina (ks. LUVUT, NUMEROT). Pedon valta-alueen laajuus tukee tätä, sillä peto ei vallitse vain yhtä kansakuntaa tai kansakuntien ryhmää vaan ”jokaista heimoa ja kansaa ja kieltä ja kansakuntaa” (Il 13:7, 8; vrt. 16:13, 14). Tämän perusteella The Interpreter’s Dictionary of the Bible (toim. G. Buttrick, 1962, 1. osa, s. 369) sanoo: ”Ensimmäisessä näistä [Ilmestyksen 13. luvun] pedoista yhdistyvät Danielin näyn neljän pedon ominaisuudet – – Tämä ensimmäinen peto edustaa siis kaiken Jumalan vastaisen poliittisen vallan yhtyneitä voimia maailmassa.”
Kaksisarvinen peto. Sitten Johannes näki maasta nousevan pedon, jolla on kaksi vaarattoman karitsan sarvien kaltaista sarvea mutta joka puhuu kuin lohikäärme ja käyttää kaikkea juuri kuvaillun ensimmäisen pedon valtaa. Se johtaa kuvan tekemistä koko maapalloa hallitsevasta seitsenpäisestä pedosta ja panee kaikki pakon alaisuuteen, jotta he ottaisivat sen ”merkin”. (Il 13:11–17.)
On syytä muistaa, että Danielin 8. luvun kaksisarvinen pässi edusti kaksoisvaltaa: Meedo-Persiaa. Tuo valtakunta oli tietenkin lakannut olemasta jo kauan ennen apostoli Johanneksen päiviä, ja hänen näkynsä taas koski tulevia asioita (Il 1:1). Johanneksen päivien jälkeen on ollut muitakin kaksoisvaltoja, mutta näistä Britannian ja Yhdysvaltojen historiallinen liitto on ollut erityisen huomattava ja pitkäikäinen.
Toinen kaksisarvisen pedon merkittävä ominaispiirre, nimittäin se että se puhuu kuin lohikäärme, tuo mieleen Danielin 7. luvun neljännen pedon huomattavassa sarvessa olleen ”suuria puhuvan suun” (jakeet 8, 20–26); se että se ”eksyttää” maan asukkaita, vastaa puolestaan Danielin 8:23–25:ssä kuvaillun ’tuimakatseisen kuninkaan’ harjoittamaa petosta (Il 13:11, 14).
Helakanpunainen peto. Ilmestyksen 17. luvussa apostoli kertoo näyssä näkemästään helakanpunaisesta pedosta, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja jonka selässä istuu vertauskuvallinen nainen, ”Suuri Babylon”. Tämä peto muistuttaa siis Ilmestyksen 13. luvun ensimmäistä petoa eli on sen kuva, mutta se eroaa siitä siten, että se on väriltään helakanpunainen ja ettei sen kymmenessä sarvessa näy kruunuja. Kun Johannes katselee petoa, hänelle kerrotaan, että viisi niistä seitsemästä kuninkaasta, joita seitsemän päätä kuvaavat, oli jo kaatunut, että yksi oli silloin parhaillaan olemassa ja että seitsemännen oli vielä määrä tulla. Helakanpunainen peto on itse kahdeksas kuningas, mutta se on lähtöisin seitsemästä edellisestä kuninkaasta eli on niiden tuote. Ne ”kymmenen kuningasta”, joita kymmenen sarvea kuvaavat, ovat olemassa ja käyttävät valtaa helakanpunaisen pedon kanssa lyhyen aikaa. Ne sotivat Karitsaa, Jeesusta Kristusta, ja hänen kanssaan olevia vastaan, mutta kärsivät tappion. (Il 17:3–5, 9–14.)
Jotkut oppineet yhdistävät tämän näyn pakanalliseen Roomaan ja seitsemän päätä seitsemään Rooman keisariin, joita seurasi kahdeksas keisari. He eivät ole kuitenkaan yksimielisiä siitä, keitä nuo keisarit ovat. Raamatussa mainitaan nimeltä ainoastaan kolme Rooman keisaria ja neljännestä (Nerosta) käytetään vain arvonimeä ”keisari”. Toisten oppineiden käsityksen mukaan ”päät” tai ”kuninkaat” edustavat maailmanvaltoja, kuten Danielin kirjassa. On huomionarvoista, että Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainitaan nimeltä viisi maailmanvaltaa, nimittäin Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia ja Kreikka. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa puolestaan mainitaan nimeltä kuudes maailmanvalta, Rooma, joka hallitsi Johanneksen päivinä. Näin ollen seitsemännen ’kuninkaan’ nimeä ei mainita, mutta tuon nimettömyyden selittää se, ettei se ollut vielä ilmaantunut, kun Johannes kirjoitti Ilmestyksen muistiin. Kahdeksannessa kuninkaassa, vertauskuvallisessa helakanpunaisessa pedossa, nämä seitsemän päätä yhdistyvät jollain tavalla, samalla kun se saa alkunsa niistä.
[Taulukko s. 480]
MYÖNTEISTEN PIIRTEIDEN VERTAUSKUVIA
ELÄIN
OMINAISUUS TAI LAATU
MITÄ KUVAA
Aasi
Kyky tehdä kovaa työtä
Isaskarin heimo, joka tarjoutuu kovaan työhön (1Mo 49:14, 15)
Gaselli (ja muut sensukuiset eläimet)
Kauneus, rakastettavuus
Sulamilaistytön paimenrakastettu (Lal 2:9)
Nopeus
Gadilaisten soturien nopeus (1Ai 12:8)
Hevonen (valkoinen)
Sotaratsu
Vanhurskas sodankäynti (Il 19:11, 16)
Kala
Jotkin kalat puhtaita Lain mukaan (3Mo 11:9)
Hyvät, vanhurskaat, Valtakuntaan soveliaat ihmiset (Mt 13:47–50)
Kana
Poikasten suojeleminen
Jeesuksen hellä huolenpito (Mt 23:37; Lu 13:34)
Kotka
Kaukonäköisyys
Viisaus, Jehovan valtaistuimen lähellä olevan ”elävän olennon” ominaisuus (Il 4:7)
Tarkkanäköisyys, Jumalan palvelijoiden hengellinen kyky nähdä tulevia tapahtumia (Mt 24:28; Lu 17:37)
Kotkan siivet
Lentovoima
Virvoittava voima, kestävyys (Ps 103:5; Jes 40:31)
Huolenpito, suojelu
Jehovan huolenpito Israelista (2Mo 19:4) ja ”naisesta” (Il 12:14)
Kyyhkynen (turturikyyhky)
Rakastettavuus, kauneus, viattomuus
Sulamilaistyttö (Lal 1:15; 5:2)
Jumalan palvelijat viattomia, eivät lainrikkojia (Mt 10:16)
Takaisin lentäminen
Jehovan kansa kootaan (Jes 60:8)
Käärme
Varovaisuus (1Mo 3:1)
Jumalan palvelijat varovaisia (Mt 10:16)
Lammas
Uhrieläin; nöyryys, sävyisyys, laumassa viihtyminen
Jeesus Kristus, ”Jumalan Karitsa” (Joh 1:29; Il 5:6; 14:1; 22:3)
Ihmisistä koostuva Jehovan katras (Ps 79:13; Joh 10:7; Hpr 13:20)
Ihmiset jotka tekevät hyvää Kristuksen hengellisille veljille ja pääsevät nauttimaan Valtakunnan siunauksista (Mt 25:32–34)
Leijona
Majesteettisuus, rohkeus, vihollisten tuhoaminen
Oikeudenmukaisuus, Jehovan valtaistuimen lähellä olevan ”elävän olennon” ominaisuus (Il 4:7)
Jeesus kuninkaallisena majesteettina, Kuninkaana, oikeuden täytäntöönpanijana (1Mo 49:9; Il 5:5)
Jehovan kansa (Mi 5:8)
Naarasjalohirvi
Nopeus
Naftalin heimo nopea taistelussa (1Mo 49:21)
Horjahtamattomuus
Jehova tukee ja ohjaa askeleita (2Sa 22:34; Ps 18:33)
Rakastettavuus
Oma vaimo (San 5:19)
Sarvikäärme (käärme)
Vaarallisuus
Danin heimo, Israelin taitava selustavartio (1Mo 49:17)
Sonni
Voimakkuus (Job 39:9–11)
Voima, Jehovan valtaistuimen lähellä olevan ”elävän olennon” ominaisuus (Il 4:7)
Sonni, nuori (vasikka)
Uhrieläin
Huulten hedelmä, ylistysuhrit (Ho 14:2; Hpr 13:15)
Jeesus Kristus uhrina (Hpr 9:11–14)
Susi
Taistelija
Benjaminin heimo, taisteli Jumalan vihollisia vastaan (1Mo 49:27)
Vuohi
Uhrieläin
Jeesus Kristus uhrina (Hpr 9:11–14)
[Taulukko s. 481]
HUONOJEN JA KIELTEISTEN PIIRTEIDEN VERTAUSKUVIA
ELÄIN
OMINAISUUS TAI LAATU
MITÄ KUVAA
Aasi
Voimakas sukupuolinen halu
Uskoton Juuda kääntyessään Assyrian ja Egyptin puoleen (Hes 23:20)
Eläimet yleensä
Järjettömyys
Jumalattomat ihmiset (2Pi 2:12; Ju 10)
Hevonen
Hyödyllisyys taistelussa (Job 39:19–25)
Sodankäynti, sotavarusteet (Ps 33:17; 147:10; Jes 31:1; Jer 4:13)
Voimakas sukupuolinen halu
Jeremian ajan seksihullut israelilaiset (Jer 5:8)
Kala
Jotkin kalat epäpuhtaita Lain mukaan (3Mo 11:10–12)
Jumalattomat ihmiset, eivät soveliaita Valtakuntaan (Mt 13:47–50)
Kameli (naaras)
Päämäärätön tyydytyksen hakeminen
Se että Israel kulki uskottomana pakanakansojen ja niiden jumalien perässä (Jer 2:23)
Karhu
Raivokkuus
Jumalattomat hallitsijat (San 28:15)
Meedo-Persian maailmanvalta (Da 7:5)
Kettu
Oveluus, viekkaus
Petollinen kuningas Herodes Antipas (Lu 13:32)
Koira
Turmeltuneisuus, epäpuhtaus, laumassa toimiminen, kyltymätön sukupuolinen halu
Daavidin jumalattomat viholliset (Ps 22:16; 59:6, 14)
Sukupuolisesti kieroutunut ihminen (5Mo 23:18; Fil 3:2; Il 22:15)
Arvoton ihminen (2Sa 16:9)
Israelin jumalattomat paimenet (Jes 56:10, 11)
Juutalaisten vanha näkemys ympärileikkaamattomista pakanoista (Mt 15:26, 27)
Luopiot (2Pi 2:22)
Kotka
Saaliinhimoisuus, petomaisuus
Babylonian ja Egyptin kuninkaat (Hes 17:3, 7, 12, 15)
Kyyhkynen
Huomion kiinnittyminen helposti muualle, epävakaisuus, yksinkertaisuus
Israelin kymmenen heimon valtakunta (Ho 7:11)
Käärme
Viekkaus, petollisuus (2Ko 11:3)
Saatana Panettelija (Il 12:9)
Lammas (uros)
Puskeminen
Meedo-Persian maailmanvalta (Da 8:3, 4, 20)
Leijona
Raivokkuus, saaliinhimoisuus, petomaisuus
Daavidin jumalattomat viholliset (Ps 22:13)
Babylonian maailmanvalta (Da 7:4)
Assyrian ja Babylonian kuninkaat (Jer 50:17)
Panettelija (1Pi 5:8)
Leopardi
Nopeus
Kaldealaisten valloituksen nopeus (Hab 1:8)
Kreikan maailmanvalta (Da 7:6)
Lohikäärme
Ahmiminen, murskaaminen, nieleminen
Saatana Panettelija (Il 12:9)
Babylonin kuningas (Jer 51:34, Rbi8, alav.)
Mato
Alhaisuus, heikkous, mitättömyys
Jumalan kansakunta Israel (Jaakob) heikko itsessään, Jehovan voima teki vahvaksi (Jes 41:13–15)
Seepra (naaras)
Sukupuolisen tyydytyksen etsiminen mistä tahansa
Se että Israel kulki uskottomasti pakanakansojen ja niiden jumalien perässä (Jer 2:24)
Sika
Epäpuhtaus
Luopiot (2Pi 2:22)
Sonni
Raivokkuus
Daavidin jumalattomat viholliset (Ps 22:12)
Susi
Raivokkuus, saaliinhimoisuus, turmeltuneisuus, kavaluus
Väärät profeetat (Mt 7:15)
Jumalattomat valekristityt, väärät opettajat (Ap 20:29)
Maailman jumalattomat ihmiset (Mt 10:16)
Vuohi
Itsepäisyys, riippumattomuuden henki, puskemistaipumus
Ihmiset jotka eivät osoita ystävällisyyttä Kristuksen hengellisille veljille, tuhoon menevät ”kirotut” (Mt 25:32, 41, 46)
Kreikan maailmanvalta (Da 8:5, 21)