Kuinka kauas itään lähetystyöntekijät pääsivät?

JEESUKSEN kuolemasta oli kulunut vajaat 30 vuotta, kun apostoli Paavali kirjoitti, että hyvää uutista saarnattiin ”kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23). Hänen sanojaan ei tule ymmärtää kirjaimellisesti, ikään kuin kaikki tuolloin eläneet ihmiset olisivat kuulleet hyvän uutisen. Ajatuksen ydin on kuitenkin selvä: kristityt lähetystyöntekijät saarnasivat silloin tunnetussa maailmassa laajalti.

Kuinka kauas he ovat saattaneet matkustaa? Raamattu osoittaa, että Paavali pääsi kaupallisen laivaliikenteen ansiosta lännessä aina Italiaan asti ja hän halusi saarnata vielä Espanjassakin (Apostolien teot 27:1; 28:30, 31; Roomalaisille 15:28).

Mutta entä vastakkainen suunta? Kuinka kauas itään varhaiskristityt evankelistat matkasivat? Tätä Raamattu ei kerro, joten emme tiedä sitä varmasti. Saatat kuitenkin yllättyä siitä, miten kauas Välimereltä itämaille kauppareitit ulottuivat ensimmäisellä vuosisadalla. Tällaisten kauppareittien olemassaolo todistaa vähintäänkin sen, että itään matkustaminen oli täysin mahdollista.

Aleksanterin perintö

Aleksanteri Suuren valloitukset veivät hänet idässä Babylonian ja Persian läpi Pohjois-Intiaan Punjabiin saakka. Noilla sotaretkillä kreikkalaiset tutustuivat rannikkoalueisiin, jotka jäävät Persianlahteen laskevan Eufratin ja Indusjoen suiston väliin.

Pian kreikkalaiseen maailmaan tulvi mausteita ja suitsukkeita Intian valtameren takaa Punaisenmeren kautta. Aluksi kaupankäyntiä hallitsivat arabialaiset ja intialaiset kauppiaat, mutta kun Egyptin Ptolemaiokset keksivät monsuunituulten tarjoamat mahdollisuudet, hekin kiiruhtivat Intian valtameren markkinoille.

Tuulet puhaltavat Intian valtamerellä toukokuusta syyskuuhun tasaisesti lounaasta, niin että laivat pääsevät purjehtimaan Punaisenmeren suulta joko Arabian niemimaan etelärannikon suuntaisesti tai suoraan Etelä-Intiaan. Sitten tuulet kääntyvät, ja marraskuusta maaliskuuhun ne puhaltavat vastakkaisesta suunnasta, mikä helpottaa paluumatkaa. Arabialaiset ja intialaiset merenkävijät olivat hyödyntäneet monsuunituulia jo vuosisatoja ja purjehtineet Intian ja Punaisenmeren väliä lastinaan kanelia, kassiaa, nardusta ja pippuria.

Merireittejä Aleksandriaan ja Roomaan

Kun roomalaiset valloittivat Aleksanterin seuraajien hallitsemat maat, Roomasta tuli itämailta tuotujen arvokkaiden tuotteiden tärkein markkina-alue. Afrikasta rahdattiin norsunluuta, Arabiasta suitsukkeita ja mirhaa, Intiasta mausteita ja jalokiviä ja kaukaa Kiinasta silkkiä. Tavaralastissa olevat laivat suuntasivat kahteen Egyptissä Punaisenmeren rannalla sijaitsevaan pääsatamaan, Berenikeen ja Myos Hormokseen. Molemmista kulki karavaanireitti Koptokseen, joka sijaitsi Niilin varrella.

Koptoksesta tavarat kuljetettiin Egyptin valtaväylää Niiliä pitkin Aleksandriaan, missä ne lastattiin Italiaan ja muualle purjehtiviin laivoihin. Vaihtoehtoinen reitti Aleksandriaan kulki kanavan kautta, joka yhdisti Niilin Punaisenmeren pohjukkaan lähellä nykyistä Suezia. Maista, joissa Jeesus saarnasi, oli helppo matkustaa Egyptiin ja sen merisatamiin, koska ne sijaitsivat suhteellisen lähellä.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen kreikkalaisen maantieteilijän Strabonin mukaan hänen aikanaan Intian-kauppaan osallistui Myos Hormoksesta käsin joka vuosi 120 aleksandrialaista laivaa. Meidän päiviimme on säilynyt ensimmäiseltä vuosisadalta myös tätä aluetta koskeva navigointiopas. Sen on todennäköisesti laatinut kreikankielinen egyptiläinen kauppias muiden kauppiaiden hyödyksi. Mitä tästä muinaisesta kirjasta voidaan saada selville?

Tämä opas, josta käytetään usein sen latinalaista nimeä Periplus Maris Erythraei (Mare Erythraeumin ympäripurjehdus), selostaa merireittejä, jotka ulottuivat tuhansia kilometrejä Egyptistä etelään, aina Zanzibariin saakka. Kun kirjoittaja kuvailee reittiä itään Arabian niemimaan etelärannikkoa pitkin, alas Intian länsirannikkoa Sri Lankaan ja sitten taas ylös Intian itärannikkoa Gangesille, hän kertoo etäisyyksistä, ankkuripaikoista, markkinapaikoista, kauppatavaroista ja asukkaiden luonteenlaadusta. Kirjan tarkoista ja eloisista kuvauksista voidaan päätellä, että kirjoittaja on itse käynyt kyseisissä paikoissa.

Länsimaalaisia Intiassa

Länsimaisista kauppiaista käytettiin Intiassa nimitystä yavanat. Periplus Maris Erythraein mukaan yksi heidän tavanomaisista määränpäistään ensimmäisellä vuosisadalla oli Muziris lähellä Intian eteläkärkeä.a Ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla kirjoitetuissa tamilinkielisissä runoissa viitataan heihin toistuvasti. ”Yavanoiden kauniisti rakennetut laivat tulivat mukanaan kultaa ja palasivat mukanaan pippuria, ja Muziris oli ääniä tulvillaan”, maalailee eräs runo. Toisessa runossa eteläintialaista ruhtinasta kehotetaan juomaan yavanoiden tuomaa tuoksuvaa viiniä. Muita länsimaisia tuotteita, jotka saivat Intiassa suotuisan vastaanoton, olivat lasiesineet, metallit, koralli ja kankaat.

Arkeologit ovat löytäneet runsaasti todisteita siitä, että lännestä vietiin tuotteita Intiaan. Esimerkiksi Kaakkois-Intiasta Arikamedusta on löydetty särkyneitä roomalaisia viiniruukkuja ja astioita, jotka on savenvalajien leimojen perusteella valmistettu Arezzossa Keski-Italiassa. ”Nykytutkijan mielikuvitus lähtee lentoon, kun hän poimii Bengalinlahden lietteestä sirpaleita, joissa lukee sellaisten käsityöläisten nimiä, joiden polttouunit sijaitsivat Arezzon laitamilla”, kuvailee eräs kirjoittaja. Välimeren alueen ja Intian välisestä kaupasta todistavat myös lukuisat Etelä-Intiasta löydetyt roomalaiset kulta- ja hopeakolikot. Useimmissa niistä on keisari Augustuksen, Tiberiuksen tai Neron kuva, ja ne voidaan ajoittaa ensimmäiselle vuosisadalle.

Muinainen kartta nimeltä Tabula Peutingeriana, josta on yhä olemassa keskiaikainen jäljennös, nostaa esiin lisäksi sen mahdollisuuden, että Rooman kansalaiset perustivat Intiaan pysyviä kauppasiirtokuntia. Kartan sanotaan kuvaavan roomalaista maailmaa sellaisena kuin se oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, ja sen mukaan Muzirisissa oli Augustuksen temppeli. Eräässä Rooman idänkauppaa käsittelevässä teoksessa todetaan: ”Sellaisen rakennuksen olisivat pystyttäneet vain Rooman imperiumin alamaiset, ja luultavimmin henkilöt, jotka asuivat Muzirisissa tai viettivät siellä merkittävän osan ajastaan.” (Rome’s Eastern Trade: International Commerce and Imperial Policy, 31 BC–AD 305.)

Roomalaiset muistiinmerkinnät mainitsevat ainakin kolme intialaista lähetystöä, jotka kävivät Roomassa Augustuksen hallituskaudella vuosien 27 eaa. ja 14 jaa. välisenä aikana. ”Näillä lähetystöillä oli tärkeä diplomaattinen tavoite”, kertoo eräs tutkielma. Niiden piti sopia, missä eri maiden asukkaat voisivat käydä kauppaa keskenään, missä verot voitaisiin periä, missä ulkomaalaiset voisivat asua ja niin edelleen.

Ensimmäisellä vuosisadalla Välimeren alueen ja Intian väliä matkustettiin siis tiheään. Kristityn lähetystyöntekijän olisi ollut helppo astua Punaisenmeren pohjoispäässä laivaan, joka purjehti Intiaan.

Intiaakin idemmäksi?

Sitä kuinka kauas itään Välimereltä kotoisin olevat kauppiaat ja muut maailmanmatkaajat uskaltautuivat – ja kuinka varhain – on vaikea osoittaa pitävästi. Joidenkuiden länsimaalaisten uskotaan kuitenkin käyneen ensimmäiseen vuosisataan mennessä Thaimaassa, Kambodžassa, Sumatrassa ja Jaavassa asti.

Historiateos Houhanshu (Myöhemmän Han-dynastian historia), joka kattaa vuodet 23 eaa. – 220 jaa., paljastaa erään tällaisen matkan ajankohdan. Kiinan hoviin saapui vuonna 166 jaa. lähetystö Daqinin kuninkaan Antunin luota tuomaan keisari Huanille lahjoja alamaisuuden osoitukseksi. Daqin oli kiinalaisten nimitys Rooman imperiumille, ja Antun on ilmeisesti nimen Antoninus kiinalainen muoto. Tämä oli Rooman silloisen keisarin Marcus Aureliuksen sukunimi. Historioitsijat arvelevat, ettei kyseessä ollut virallinen lähetystö vaan että yritteliäät länsimaiset kauppiaat pyrkivät tällä tavoin saamaan silkkiä suoraan Kiinasta ilman välikäsiä.

Palataanpa alkuperäiseen kysymykseemme: kuinka kauas itään muinaiset laivat ovat voineet kuljettaa ensimmäisen vuosisadan kristittyjä lähetystyöntekijöitä? Intiaan ja vieläkin idemmäksi? Kenties. Kristillinen sanoma levisi joka tapauksessa niin kauas, että apostoli Paavali saattoi sanoa sen ”kantavan hedelmää ja lisääntyvän kaikessa maailmassa” – toisin sanoen silloin tunnetun maailman kaukaisissakin osissa (Kolossalaisille 1:6).

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 22]

Keisarin valitus

Rooman keisari Tiberius valitti vuonna 22 jaa. maanmiestensä yletöntä kohtuuttomuutta. Heidän ylellisyyksien himonsa ja matroonien kyltymätön halu saada jalokiviä johtivat hänen valtakuntansa rikkauksien haaskaamiseen ja niiden siirtämiseen ”ulkomaille ja vihollismaihin”. Myös roomalainen historioitsija Plinius vanhempi (23–79 jaa.) paheksui tällaista kulutusta. Hän kirjoitti: ”Varovaisimmankin arvion mukaan Intia, Seres ja Arabian niemimaa vievät imperiumiltamme sata miljoonaa sestertiusta joka vuosi – niin kalliisti maksamme ylellisyydestämme ja naisistamme.”b

[Alaviite]

[Lähdemerkintä]

Museo della Civiltà Romana, Roma; Todd Bolen/Bible Places.com

[Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Mistä kauppatavara oli peräisin?

Jeesus puhui ”matkustavasta kauppiaasta – –, joka etsi hyviä helmiä” (Matteus 13:45). Myös Ilmestyskirja mainitsee ”matkustavat kauppiaat”, joiden varastoon kuului kallisarvoisia kiviä, silkkiä, hajupuuta, norsunluuta, kanelia, suitsuketta ja intialaista maustetta (Ilmestys 18:11–13). Näitä tuotteita saatiin Palestiinasta itään johtavien kauppareittien varrelta. Esimerkiksi hyväntuoksuista puuta, kuten santelipuuta, tuotiin Intiasta. Kallisarvoisia helmiä löytyi Persianlahdesta, Punaisestamerestä sekä, Periplus Maris Erythraein kirjoittajan mukaan, Muzirisin lähiympäristöstä ja Sri Lankasta. Intian valtameren helmet olivat todennäköisesti laadukkaimpia ja kalleimpia.

[Kartta s. 20, 21]

(Ks. painettu julkaisu)

Ensimmäisen vuosisadan kauppareittejä Rooman ja Aasian välillä

Arezzo

Rooma

VÄLIMERI

AFRIKKA

Aleksandria

EGYPTI

Koptos

Niili

Myos Hormos

Berenike

Zanzibar

Punainenmeri

Jerusalem

ARABIA

Eufrat

BABYLONIA

Persianlahti

PERSIA

↓ koillismonsuuni

↑ lounaismonsuuni

Indus

PUNJAB

Ganges

Bengalinlahti

INTIA

Arikamedu

Muziris

SRI LANKA

INTIAN VALTAMERI (MARE ERYTHRAEUM)

KIINA

HAN-DYNASTIAN VALTAKUNTA

THAIMAA

KAMBODŽA

VIETNAM

Sumatra

Jaava

[Kuva s. 21]

Roomalaisen rahtilaivan pienoismalli

[Lähdemerkintä]

Laiva: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.